Mitä on pyyteetön auttaminen?

Minusta pyyteetön auttaminen on auttamista, jossa ei odoteta vastapalvelusta eikä autettu jää millään tavalla kiitollisuudenvelkaan auttajalleen. 

Kai se auttaja aina saa siitä itselleen jotain, mutta että onko sen pohtiminen kovin relevanttia, on toinen asia. Hienosta asiasta kuitenkin kyse.

Autettu jää aina kiitollisuudenvelkaan auttajalleen, vastavuoroisuusperiaatteen vuoksi, joka on meihin sisäänrakennettu psykologinen ilmiö.

Joulupukki

Sellainen mistä ei kerrota Facebookissa. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta pyyteetön auttaminen on auttamista, jossa ei odoteta vastapalvelusta eikä autettu jää millään tavalla kiitollisuudenvelkaan auttajalleen. 

Voiko ihmisluonnolle olla mahdollista  edes pikkuisen olla odottamatta vastapalvelusta. Voiko pyyteetön auttaja tyytyä pelkään kiitokseen.  Odottaako edes kiitosta.  Onko aito pyyteetön auttaminen sitä, ettei auttaja edes tiedosta auttaneensa. ap

Vierailija kirjoitti:

Autettu jää aina kiitollisuudenvelkaan auttajalleen, vastavuoroisuusperiaatteen vuoksi, joka on meihin sisäänrakennettu psykologinen ilmiö.

Ei aina. Auttaa voi myös anonyyminä. Lisäksi voi auttaa toista, jota ei entuudestaan tunne eikä tule koskaan uudelleen tapaamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta pyyteetön auttaminen on auttamista, jossa ei odoteta vastapalvelusta eikä autettu jää millään tavalla kiitollisuudenvelkaan auttajalleen. 

Voiko ihmisluonnolle olla mahdollista  edes pikkuisen olla odottamatta vastapalvelusta. Voiko pyyteetön auttaja tyytyä pelkään kiitokseen.  Odottaako edes kiitosta.  Onko aito pyyteetön auttaminen sitä, ettei auttaja edes tiedosta auttaneensa. ap

Tietenkin on mahdollista, että ei odota vastapalvelusta. Miten odottaa vastapalvelusta ihmiseltä, jota ei tunne ja jota ei koskaan tule tapaamaan? Ihmiseltä, joka ei edes tiedä, keneltä apu tuli? Kiitos kuuluu minusta hyviin tapoihin, kun saa jotain. Mulla lapsetkin kiittävät, kun nousevat ruokapöydästä. En kuitenkaan katso auttaneeni lapsiani, kun olen laittanut heille ruokaa. Joskus voi olla myös niin, ettei tiedosta auttaneensa. Muutama ystävällinen sana vaikkapa kaupan kassajonossa voi olla jollekin yksinäiselle todella merkittävä asia ja apu, mutta sanoja ei tiedä sitä. 

No ihan vaikka sitä, että autat liukkaalla kaatuneen ylös ja jatkat matkaasi. Tai mitä tahansa apua, mihin nyt et odota vastapalvelusta etkä loukkaannu ettet siinä hetkessä saa kiitosta.

Halutaan aina jotakin, vähintäänkin hyvä mieli. Kukaan ei jatka auttamista, jos saakin vain paskaa niskaansa kerta toisensa jälkeen ja epäkiitollisuutta (ellei sitten ole kyse omasta tai lähisuvun jälkikasvusta, jolloin geenien jatkuminen menee kaiken edelle, mutta on myös itsekäs tavoite samalla).

Siitä voi sitten keskustella, että tekeekö hyvän mielen haluaminen auttaessa siitä pyytteetöntä. Oma mielipiteeni on, että ei tee.

Vierailija kirjoitti:

Halutaan aina jotakin, vähintäänkin hyvä mieli. Kukaan ei jatka auttamista, jos saakin vain paskaa niskaansa kerta toisensa jälkeen ja epäkiitollisuutta (ellei sitten ole kyse omasta tai lähisuvun jälkikasvusta, jolloin geenien jatkuminen menee kaiken edelle, mutta on myös itsekäs tavoite samalla).

Siitä voi sitten keskustella, että tekeekö hyvän mielen haluaminen auttaessa siitä pyytteetöntä. Oma mielipiteeni on, että ei tee.

Akuuttitilanteissa tuskin kukaan miettii ensin, että saankohan nyt tästä hyvän mielen, jos menen ja autan tuota kaatunutta nousemaan ylös. 

Pyyteetön auttaminen on sitä, ettei odota autetulta tai muiltakaan ihmisiltä vastavuoroisesti mitään. Kiitosta, kunniaa tai vastapalvelusta.

Pyyteetön auttaja saa varmaan hyvää mieltä, parempaa omaatuntoa tai ehkä vähentää omaa ahdistustaan/surua toisen huonosta tilanteesta, mutta se ei mielestäni mitätöi auttamisen pyyteettömyyttä. Jos auttaja lopettaa auttamisen saadessaan kerta toisensa jälkeen vain paskaa niskaan, se on vain tervettä itsesuojeluvaistoa.

tyhmyyttä, tulevien yksinäisten harrastus?

Ap, kertoisitko millaisia kantoja teillä ilmeni keskustelussanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halutaan aina jotakin, vähintäänkin hyvä mieli. Kukaan ei jatka auttamista, jos saakin vain paskaa niskaansa kerta toisensa jälkeen ja epäkiitollisuutta (ellei sitten ole kyse omasta tai lähisuvun jälkikasvusta, jolloin geenien jatkuminen menee kaiken edelle, mutta on myös itsekäs tavoite samalla).

Siitä voi sitten keskustella, että tekeekö hyvän mielen haluaminen auttaessa siitä pyytteetöntä. Oma mielipiteeni on, että ei tee.

Akuuttitilanteissa tuskin kukaan miettii ensin, että saankohan nyt tästä hyvän mielen, jos menen ja autan tuota kaatunutta nousemaan ylös. 

Ei, mutta jos saakin nyrkistä naamansa,  niin loppuu auttamishalut aika monella siihen.

Sanakirjan mukaan pyyteetön = omaa etua, hyötyä tm. itsekkäitä tarkoitusperiä tavoittelematon, epäitsekäs, puhdas, vilpitön. Jos tarkkoja ollaan, pyyteetön auttaminen ei saisi tuoda auttajalle edes hyvää mieltä. Olisikohan pyyteetöntä auttamista esim sellainen, että pysähdyt auttamaan jotain toista, vaikka sulla on kiire töihin, myöhästyt töistä, saat haukut pomolta ja sen vuoksi sua vituttaa koko päivän. että menit auttamaan etkä kävellyt vaan ohi?

Vierailija kirjoitti:

Sanakirjan mukaan pyyteetön = omaa etua, hyötyä tm. itsekkäitä tarkoitusperiä tavoittelematon, epäitsekäs, puhdas, vilpitön. Jos tarkkoja ollaan, pyyteetön auttaminen ei saisi tuoda auttajalle edes hyvää mieltä. Olisikohan pyyteetöntä auttamista esim sellainen, että pysähdyt auttamaan jotain toista, vaikka sulla on kiire töihin, myöhästyt töistä, saat haukut pomolta ja sen vuoksi sua vituttaa koko päivän. että menit auttamaan etkä kävellyt vaan ohi?

No ei kai. :) Eihän se nyt sitä meinaa, että vain siinä tapauksessa auttaminen olisi pyyteetöntä, jos siitä seuraa auttajalle harmia. 

Pyyteetön auttaminen on sitä että ei edes tiedä auttaneensa. Koska auttamisen palkinto, mielihyvä, jää saamatta.

Nimittäin heti kun saat siitä jotain itsellesi, se ei ole enää auttamista vaan kaupankäyntiä.

Siis kuitenkin käymme eräänlaista kauppaa antaessamme tai auttaessamme.  Palkkiona fyvä fiilis itselle. ap

Vierailija kirjoitti:

Siis kuitenkin käymme eräänlaista kauppaa antaessamme tai auttaessamme.  Palkkiona fyvä fiilis itselle. ap

Toivoisin kuitenkin, että ihmiset kävisivät sen kaupankäyntipohdinnan sitten kun ovat auttaneet. Tarkoitan juuri akuutteja tilanteita, ettei jäätäisi pohtimaan, että mitä hyötyä minulle on, jos menen apuun, kun joku on pudonnut jäihin. Jos sitten myöhemmin siitä tulee hyvä mieli, kun pystyi auttamaan, niin pilaako se sen pyyteettömyyden sillä hädän hetkellä? Tai onko se nyt ylipäätään tarpeen miettiä tätä pyyteettömyysasiaa? En ole ihan varma, etenkään jos siitä seuraisi se, ettei joku auttaisi jäädessään miettimään, että voinko/pitääkö minun/mikä on hyöty tms.