oikeesti: kun lapsi pvkodissa koko päivähän on ohi eikä oikein ehdi mitään illalla - onhan systeemissä
joku " vika" kun näin pitää olla. Oikein mietin nyt illalla että tämähän on aivan sairasta touhua. Tyttö 2v on hoidossa n 3 pv viikossa (teen 75% hoitoalalla) ja monesti mies vie vasta 8 ja minä haen 15jälk jos olen aamuvuorossa, jos iltahuki menossa vien 10-11 ja mies hakee 16 jälk. No, sehän vielä menee ja hyvinhän tyttö viihtyy. MUTTA nyt mies lähti 3 pv reissulle ja itse vein aamulla 7.30 (sain mennä 8ksi) ja hain vasta 16 - sit kaupan kautta - ruoanlaitto ja hups, kello on jo yli 6. Mietin illalla että kyl yhteiskunnassa jotain vikaa kun perheiden elämä täytyy olla tämmöinen (siis puhun nyt siitä kun moni on hoidossa 7-16.30) että OMAN lapsen kanssa ei ehdi kunnolla olla, viettää laatuaikaa vaan suurin osa päivästä lapsi viettää muiden aikuisten kanssa. Kahdeksalta oli jo niin väsynyt että .....nyt nukkuu hyvin. Ihanaa että mulla 2 vapaata nyt et ehditään olla vain....Mitäs tuumaatte? kyllä on väärin että pitää olla näin....en usko että kestäisin jos joka päivä olisi tämmöinen. Miten te jaksatte jos ns normaalit työajat?
Kommentit (36)
Aamulla heräämme klo 7 aikoihin, lapsi puolisen tuntia myöhemmin. Lapsi on hoidossa n. 8:30-16:30 joka arkipäivä. Niin se vaan täytyy jaksaa kun töissä käy. Menee nukkumaan klo 21. Illat olemme kyllä tiiviisti yhdessä, esim. minulla ei ole mitään omia harrastuksia ja mieskin käy aika harvoin missään. Arki-illat kuluvat normaalissa pyörityksessä: ruoan laittoa, pyykin pesua ja kaupassa käyntiä. Hyvin ehdimme myös leikkimään lapsen kanssa.
so ei ole kaikki kaikessa, lapset ovat. Ollaan hoitovapaani jälkeen vuoronperään vuosi kerrallaan kotona kunnes nuorinkin lapsista on kouluikäinen. Kotivanhempi kuljettaa lapsia kerhoissa, käydään perhekerhossa, avoimessa päiväkodissa ja muskarissa. Että tekemistä riittää ihan näinkin :)
Isä, äiti ja lapset 5,3 ja 2
jotka vievät lapsen hoitoon, menee kotiin nukkumaan ja ramppaa stadissa kavereiden kanssa.....- minkälainen fiilis heillä on lasten päivistä (mut ei kai heillä ole omatuntoa)....ps: heitä on uskomattoman paljon uskokaa tai älkää!
mutta silloin kun olivat tarhassa, hoitopäivät olivat 6.45-14.45.
Olin yh ja työaikani oli 7-14.30, työpaikka lähellä.
Samaa ajattelin silloin noista " normaaliperheistä" että kamalalta tuntuu.
Jos vanhemmilla työaika kauempana 8-16. Niin lapsilla hoitoaika pahimmillaan 7-17. Eihän siinä kerkiä tehdä enää mitään kotona!?
Tunsin olevani onnekkaassa asemassa ainakin yhdessä asiassa.
Mä lähden töihin joka aamu klo 6. Mies vie lapset hoitoon 7.30, silloin kun ei ole ite reissussa. Joskus joudun viemään lapset kuudeksi hoitoon ja haen iltapäivällä klo 16 pois. Silloin miettii että, missä mättää?
Mun työpäivät ovat 10h, työmatka on sen verran pitkä. Onneksi noita kuuden aamuja on harvoin. Yleensä meillä on miehen reissuaamuina Mll:n lastenhoitaja joka tulee meille klo 6 kun minä lähden ja herättää lapset ja vie ne hoitoon kahdeksaksi.
ät. Suunnittelut, vihkojen tarkistamiset yms teen illalla lasten nukkuessa - eli nyt töihin :)
enkä siksi aio tehdä täyttä päivää töissä ennen kuin lapset isompia. Lisäksi myöhemmin töihin menevä vanhempi vie lapset ja aiemmin kotiin pääsevä hakee. Eli käytännössä hoitoon 9.30 kieppeillä ja kotiin haetaan ihan viimeistään klo 16. Näin ollen lapsille jää yhteistä hereilläoloaikaa ainakin jomman kumman, usein molempien, vanhempien kanssa 6-8 h/arkipäivä. Tämä on mielestäni siedettävän rajoissa, mutta edellyttää tosiaan sitä, että omia harrastuksia tai iltamenoja ei tosiaan ole - tai minä ainakaan en niitä juuri nyt halua - ja viikonloput vietetään tiiviisti perheen kesken.
elää aika lähellä jotain ns. köyhyysrajaa. Silti en pysty laittamaan meidän taaperoa vielä hoitoon. Sinnitellään näin kolmevuotiaaksi juuri ap:n mainitsemasta syystä.
että vanhemmat voivat olla pitempään töissä. Toisaalta kiva mutta sitten odotetaan että lapsi on 12 tuntia hoidossa ja vanhemmat painavat ylitöitä.
Onneksi en ole Wärtsilässä töissä
mutta silti tuntui että liian kiirusta elämä oli!!
Nyt taas kotiäitinä omasta ja miehen halusta...
tingittävä on juu elintasosta ,mutta mielestämme kannattaa!
Se on joo kumma että tää maailma menee näin, luulisi että pienten lasten vanhemmilla olisi enemmän vaihtoehtoja, mutt ei...
Lapset (2 lasta) kylläkin kotona hoidossa, ihanan hoitajan hellässä hoivassa. Mutta lähdemme viimeistään 08.00 töihin ja palaamme aikaisintaan 16. Illalla vielä kaupat, ruoat, siivoamiset ja oma urheilut. (2 kertaa viikossa/aikuinen) Onhan se rankkaa eikä tässä ole mitään järkeä.
Mutta mitä yhteiskunta sanoo:
Nettotuloni _hoitomaksujen_ jälkeen kuussa 2600 euroa töissä käyden ja 260 euroa kotona ollen. Kumman valitsisit? (Tämän lisäksi iso omakotitalo ja kaksi autoa, jotka kaikki hankittu ennen lapsia ja ennen kaikkea haastava työ.)
Ollaan molemmat vuorotyössä, joten onneksi hoitopäivät ovat välillä lyhyitä tosin välillä pitkiäkin päiviä on. Luojalle kiitos viikkovapaista!
Me ei koskaan rynnätä kauppaan työ/tarhapäivän jälkeen; syödään elisiä, pakasteesta tai valmisruokaa ja siivotaan vain silloin kun on todella siihen aihetta. Näin kerkiää illallakin vielä pihalle!
Muutama tuttava onkin ihmetellyt, että kannattaako taloudellisesti. Heille olen vastannut, että kaikkea ei voi mitata rahassa. Mulle on tärkeää se, että saa nähdä lapsensa kasvavan eikä kuule kaikkea vaan hoitajilta.
Mutta lasta suurinpiirtein näki 2-4 tuntia päivässä heräillä ja musta se oli aivan liian vähän, koska kyse oli omasta lapsesta. Silloin päätin olla kotiäitinä niin kauan kuin jaksan. Ja kun itse hoitaa lapset, oppii tuntemaan lapset paremmin.
Mutta ymmärrän kyllä uramammoja ja niitä joiden on pakko käydä duunissa, että perhe pysyy kuosissa. Mutta silloin pitäis kyllä pitää muksujen kans laatuaikaa. :)
En todennäköisesti pystyisi edes tekemään lyhempää työpäivää ja miehen työpäivä on muutenkin liki 10 tuntinen.
Nostin tonne ylemmäksi tänään päivällä aloittamani ketjun " kaikille ei sovi kotiäitiys" .
Järkyttävältähän se tuntuu, että lasta näkee vain muutaman tunnin, mutta kuitenkin ne muutamat tunnit voi olla laadukkaampia kuin se kokopäivän yhdessä olo.
Olen siis palaamassa työelämään nyt kun äitiyslomani loppuu. Kolme vuotta(ja kaksi lasta) kotona on tehneet musta suurinpiirtein hirviön. On lapsille paljon parempi, kun saavat olla hoidossa, jossa myös mielekästä puuhaa. Uskon että olen parempi äiti lapsilleni kun en turhaudu kotona.
Mutta pää ei vain enää kestä kotona olemista. En yhtään tykkää siitä millainen ihminen minusta on tullut: jäkätän turhasta, tiuskin lapsille, kadehdin miestä joka saa olla aikuisten ihmisten seurassa. En saa järjestettyä esikoiselle tämä kipeästi kaipaamaan toimintaa ja leikkikavereita, joten lapsikin hyppii jo seinille.
Joten jos vaan saan sovittua työajat niin ettei työ syö koko elämää niin palaan töihin ilolla yli vuoden suunnittelemaani aikaisemmin.
josta ei oikeastaan saisi puhua. Siksi, että oikeasti suurinosa pystyisi niin halutassaan järkkäämään asioita toisinkin. Mutta luulen, että suurin syy on raha. Tosiaankaan tällä nykypäivän kotiäiti arvostuksella ja tuloilla kuka haluaa olla se VAIN KOTIÄITI, JOKA ELÄÄ MIEHENSÄ SIIVELLÄ...
Tämähän on niin yleinen ajatus.
Lapsia näen hereillä 3h/arkipäivä ja perheen yhteistä aikaa on 2h/arkipäivä