oikeesti: kun lapsi pvkodissa koko päivähän on ohi eikä oikein ehdi mitään illalla - onhan systeemissä

Itse teen seitsämän tuntista työpäivää, mutta työmatkani on sen verran pitkä, että mieheni ehtii tehdä normaalipituisen työpäivän ja silti ollaan samaan aikaan hakemassa lapsia. Arki-iltoina syödään todella nopeatekoisia ruokia ja ruokakaupassa käy mieheni. Pyrin käyttämään kotitöihin mahdollisimman vähän aikaa viikolla ja ei meillä kotona mitenkään siivotonta ole ja puhdasta vaatetta on aina tarjolla.

Iltamenoja meillä ei viikolla ole ja viikonloput vietetään tiiviisti perheen parissa.

ja esikoinen kokopäivähoidossa. Esikoista ei ehditä nähdä kuin muutama tunti päivän aikana.

Kun uusi lapsi syntyy, vanhempi pois tieltä häiritsemästä.

Esimerkiksi tässä aiheessa tuntuu olevan paljon hienompaa tunnustaa, että " minusta ei kyllä ole viettämään aikaa lasteni kanssa. Voin paljon paremmin kun olen päivät töissä ja lapsi on toisella hoidossa" , kuin kertoa että kyllä ottaa päähän se vähä aika jonka saa viettää lapsen kanssa illalla.

Isommat lapset ovat jo koululaisia.



Olen todella etuoikeutettu voidessani tehdä näin lyhyttä työviikkoa. En ymmärrä miten 5 pv/vko ja 10h/pv töissä olevat selviävät arjen hulinasta...

Minusta oli - ja on edelleen - kauheaa että en enää saa olla yhdessä lapseni kanssa. Vaikka työ olisi mitä (ja onkin koulutettua ja haastavaa), minä en muuta halunnut kuin olla lapseni kanssa. Minulle riittäisi hyvin 5 h päivä ja pienemmät tulot, mutta Suomessa se on kaikki tai ei mitään. esim. Hollannissa on ihan normaalia pienen lapsen äidin tehdä lyhennettyä, vaikka olisi vastuullisessa ja koulutetussa työssä. Suomessa ei. En tiedä miten joskus selitän tämän lapselleni kun hän ihmettelee miksi hylkäsin hänet ja lähdin " tekemään uraa." Se ei ole oma valintani ja pidän sitä kauheana.

Lapset ovat niin lyhyen aikaa pieniä ja työssäkäyvänä vanhempana menettää siitä ison osan. Ikävää, ettei itselläni ainakaan ole oikein vaihtoehtoja :( .

Matkaa on sen verran, että työmatkaan mennessä menee tunti. Olen aamut kotona ja lähetän isommat kouluun. Nuorimman vien päiväkotiin 11.30 ja siitä töihin. Mies hakee kuopuksen 16.00 viimeistään, joten hänen päivänsä ei kovin pitkä ole. Tulen töistä 17.10 ja siitä alkaa perheen yhteinen aika. Ensi syksynä tilanne on ehkä toinen ja menen töihin ennenkuin lapset herää ja palaan töistä vasta klo 16. Sitten on ruuanlaitot, siivoukset ja pyykinpesut, jotka nyt hoituvat tässä aamupäivällä, eikä ole meidän yhteisestä ajasta poissa.

Minä jouduin palaamaan vuoden alusta töihin, nuorimmainen on vähän yli vuoden. Ja huono omatunto on koko ajan. Mutta pidempään en mitenkään olisi voinut olla kotona, raha ratkaisi. Loppuun asti yritin miettiä vaihtoehtoa, jolla voisin tienata kotihoidontuen lisäksi vaikka n. 1000 euroa kuussa ja hoitaa lapset itse. Mutta sitä ratkaisua ei löytynyt.



Nyt teen lyhennettyä työviikkoa, vietän perjantait kotona. Tavoitteenani on viedä lapset hoitoon n. klo 8.15 - 8.30, ja lapset haetaan 16.30 mennessä. Aamuisin minä vien, ja pari kertaa viikossa mies hakee, jolloin minä teen sitten pidemmän päivän, jotta saan tarvittavat viikkotunnit kasaan.



Iltaisin meillä on yhteistä aikaa n. 5 tuntia, joskus alle, joskus yli. Lapset nousevat päiväkotiaamuisin 7.30, kotiaamuisin saa nukkua pidempään.



Esikoiseni on tokaluokkalainen, ja olisi tosi mukava olla kotona, kun hän pääsee koulusta.



Huonon omantunnon kierre on loputon. Tässä teknistyvässä maailmassa pitäisi etätyön olla jo todellinen vaihtoehto, mutta sitä se ei vielä ole.

Nyt olen äitiyslomalla, mutta lapsemme vietiin aikanaan hoitoon 7.45 ja haettiin 15.30 - 16.30. Mun mielestä päivät eivät olleet sikapitkiä... Mies hoiti viemiset ja hakemiset, sillä hänen työmatkansa kestää 5 min. Minä olen 40 km päässä töissä ja matkani kestää 40 min kaikkineen. (Sama aika meni Hesassa 10 km.) Olin kotona vaihtelevasti 16.40 tai 17.40.



Illalla ehditiin musta ihan hyvin touhuilla. Tein ruuan aina sen jälkeen kun lapsi meni klo 20 jälkeen nukkumaan. Seuraavana päivänä vaan lämmitettiin ruoka. Usein illalla käytiin yhdessä kaupassa kävellen ja ostettiin useamman päivän ruuat. Iltaisin saattoi väsyttää, mutta me emme löhönneet sohvalla vaan lapsen huoneen lattialla! Lapsi siinä touhuili omiaan ja me samalla juteltiin päivän tapahtumista keskenään ja sitten lapsen kanssa. Mies kävi yhdessä harrastuksessa, minulla ei harrastuksia ollut. Lapsi ei myöskään käynyt missään muskarissa tms.



En osaa surra tätä tilannetta. Me teemme parhaamme ja vietämme kuitenkin kaiken vapaa-aikamme lasten kanssa. Meillä on tietysti se etu, että mieheni on yläasteen ja lukion ope ja lapset ovat tosiasiassa päiväkodissa 9 kk vuodesta... Kun kuopus täyttää 1,5 v, on tämä kaikki taas edessä.

Sen eron huomaa selvästi nyt kun olen kotona kuopuksen kanssa ja olemme vähentäneet vanhempien lasten hoitopäiviä ja -aikoja. Miten paljon enemmän sitä ehtiikään näiden vanhempien lasten kanssa puuhastella kun vertaa siihen kun olivat hoidossa klo 9-16! Sekin oli silti LYHYT aika verrattuina joihinkin lapsiin.



Ehkä jotkut ovat sitten niin tottuneita tällaisiin pitkiin päiviin mutta kyllä munkin mielestä systeemissa on jotain vikaa jos ei ehdi lasten kanssa olla kuin se lyhyt iltahetki.



Mä nautin suunnattomasti nyt kun ehdin olla lasteni kanssa enemmän ja vanhempien lasteni kanssa myös kaikki maanantait ja perjantait täysin.

saadaan lasten kanssa yksi vapaa enemmän viikossa. Ihan kotiäidiksi minustakaan ei olisi, tarvitsen haasteita ja aikuiskontakteja. Totta on että hoitopäivien jälkeen joskus tuntuu että illat vaan menee nopeaan ja lapsia on ikävä. Silti tämä on paras ratkaisu meille.



Tällä hetkellä olemme sairaina kotona, jos joku ihmettelee miksi työpäivänä tänne kirjoitan ;)

Koska kaikki tutkimukset ovat osoittaneet, että lapset ei oikeasti arvosta laatuaikaa -olettaen että se on sitä ainoaa aikaa mitä vanhemman kanssa saa. Lapset eivät muista niitä " laatuajan puitteissa tehtyjä lintsiretkiä ym. lapsuudestaan, vaan tärkeintä lapselle on se tavallinen kiireetön arki omien vanhempien kanssa. Mieleen jää jotkut pullan leipomiset sun muut.



Laatuaika- käsite on tasan ja vain vanhempien keino huijata itseään.



T: Äiti, joka vei esikoisen 9kk iässä hoitoon, mutta onneksi sama esikoinen saa nyt viettää kiireetöntä arkea, kotona äidin ja vauvan kanssa...toivottavasti pitkään.

Muut puhuvat ihan arkisesta yhdessäolosta.

Vierailija:

Koska kaikki tutkimukset ovat osoittaneet, että lapset ei oikeasti arvosta laatuaikaa -olettaen että se on sitä ainoaa aikaa mitä vanhemman kanssa saa. Lapset eivät muista niitä " laatuajan puitteissa tehtyjä lintsiretkiä ym. lapsuudestaan, vaan tärkeintä lapselle on se tavallinen kiireetön arki omien vanhempien kanssa. Mieleen jää jotkut pullan leipomiset sun muut.

Laatuaika- käsite on tasan ja vain vanhempien keino huijata itseään.

lla elämyksiä, kuten lintsireissuja sun muita. Ajateltiin, että sillä voitaisiin korvata suurempi määrä arkista yhdessä oloa.



Mutta joka tapauksessa vähän aikaa lasten kanssa on vähän aikaa lasten kanssa. Olipa sisältö mikä tahasna.

Meillä ei ole kuntalisää, mutta saan kotihoidon tukea kahdesta lapsesta noin kolmesataa. Laskimme, että jos menisin töihin, pitäisi saada rahaa noin 1000 e /kk käteen paikatakseen kulut (hoitomaksu, toinen auto, lisääntyneet ruokakulut, vaatteet...) ja vasta yli sen menevä tulo olisi tuloa. Miksi siis mennä töihin, kun ei siitä tienaa mitään. Olen ollut 5 v kotona ja olen siihen saakka kun lapsi täyttää 3 v (ainakin). Niin, ja mulla on ihan hyvä ammatti, mutta ei se työ minnekään karkaa ;) Mieskin on ihan tavallinen keskituloinen...

vähän miettiä ruokalistaa ja hoitaa pyykit. Mä en ainakaan viikolla pese pyykkiä ja ruokia olen joko tehnyt valmiiksi tai sitten teen sellaisia max 30 min valmistusaikaisia. Kaupasta haen korkeintaan lisää maitoa viikolla. Lapsia on kaksi, hoitoaika 8.30-16.00 ja mies on arkipäivät toisella paikkakunnalla.