Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Perinnönjaosta

Vierailija
25.12.2016 |

Äitini on kuollut aika päiviä sitten. Isä muutti sittemmin erään naisen kanssa avoliittoon minun jo ollessa aikuinen ja omillaan. Osti tuon naisen kanssa puoliksi talon. Eivät siis olleet naimisissa eikä ole mitään keskinäisiä testamentteja. Nyt isä kuoli. Minä perin hänet ja siten puolet tuosta talosta. Homma kuulostaa aika selvältä.

Olen tarjonnut naiselle mahdollisuutta ostaa talo kokonaan itselleen, mutta hänellä ei ole siihen taloudellista mahdollisuutta. Minusta ainoa vaihtoehto on pistää talo myyntiin ja tulot puoliksi. Ongelma on nyt se, että kyseessä on naisen isän aikanaan rakentama talo ja naisella on siten paljon tunnesiteitä paikkaan. Hänen on vaikea luopua talosta. Nyt hän väläyttelee sellaista, että pidettäisiin talo yhdessä. Minä en siellä asu enkä tule asumaan eikä minulla ole mitään tekemistä koko talon kanssa muuta kuin että satuin perimään siitä puolet. En ole akuutissa rahapulassa, mulla on oma elämä ja asunto, joten periaatteessa voisin vaikka suostuakin. Mutta toisaalta nainen tai talo eivät ole mulle mitenkään läheisiä. Naisen kanssa siis ihan ok välit, mutta ei erityisen läheiset, tuskin tulemme tiiviisti jatkossa yhteyttä pitämään. Varmaan joulukortin laitan ja se on siinä. Tuntuisi hassulta jättää jotain yhteistä omaisuutta, joka ei edes tuottaisi mulle mitään, mahdollistaisin vain mulle lähes tuntemattoman ihmisen asumista. Nyt lähipiiri alkaa nähdä asian niin, että minä ajan naisen kotoaan. Kyseessä on tavallinen hyväkuntoinen perustalo, ei luksus mutta ei rötiskö. Talo, josta saa varmasti ihan ok hinnan. Puolikkaallakin hinnalla nainen löytää varmasti kohtuullisen kerrostalo kämpän eli en ole mihinkään sillan alle ketään ajamassa.

Miten te näette tämän tilanteen? Laki ei velvoita minua jättämään yhteistä omaisuutta mutta katsotteko, että se olisi moraalisesti oikein?

Kommentit (26)

Vierailija
21/26 |
25.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaihtoehdot on jos haluaa perintönsä rahaksi hakea yhteisomistuksen purku vaikka oikeuden kautta jos ei vapaaehtoisesti asukas suostu myymään. Sieltä kyllä järjestyy asunnon pakkomyynti. Voithan ehdottaa että nainen maksaa vuokraa jos haluaa jäädä asumaan toisen puoliksi omistamaan asuntoon jos se käy.

Vierailija
22/26 |
25.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nainen siis omistaa puolet talosta ja ap puolet. Voiko ap muka vaatia lain mukaan myyntiä, jos nainen ei halua? Eikö ap voi myydä vain oman puolikkaansa?

Ei voi minkään lain mukaan vaatia myyntiä. Jakoa voi kyllä vaatia. Se on sitten eri juttu, miten jaon voi toteuttaa myymättä taloa ulkopuoliselle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/26 |
25.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö isäsi ilmaissut mitään tahtoa elinaikanaan?

Vierailija
24/26 |
25.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taas täällä antaa neuvoja porukka , joista suurimmalla osalla ei ole hajuakaan asiasta.

Parhaalta kuulostaa, jos avoleski ostaa sinun puoliskosi tai pistätte talon yhdessä myyntiin (joko suosiolla tai oikeuden määräämänä). Moraaliselta kannalta mielestäni ei ole ongelmaa, avoleski joko ostaa sinut ulos tai käyttää talosta saadun kauppahinnan osuuden uuden asunnon hankintaan.

Vierailija
25/26 |
25.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No, jo tunnearvo. Tosiaankin. Olen tähän ikään niin paljon nähnyt "tunnearvojuttuja", etten jaksa semmoisia enää itse kuunnella. Se on totta, että joillain paikoilla on tunnearvoa, mutta usein tuota käytetään myös oman edun hankkimiseen. Monet hyväksikäyttäjät vetoaa juuri tunnearvoon, kun haluavat itselleen kohtuuttomia etuja ja sitten se tunnearvo katoaakin simpsalapim.

Esimerkkejä ihan lähiajoilta:

- nainen tappeli veljeltään perinnönjaossa mökin tosi edullisesti, koska "se on rakas paikka hänelle" jne. No, veli antoi melkein ilmaiseksi osuutensa. No, vuoden päästä nainen myi mökin markkinahinnalla, kun "en mää semmosta jaksa pitää".

- lapsenlapsi sai isoisältä vastoin muiden lastenlasten etua erittäin kalliin rantatontin. Peruste oli, että muut vaan haluaisi myydä ja isoisä haluaa, että hieno tontti säilyy suvussa ja tämä yksi rakentaa siihen itselleen omakotitalon, kun ymmärtää paikan tunnearvon. Talo nousi parin vuoden päästä ja siitä parin vuoden päästä se myytiin hurjalla hinnalla (tontin arvo varmaan 500 000 euroa ja maksoi siitä vain lahjaveron) perusteena "saatiin hyvä tili".

- enoni kerjäsi isovanhempien talon säälihinnalla muulta perikunnalta, koska halusi säilyttää sen suvussa. Myi vuoden päästä, koska "tarjottiin niin hyvä hinta"

- kaverin sisko halusi tunnesyistä äidin korut ja myi ne hetken päästä netissä.

-

Vierailija
26/26 |
25.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nainen (isäsi avopuoliso) ostaa itse talon käänteisellä asuntolainalla.