Narsisti Äiti ei muista edes jouluna..

Oletkin jo saanut vastauksia, jota itsekin olisin tarjonnut. Ymmärrän hyvin mitä on yrittää saada edes hitunen empatiaa äidiltä. Sinun pitäisi vain osata luopua siitä tunteeesta. Et tule sitä koskaan saamaan. Oma äiti on alkoholisoitunut, koska mummuni oli tyylipuhdas narsisti. Äidillä on todella pahoja alemmuuskomplekseja ja heikko itsetunto. Katsoin lapsena vuosia sitä sisarusten taistelua mummun huomiosta, josta itsekin jäin lapsenlapsena paitsi. Meistä serkuista en todellakaan ollut hänen suosikki ja olen ollut oikeastaan koko suvulle se rasite ja hyljeksitty lapsi. Minusta ei pitänyt tulla mitään, mutta olen serkuksista kuitenkin se koulutetuin ja menestynein. Itse lakkasin taistelemasta huomiosta ja vähensin yhteydenpidon niihin sukulaisiin, jolta en huomiota ole saanut. Samoin karsin ne ystävät, jotka eivät antaneet koskaan mitään, mutta olivat valmiita ottamaan. Elämä on helpottunut todella paljon ja tunnen itseni vapaaksi. Ymmärsin joskus, etten tule omalla empatiallani koskaan ketään parantamaan. Sinuna en ottaisi mitään kontaktia äitiisi, vaan jättäisin hänet täysin oman onnen nojaan. En endes kuolinvuoteella kävisi. Oma äiti kävi mummun kuoliinvuoteella ja sanoi viimeisinä päivinä, että oli virhe käydä katsomassa sitä saastaa. Mummu yritti olla kiltti kaikille lapsilleen ja kerjätä huomiota. Äiti vain sanoi lähtiessään, että vihdoinkin pääsemme sinusta eroon. Äiti ei paljoa surrut mummun poislähtöä toisin kuin isäänsä vuosia.

Ainoa keino kohdallasi on päästää irti. Se on joo äitisi, mutta ei ole huomiosi arvoinen. Onko sinulla jotain toista läheistä, esim tätiä tai muuta vanhempaa naista, jonka voisit ottaa itsellesi äidin korvikkeeksi? Minulla oli ukin tyttöystävä. Sain häneltä kaipaamaani lämpöä ja pyyteetöntä rakkautta. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen saamastani huomiosta. Hänen ansiosta koin itseni arvokkaaksi ja lähdin opiskelemaan.

Tsemppiä sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistin tyttärenä myös ihmettelin lukiessani että miksi et ole tyytyväinen jos jättää sinut rauhaan? Mutta lopussa se vastaus olikin - olet huolissasi perinnöstä.

Ei hän saa lakiosaa keploteltua pois sinulta ellet ole todistettavasti yrittänyt vahingoittaa häntä väkivalloin. Narsistit yleensä niin huonoja raha-asioissa että mahtaako mitään jäädä.

Jos äitisi todellisuudessa on narsisti, tuntisin enemmänkin sääliä tuota läheistä sisarusta kohtaan kuin kateutta. Kannattaa panostaa hyviin ja aitoihin ihmissuhteisiin ja lopettaa odottaminen äitisi puolelta.

Että mitä? Perinnönkö takia vain ihminen tuntee empatiaa toista kohtaan?? Huh, huh. Noin ajattelee lähinnä narsisti. Oletko tietoinen, miten narsisti jakaa lapsensa kultaiseksi, huomaamattomaksi ja syylliseksi. Narsisti ottaa aina tukijan, tai oikeammin kasvattaa itselleen tukijan yhdestä lapsesta, joka myötäilee mustan lampaan syrjimistä, vähättelyä jne. Tästä narsistin tukilapsesta on voinut jo kasvaa narsisti, joka vain äitinsä lailla nauraa, syrjii ja vähättelee uhrisisaruksensa sisarusrakkaudelle. Tutustu narsismi-aiheeseen.

Sulla luetun ymmärtämisessä hankaluuksia? Narsistin lapset perehtyvät kyllä perusteellisest  narsismiin ja se on hyvinkin tavallista että narsistivanhempi järjestelee inhokkilapsen/lapset perinnöttömäksi tavalla tai toisella. Tutustu itse  tarkemmin, olen itse ekspertti  tässä aiheessa.

Ohis, toinen narsistin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Psykopaatilta on pystytty kuvaamaan aivoista poikkeavuudet "terveen" ihmisen aivoihin verrattuna, mutta entäpäs tuollaisilta narsisteilta. Löytyyköhän niidenkin aivoista poikkeavuus?

Hyvin mahdollisesti jostain aivojen etuosasta löytyy jotain puutoksia alueella jossa tunteet syntyvät. Kaikkia ei tietenkään kuvata.

Miksi et jatka vain elämääsi eteenpäin ja jätä äitiäsi ihan omaan arvoonsa. Mutta varo, ignoraus on narsistille myrkkyä, hän saattaa jopa kiinnostua sinusta uudelleen jos olet lipsahtamasta hänen vaikutusalueeltaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistin tyttärenä myös ihmettelin lukiessani että miksi et ole tyytyväinen jos jättää sinut rauhaan? Mutta lopussa se vastaus olikin - olet huolissasi perinnöstä.

Ei hän saa lakiosaa keploteltua pois sinulta ellet ole todistettavasti yrittänyt vahingoittaa häntä väkivalloin. Narsistit yleensä niin huonoja raha-asioissa että mahtaako mitään jäädä.

Jos äitisi todellisuudessa on narsisti, tuntisin enemmänkin sääliä tuota läheistä sisarusta kohtaan kuin kateutta. Kannattaa panostaa hyviin ja aitoihin ihmissuhteisiin ja lopettaa odottaminen äitisi puolelta.

Että mitä? Perinnönkö takia vain ihminen tuntee empatiaa toista kohtaan?? Huh, huh. Noin ajattelee lähinnä narsisti. Oletko tietoinen, miten narsisti jakaa lapsensa kultaiseksi, huomaamattomaksi ja syylliseksi. Narsisti ottaa aina tukijan, tai oikeammin kasvattaa itselleen tukijan yhdestä lapsesta, joka myötäilee mustan lampaan syrjimistä, vähättelyä jne. Tästä narsistin tukilapsesta on voinut jo kasvaa narsisti, joka vain äitinsä lailla nauraa, syrjii ja vähättelee uhrisisaruksensa sisarusrakkaudelle. Tutustu narsismi-aiheeseen.

Sulla luetun ymmärtämisessä hankaluuksia? Narsistin lapset perehtyvät kyllä perusteellisest  narsismiin ja se on hyvinkin tavallista että narsistivanhempi järjestelee inhokkilapsen/lapset perinnöttömäksi tavalla tai toisella. Tutustu itse  tarkemmin, olen itse ekspertti  tässä aiheessa.

Ohis, toinen narsistin lapsi.

Ap ei ole maininnut olevansa perinnön perässä, kuten vihjaisit. Eikä pidä yleistää, että narsistin lapset perehtyvät perusteellisesti narsismiin.  Monesti on ongelmana, ettei narsismia tunnisteta perheessä.  Jos joku hoksaa, miksi kaikki on jotenkin vinksinvonksin, hoksaaja on syntipukki. Narsistin kultalapsi on ääripäässä, hän kieltää narsisimin, eikä siihen perehdy. Ei ole tarvetta, hänen on hyvä lillua narsistivanhemman suojeluksessa, lähteenä.

Mitä mahdat tarkoittaa lauseella "sota ajan lapset eivät tahdo hyvää.. jne ". Outo lause. Tunnen muutamia ihmisiä jotka ovat sotaajan lapsia ja ovat ehkä jopa liiankin vaatimattomia ja empaattisia muille. Ja nimenomaan äitejä.

Mummopuolen lellikki kirjoitti:

Oletkin jo saanut vastauksia, jota itsekin olisin tarjonnut. Ymmärrän hyvin mitä on yrittää saada edes hitunen empatiaa äidiltä. Sinun pitäisi vain osata luopua siitä tunteeesta. Et tule sitä koskaan saamaan. Oma äiti on alkoholisoitunut, koska mummuni oli tyylipuhdas narsisti. Äidillä on todella pahoja alemmuuskomplekseja ja heikko itsetunto. Katsoin lapsena vuosia sitä sisarusten taistelua mummun huomiosta, josta itsekin jäin lapsenlapsena paitsi. Meistä serkuista en todellakaan ollut hänen suosikki ja olen ollut oikeastaan koko suvulle se rasite ja hyljeksitty lapsi. Minusta ei pitänyt tulla mitään, mutta olen serkuksista kuitenkin se koulutetuin ja menestynein. Itse lakkasin taistelemasta huomiosta ja vähensin yhteydenpidon niihin sukulaisiin, jolta en huomiota ole saanut. Samoin karsin ne ystävät, jotka eivät antaneet koskaan mitään, mutta olivat valmiita ottamaan. Elämä on helpottunut todella paljon ja tunnen itseni vapaaksi. Ymmärsin joskus, etten tule omalla empatiallani koskaan ketään parantamaan. Sinuna en ottaisi mitään kontaktia äitiisi, vaan jättäisin hänet täysin oman onnen nojaan. En endes kuolinvuoteella kävisi. Oma äiti kävi mummun kuoliinvuoteella ja sanoi viimeisinä päivinä, että oli virhe käydä katsomassa sitä saastaa. Mummu yritti olla kiltti kaikille lapsilleen ja kerjätä huomiota. Äiti vain sanoi lähtiessään, että vihdoinkin pääsemme sinusta eroon. Äiti ei paljoa surrut mummun poislähtöä toisin kuin isäänsä vuosia.

Ainoa keino kohdallasi on päästää irti. Se on joo äitisi, mutta ei ole huomiosi arvoinen. Onko sinulla jotain toista läheistä, esim tätiä tai muuta vanhempaa naista, jonka voisit ottaa itsellesi äidin korvikkeeksi? Minulla oli ukin tyttöystävä. Sain häneltä kaipaamaani lämpöä ja pyyteetöntä rakkautta. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen saamastani huomiosta. Hänen ansiosta koin itseni arvokkaaksi ja lähdin opiskelemaan.

Tsemppiä sinulle!

Oli. Minulla oli rakas tätini, joka kuoli joku vuosi sitten. Hän todellakin rakasti minua ja näki kipuni äitini kanssa. Usein meninkin häntä tapaamaan melkein samantein, jos kotikaupungissa kävin. Äitini kun osoitti lähinnä mielenkiintonsa seuramiinsa tv sarjoihin sen sijaan, että olisi pysähtynyt kuuntelemaan tyttärensä kuulumisia tahi vointia.

Sain ilmoituksen tätini kuolemasta vain pari päivää ennen hautajaisia äitini kautta. Sellainen äitini minulla, joka oli aina mustasukkainen ihmisistä, jotka minulle huomiota ja rakkautta osoittivat. Jos joku kirjoitti minusta kauniisti jossain terveisissä, hän halusi piilottaa kortin minulta. Etten vain näkisi mitään positiivista jonkun minusta hänelle kertoneen. Täysin mielisairasta.

Enpä viitsi sen enempää aiheesta jakaa, sillä sitä olisi niin pohjattomasti - miten oma äitini on voinut käyttäytyä isäni kuoleman jälkeen. Isän, joka osoitti kyllä rakkautensa ja tukensa ehdoitta nuorelle tyttärelleen. Kenties jokin mustasukkaisuus (sairas) sellainen on ollut osa äitini identiteettiä syystä tai toisesta - omalle tyttärelleen. Ja kun isä lähtee, saa tytär jäädä täysin vaille huomiota ja pojan kanssa liittoudutaan.

Äidit voivat olla paholaisia tyttärilleen, rakkautta vaille jääneitäkö sitten itse. Kuitenkin palstaa lukeneena moni äiti jättää tyttärensä täysin vaille tukea, isänsä menettäneenä varhain.

Vierailija kirjoitti:

Psykopaatilta on pystytty kuvaamaan aivoista poikkeavuudet "terveen" ihmisen aivoihin verrattuna, mutta entäpäs tuollaisilta narsisteilta. Löytyyköhän niidenkin aivoista poikkeavuus?

Täällä oli noin viikko sitten mielenkiintoista keskustelua dissosioista. Olen aina ajatellut, että narsismi syntyy varhaiskasvatuksen aikana, lapsen emotionaalisen tunteiden torjumisen vuoksi. Jotain traumaattista, lapsen tunteita horjuttavaa on tapahtunut. Tunnepatti jää aikuisenakin sisälle, eikä ole keinoja enää korjata sitä. Seurauksina näkyy mm. narsismina, dissosioimisena tai hukuttautumalla alkoholiin.

Voi voi, meillä on juuri toisinpäin. Äiti on roikkuva rasite joka ei osaa hoitaa omaa elämäänsä. Oletko koskaan ajatellut että sisaresi voi tuntea äidistäsi näin? Parempi oma elämä kuin se että joudut koko ajan huolehtimaan toisesta. Meillä on myös pieni vauva niin välillä on todella rankkaa. 

Valitsen silti hoitaa häntä, sillä ilman apuani hän tuhlaisi rahansa ja eläisi viimeiset viikot ruoatta. Joskus mietin että kuinka ihanaa on kun hän vanhenee ja ehkä joskus joutuu vanhainkotiin. Siitä tulee ikävä olo mutta toisaalta..

Kasvapa tajuamaan, että ihmiset ovat erilaisia. Äitisikin on ihminen, ehkä estynyt luonne ja kyvytön puhumaan sen syvällisempiä. Että hän yrittää lähestyä sinua, vaikka puhumalla sitten säätiloista, koska ei nyt enempään pysty, mitä saa kiitokseksi? Ei riitä että haukut hänet narsistiksi, vaan seurustelet vielä ihmisten ksnssa jotka pilkkaavat ja ivaavat äitiäsi silmiesi alla, ja sinun mielestäsi se on ihan ok. Äidilläsi voi olla vaikka minkälaisia traumoja siinä kuin kenellä tahansa ihmisellä. En ihmettele, kirjoituksestasi johtopäätöksiä vetäen, ettei hän aivan ensimmäiseksi sinun seuraasi pääsemisestä unelmoi. Kulje vierellä, ymmärrä, kuuntele. Älä ohjeista ja leiki viisaampaa, jos et ihmistä tunne, tiedä mitä hän sydämellään kantaa. Ihmisten luonne-erot voivat olla äärimmäisiä. Joskus vain sattuu niinkin, että se itselle tunnetasolla aina vain aivan vieraaksi jäävä ihminen on oma lapsi tai oma vanhempi. Ja on silkkaa pötyä etteikö omien ladten joukosta toinen olisi rakkaampi toista. Samoin ovat lapset usein joko "isän tyttöjä/poikia" tai sitten äidin. Aina löytyy myps ihmisiä joiden kanssa synkkaa. Ei maailman pitäisi siihen kaatua jos yhden, oli vaikka sukulainen sitten, ei synkkaakaan. Outo ja asiaton kirjoitus sinulta, ap. Auttaa ymmärtämään äitiäsi.

Siinä neljän lapsen äiti oli taas heti syyllistämässä ihmistä, jota ei tunne eikä tiedä historiaa. Tietenkin se auttaa varmaan kokemaan itsensä ''paremmaksi ihmiseksi', jos kuvittelee tietävänsä mistä ap puhui. Todennäköisesti pelkkää pintaa ja pitkään jatkunutta emotionaalista hyljeksintää takana. 

Neljän lapsen äiti voisi kysellä itseltään, miten kohtelee omia lapsiaan. Ehkä ajatus satuttaa, mikäli havaitsee itsessään jotain samankaltaista suosimisperiaatteita ja siksi mieluusti ottaa asiakseen haukkua aloittajan kipeän kokemuksen, kuin ymmärtää sitä.

Itse tiedän, mitä on olla narsistisen luonteen omaavan äidin lapsi. Ja se on yhtä valtapeliä from day One. Liittolaisten hankintaa, on sitten kyseessä muu suku, miniät tai julkinen kuva. Kykyä rakastaa ei ole kaikille suotu ja jos se pitää yrittää vielä tukahduttaa itselleen valheilla, alkoholismiinhan se ajaa. Tai muihin päihteiden käyttöön.

Ei ole ap sinun vikasi, että äitisi on tunnekylmä hyväksikäyttäjä. Parempi varmaan katkaista kokonaan välit, eikä antaa tämän tyyppiselle ihmiselle, olkoonkin äiti, yhtään mitään.

Jättää vaikka itse hautajaisetkin välistä, mikäli sellainen eteen sattuu. Kuolemallahan sinunkin äitisi on varmaan syyllistänyt, että ''ei tartte tulla sitten hautajaisiin itkemään..''

Tosi ikävä kuulla. Mieheni äiti on narsisti ja mieheni on katkaissut välit vanhempiinsa. Tutulta kuulostaa tuo teidän äidin kuvio. Miehelläni on kaksi siskoa joista yksi on suosikki ja loput lapset ihan pas*aa. Sama lastenlasten kohdalla. Helpointa on, kun katkaisee välit kokonaan. Et ole äidillesi, kun pelinappula hänen manipulointipelissään...