Minusta on tullut marttyyri
Olen aina ollut huono sietämään loukkauksia, mutta lähes neron tasolla mitä tulee niiden havaitsemiseen. Pienet, salakavalat ja hienovaraiset yritykset vähätellä tai nöyryyttää minua eivät jää huomaamatta. Nuo seikat ovat oikeastaan hyvin yleisiä kaikenlaisissa ihmissuhteissa.
Loukkauksia on kertynyt elämässäni niin paljon etten enää kestä niitä. Minulla onkin nykyään tapana sulkea ihmiset elämästäni hyvin kevyin perustein. Jos huomaan että minuun suhtaudutaan välinpitämättömästi, köytetään hyväksi tai koen olevani pilkan kohteena, ystävyys- tai sukulaisuussuhde on entinen. Olen luonteeltani hieman miellyttämisenhaluinen (tai ihmiset ainakin tulkitsevat minut niin, olen ainakin ystävällinen), joten on lähes luonnollista, että ylitseni kävellään tuon tuosta. Erona useimpiin miellyttäjiin on se, etten anna toista mahdollisuutta. Seurauksena tässä on valitettavasti se, ettei ympärilläni ole pahemmin ihmisiä. Voi olla että olen pohjimmiltani ilkeä ihminen, sillä nautin myös siitä kun saan ihmiset kyseenalaistamaan oman käytöksensä, vailla mahdollisuutta enää korjata sitä, ainakaan minun suhteeni.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla AP jokin yliluonnollinen kyky määrittää objektiivisesti, mikä on vääryyttä ja mikä ei? Kerropa esimerkki kokemastasi "vääryydestä".
Eiköhän se oo sitä ku lähettää joulukortin eikä saa samalta tyypiltä korttia takaisin. Näistä lähetetyista ja saamatta jääneistä joulukorteista tulee joka vuosi suvun kesken sellaista draamaa etten ole lähettänyt yhtäkään korttia vuosiin. Ei tarvitse kenenkään analysoida korttia labraolosuhteissa ja tehdä tulkintoja käsialan vinoudesta tai kaarevuuksista.
Olet siis ap ollut liian kiltti ja nyt tullut tiettyyn ikään mennessä ymmärrys asiasta ja vastareaktio. Mulla ihan sama. Seuraavaksi mun on opeteltava sanomaan ääneen, kun mua on loukattu, sen sijaan että poden asiaa viikkotolkulla yksikseni. Tsemppiä ja toivottavasti löydät hyviä ihmisiä elämääsi ❤
Kyllä tuo on ilkeää ja itsekeskeistä käytöstä sulkea ihmisiä elämästä kertomatta asianomaisille edes syytä.
Itse ehkä olisin havahtanut siinä kohtaa, kun olen lähes yksin, kun kaikkiin muihn on tullut katkottua välit että olisikohan se syy kuitenkin itsessä.
Elämä on hiukan helpompaa, kun on armollinen itselle ja muille. Kukaan ei ole täydellinen.
Et ole marttyyri vaan fiksu. Suomalaiset on niin saamarin tylyja ja epakohteliaita. Olen asunut pois Suomesta 25v ja en todellakaan ole yhteydessa yhteenkaan negatiiviseen ihmiseen. Life is short ja jos ei homma toimi jonkun ihmisen kanssa ni ei sitten.. minulla on hyvin suuri ystavapiiri, joita rakastan ja jotka rakastavat minua.
Vierailija kirjoitti:
Et ole marttyyri vaan fiksu. Suomalaiset on niin saamarin tylyja ja epakohteliaita. Olen asunut pois Suomesta 25v ja en todellakaan ole yhteydessa yhteenkaan negatiiviseen ihmiseen. Life is short ja jos ei homma toimi jonkun ihmisen kanssa ni ei sitten.. minulla on hyvin suuri ystavapiiri, joita rakastan ja jotka rakastavat minua.
Kyseessähän oli tilanne, että ap:lla ei ole oikein ketään enää jäljellä, koska hän oli omien sanojensa mukaan katkonut kaikkiin kevyin perustein välit.
Oletko ap vielä linjoilla? Kerropa esimerkki.
Ala vihervassariks, niin saat pistää kaiken hallituksen piikkiin ;)