Ymmärtävätkö ateistit uskonnot ja jumalat tarkoituksella väärin, vai ovatko tyhmiä?

En minä vaadi keneltäkään mitään, ymmärrän että uskominen on uskomisen asia. Minulla sitä uskoa ei ole, mutta ei minua haittaa, että jollain toisella on. 

Nyt sinä niputat ateistit :) Mä en tosiaankaan tunne mitään yhteenkuuluvuutta näiden palsta-ateistien kanssa, jotka huutavat satukirjaa niin, että ääni on jo ihan käheä. Sanoisin, että ymmärrän uskonnon olemuksen ihan hyvin, enkä vähättele ihmisten uskonnollisia kokemuksia. Vaikka minulla onkin aika tieteellinen maailmankatsomus, en ajattele, että uskonnollisen ihmisen pitäisi osata survoa uskonnollinen ajattelunsa jonkun palikanlajittelulaatikon reikien läpi, jotta minä voisin sen hyväksyä ja osoitella siitä porsaanreikiä. Minä ajattelen, että jos on ihan oikeasti tieteellinen maailmankatsomus, on myös edes jonkinlaiset antropologiset perustiedot sekä käsitys siitä, että ihminen ei oikeasti ole niin rationaalinen olento kuin haluaa kuvitella (alkaen ihan perusneurologiasta: jos ihmisen tunnekeskus vaurioituu, hänen on vaikea tehdä rationaalisia päätöksiä, koska vaarasta varoittava elementti puuttuu – sehän on tunne!).

Mua päin vastoin kiinnostaa ihmisten uskonnollisuus ja uskonnolliset kokemukset. Suhtaudun uskonnollisiin tunteisiin kunnioituksella ja tietenkin oletan, että myös minun maailmankatsomukseeni suhtaudutaan niin!

V"ttu mitä p€skaa. Siinä kaikki.

Täytyy olla todella tyhmä ja surkea ihminen, että uskoo mielikuvitusselityksiin muieluummin kuin elää epävarmuudessa. 

Jos niistä tuhansista eri uskontojen jumalista ei ole mitään konkreettista näyttöä, miksi minun pitäisi elämää elellessä ja suunnitellessani ottaa ne huomioon? Jos joskus se jumala sieltä pomppaa esiin ja sanoo että ilmestyskirja. nyt., niin tuskin sitä jaksaa paljon kiinnostaa, mitä minä puuhasin vuonna 1994 vaikkapa (tein kaljaa eli syntiä). Eikä muuten luulisi kutittelevan kenenkään rauhasia myöskään maan päällä, jos en kiusaa tee.

Uskonnot on tehty massojen hallitsemiseksi ja ne käskyt ja lait on kirjoitettu ihmisten toimesta. Massoja on helpompi  hallita ja varsinkin verottaa herran pelolla. Rahasta ja vallasta siinä on kysymys, ei muusta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt sinä niputat ateistit :) Mä en tosiaankaan tunne mitään yhteenkuuluvuutta näiden palsta-ateistien kanssa, jotka huutavat satukirjaa niin, että ääni on jo ihan käheä. Sanoisin, että ymmärrän uskonnon olemuksen ihan hyvin, enkä vähättele ihmisten uskonnollisia kokemuksia. Vaikka minulla onkin aika tieteellinen maailmankatsomus, en ajattele, että uskonnollisen ihmisen pitäisi osata survoa uskonnollinen ajattelunsa jonkun palikanlajittelulaatikon reikien läpi, jotta minä voisin sen hyväksyä ja osoitella siitä porsaanreikiä. Minä ajattelen, että jos on ihan oikeasti tieteellinen maailmankatsomus, on myös edes jonkinlaiset antropologiset perustiedot sekä käsitys siitä, että ihminen ei oikeasti ole niin rationaalinen olento kuin haluaa kuvitella (alkaen ihan perusneurologiasta: jos ihmisen tunnekeskus vaurioituu, hänen on vaikea tehdä rationaalisia päätöksiä, koska vaarasta varoittava elementti puuttuu – sehän on tunne!).

Mua päin vastoin kiinnostaa ihmisten uskonnollisuus ja uskonnolliset kokemukset. Suhtaudun uskonnollisiin tunteisiin kunnioituksella ja tietenkin oletan, että myös minun maailmankatsomukseeni suhtaudutaan niin!

Tuo on totta, että rationaalisuutta ei ole ilman tunnetta. Eikä ateisti voi toisaalta olla ateisti lman tunneet, koska emme voi ymmärtää olemassaoloa rationaalisesti. Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin emme edes ole varmoja muodostuuko tietoisuus aivoissamme vai ovatko ne pelkkä tietoisuuden vastaanotin. Kovin jyrkkiä kantoja ei ateistinkaan kannata ottaa, sillä todellisuus on meille liian suuri pala ymmärrettäväksi. Voi vain uskoa tai olla uskomatta, rationaalisuuden kannalta nuo ovat minun silmissäni samalla viivalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Uskonnot on tehty massojen hallitsemiseksi ja ne käskyt ja lait on kirjoitettu ihmisten toimesta. Massoja on helpompi  hallita ja varsinkin verottaa herran pelolla. Rahasta ja vallasta siinä on kysymys, ei muusta.

Uskonnot ovat kehittyneet kymmenien tuhansien vuosien aikana, ennen kuin mitään massojen hallintaa oli edes olemassa. Uskontoja voidaan toki siihenkin tarkoitukseen käyttää, mutta väitteesi on vailla perusteita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sinä niputat ateistit :) Mä en tosiaankaan tunne mitään yhteenkuuluvuutta näiden palsta-ateistien kanssa, jotka huutavat satukirjaa niin, että ääni on jo ihan käheä. Sanoisin, että ymmärrän uskonnon olemuksen ihan hyvin, enkä vähättele ihmisten uskonnollisia kokemuksia. Vaikka minulla onkin aika tieteellinen maailmankatsomus, en ajattele, että uskonnollisen ihmisen pitäisi osata survoa uskonnollinen ajattelunsa jonkun palikanlajittelulaatikon reikien läpi, jotta minä voisin sen hyväksyä ja osoitella siitä porsaanreikiä. Minä ajattelen, että jos on ihan oikeasti tieteellinen maailmankatsomus, on myös edes jonkinlaiset antropologiset perustiedot sekä käsitys siitä, että ihminen ei oikeasti ole niin rationaalinen olento kuin haluaa kuvitella (alkaen ihan perusneurologiasta: jos ihmisen tunnekeskus vaurioituu, hänen on vaikea tehdä rationaalisia päätöksiä, koska vaarasta varoittava elementti puuttuu – sehän on tunne!).

Mua päin vastoin kiinnostaa ihmisten uskonnollisuus ja uskonnolliset kokemukset. Suhtaudun uskonnollisiin tunteisiin kunnioituksella ja tietenkin oletan, että myös minun maailmankatsomukseeni suhtaudutaan niin!

Tuo on totta, että rationaalisuutta ei ole ilman tunnetta. Eikä ateisti voi toisaalta olla ateisti lman tunneet, koska emme voi ymmärtää olemassaoloa rationaalisesti. Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin emme edes ole varmoja muodostuuko tietoisuus aivoissamme vai ovatko ne pelkkä tietoisuuden vastaanotin. Kovin jyrkkiä kantoja ei ateistinkaan kannata ottaa, sillä todellisuus on meille liian suuri pala ymmärrettäväksi. Voi vain uskoa tai olla uskomatta, rationaalisuuden kannalta nuo ovat minun silmissäni samalla viivalla.

Ap

Niin, jotkut tiedemiehethän ovat sitä mieltä, että on todennäköisempää, että elämme jonkinlaisessa simulaatiossa. Tämän huomioon ottaen on minusta aika pientä, uskooko joku jumalaan vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sinä niputat ateistit :) Mä en tosiaankaan tunne mitään yhteenkuuluvuutta näiden palsta-ateistien kanssa, jotka huutavat satukirjaa niin, että ääni on jo ihan käheä. Sanoisin, että ymmärrän uskonnon olemuksen ihan hyvin, enkä vähättele ihmisten uskonnollisia kokemuksia. Vaikka minulla onkin aika tieteellinen maailmankatsomus, en ajattele, että uskonnollisen ihmisen pitäisi osata survoa uskonnollinen ajattelunsa jonkun palikanlajittelulaatikon reikien läpi, jotta minä voisin sen hyväksyä ja osoitella siitä porsaanreikiä. Minä ajattelen, että jos on ihan oikeasti tieteellinen maailmankatsomus, on myös edes jonkinlaiset antropologiset perustiedot sekä käsitys siitä, että ihminen ei oikeasti ole niin rationaalinen olento kuin haluaa kuvitella (alkaen ihan perusneurologiasta: jos ihmisen tunnekeskus vaurioituu, hänen on vaikea tehdä rationaalisia päätöksiä, koska vaarasta varoittava elementti puuttuu – sehän on tunne!).

Mua päin vastoin kiinnostaa ihmisten uskonnollisuus ja uskonnolliset kokemukset. Suhtaudun uskonnollisiin tunteisiin kunnioituksella ja tietenkin oletan, että myös minun maailmankatsomukseeni suhtaudutaan niin!

Tuo on totta, että rationaalisuutta ei ole ilman tunnetta. Eikä ateisti voi toisaalta olla ateisti lman tunneet, koska emme voi ymmärtää olemassaoloa rationaalisesti. Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin emme edes ole varmoja muodostuuko tietoisuus aivoissamme vai ovatko ne pelkkä tietoisuuden vastaanotin. Kovin jyrkkiä kantoja ei ateistinkaan kannata ottaa, sillä todellisuus on meille liian suuri pala ymmärrettäväksi. Voi vain uskoa tai olla uskomatta, rationaalisuuden kannalta nuo ovat minun silmissäni samalla viivalla.

Ap

Sulta unohtuu nyt se, että ei ateistin tarvitse ymmärtää olemassaolosta muuta kuin että se on. Erittäin paljon on ihmisiä, joita ei ollenkaan haittaa se, että eivät tiedä miten universumi on saanut alkunsa.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy olla todella tyhmä ja surkea ihminen, että uskoo mielikuvitusselityksiin muieluummin kuin elää epävarmuudessa. 

Itse olen uskovainen, eikä se uskonto ole tuottanut minulle mitään varmuutta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sinä niputat ateistit :) Mä en tosiaankaan tunne mitään yhteenkuuluvuutta näiden palsta-ateistien kanssa, jotka huutavat satukirjaa niin, että ääni on jo ihan käheä. Sanoisin, että ymmärrän uskonnon olemuksen ihan hyvin, enkä vähättele ihmisten uskonnollisia kokemuksia. Vaikka minulla onkin aika tieteellinen maailmankatsomus, en ajattele, että uskonnollisen ihmisen pitäisi osata survoa uskonnollinen ajattelunsa jonkun palikanlajittelulaatikon reikien läpi, jotta minä voisin sen hyväksyä ja osoitella siitä porsaanreikiä. Minä ajattelen, että jos on ihan oikeasti tieteellinen maailmankatsomus, on myös edes jonkinlaiset antropologiset perustiedot sekä käsitys siitä, että ihminen ei oikeasti ole niin rationaalinen olento kuin haluaa kuvitella (alkaen ihan perusneurologiasta: jos ihmisen tunnekeskus vaurioituu, hänen on vaikea tehdä rationaalisia päätöksiä, koska vaarasta varoittava elementti puuttuu – sehän on tunne!).

Mua päin vastoin kiinnostaa ihmisten uskonnollisuus ja uskonnolliset kokemukset. Suhtaudun uskonnollisiin tunteisiin kunnioituksella ja tietenkin oletan, että myös minun maailmankatsomukseeni suhtaudutaan niin!

Tuo on totta, että rationaalisuutta ei ole ilman tunnetta. Eikä ateisti voi toisaalta olla ateisti lman tunneet, koska emme voi ymmärtää olemassaoloa rationaalisesti. Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin emme edes ole varmoja muodostuuko tietoisuus aivoissamme vai ovatko ne pelkkä tietoisuuden vastaanotin. Kovin jyrkkiä kantoja ei ateistinkaan kannata ottaa, sillä todellisuus on meille liian suuri pala ymmärrettäväksi. Voi vain uskoa tai olla uskomatta, rationaalisuuden kannalta nuo ovat minun silmissäni samalla viivalla.

Ap

Sulta unohtuu nyt se, että ei ateistin tarvitse ymmärtää olemassaolosta muuta kuin että se on. Erittäin paljon on ihmisiä, joita ei ollenkaan haittaa se, että eivät tiedä miten universumi on saanut alkunsa.

Ja sulta unohtuu se, että jonkinlainen maailmankuva sillä ateistillakin on. Ja se maailmankuva on opittu.

Ap

Mitä tekemistä maailman selittämisellä ja jumaluuksiin uskomisella on keskenään?

Ei uskovatkaan pysty, tai edes yritä, selittää jumaliaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sinä niputat ateistit :) Mä en tosiaankaan tunne mitään yhteenkuuluvuutta näiden palsta-ateistien kanssa, jotka huutavat satukirjaa niin, että ääni on jo ihan käheä. Sanoisin, että ymmärrän uskonnon olemuksen ihan hyvin, enkä vähättele ihmisten uskonnollisia kokemuksia. Vaikka minulla onkin aika tieteellinen maailmankatsomus, en ajattele, että uskonnollisen ihmisen pitäisi osata survoa uskonnollinen ajattelunsa jonkun palikanlajittelulaatikon reikien läpi, jotta minä voisin sen hyväksyä ja osoitella siitä porsaanreikiä. Minä ajattelen, että jos on ihan oikeasti tieteellinen maailmankatsomus, on myös edes jonkinlaiset antropologiset perustiedot sekä käsitys siitä, että ihminen ei oikeasti ole niin rationaalinen olento kuin haluaa kuvitella (alkaen ihan perusneurologiasta: jos ihmisen tunnekeskus vaurioituu, hänen on vaikea tehdä rationaalisia päätöksiä, koska vaarasta varoittava elementti puuttuu – sehän on tunne!).

Mua päin vastoin kiinnostaa ihmisten uskonnollisuus ja uskonnolliset kokemukset. Suhtaudun uskonnollisiin tunteisiin kunnioituksella ja tietenkin oletan, että myös minun maailmankatsomukseeni suhtaudutaan niin!

Tuo on totta, että rationaalisuutta ei ole ilman tunnetta. Eikä ateisti voi toisaalta olla ateisti lman tunneet, koska emme voi ymmärtää olemassaoloa rationaalisesti. Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin emme edes ole varmoja muodostuuko tietoisuus aivoissamme vai ovatko ne pelkkä tietoisuuden vastaanotin. Kovin jyrkkiä kantoja ei ateistinkaan kannata ottaa, sillä todellisuus on meille liian suuri pala ymmärrettäväksi. Voi vain uskoa tai olla uskomatta, rationaalisuuden kannalta nuo ovat minun silmissäni samalla viivalla.

Ap

Sulta unohtuu nyt se, että ei ateistin tarvitse ymmärtää olemassaolosta muuta kuin että se on. Erittäin paljon on ihmisiä, joita ei ollenkaan haittaa se, että eivät tiedä miten universumi on saanut alkunsa.

Sittenhän se on ns. uskon asia ;)

2

Olen varmaan ateisti, koska en pysty uskomaan minkäänlaisten jumalien olemassa oloon. Luultavasti siis tyhmäkin, mutta näillä mennään. Enhän itse valinnut syntyä tyhmäksi.  :)

Vierailija kirjoitti:

Jos niistä tuhansista eri uskontojen jumalista ei ole mitään konkreettista näyttöä, miksi minun pitäisi elämää elellessä ja suunnitellessani ottaa ne huomioon? Jos joskus se jumala sieltä pomppaa esiin ja sanoo että ilmestyskirja. nyt., niin tuskin sitä jaksaa paljon kiinnostaa, mitä minä puuhasin vuonna 1994 vaikkapa (tein kaljaa eli syntiä). Eikä muuten luulisi kutittelevan kenenkään rauhasia myöskään maan päällä, jos en kiusaa tee.

Jos maailmankaikkeudella on jokin transendentti ulottuvuus, se voi tarkoittaa sitä, että kaikella on jokin tarkoitus. Myös jokaisella jumalalla. Ja jumalat voi nähdä myös arkkityyppeinä, niistä me voimme saada jopa konkreettista näyttöä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Uskonnot on tehty massojen hallitsemiseksi ja ne käskyt ja lait on kirjoitettu ihmisten toimesta. Massoja on helpompi  hallita ja varsinkin verottaa herran pelolla. Rahasta ja vallasta siinä on kysymys, ei muusta.

Tämä. Kiistaton historiallinen fakta. Jännä että niinkin moni nykyään ei ymmärrä tätä, vaan mieluummin uskoo satuihin, kuin hyväksyy selkeän asian. Ja juuri tamän vuoksi uskikset osoittavat olevansa tyhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekemistä maailman selittämisellä ja jumaluuksiin uskomisella on keskenään?

Ei uskovatkaan pysty, tai edes yritä, selittää jumaliaan.

No mä ainakin näen asian niin, että uskonto on maailmanselitysmalli. Uskonto on minun ymmärrykseni mukaan syntynyt siitä, kun ihminen on etsinyt selityksiä asioihin, jotka vaikuttavat hänen elämäänsä. Sellaisessa tilanteessa, kun ihmisen ja hänen läheistensä henki on paljon konkreettisemmin hänen käsissään kuin länsimaisessa sivistysvaltiossa, selitysmallit ovat erityisen tärkeitä. Ihminen ei halua yleensä elää kaoottisessa maailmassa, vaan hän haluaa tehdä jonkinlaisella lokerolla selkeyttä maailmaansa. Siihen on erilaisia keinoja, uskonto, tiede, tiedon kartuttaminen tai vaikkapa ruokafanatismi (nykypäivänä hyvin suosittua). Ihmisen aivot ovat niin etevät, että hän pystyy ajattelemaan kauas tulevaisuuteen ja menneisyyteen. Siksi niitä malleja tarvitaan ja siksi eläimet eivät niitä tarvitse. Mä ajattelen, että uskonnollisilla ihmisillä jumala on se selitysmalli, eikä sitä tarvitse sitten erityisesti selittää, koska on usko siihen, että se ON. 

2

Minua on aina vaivannut se, miten pikkumaiselta varsinkin kristittyjen jumala vaikuttaa.

Että kaikki riippuu vain siitä, että uskoo jumalaan, esim. pääseekö taivaaseen vai joutuuko helvettiin. Luulisi kaikkitietävän, kaikkiolevan transendentin entiteetin olevan vähän erilainen. Sellaisen olennon luulisi paskat nakkaavan siitä, uskooko joku apina häneen vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos niistä tuhansista eri uskontojen jumalista ei ole mitään konkreettista näyttöä, miksi minun pitäisi elämää elellessä ja suunnitellessani ottaa ne huomioon? Jos joskus se jumala sieltä pomppaa esiin ja sanoo että ilmestyskirja. nyt., niin tuskin sitä jaksaa paljon kiinnostaa, mitä minä puuhasin vuonna 1994 vaikkapa (tein kaljaa eli syntiä). Eikä muuten luulisi kutittelevan kenenkään rauhasia myöskään maan päällä, jos en kiusaa tee.

Jos maailmankaikkeudella on jokin transendentti ulottuvuus, se voi tarkoittaa sitä, että kaikella on jokin tarkoitus. Myös jokaisella jumalalla. Ja jumalat voi nähdä myös arkkityyppeinä, niistä me voimme saada jopa konkreettista näyttöä.

Ap

Mä luulen, että meillä on hieman samanlainen ajatusmaailma, vaikka se eroaakin tässä uskon asiassa :) Hienoa kohdata sinut täällä.

2