Miksi miesten tekemää väkivaltaa pidetään pahempana kuin naisten tekemää?

THL lainaa poliisilta tulleita tilastoja: "Nainen joutuu kumppaninsa surmaamaksi neljä kertaa miehiä useammin."

Myös "Poliisin tietoon tullut väkivalta sekä perheissä että muissa olosuhteissa on pääasiallisesti miesten tekemää (yli neljä viidestä tapauksesta). Pahoinpitelyistä noin joka kymmenes tapahtuu perheen sisällä. Näissä uhrina on kolmessa neljästä tapauksesta nainen."

Lisäksi lastensurmat ovat harvinaisia, joten niistä yleistäminen suureen joukkoon kuten kaikkiin naisiin ei ole mahdollista.

Sen sijaan tiedetään että yleisimmät henkirikoksen tyypit Suomessa tilastojen mukaan ovat miesten keskinäinen väkivalta (60% tapauksista) sekä se, että mies tappaa naisen, joka on kumppani tai ex-kumppani (17%).

Tämä kertoo selvästi vain yhdestä asiasta: henkirikoksiin johtavassa väkivallassa tekijä on valtaosaltaan MIES, joka tappaa mieskaverinsa, vaimonsa, ex-vaimonsa, tyttöystävänsä, ex-tyttöystävänsä. Tämä on suomlaisen kulttuurinen piirre ja jatkumo vuosikymmenten takaa. Ja tämän kertovat poliisin pitämät henkirikostilastot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska perheväkivallan uhri on yli 90% nainen ja vuosittain perheväkivallan uhrina kuoleekin n. 30 naista. Yleisemmin ottaen väkivalta kenenkään tekemänä ei ole sallittua eikä kunniallista.

Eihän tuo pidä paikkaansa. Miksi revit tuollaisia prosentteja hatusta? Naiset on yhtä väkivaltaisia ja useammin kohdistavat väkivallan lapsiin. Suurin osa lapsisurmista on naisten tekemiä.

Väärin. Kyse ei todellakaan ole mistään suurimmasta ostasta, vaan lapsiin kohdistunut surma on itseasiassa pikkusen enemmän miesten tekemiä, mutta niihin liittyy huomattavasti useimmin myös seksuaalista väkivaltaa, kun taas naiset, varsinkin äidit ovat tappaneet omat lapsensa, jotka ovat alta kouluikäisiä. 

Nainen surmaa, jos surmaa yleensä vastasyntyneen synnytyksen jälkeisessä psykoosissa. Isompia lapsia, etenkin tyttöjä, surmaavat sen sijaan miehet liittäen tekoon myös seksuaalisia elementtejä. Jölkimmäinen teko on harkittua vastasyntyneen surma yleensä ei.

Eli jos kännissä mätkin eukon hengiltä niin ei se kovin paha ole kun en selvästi päästä sitä tehnyt?

Tietoisesti otit alkoholia joten olet syyllinen tekoihisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska perheväkivallan uhri on yli 90% nainen ja vuosittain perheväkivallan uhrina kuoleekin n. 30 naista. Yleisemmin ottaen väkivalta kenenkään tekemänä ei ole sallittua eikä kunniallista.

Eihän tuo pidä paikkaansa. Miksi revit tuollaisia prosentteja hatusta? Naiset on yhtä väkivaltaisia ja useammin kohdistavat väkivallan lapsiin. Suurin osa lapsisurmista on naisten tekemiä.

Väärin. Kyse ei todellakaan ole mistään suurimmasta ostasta, vaan lapsiin kohdistunut surma on itseasiassa pikkusen enemmän miesten tekemiä, mutta niihin liittyy huomattavasti useimmin myös seksuaalista väkivaltaa, kun taas naiset, varsinkin äidit ovat tappaneet omat lapsensa, jotka ovat alta kouluikäisiä. 

Nainen surmaa, jos surmaa yleensä vastasyntyneen synnytyksen jälkeisessä psykoosissa. Isompia lapsia, etenkin tyttöjä, surmaavat sen sijaan miehet liittäen tekoon myös seksuaalisia elementtejä. Jölkimmäinen teko on harkittua vastasyntyneen surma yleensä ei.

miehelläkin voi tulla psykoosi liiasta työtaakasta tai naisen ottamasta erosta. Voi helvetin psykoosit ottakaa vastuu tekemisistänne.

Synnytyksen jälkeinen masennus / psykoosi on yleisempää kuin kuvitteletkaan, jolloin äidit tarvitsevat kaikista eniten apua. Tätä ei voi samalla tavalla väistää, kuin että miehet esim. ottaisivat töistä vapaata jos on liikaa töitä. 

http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/joka-neljas-perhevakivallan-u…

Väkivalta on aina väärin ja paha juttu. Mutta jos nyt ajattelen että meillä alkaisi nyrkit heilua ja minä koittaisin läväyttää miestä, nii hän pitäisi minua pikkurillillä kauempana. Sitten taas jos mies vaikka vaan leikillään tönäisee minua, niin hyvä etten lennä seinästä läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska perheväkivallan uhri on yli 90% nainen ja vuosittain perheväkivallan uhrina kuoleekin n. 30 naista. Yleisemmin ottaen väkivalta kenenkään tekemänä ei ole sallittua eikä kunniallista.

 https://www.theguardian.com/society/2010/sep/05/men-victims-domestic-vi…

More than 40% of domestic violence victims are male, report reveals

Onko sinulla lukemisen ymmärryksessä vaikeuksia? Vai haluatko vaan vimmaisesti uhriutua?

Kaikki väkivalta on väärin, sanottakoon se nyt näin aluksi.

Mutta on silti kaksi eri asiaa, puhutaanko ihmisten omista tulkinnoista ja poliisin tutkimista väkivaltarikoksista. Mies kokee väkivallaksi sen, jos nainen tönäisee riidan aikana kaksi kertaa itseään isompikokoista miestä. Hän ilmaisee sen väkivallaksi kyselytutkimuksessa. Mutta onko siitä oikeasti samat seuraukset kuin siitä, jos se mies tönäisee takaisin itseään puolet pienempää naista? Jälkimmäinen johtaa sairaalareissuun ja on poliisiasia ja näkyy siten tilastoissa.

Guardianin luvut ovat lisäksi ihan jostain muualta kuin Suomesta. Tässä sinulle ap faktaa SUOMESTA:

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevaki…

"Maailmanlaajuisesti valtaosa parisuhdeväkivallan uhreista on naisia. Näin on Suomessakin, poliisitilastojen mukaan noin 90 prosenttia parisuhdeväkivallan uhreista on naisia."

Kun puhutaan naisten miehiä koskevista mielikuvista, puhutaan tietenkin ennen kaikkea siitä väkivallan riskistä, jota miehet kohdistavat naisiin. Ei miesten keskinäisestä väkivallasta.

Mies- sukupuolta pidetään aggressiivisempana ja dominoivampana, kuin naista. Mies on myös monesti fyysisesti vahvempi ja kooltaan isompi, kuin nainen.

Minä olin päästä hengestäni. Entinen aviomies oli mökillä ryypännyt ennen saapumistani ja tuli silmille. Kaatoi minut maahan täysin yllättäen tuolista, rusautti polvensa rintakehäni päälle ja kuristi käsin. Syynä oli kaikesta päätellen, että hän ei pitänyt koiran käytöksestä. Oli iltapimeä ja pääkallokeli, joten jouduin odottamaan aamuun että pääsen lähtemään. Se oli elämäni pisin yö, kun myötäilin sekopäätä, joka lateli lapinpuukkoja riviin eteeni pöydälle ja välillä mallasi niitä koiran kurkulle. 

Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia puolustautua kunnon tappelussa, mies oli 30 kiloa painavampi ja 15 senttiä pidempi kuin minä. 

Jos olisin jostain syystä joutunut jäämään, olisin pitänyt huolen siitä, että joku niistä puukoista olisi miehen kurkusta läpi eikä minun. 

Turha AP sun on alapeukuttaa ihan faktalinkkejä, jotka sotivat täysin vastaan sun omia väittämiäsi :) jotka olet kopsannut jostain ulkolaisten sivuilta, mitkä eivät liity Suomessa tapahtuviin rikoksiin. 

Tilastokeskuksen mukaan miehet ovat kaikissa tapauksissa todennäköisempiä tekijöinä, kuin uhreina. 

Olisko se fyysinen koko ja sisääntunkeutuminen? Siinä tilanteessa nainen on aika heikoilla.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin päästä hengestäni. Entinen aviomies oli mökillä ryypännyt ennen saapumistani ja tuli silmille. Kaatoi minut maahan täysin yllättäen tuolista, rusautti polvensa rintakehäni päälle ja kuristi käsin. Syynä oli kaikesta päätellen, että hän ei pitänyt koiran käytöksestä. Oli iltapimeä ja pääkallokeli, joten jouduin odottamaan aamuun että pääsen lähtemään. Se oli elämäni pisin yö, kun myötäilin sekopäätä, joka lateli lapinpuukkoja riviin eteeni pöydälle ja välillä mallasi niitä koiran kurkulle. 

Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia puolustautua kunnon tappelussa, mies oli 30 kiloa painavampi ja 15 senttiä pidempi kuin minä. 

Jos olisin jostain syystä joutunut jäämään, olisin pitänyt huolen siitä, että joku niistä puukoista olisi miehen kurkusta läpi eikä minun. 

Enkä tehnyt rikosilmoitusta pahoinpitelystä, koska halusin vain eroon tyypistä. Jos olisin joutunut käyttämään hänen puukkojaan, olisin tietenkin joutunut vastaamaan asiasta.

Ihminen on elukka. :(

Vierailija kirjoitti:

Koska sodassakin naiset kärsii eniten, koska menettävät siellä puolisonsa ja isänsä.

Ja poikansa! Voivat joutua painostettuina omaishoitajiksi, jos aviosiippa palaa rintamalta invalidina.

Naisen mieheen kohdistama lieväkin väkivalta on aivan yhtä paha asia kuin miehen naiseen kohdistama. Minua kuvottaa tämän palstan naisten asenne, että kun nainen on heikompi ja mies vahvempi, niin saa sitä nainen vähäsen töniä ja läpsiä, eihän se ole sama asia... Unohtaen myös samalla sen, että nainen on yleensä verbaalisesti vahvemmilla kuin mies ja jos siihen päälle vielä ottaa lievän fyysisen väkivallan niin kyllä se nainen aika julma pahantekijä puolisolleen minun silmissäni on. Miestä neuvoisin tuollaisen kohteeksi joutuessaan eroamaan epäterveestä parisuhteesta.

Näin naisena sanon, että naisten pitäisi myös ryhdistäytyä, eikä vain alistua uhreiksi. Mulla on aina ollut nollatoleranssi kaikenlaisen väkivallan suhteen parisuhteessa ja olen tämän tehnyt kumppaneille alusta asti selväksi - tosin sinänsä tarpeettomasti, etten ole mitään väkivaltaisia agressiivisia miehiä ikinä pokannut, kun eivät vedä mua puoleensa seksuaalisesti. Hyvänä ystävänä mulla kyllä on yksi tämmöinen parimetrinen kehonrakentajakaveri, joka on luonteeltaan yleensä itse rauhallisuus, mutta pitää kyllä puolensa, jos joku ääliö esim. yöelämän puolella käy päälle.

Oma asenteeni on, että minä en saatana alistu hakattavaksi vaan tappelen takaisin niin lujaa kuin lähtee, jos joku päälle käy. Toki esim. oma mieheni on minua vahvempi, kun raskasta fyysistä työtä tekee, mutta jos tuolla rakastavalla ja rauhallisella puolisolla jostain syystä vippaisi päässä ja kävisi kimppuuni niin en todellakaan antaisi piestä itseäni ilmaiseksi. Ja jos siinä olisi vaikka lapsi tai koira vaarassa niin pitäisin niiden puolia viimeiseen asti. En tosin toivoisi ikinä joutuvani tilanteeseen, jossa joutuisin omaa rakasta puolisoani satuttamaan.

Noin yleisluontoisesti olisi muutama vinkki, miten välttyä parisuhdeväkivallalta - niin miehille kuin naisillekin:

- deittailuvaiheessa kiinnitä huomiota kumppanisi tasapainoisuuteen, välttele muodostamasta parisuhteita tasapainottoman oloisiin, mustavalkoisiin, omistushaluisiin tai agressiivisen oloisiin ihmisiin, saati sellaisiin, jotka eivät kunnioita fyysistä koskemattomuuttasi

- pidä nollatoleranssi väkivallan suhteen ja ilmoita asia selkeästi puolisollesi

- mikäli joudut väkivallan kohteeksi kerrankin, lähde. Älä kuuntele mitään selittelyitä. Lapset, taloudelliset asiat, jne., kaikki kyllä järjestyy. Perheväkivallan uhreille on tarjolla apua ja sitä on hyvä ottaa vastaan.

- tilanteen muodostuessa pelottavan oloiseksi pyri käyttämään psykologista pelisilmää ja saamaan toinen osapuoli rauhoittumaan

- jos joku käy päällesi, pidä puolesi. Koita välttää saamasta iskuja esim. päähäsi tai muihin elintärkeisiin ruumiinosiin. Pyri poistumaan paikalta.

- pyri ylläpitämään omaa fyysistä kuntoasi, jottet tappelutilanteessa jäisi täysin alakynteen. Käy myös itsepuolustuskurssi, jos mahdollista.

- älä ota sitä asennetta, ettet pienenä ja heikkona pysty pitämään puoliasi - se jo sinällään houkuttelee luonteeltaan vääränlaiset ihmiset kimppuusi. Tasapainoinen terve itsevarmuus pitää todennäköisemmin öykkärit loitolla

Ja siis nämä pätevät yleisemminkin kuin parisuhteissa, esim. yöelämässä.

Itse olen joutunut tasan kerran eläissäni käsirysyyn ja silloin puolustin omaa miestäni, kun joku känninen nainen hyökkäsi hänen kimppuunsa ja hän ei herrasmiehenä tahtonut tietenkään käydä naiseen käsiksi. Sain kolme kertaa työntää naisen kauemmaksi, ennen kuin uskoi, että jossei nyt lopeta, seuraavaksi käy pahemmin. Eli säilytin malttini ja menin itsepuolustuslinjalla huolimatta siitä, että olin itsekin humalassa ja vihainen siitä, että minulle rakkaaseen ihmiseen kajottiin fyysisesti.

Ja en ole mikään superurheilullinen itsekään. Tälläinen plösö nörtinpätkä, jolla vaan on asenne kohdillaan. :D

Eli naiset, kasvattakaa pallit ja kohdelkaa kumppaneitanne rakastaen ja väkivallattomasti. Pyrkikää tasapainoiseen käytökseen. Se, että olette oletetusti heikompia, ei anna teille oikeutta kohdistaa miehiin fyysistä väkivaltaa. Välttäkää myös sitä henkistä väkivaltaa parhaanne mukaan.

Sama koskee toki myös miehiä.

Ja miehet, teidän ei tarvitse sietää minkäänlaista väkivaltaa puolisoltanne. Parisuhteessa ei ole kaikki hyvin, jos toinen lyö tai tönii.

Nainen herrasmiehen asenteella kirjoitti:

Naisen mieheen kohdistama lieväkin väkivalta on aivan yhtä paha asia kuin miehen naiseen kohdistama. Minua kuvottaa tämän palstan naisten asenne, että kun nainen on heikompi ja mies vahvempi, niin saa sitä nainen vähäsen töniä ja läpsiä, eihän se ole sama asia... Unohtaen myös samalla sen, että nainen on yleensä verbaalisesti vahvemmilla kuin mies ja jos siihen päälle vielä ottaa lievän fyysisen väkivallan niin kyllä se nainen aika julma pahantekijä puolisolleen minun silmissäni on. Miestä neuvoisin tuollaisen kohteeksi joutuessaan eroamaan epäterveestä parisuhteesta.

Näin naisena sanon, että naisten pitäisi myös ryhdistäytyä, eikä vain alistua uhreiksi. Mulla on aina ollut nollatoleranssi kaikenlaisen väkivallan suhteen parisuhteessa ja olen tämän tehnyt kumppaneille alusta asti selväksi - tosin sinänsä tarpeettomasti, etten ole mitään väkivaltaisia agressiivisia miehiä ikinä pokannut, kun eivät vedä mua puoleensa seksuaalisesti. Hyvänä ystävänä mulla kyllä on yksi tämmöinen parimetrinen kehonrakentajakaveri, joka on luonteeltaan yleensä itse rauhallisuus, mutta pitää kyllä puolensa, jos joku ääliö esim. yöelämän puolella käy päälle.

Oma asenteeni on, että minä en saatana alistu hakattavaksi vaan tappelen takaisin niin lujaa kuin lähtee, jos joku päälle käy. Toki esim. oma mieheni on minua vahvempi, kun raskasta fyysistä työtä tekee, mutta jos tuolla rakastavalla ja rauhallisella puolisolla jostain syystä vippaisi päässä ja kävisi kimppuuni niin en todellakaan antaisi piestä itseäni ilmaiseksi. Ja jos siinä olisi vaikka lapsi tai koira vaarassa niin pitäisin niiden puolia viimeiseen asti. En tosin toivoisi ikinä joutuvani tilanteeseen, jossa joutuisin omaa rakasta puolisoani satuttamaan.

Se nyt on ihan fakta asia, että naiset ovat rakenteeltaan heikompia kuin miehet. Yleisemmin mies on naista suurempikokoisempi ja miehen lyönnistä lähtee enemmän voimaa, kuin naisen. Myös naiset yleisemmin läppäisevät, kun taas miehet lyövät nyrkillä.

Tämä ei tee naisten väkivallasta sen hyväksyttävämpää kuin miesten, ovat yhtä pahoja, mutta miehet esim. kykenevät huomattavasti helpommin puolustautumaan pienenpikokoista vastaan, kun nainen isompikokoista. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen herrasmiehen asenteella kirjoitti:

Naisen mieheen kohdistama lieväkin väkivalta on aivan yhtä paha asia kuin miehen naiseen kohdistama. Minua kuvottaa tämän palstan naisten asenne, että kun nainen on heikompi ja mies vahvempi, niin saa sitä nainen vähäsen töniä ja läpsiä, eihän se ole sama asia... Unohtaen myös samalla sen, että nainen on yleensä verbaalisesti vahvemmilla kuin mies ja jos siihen päälle vielä ottaa lievän fyysisen väkivallan niin kyllä se nainen aika julma pahantekijä puolisolleen minun silmissäni on. Miestä neuvoisin tuollaisen kohteeksi joutuessaan eroamaan epäterveestä parisuhteesta.

Näin naisena sanon, että naisten pitäisi myös ryhdistäytyä, eikä vain alistua uhreiksi. Mulla on aina ollut nollatoleranssi kaikenlaisen väkivallan suhteen parisuhteessa ja olen tämän tehnyt kumppaneille alusta asti selväksi - tosin sinänsä tarpeettomasti, etten ole mitään väkivaltaisia agressiivisia miehiä ikinä pokannut, kun eivät vedä mua puoleensa seksuaalisesti. Hyvänä ystävänä mulla kyllä on yksi tämmöinen parimetrinen kehonrakentajakaveri, joka on luonteeltaan yleensä itse rauhallisuus, mutta pitää kyllä puolensa, jos joku ääliö esim. yöelämän puolella käy päälle.

Oma asenteeni on, että minä en saatana alistu hakattavaksi vaan tappelen takaisin niin lujaa kuin lähtee, jos joku päälle käy. Toki esim. oma mieheni on minua vahvempi, kun raskasta fyysistä työtä tekee, mutta jos tuolla rakastavalla ja rauhallisella puolisolla jostain syystä vippaisi päässä ja kävisi kimppuuni niin en todellakaan antaisi piestä itseäni ilmaiseksi. Ja jos siinä olisi vaikka lapsi tai koira vaarassa niin pitäisin niiden puolia viimeiseen asti. En tosin toivoisi ikinä joutuvani tilanteeseen, jossa joutuisin omaa rakasta puolisoani satuttamaan.

Se nyt on ihan fakta asia, että naiset ovat rakenteeltaan heikompia kuin miehet. Yleisemmin mies on naista suurempikokoisempi ja miehen lyönnistä lähtee enemmän voimaa, kuin naisen. Myös naiset yleisemmin läppäisevät, kun taas miehet lyövät nyrkillä.

Tämä ei tee naisten väkivallasta sen hyväksyttävämpää kuin miesten, ovat yhtä pahoja, mutta miehet esim. kykenevät huomattavasti helpommin puolustautumaan pienenpikokoista vastaan, kun nainen isompikokoista. 

Tuo paksunnettu. Mitä tuo selittely siinä ympärillä on olevinaan?

Btw, tunnen ja olen seurustellutkin sellaisten heiveröisempien jätkien kanssa, joita pistäisin helposti pataan, eli olen heitä fyysisesti vahvempi. Olisiko jotenkin eri asia, jos joku tällainen hintelä nörttipoika löisi minua? Tai olisivatko minun läpsimiseni ja tönimiseni tällaisen heikomman miehen kanssa jotenkin enempi ok siksi, että olen XX enkä XY kromosomeiltani?

Tuommoinen mussutus erilaisesta tilanteesta on mielestäni silkkaa miesten syrjintää. Miehellä on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen siinä kuin naisellakin.

Mielestäni se, että parisuhteessa käytetään väkivaltaa toista kohtaan tai edes riidellään jatkuvasti kaikesta, kertoo siitä, että suhteessa on jotain pahasti pielessä ja sitä ei ole mitään mieltä jatkaa.

Nainen herrasmiehen asenteella kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen herrasmiehen asenteella kirjoitti:

Naisen mieheen kohdistama lieväkin väkivalta on aivan yhtä paha asia kuin miehen naiseen kohdistama. Minua kuvottaa tämän palstan naisten asenne, että kun nainen on heikompi ja mies vahvempi, niin saa sitä nainen vähäsen töniä ja läpsiä, eihän se ole sama asia... Unohtaen myös samalla sen, että nainen on yleensä verbaalisesti vahvemmilla kuin mies ja jos siihen päälle vielä ottaa lievän fyysisen väkivallan niin kyllä se nainen aika julma pahantekijä puolisolleen minun silmissäni on. Miestä neuvoisin tuollaisen kohteeksi joutuessaan eroamaan epäterveestä parisuhteesta.

Näin naisena sanon, että naisten pitäisi myös ryhdistäytyä, eikä vain alistua uhreiksi. Mulla on aina ollut nollatoleranssi kaikenlaisen väkivallan suhteen parisuhteessa ja olen tämän tehnyt kumppaneille alusta asti selväksi - tosin sinänsä tarpeettomasti, etten ole mitään väkivaltaisia agressiivisia miehiä ikinä pokannut, kun eivät vedä mua puoleensa seksuaalisesti. Hyvänä ystävänä mulla kyllä on yksi tämmöinen parimetrinen kehonrakentajakaveri, joka on luonteeltaan yleensä itse rauhallisuus, mutta pitää kyllä puolensa, jos joku ääliö esim. yöelämän puolella käy päälle.

Oma asenteeni on, että minä en saatana alistu hakattavaksi vaan tappelen takaisin niin lujaa kuin lähtee, jos joku päälle käy. Toki esim. oma mieheni on minua vahvempi, kun raskasta fyysistä työtä tekee, mutta jos tuolla rakastavalla ja rauhallisella puolisolla jostain syystä vippaisi päässä ja kävisi kimppuuni niin en todellakaan antaisi piestä itseäni ilmaiseksi. Ja jos siinä olisi vaikka lapsi tai koira vaarassa niin pitäisin niiden puolia viimeiseen asti. En tosin toivoisi ikinä joutuvani tilanteeseen, jossa joutuisin omaa rakasta puolisoani satuttamaan.

Se nyt on ihan fakta asia, että naiset ovat rakenteeltaan heikompia kuin miehet. Yleisemmin mies on naista suurempikokoisempi ja miehen lyönnistä lähtee enemmän voimaa, kuin naisen. Myös naiset yleisemmin läppäisevät, kun taas miehet lyövät nyrkillä.

Tämä ei tee naisten väkivallasta sen hyväksyttävämpää kuin miesten, ovat yhtä pahoja, mutta miehet esim. kykenevät huomattavasti helpommin puolustautumaan pienenpikokoista vastaan, kun nainen isompikokoista. 

Tuo paksunnettu. Mitä tuo selittely siinä ympärillä on olevinaan?

Btw, tunnen ja olen seurustellutkin sellaisten heiveröisempien jätkien kanssa, joita pistäisin helposti pataan, eli olen heitä fyysisesti vahvempi. Olisiko jotenkin eri asia, jos joku tällainen hintelä nörttipoika löisi minua? Tai olisivatko minun läpsimiseni ja tönimiseni tällaisen heikomman miehen kanssa jotenkin enempi ok siksi, että olen XX enkä XY kromosomeiltani?

Tuommoinen mussutus erilaisesta tilanteesta on mielestäni silkkaa miesten syrjintää. Miehellä on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen siinä kuin naisellakin.

Mielestäni se, että parisuhteessa käytetään väkivaltaa toista kohtaan tai edes riidellään jatkuvasti kaikesta, kertoo siitä, että suhteessa on jotain pahasti pielessä ja sitä ei ole mitään mieltä jatkaa.

Lue vähän biologiaa ja katotaan sitten, mitä mieltä olet ihmisten rakenteilta. Samalla tavalla mehän voitaisiin verrata kääpiökasvuista miestä ja jättikokoista naista, siis sinun tapaasi. 

Sama pätee. Väkivalta ei ole oikein on kyse mistä sukupuolesta tahansa, mutta mies on yhä rakenteeltaan naista vahvempi. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen herrasmiehen asenteella kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen herrasmiehen asenteella kirjoitti:

Naisen mieheen kohdistama lieväkin väkivalta on aivan yhtä paha asia kuin miehen naiseen kohdistama. Minua kuvottaa tämän palstan naisten asenne, että kun nainen on heikompi ja mies vahvempi, niin saa sitä nainen vähäsen töniä ja läpsiä, eihän se ole sama asia... Unohtaen myös samalla sen, että nainen on yleensä verbaalisesti vahvemmilla kuin mies ja jos siihen päälle vielä ottaa lievän fyysisen väkivallan niin kyllä se nainen aika julma pahantekijä puolisolleen minun silmissäni on. Miestä neuvoisin tuollaisen kohteeksi joutuessaan eroamaan epäterveestä parisuhteesta.

Näin naisena sanon, että naisten pitäisi myös ryhdistäytyä, eikä vain alistua uhreiksi. Mulla on aina ollut nollatoleranssi kaikenlaisen väkivallan suhteen parisuhteessa ja olen tämän tehnyt kumppaneille alusta asti selväksi - tosin sinänsä tarpeettomasti, etten ole mitään väkivaltaisia agressiivisia miehiä ikinä pokannut, kun eivät vedä mua puoleensa seksuaalisesti. Hyvänä ystävänä mulla kyllä on yksi tämmöinen parimetrinen kehonrakentajakaveri, joka on luonteeltaan yleensä itse rauhallisuus, mutta pitää kyllä puolensa, jos joku ääliö esim. yöelämän puolella käy päälle.

Oma asenteeni on, että minä en saatana alistu hakattavaksi vaan tappelen takaisin niin lujaa kuin lähtee, jos joku päälle käy. Toki esim. oma mieheni on minua vahvempi, kun raskasta fyysistä työtä tekee, mutta jos tuolla rakastavalla ja rauhallisella puolisolla jostain syystä vippaisi päässä ja kävisi kimppuuni niin en todellakaan antaisi piestä itseäni ilmaiseksi. Ja jos siinä olisi vaikka lapsi tai koira vaarassa niin pitäisin niiden puolia viimeiseen asti. En tosin toivoisi ikinä joutuvani tilanteeseen, jossa joutuisin omaa rakasta puolisoani satuttamaan.

Se nyt on ihan fakta asia, että naiset ovat rakenteeltaan heikompia kuin miehet. Yleisemmin mies on naista suurempikokoisempi ja miehen lyönnistä lähtee enemmän voimaa, kuin naisen. Myös naiset yleisemmin läppäisevät, kun taas miehet lyövät nyrkillä.

Tämä ei tee naisten väkivallasta sen hyväksyttävämpää kuin miesten, ovat yhtä pahoja, mutta miehet esim. kykenevät huomattavasti helpommin puolustautumaan pienenpikokoista vastaan, kun nainen isompikokoista. 

Tuo paksunnettu. Mitä tuo selittely siinä ympärillä on olevinaan?

Btw, tunnen ja olen seurustellutkin sellaisten heiveröisempien jätkien kanssa, joita pistäisin helposti pataan, eli olen heitä fyysisesti vahvempi. Olisiko jotenkin eri asia, jos joku tällainen hintelä nörttipoika löisi minua? Tai olisivatko minun läpsimiseni ja tönimiseni tällaisen heikomman miehen kanssa jotenkin enempi ok siksi, että olen XX enkä XY kromosomeiltani?

Tuommoinen mussutus erilaisesta tilanteesta on mielestäni silkkaa miesten syrjintää. Miehellä on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen siinä kuin naisellakin.

Mielestäni se, että parisuhteessa käytetään väkivaltaa toista kohtaan tai edes riidellään jatkuvasti kaikesta, kertoo siitä, että suhteessa on jotain pahasti pielessä ja sitä ei ole mitään mieltä jatkaa.

Lue vähän biologiaa ja katotaan sitten, mitä mieltä olet ihmisten rakenteilta. Samalla tavalla mehän voitaisiin verrata kääpiökasvuista miestä ja jättikokoista naista, siis sinun tapaasi. 

Sama pätee. Väkivalta ei ole oikein on kyse mistä sukupuolesta tahansa, mutta mies on yhä rakenteeltaan naista vahvempi. 

btw, se että kuvittelet voivasi noin vain turpaa lyödä ja voittaa hintelää miestä vastaan kertoo ehkä enemmän sinusta, kuin siitä että kävisikö noin oikeasti vai ei :)

Meidän parisuhteessa mies on niin paljon pidempi ja vahvempi että pystyisi laittamaan minut nippuun välittömästi jos haluaisi. Ja toisinpäin olisi todella pelottavaa ja vaarallista jos mies kävisi päälle. Ei silti että meistä kumpikaan harrastaisi väkivaltaista käytöstä ja väkivalta on aina väärin, mutta tilanteet eivät ole yhteismitallisia. Eniten meidän perheessä väkivaltaa olen toki kokenut minä mukulan taholta. On lyöty ja purtu ja syljetty aikaan päälle kunnes rauhallisuus ja jäähyt poistivat ongelman ja lapsonen on nykyään hyväkäytöksinen ja kohtelias. Mutta en siis traumatisoitunut vaikka lapsi kävi päälle kuin yleinen syyttäjä koska olin aina niskan päällä ja selvästi. Itse en käyttänyt lapseen fyysistä väkivaltaa, estin vain.