Pelkään mieheni ihastuvan siskooni
Olen n. 30-vuotias nainen. En ole muuten epävarma tai mustasukkainen ihminen, mutta muutaman vuoden nuorempi siskoni saa minussa esiin näitä tunteita. Näin on ollut aina, sillä olen aina tuntenut alemmuudentunnetta häneen verrattuna. Hän on aina kaikessa hieman minua parempi. Kauniimpi, hoikempi, sosiaalisempi… Minä olen pärjännyt elämässä ihan hyvin ja mm. hankkinut hyvän koulutuksen, mutta sisko on erittäin arvostetulla alalla, ja hänen urakehityksensä on ollut loistava. En tietenkään ottaisi mitään tästä häneltä pois, mutta oma itsetuntoni on kärsinyt siitä.
Olen aina parisuhteessa ollessani pelännyt, että mies ihastuukin siskooni. Nykyään olen vakiintuneessa parisuhteessa, ja etäisyyksien vuoksi näen siskoa (ja muuta perhettä) melko harvoin. Kun näemme, kohoaa epävarmuuteni valtaviin mittoihin. Minä olen se pyylevä, arkisen näköinen ja muutenkin arkinen nainen, ja siskoni on se upean näköinen, kaikkien rakastama, aina iloinen ja puhelias kaunotar. Mikä vielä hienompaa, hän ja mieheni ovat samalla alalla. Joten he tulevat juttuun aivan loistavasti. Heillä riittää aina keskusteltavaa alan uusista kehityssuunnista, yhteisistä tutuista, opiskelumuistoista jne. Olen itse aivan eri alalla, joten oma kontribuutioni noihin keskusteluihin on mitätön.
En ole koskaan puhunut miehelle enkä sen puolin siskollekaan näistä tunteista, sillä en halua tieten tahtoen luoda itsestäni epävarmaa / vainoharhaista mielikuvaa. Enkä halua aiheuttaa pahaa mieltä. Sekä siskoni että mieheni ovat hyviä ihmisiä, mutta jokin pelko minussa on, että mies ihastuu häneen ihan tahtomattaan. Mielestäni kaikkien maailman miesten tulisikin ihastua siskooni, niin upea ihminen hän on. Hän on kylläkin sinkku, mutta ei siksi että ottajia ei olisi. Uskon hänen nauttivan sinkkuudestaan, kunnes joku mies kolahtaa kunnolla.
Ei olisi mitään järkeä yrittää estääkään heidän ystävystymistään. Jos mieheni päättäisikin ihastua siskoon, en minä sille mitään voisi tehdä. Todella nöyryyttävää se olisi. En tiedä, miten kohentaisin itsetuntoani tässä asiassa, sillä normaalisti itsetuntoni ei edes ole huono. Olen mielestäni ihan hyvä tällaisena – en vaan ole siskoon verrattuna mitään.
Kommentit (23)
luin puoleenväliin aloituksen ja tuli sellai olo et oon lukenut tän saman jutun ennenkin täällä...
Sinä tunnistat omat ajatuksesi, se on hyvä merkki :) Itsetunto on se, mikä vaikuttaa ajatuksiisi. Ala tietoisesti työstämään sitä, että pidät itsestäsi sellaisena kuin olet ja että olet ihan yhtä kaunis ja hyvä kuin siskosikin. Ei teidän tarvitse olla samasta muotista, jotta sinäkin voisit olla kaunis. Jokainen on sitä omalla tavallaan :) Rakasta itseäsi ja arvosta sitä mitä olet, siitä se lähtee :)
Nyt pitää vähän kompata tätä. Mulla on kuusi siskoa, ja ikinä ei ole tullut mieleenikään ajatella kenenkään heidän miehistä mitään ihastuksenkaltaistakaan! ja jos nyt mietin, niin he kaikki on ihan kivannäköisiä mutta en yksinkertaisesti osaa ajatella sillä tavoin siskojen miehistä. he ovat kuin veljiä minulle.
Siskosi tarjoaa sinulla melkoisen kasvuhaasteen; voin vain kuvitella kuinka rankalta nuo fiilikset tuntuvat. Noiden juttujen takana on jotain muutakin, kannattaisi miettiä niiden solmujen avaamista? Itse käyn rosenterapiassa, meidän perheen haasteet ovat hieman eri kaltaisia, mutta kuitenkin.