Lue keskustelun säännöt.
Mies ei tajua, ettei hän voi muuttaa kirjaimellisesti toiselle puolelle Suomea ja olettaa, että voi tavata lasta kuten ennenkin
22.12.2016 |
Ärsyttää suunnattomasti, eikä vähiten siksi, että aidosti olemme olleet aiemmin hyvissä väleissä ja pystyneet hoitamaan asiat niin, että lapsen etu on aina tullut huomioiduksi. Nyt mies kuitenkin otti ja lähti muualle niin, että lapsen tapaamismatkat kasvoivat ajallisesti ihan kestämättömiksi. Olen tarvittaessa valmis menemään vaikka oikeuteen siitä, ettei kuusivuotias matkusta YKSIN joka toinen viikko seitsemää tuntia suuntaansa yhden viikonlopun takia. Mies voi kaikin mokomin tulla vaikka tänne hotelliin ja ottaa lapsen sinne luokseen, ja tietenkin esim. pitkinä viikonloppuina ja lomilla voi parin kuukauden välein tavata ja sitä olen valmis tukemaankin, mutta että joka toinen viikonloppu ja yksin matkustaisi junassa, ei. Ja siis tilanne on se, että paikkakunta jolla nyt asumme on miehen kotipaikkakunta ja lapsi on täällä syntynyt ja koko ikänsä asunut, joten ei ole pienintäkään epäilystä siitä, kumpi osapuoli tässä nyt tekee asioita vaikeiksi.
Kommentit (69)
Käyttäjä3544 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä sillä liene väliä missä asutaan. VR:n sivuilla voi kokeilla, mistä minne kestää seitsemän tuntia ilman vaihtoa - vaihdolliset eivät tule missään tapauksessa kysymykseen vielä vuosienkaan päästä.
Ei isällä ole tähänkään asti ollut mitään kummempia leluvarantoja (ja se on ollut ihan jees), lapsella on ollut iso lelukassi mukanaan. Samanlaisen saisi kyllä mukaan sinne hotelliinkin, mutta kun ei niin ei.
Näytät olevan kiinnittynyt hotelleihin vaihtoehtona. Usko nyt vaan, että hotelleissa ei voi viettää sitä perhe-elämää, johon lapsella on kummankin vanhempansa kanssa oikeus. Lelukassistakin varmasti jää puuttumaan juuri se lelu, jonka silloin haluaisi. Myöhemmin siellä hotellihuoneessa pitäisi ruveta läksyjäkin tekemään.
Kyllä sinun nyt vaan täytyy lapsesi edun nimessä suostua sopimaan eksäsi kanssa uudesta tapaamisohjelmasta. Sellaisesta joka painottuu lomiin ja varaudu vaan huomioimaan etäisyys elareissa, ellet tapaamiskustannuksiin aio osallistua. Jos etävanhempi sitä vaatii, käräjäoikeus tyypillisesti sen huomioi.
No ei sitä perhe-elämää kyllä junassakaan harjoiteta, jos perjantaina istutaan siellä 7 tuntia ja sunnuntaina toiset 7. Lisäksi hotellivaihtoehdossa haitta kohdistuu siihen jonka "syy" koko soppa on, eli isään.
En myöskään ymmärrä miksi etäisyys huomioitaisiin elatusmaksuissa, koska esimerkiksi toppahaalarin, hoitokuluvakuutuksen, luistinten tai balettituntien hinta ei ole riippuvainen siitä, missä isä asuu.
Saat ihan rauhassa ihmetellä sitä sitten käräjätuomarille, mutta niin ne tuomioistuimet pakkaavat asiaa fundeerata. He katsovat asiaa lasten edun eikä toppahaalareiden kautta. Lasten suurempi etu on perhe-elämä kummankin vanhemman kanssa. Sen mahdollistamiseksi tuomioistuin hyvin voi ymmärtää tapaamiskustannukset toppahaalariin verrattavaksi lasten eduksi. Jos miehesi vain ymmärtää asiaa vaatia, voit henkisesti jo varautua siihen että tapaamisetäisyyden vuoksi saat vähemmän elareita. Tavallaan tapaamiskustannukset luetaan elariksi, koska niillä kustannetaan lapsen hyvinvoinnille välttämätöntä asiaa. Mikään ei tietenkään estä sinua osallistumaan tapaamiskustannuksiin, sillä tapaamiset ovat lapsen etu ja sitähän sinä haluat...
Eikö se lapsi olekaan siellä hotellihuoneessa sen isänsä kanssa? Jos siellä kohdistuu jokin haitta isään, niin kohdistuuhan se sitten siihen lapseenkin. Sinun kannattaisi lapsesi vuoksi ihan oikeasti päästä nyt irti tuosta syyttelymoodista. Jokainen isku jonka saat osumaan lapsesi isään, osuu lapseesikin.
Junassa ei toki perhe-elämää harjoiteta, joten vastaisuudessa teidän on järkevintä kompensoida harvempia tapaamisia niitä pidentämällä.
Toisaalta käräjäoikeus ei voi velvoittaa ap:ta huolehtimaan lapsen kuljetuksista, jos katsotaan, että matkan takia elareita voidaan pienentää. Isä on hyvä ja noutaa lapsen kotoa, äidillä ei ole mitään velvollisuutta viedä lasta asemalle. Tapaamiset ovat lapsen etu, joten mies ehtii olemaan lapsen kanssa enemmän, kun on myös junamatkat kanssaan. Ja jos ei asema ole ihan lähellä, maksaa isä tietenkin taksin eikä kärtä äidiltä, että tämä tuo lapsen.
Näinhän se on, jos lapsen äiti haluaa olla kostomoodissa ja käydä sotaa. Ikävä kyllä lapsi helposti huomaa tuollaisen asenteen toista vanhempaansa kohtaan ja helposti se kääntyy sitä kostajaa vastaan. Vanhempien ei koskaan koskaan koskaan kannata sotia toisiaan vastaan.
Missä ihmeen kostomoodissa?
Kyllä tuossa kommentoimassani viestissä #31 on melkoinen itkupotkuraivarin sävy. Ellet sinä sitä aisti, niin en voi asialle mitään.
Ei kukaan muukaan aisti. Voitko sille mitään?
En tiedä. Koeta löytää vastauksesi googlaamalla. Minua ei niin paljoa kiinnosta mitä aistit ja mitä et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskaltaako joku viranomainen muka määrätä, että 6 vuotiaan on matkustettava noin kauan julkisilla yksin?
Yksin matkustamisesta ei tietenkään ole kyse, joten äimistelet ihan turhaan. Väärinymmärtäminen on kai kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samaa mieltä, ettei tuon ikäistä yksinänsä junaan laiteta, varsinkaan nykyisillä surkeilla liikenneyhteyksillä. Minä olen laittanut vasta 14 vuotiaan, jolla on ollut käteisenä ja automaattikortilla sen verran rahaa, ja älykänny ja siihen vielä varalaturi, että voi hätätilassa maksaa taksia sun muuta ja soittaa. Ala-asteikäinen ei mitenkään ole kykeneväinen pitämään huolta itsestään, jos tulee joku hätä. Sen ikäisen yksinään junaan laittaminen on heitteillejättöön verrattavaa. Lisäksi on kaikenlaisia epämääräisiä tyyppejä liikkeellä, eikä yksinään liikkuvien lasten seksuaalinen ahdistelu julkisissa päästään sairaiden toimesta ole mitenkään uutta ja ennenkuulumatonta. Lapsen turvallisuus menee tässä nyt etän tapaamishalujen edelle.
Ystäväni asuu 300 km päässä exmiehestään, lapsi on 8 v. ja lapsi tapaa isäänsä vain lomilla.
Toisekseen etä vastaa tapaamiskustannuksista, kun kerran muuttaakin. Ne ei ole lähin kuluerä. Laissa kyse ei ole lapsen oikeudesta tavata vanhempaansa, vaan nimenomaan etän oikeudesta tavata lasta. Jos haluaa tavata, vastaa sitten kyllä viuluistakin.
Kaksi isoa väärinymmärrystä samassa viestissä, olet aika lahjakas jos heikkotasoinen ajattelu olisi lahja :-)
- kukaan ei ole esittänyt, että lapsi matkustaisi matkan yksin. Ei edes ap sellaista esitä, vaan on aivan päinvastaista mieltä, joten voit tuosta yksinmatkustamisesta vouhottamisen lopettaa
- tapaamisoikeus on lain mukaan nimenomaan lapsen oikeus. Sinun tulkintasi ei saa mitään tukea lakikirjasta, vaan jotenkin olet onnistunut vääntämään mielessäsi asian vastakkaiseen asentoon.
Siinä olet oikeassa, että etävanhempi ne kustannukset maksaa, elleivät vanhemmat sovi toisin. Siinä tapauksessa oikeus kuitenkin huomioi tapaamiskustannuksia elareiden määrässä.
HEL-NYC kirjoitti:
Miten kukaan voi edes ajatella tuollaista? Miten kukaan voi odottaa toisen vanhemman viettävän joka toinen viikonloppu 7h matkustaen, koska etävanhempi muutti toiseen kaupunkiin (vastaus nro 1)?
Tai "tulevan elareissa vastaan", kun tapaamiskustannukset kasvavat? WTF? Millä lailla se lapsen kasvatus ja elatus halpenee sille lähivanhemmalle jos etävanhempi muuttaa kauas?
Lapsista tulee mukanaan vastuu ja sitten ei voikaan enää noin vain ottaa ja muuttaa. Sellaista se vanhemmuus on.
Niin siis molemmat vanhemmathan siinä matkustaisi 14/h tapaamisviikonloppu, kuten lapsikin, jos siis puolivälissä tapaisivat.
En itse suostuisi missään nimessä, mulla on niin vähän omaa vapaa-aikaa, että varmasti en käyttäisi käytännossä viikonlopun hereilläolotunneista puolta autolla ajeluun.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Miten kukaan voi edes ajatella tuollaista? Miten kukaan voi odottaa toisen vanhemman viettävän joka toinen viikonloppu 7h matkustaen, koska etävanhempi muutti toiseen kaupunkiin (vastaus nro 1)?
Tai "tulevan elareissa vastaan", kun tapaamiskustannukset kasvavat? WTF? Millä lailla se lapsen kasvatus ja elatus halpenee sille lähivanhemmalle jos etävanhempi muuttaa kauas?
Lapsista tulee mukanaan vastuu ja sitten ei voikaan enää noin vain ottaa ja muuttaa. Sellaista se vanhemmuus on.
Niin siis molemmat vanhemmathan siinä matkustaisi 14/h tapaamisviikonloppu, kuten lapsikin, jos siis puolivälissä tapaisivat.
En itse suostuisi missään nimessä, mulla on niin vähän omaa vapaa-aikaa, että varmasti en käyttäisi käytännossä viikonlopun hereilläolotunneista puolta autolla ajeluun.
Se kertookin kuinka pitkälle olet valmis lapsesi edun nimissä menemään. Mihin saakka vaan, kunhan siitä ei aiheudu epämukavuutta...
Sinulta vaikuttaa kuitenkin jääneen huomaamatta, että pääosa ketjuun kirjoittaneista suosittaa tapaamisten keskittämistä koulujen lomiin. Tuota sinua pöyristyttänyttä mallia ei kukaan ole edes esittänyt, joten on vaikea ymmärtää miksi siitä kiivailet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samaa mieltä, ettei tuon ikäistä yksinänsä junaan laiteta, varsinkaan nykyisillä surkeilla liikenneyhteyksillä. Minä olen laittanut vasta 14 vuotiaan, jolla on ollut käteisenä ja automaattikortilla sen verran rahaa, ja älykänny ja siihen vielä varalaturi, että voi hätätilassa maksaa taksia sun muuta ja soittaa. Ala-asteikäinen ei mitenkään ole kykeneväinen pitämään huolta itsestään, jos tulee joku hätä. Sen ikäisen yksinään junaan laittaminen on heitteillejättöön verrattavaa. Lisäksi on kaikenlaisia epämääräisiä tyyppejä liikkeellä, eikä yksinään liikkuvien lasten seksuaalinen ahdistelu julkisissa päästään sairaiden toimesta ole mitenkään uutta ja ennenkuulumatonta. Lapsen turvallisuus menee tässä nyt etän tapaamishalujen edelle.
Ystäväni asuu 300 km päässä exmiehestään, lapsi on 8 v. ja lapsi tapaa isäänsä vain lomilla.
Toisekseen etä vastaa tapaamiskustannuksista, kun kerran muuttaakin. Ne ei ole lähin kuluerä. Laissa kyse ei ole lapsen oikeudesta tavata vanhempaansa, vaan nimenomaan etän oikeudesta tavata lasta. Jos haluaa tavata, vastaa sitten kyllä viuluistakin.
Kaksi isoa väärinymmärrystä samassa viestissä, olet aika lahjakas jos heikkotasoinen ajattelu olisi lahja :-)
- kukaan ei ole esittänyt, että lapsi matkustaisi matkan yksin. Ei edes ap sellaista esitä, vaan on aivan päinvastaista mieltä, joten voit tuosta yksinmatkustamisesta vouhottamisen lopettaa
- tapaamisoikeus on lain mukaan nimenomaan lapsen oikeus. Sinun tulkintasi ei saa mitään tukea lakikirjasta, vaan jotenkin olet onnistunut vääntämään mielessäsi asian vastakkaiseen asentoon.
Siinä olet oikeassa, että etävanhempi ne kustannukset maksaa, elleivät vanhemmat sovi toisin. Siinä tapauksessa oikeus kuitenkin huomioi tapaamiskustannuksia elareiden määrässä.
Neljän alaspeukuttajan mielestä laki on väärässä, kun määrittelee tapaamisoikeuden lapsen oikeudeksi.
Opiskelijana rakastuin opiskelukaveriini ja hänelle oli pedattu työpaikka kotipaikkakunnalta. Itsekin sain kiitettävästi sijaisuuksia, olemme siis opettajia ja opettelin eri aineita sitä mukaa mitä tarvetta tuli, mm historian opettaja jäi vuorotteluvapaalle ja sain edellisien vuosien materiaalit, no siis pienessä kylässä kaikki auttaa toisiaan.
Yhtäkkiä kun olimme asuneet n 10 v paikkakunnalla , olin pätevöitynyt kahteen ylimääräiseen aineeseen, sen mukaan kuka on jäämässä eläkkeelle, mies rakastui turistiin. Asumme lähellä laskettelupaikkaa ja miesopettajat olleet yhdessä rinneravintolassa, kun katseet olivat kohdanneet.
Mies anoi virkavapaata, lähti Ruotsiin, muutti kahdessa viikossa ja minä jäin 3 lapsen kanssa kotiin.
Kotimme oli miehen, hän oli sen aikanaan hommannut ja ruhtinaallisesti lupasi vuokraa vastaan saamme asua siinä.
2 vkoa asuimme ja muutimme muualle, pieni kylä alkoi ahdistaa kevään aikana kun kaikki voivottelivat samaa.
Lasten isästä ei kuulunut mitään, pääsiäiseksikään ei tullut koska lentoliput olivat tietty kalliita.
3 aineen pätevyyttä ja työkokemusta arvostettiin ja pääsin omalle kotipaikkakunnalle töihin, jonne muutimme kesän aikana.
Yksinhuoltajuudesta piti vähän tapella, lopulta mies sen myönsi, yksinkertaisesti asiat olivat liian hankala hoitaa ihmisen kanssa joka asuu ulkomailla ja kiinnostus 0
Virkavapaa loppui ja mies palasi vanhaan työpaikkaan, muutti yksin entiseen yhteiseen kotiimme.
Mies jossain vaiheessa uhkaili jollain olemattomalla miksi minun pitäisi muuttaa lasten kanssa takaisin, mutta sen sijaan on unohtanut lapset.
Lapset eivät ole nähneet isäänsä kohta 3 vuoteen. Minä en lähde sinne enää, kylä otti erossa miehen puolen vaikka hän oli se joka meidät hylkäsi.
Itse isä menettää, kun ei lapsiin pidä yhteyttä. Opettajapiirit ovat pienet, olen fb,ssä, numeroni ei ole salainen. Lähetän ex.llä työsähköpostiin ehkä n 4 krt vuodessa yleisviestin mi kuuluu mutta ei hän edes vastaa.
Elarit tulee Kelan kautta .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei 6-v voi matkustaa junassa yksin. Junissa kun, oman kokemuksen mukaan, voi tulla melkoisia yllätyksiä vastaan. Olen joutunut korvaaviin busseihin yms. Kaksi vuotta kuljin vastaavaa matkaa työn takia joka toinen viikonloppu ja se on raskasta aikuisellekin. Tosin sillä erolla, että minulla oli myös junanvaihto matkalla. Jos lapsella on vaihto, ei missään tapauksessa. Olen auttanut itse oikeaan vaihtoyhteyteen jopa 10-vuotiasta, joka kuitenkaan ei ollut edes ensimmäistä kertaa matkalla, tilanteessa, jossa tuli poikkeuskyyti junan ollessa myöhässä.
Tapaa sitten isäänsä paljon harvemmin. Jos on mummoa ja pappaa isän puolelta ehkä he lähtevät reissuun mukaan lapsen kanssa. 6-vuotias ihan liian nuori matkustamaan yksin noin pitkää aikaa..