Lue keskustelun säännöt.
Mies ei tajua, ettei hän voi muuttaa kirjaimellisesti toiselle puolelle Suomea ja olettaa, että voi tavata lasta kuten ennenkin
22.12.2016 |
Ärsyttää suunnattomasti, eikä vähiten siksi, että aidosti olemme olleet aiemmin hyvissä väleissä ja pystyneet hoitamaan asiat niin, että lapsen etu on aina tullut huomioiduksi. Nyt mies kuitenkin otti ja lähti muualle niin, että lapsen tapaamismatkat kasvoivat ajallisesti ihan kestämättömiksi. Olen tarvittaessa valmis menemään vaikka oikeuteen siitä, ettei kuusivuotias matkusta YKSIN joka toinen viikko seitsemää tuntia suuntaansa yhden viikonlopun takia. Mies voi kaikin mokomin tulla vaikka tänne hotelliin ja ottaa lapsen sinne luokseen, ja tietenkin esim. pitkinä viikonloppuina ja lomilla voi parin kuukauden välein tavata ja sitä olen valmis tukemaankin, mutta että joka toinen viikonloppu ja yksin matkustaisi junassa, ei. Ja siis tilanne on se, että paikkakunta jolla nyt asumme on miehen kotipaikkakunta ja lapsi on täällä syntynyt ja koko ikänsä asunut, joten ei ole pienintäkään epäilystä siitä, kumpi osapuoli tässä nyt tekee asioita vaikeiksi.
Kommentit (69)
Ei kannattaisi erota niin elämä olisi helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä sillä liene väliä missä asutaan. VR:n sivuilla voi kokeilla, mistä minne kestää seitsemän tuntia ilman vaihtoa - vaihdolliset eivät tule missään tapauksessa kysymykseen vielä vuosienkaan päästä.
Ei isällä ole tähänkään asti ollut mitään kummempia leluvarantoja (ja se on ollut ihan jees), lapsella on ollut iso lelukassi mukanaan. Samanlaisen saisi kyllä mukaan sinne hotelliinkin, mutta kun ei niin ei.
Näytät olevan kiinnittynyt hotelleihin vaihtoehtona. Usko nyt vaan, että hotelleissa ei voi viettää sitä perhe-elämää, johon lapsella on kummankin vanhempansa kanssa oikeus. Lelukassistakin varmasti jää puuttumaan juuri se lelu, jonka silloin haluaisi. Myöhemmin siellä hotellihuoneessa pitäisi ruveta läksyjäkin tekemään.
Kyllä sinun nyt vaan täytyy lapsesi edun nimessä suostua sopimaan eksäsi kanssa uudesta tapaamisohjelmasta. Sellaisesta joka painottuu lomiin ja varaudu vaan huomioimaan etäisyys elareissa, ellet tapaamiskustannuksiin aio osallistua. Jos etävanhempi sitä vaatii, käräjäoikeus tyypillisesti sen huomioi.
No ei sitä perhe-elämää kyllä junassakaan harjoiteta, jos perjantaina istutaan siellä 7 tuntia ja sunnuntaina toiset 7. Lisäksi hotellivaihtoehdossa haitta kohdistuu siihen jonka "syy" koko soppa on, eli isään.
En myöskään ymmärrä miksi etäisyys huomioitaisiin elatusmaksuissa, koska esimerkiksi toppahaalarin, hoitokuluvakuutuksen, luistinten tai balettituntien hinta ei ole riippuvainen siitä, missä isä asuu.
Saat ihan rauhassa ihmetellä sitä sitten käräjätuomarille, mutta niin ne tuomioistuimet pakkaavat asiaa fundeerata. He katsovat asiaa lasten edun eikä toppahaalareiden kautta. Lasten suurempi etu on perhe-elämä kummankin vanhemman kanssa. Sen mahdollistamiseksi tuomioistuin hyvin voi ymmärtää tapaamiskustannukset toppahaalariin verrattavaksi lasten eduksi. Jos miehesi vain ymmärtää asiaa vaatia, voit henkisesti jo varautua siihen että tapaamisetäisyyden vuoksi saat vähemmän elareita. Tavallaan tapaamiskustannukset luetaan elariksi, koska niillä kustannetaan lapsen hyvinvoinnille välttämätöntä asiaa. Mikään ei tietenkään estä sinua osallistumaan tapaamiskustannuksiin, sillä tapaamiset ovat lapsen etu ja sitähän sinä haluat...
Eikö se lapsi olekaan siellä hotellihuoneessa sen isänsä kanssa? Jos siellä kohdistuu jokin haitta isään, niin kohdistuuhan se sitten siihen lapseenkin. Sinun kannattaisi lapsesi vuoksi ihan oikeasti päästä nyt irti tuosta syyttelymoodista. Jokainen isku jonka saat osumaan lapsesi isään, osuu lapseesikin.
Junassa ei toki perhe-elämää harjoiteta, joten vastaisuudessa teidän on järkevintä kompensoida harvempia tapaamisia niitä pidentämällä.
Toisaalta käräjäoikeus ei voi velvoittaa ap:ta huolehtimaan lapsen kuljetuksista, jos katsotaan, että matkan takia elareita voidaan pienentää. Isä on hyvä ja noutaa lapsen kotoa, äidillä ei ole mitään velvollisuutta viedä lasta asemalle. Tapaamiset ovat lapsen etu, joten mies ehtii olemaan lapsen kanssa enemmän, kun on myös junamatkat kanssaan. Ja jos ei asema ole ihan lähellä, maksaa isä tietenkin taksin eikä kärtä äidiltä, että tämä tuo lapsen.
Näinhän se on, jos lapsen äiti haluaa olla kostomoodissa ja käydä sotaa. Ikävä kyllä lapsi helposti huomaa tuollaisen asenteen toista vanhempaansa kohtaan ja helposti se kääntyy sitä kostajaa vastaan. Vanhempien ei koskaan koskaan koskaan kannata sotia toisiaan vastaan.
Missä ihmeen kostomoodissa? Jos miehen on pakko muuttaa työn takia kauas lapsesta, niin se ei tarkoita sitä, että lähivanhempi järjestää koko elämänsä sen mukaan, mikä tälle etävanhemmalle sopii. Ehei, sille lapselle tekee erittäin hyvää nähdä, että vaikka isä asuu kaukana, ei äidin elämä (ja siinä sivussa lapsen elämä) muutu miksikään. Edelleen käydään tutussa lähikaupassa, edelleen saa katsoa Pikku-Kakkosen eikä tarvitse odotella isää kylmässä aseman seinustalla. Isä tulee noutamaan kotoa, juttelee mukavia myös äidille ja sitten lähdetään yhdessä, äiti jää kotiin vilkuttamaan. Parisuhde kun on lapsen koti eronkin jälkeen.
Entä jos lähivanhempi lapsineen muuttaa työn takia kauas etästä? Kumpi järjestää elämänsä niin että tapaamiset mahdollistuu? Vai pitääkö molempien joustaa?
Ihan kiinni siitä, mitä käräjäoikeus elareista päättää. Jos se on sitä mieltä, että matkan takia elatusmaksut pienenevät, niin ihan sama systeemi: lähivanhemman ei tarvitse elää etävanhemman aikataulujen mukaan. Tämähän saa elatusmaksuihin alennusta voidakseen olla enemmän lapsensa kanssa.
Kannattaa kuitenkin huomata että tapaamiskuluja ei täysimääräisesti vähennetä elatusmaksuista vaan laskennallisesti maksukyvystä. Eli jos tapaamiskulut ovat esim 400 euroa kuussa niin vaikutus elatusmaksuun voi olla luokkaa 40 euroa. Kumman siis tulisi maksaa jäljelle jäävä 360e jos lähi itse on päättänyt muuttaa lapsen kanssa toiselle puolelle suomea?
Vierailija kirjoitti:
Ei kannattaisi erota niin elämä olisi helpompaa.
Tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä sillä liene väliä missä asutaan. VR:n sivuilla voi kokeilla, mistä minne kestää seitsemän tuntia ilman vaihtoa - vaihdolliset eivät tule missään tapauksessa kysymykseen vielä vuosienkaan päästä.
Ei isällä ole tähänkään asti ollut mitään kummempia leluvarantoja (ja se on ollut ihan jees), lapsella on ollut iso lelukassi mukanaan. Samanlaisen saisi kyllä mukaan sinne hotelliinkin, mutta kun ei niin ei.
Näytät olevan kiinnittynyt hotelleihin vaihtoehtona. Usko nyt vaan, että hotelleissa ei voi viettää sitä perhe-elämää, johon lapsella on kummankin vanhempansa kanssa oikeus. Lelukassistakin varmasti jää puuttumaan juuri se lelu, jonka silloin haluaisi. Myöhemmin siellä hotellihuoneessa pitäisi ruveta läksyjäkin tekemään.
Kyllä sinun nyt vaan täytyy lapsesi edun nimessä suostua sopimaan eksäsi kanssa uudesta tapaamisohjelmasta. Sellaisesta joka painottuu lomiin ja varaudu vaan huomioimaan etäisyys elareissa, ellet tapaamiskustannuksiin aio osallistua. Jos etävanhempi sitä vaatii, käräjäoikeus tyypillisesti sen huomioi.
No ei sitä perhe-elämää kyllä junassakaan harjoiteta, jos perjantaina istutaan siellä 7 tuntia ja sunnuntaina toiset 7. Lisäksi hotellivaihtoehdossa haitta kohdistuu siihen jonka "syy" koko soppa on, eli isään.
En myöskään ymmärrä miksi etäisyys huomioitaisiin elatusmaksuissa, koska esimerkiksi toppahaalarin, hoitokuluvakuutuksen, luistinten tai balettituntien hinta ei ole riippuvainen siitä, missä isä asuu.
Saat ihan rauhassa ihmetellä sitä sitten käräjätuomarille, mutta niin ne tuomioistuimet pakkaavat asiaa fundeerata. He katsovat asiaa lasten edun eikä toppahaalareiden kautta. Lasten suurempi etu on perhe-elämä kummankin vanhemman kanssa. Sen mahdollistamiseksi tuomioistuin hyvin voi ymmärtää tapaamiskustannukset toppahaalariin verrattavaksi lasten eduksi. Jos miehesi vain ymmärtää asiaa vaatia, voit henkisesti jo varautua siihen että tapaamisetäisyyden vuoksi saat vähemmän elareita. Tavallaan tapaamiskustannukset luetaan elariksi, koska niillä kustannetaan lapsen hyvinvoinnille välttämätöntä asiaa. Mikään ei tietenkään estä sinua osallistumaan tapaamiskustannuksiin, sillä tapaamiset ovat lapsen etu ja sitähän sinä haluat...
Eikö se lapsi olekaan siellä hotellihuoneessa sen isänsä kanssa? Jos siellä kohdistuu jokin haitta isään, niin kohdistuuhan se sitten siihen lapseenkin. Sinun kannattaisi lapsesi vuoksi ihan oikeasti päästä nyt irti tuosta syyttelymoodista. Jokainen isku jonka saat osumaan lapsesi isään, osuu lapseesikin.
Junassa ei toki perhe-elämää harjoiteta, joten vastaisuudessa teidän on järkevintä kompensoida harvempia tapaamisia niitä pidentämällä.
Toisaalta käräjäoikeus ei voi velvoittaa ap:ta huolehtimaan lapsen kuljetuksista, jos katsotaan, että matkan takia elareita voidaan pienentää. Isä on hyvä ja noutaa lapsen kotoa, äidillä ei ole mitään velvollisuutta viedä lasta asemalle. Tapaamiset ovat lapsen etu, joten mies ehtii olemaan lapsen kanssa enemmän, kun on myös junamatkat kanssaan. Ja jos ei asema ole ihan lähellä, maksaa isä tietenkin taksin eikä kärtä äidiltä, että tämä tuo lapsen.
Näinhän se on, jos lapsen äiti haluaa olla kostomoodissa ja käydä sotaa. Ikävä kyllä lapsi helposti huomaa tuollaisen asenteen toista vanhempaansa kohtaan ja helposti se kääntyy sitä kostajaa vastaan. Vanhempien ei koskaan koskaan koskaan kannata sotia toisiaan vastaan.
Missä ihmeen kostomoodissa?
Kyllä tuossa kommentoimassani viestissä #31 on melkoinen itkupotkuraivarin sävy. Ellet sinä sitä aisti, niin en voi asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä sillä liene väliä missä asutaan. VR:n sivuilla voi kokeilla, mistä minne kestää seitsemän tuntia ilman vaihtoa - vaihdolliset eivät tule missään tapauksessa kysymykseen vielä vuosienkaan päästä.
Ei isällä ole tähänkään asti ollut mitään kummempia leluvarantoja (ja se on ollut ihan jees), lapsella on ollut iso lelukassi mukanaan. Samanlaisen saisi kyllä mukaan sinne hotelliinkin, mutta kun ei niin ei.
Näytät olevan kiinnittynyt hotelleihin vaihtoehtona. Usko nyt vaan, että hotelleissa ei voi viettää sitä perhe-elämää, johon lapsella on kummankin vanhempansa kanssa oikeus. Lelukassistakin varmasti jää puuttumaan juuri se lelu, jonka silloin haluaisi. Myöhemmin siellä hotellihuoneessa pitäisi ruveta läksyjäkin tekemään.
Kyllä sinun nyt vaan täytyy lapsesi edun nimessä suostua sopimaan eksäsi kanssa uudesta tapaamisohjelmasta. Sellaisesta joka painottuu lomiin ja varaudu vaan huomioimaan etäisyys elareissa, ellet tapaamiskustannuksiin aio osallistua. Jos etävanhempi sitä vaatii, käräjäoikeus tyypillisesti sen huomioi.
No ei sitä perhe-elämää kyllä junassakaan harjoiteta, jos perjantaina istutaan siellä 7 tuntia ja sunnuntaina toiset 7. Lisäksi hotellivaihtoehdossa haitta kohdistuu siihen jonka "syy" koko soppa on, eli isään.
En myöskään ymmärrä miksi etäisyys huomioitaisiin elatusmaksuissa, koska esimerkiksi toppahaalarin, hoitokuluvakuutuksen, luistinten tai balettituntien hinta ei ole riippuvainen siitä, missä isä asuu.
Saat ihan rauhassa ihmetellä sitä sitten käräjätuomarille, mutta niin ne tuomioistuimet pakkaavat asiaa fundeerata. He katsovat asiaa lasten edun eikä toppahaalareiden kautta. Lasten suurempi etu on perhe-elämä kummankin vanhemman kanssa. Sen mahdollistamiseksi tuomioistuin hyvin voi ymmärtää tapaamiskustannukset toppahaalariin verrattavaksi lasten eduksi. Jos miehesi vain ymmärtää asiaa vaatia, voit henkisesti jo varautua siihen että tapaamisetäisyyden vuoksi saat vähemmän elareita. Tavallaan tapaamiskustannukset luetaan elariksi, koska niillä kustannetaan lapsen hyvinvoinnille välttämätöntä asiaa. Mikään ei tietenkään estä sinua osallistumaan tapaamiskustannuksiin, sillä tapaamiset ovat lapsen etu ja sitähän sinä haluat...
Eikö se lapsi olekaan siellä hotellihuoneessa sen isänsä kanssa? Jos siellä kohdistuu jokin haitta isään, niin kohdistuuhan se sitten siihen lapseenkin. Sinun kannattaisi lapsesi vuoksi ihan oikeasti päästä nyt irti tuosta syyttelymoodista. Jokainen isku jonka saat osumaan lapsesi isään, osuu lapseesikin.
Junassa ei toki perhe-elämää harjoiteta, joten vastaisuudessa teidän on järkevintä kompensoida harvempia tapaamisia niitä pidentämällä.
Stop saying syyttelymoodi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä sillä liene väliä missä asutaan. VR:n sivuilla voi kokeilla, mistä minne kestää seitsemän tuntia ilman vaihtoa - vaihdolliset eivät tule missään tapauksessa kysymykseen vielä vuosienkaan päästä.
Ei isällä ole tähänkään asti ollut mitään kummempia leluvarantoja (ja se on ollut ihan jees), lapsella on ollut iso lelukassi mukanaan. Samanlaisen saisi kyllä mukaan sinne hotelliinkin, mutta kun ei niin ei.
Näytät olevan kiinnittynyt hotelleihin vaihtoehtona. Usko nyt vaan, että hotelleissa ei voi viettää sitä perhe-elämää, johon lapsella on kummankin vanhempansa kanssa oikeus. Lelukassistakin varmasti jää puuttumaan juuri se lelu, jonka silloin haluaisi. Myöhemmin siellä hotellihuoneessa pitäisi ruveta läksyjäkin tekemään.
Kyllä sinun nyt vaan täytyy lapsesi edun nimessä suostua sopimaan eksäsi kanssa uudesta tapaamisohjelmasta. Sellaisesta joka painottuu lomiin ja varaudu vaan huomioimaan etäisyys elareissa, ellet tapaamiskustannuksiin aio osallistua. Jos etävanhempi sitä vaatii, käräjäoikeus tyypillisesti sen huomioi.
No ei sitä perhe-elämää kyllä junassakaan harjoiteta, jos perjantaina istutaan siellä 7 tuntia ja sunnuntaina toiset 7. Lisäksi hotellivaihtoehdossa haitta kohdistuu siihen jonka "syy" koko soppa on, eli isään.
En myöskään ymmärrä miksi etäisyys huomioitaisiin elatusmaksuissa, koska esimerkiksi toppahaalarin, hoitokuluvakuutuksen, luistinten tai balettituntien hinta ei ole riippuvainen siitä, missä isä asuu.
Saat ihan rauhassa ihmetellä sitä sitten käräjätuomarille, mutta niin ne tuomioistuimet pakkaavat asiaa fundeerata. He katsovat asiaa lasten edun eikä toppahaalareiden kautta. Lasten suurempi etu on perhe-elämä kummankin vanhemman kanssa. Sen mahdollistamiseksi tuomioistuin hyvin voi ymmärtää tapaamiskustannukset toppahaalariin verrattavaksi lasten eduksi. Jos miehesi vain ymmärtää asiaa vaatia, voit henkisesti jo varautua siihen että tapaamisetäisyyden vuoksi saat vähemmän elareita. Tavallaan tapaamiskustannukset luetaan elariksi, koska niillä kustannetaan lapsen hyvinvoinnille välttämätöntä asiaa. Mikään ei tietenkään estä sinua osallistumaan tapaamiskustannuksiin, sillä tapaamiset ovat lapsen etu ja sitähän sinä haluat...
Eikö se lapsi olekaan siellä hotellihuoneessa sen isänsä kanssa? Jos siellä kohdistuu jokin haitta isään, niin kohdistuuhan se sitten siihen lapseenkin. Sinun kannattaisi lapsesi vuoksi ihan oikeasti päästä nyt irti tuosta syyttelymoodista. Jokainen isku jonka saat osumaan lapsesi isään, osuu lapseesikin.
Junassa ei toki perhe-elämää harjoiteta, joten vastaisuudessa teidän on järkevintä kompensoida harvempia tapaamisia niitä pidentämällä.
Toisaalta käräjäoikeus ei voi velvoittaa ap:ta huolehtimaan lapsen kuljetuksista, jos katsotaan, että matkan takia elareita voidaan pienentää. Isä on hyvä ja noutaa lapsen kotoa, äidillä ei ole mitään velvollisuutta viedä lasta asemalle. Tapaamiset ovat lapsen etu, joten mies ehtii olemaan lapsen kanssa enemmän, kun on myös junamatkat kanssaan. Ja jos ei asema ole ihan lähellä, maksaa isä tietenkin taksin eikä kärtä äidiltä, että tämä tuo lapsen.
Näinhän se on, jos lapsen äiti haluaa olla kostomoodissa ja käydä sotaa. Ikävä kyllä lapsi helposti huomaa tuollaisen asenteen toista vanhempaansa kohtaan ja helposti se kääntyy sitä kostajaa vastaan. Vanhempien ei koskaan koskaan koskaan kannata sotia toisiaan vastaan.
Missä ihmeen kostomoodissa?
Kyllä tuossa kommentoimassani viestissä #31 on melkoinen itkupotkuraivarin sävy. Ellet sinä sitä aisti, niin en voi asialle mitään.
Ei kukaan muukaan aisti. Voitko sille mitään?
Uskaltaako joku viranomainen muka määrätä, että 6 vuotiaan on matkustettava noin kauan julkisilla yksin? Näitähän on esimerkkejä, miten isommatkin lapset hätääntyy, kun pudotetaan pysäkille kun tulee kunnan raja vastaan tai jätetään junasta, kun ei lippu ollu just oikein. Miettikää, miten 6 vuotias hätääntyisi. Itse en kyllä osallistuisi matkakustannuksiin mitenkään, kun etä kerran muutti kauemmas niin saisi tulla hakemaan. Jos elarit siitä putoaisi, niin sitten putoaisi. Enkä sano tätä siksi, että haluaisin kostaa, vaan olisi aika hirveää, kun perjantaina istuisin 7 h junassa viemässä lasta ja tulisin sitten pois, ja sunnuntaina sama matka. Siinähän se viikonloppu menisikin, ja joka toinen viikonloppu vielä. Kyllä tapaamiset pitäisi muutenkin järjestää niin, että lomien yhteydessä lapsi olisi pidempään isällään, jottei noin pitkiä matkoja tarvitsisi lapsenkaan tehdä vähän väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää suunnattomasti, eikä vähiten siksi, että aidosti olemme olleet aiemmin hyvissä väleissä ja pystyneet hoitamaan asiat niin, että lapsen etu on aina tullut huomioiduksi. Nyt mies kuitenkin otti ja lähti muualle niin, että lapsen tapaamismatkat kasvoivat ajallisesti ihan kestämättömiksi. Olen tarvittaessa valmis menemään vaikka oikeuteen siitä, ettei kuusivuotias matkusta YKSIN joka toinen viikko seitsemää tuntia suuntaansa yhden viikonlopun takia. Mies voi kaikin mokomin tulla vaikka tänne hotelliin ja ottaa lapsen sinne luokseen, ja tietenkin esim. pitkinä viikonloppuina ja lomilla voi parin kuukauden välein tavata ja sitä olen valmis tukemaankin, mutta että joka toinen viikonloppu ja yksin matkustaisi junassa, ei. Ja siis tilanne on se, että paikkakunta jolla nyt asumme on miehen kotipaikkakunta ja lapsi on täällä syntynyt ja koko ikänsä asunut, joten ei ole pienintäkään epäilystä siitä, kumpi osapuoli tässä nyt tekee asioita vaikeiksi.
Ai, kummallista. Meillä eron jälkeen exä muutti 8 tunnin matkan päähän ja kiukutteli minulle mun otin puheeksi vuoroviikkojen tapaamiset :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Hieman lapsen näkökulmaa asiaan. Tai siis entisen reissulapsen. ;-) Oma isäni muutti eron jälkeen vielä hieman kauemmaskin, mutta sillä ei ole tässä merkitystä. Meillä isä haki ja palautti kunnes olimme kyllin vanhoja kulkemaan matkat yksin. Tapasimme vain lomilla ja kesät olimme käytännössä isän luona. Pitkiä tapaamisia oli 3-4 vuodessa ja ajallisesti 2,5 kuukautta. Alkuun oli kova ikävä ja kapinoin ja masennuinkin kai. Pian sen rytmin oppi ja isän luona kehittyi omanlaisensa arki. Tällainen ei varmasti sovi kaikille, mutta itse olen kiitollinen että näin oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on lapselle liian raskasta jos joutuu viikonloppuna matkustamaan yhteensä 14 tuntia ja joka toinen viikonloppu ja jatkuvasti. Itse olen joutunut matkustamaan 3h per suunta eli yhteensä 6h joka toinen viikonloppu ja sekin oli ajan kanssa raskasta, ei huvittanut yhtään.
Olen ihan samaa mieltä, ettei tuon ikäistä yksinänsä junaan laiteta, varsinkaan nykyisillä surkeilla liikenneyhteyksillä. Minä olen laittanut vasta 14 vuotiaan, jolla on ollut käteisenä ja automaattikortilla sen verran rahaa, ja älykänny ja siihen vielä varalaturi, että voi hätätilassa maksaa taksia sun muuta ja soittaa. Ala-asteikäinen ei mitenkään ole kykeneväinen pitämään huolta itsestään, jos tulee joku hätä. Sen ikäisen yksinään junaan laittaminen on heitteillejättöön verrattavaa. Lisäksi on kaikenlaisia epämääräisiä tyyppejä liikkeellä, eikä yksinään liikkuvien lasten seksuaalinen ahdistelu julkisissa päästään sairaiden toimesta ole mitenkään uutta ja ennenkuulumatonta. Lapsen turvallisuus menee tässä nyt etän tapaamishalujen edelle.
Ystäväni asuu 300 km päässä exmiehestään, lapsi on 8 v. ja lapsi tapaa isäänsä vain lomilla.
Toisekseen etä vastaa tapaamiskustannuksista, kun kerran muuttaakin. Ne ei ole lähin kuluerä. Laissa kyse ei ole lapsen oikeudesta tavata vanhempaansa, vaan nimenomaan etän oikeudesta tavata lasta. Jos haluaa tavata, vastaa sitten kyllä viuluistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei 6 v voi yksin matkustaa niin pitkää matkaa. Sitten kun koulussa niin lentokoneella lomilla ja joskus viikonloppuna.
Ulkomaalaiset terroristi-islamisti-pedofiilit voi iskeä noin nuoreen yksinäiseeen.
Nyt tarkkana ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaavaa sivusta seuraanneena: matkustuskulut kuuluu kummallekin vanhemmalle ja lähisellainen joutuu saattamaan lasta etävanhemmalle jos tilanne niin vaatii. Näin oli viranomaispäätös.
Olkaamme iloisia, että etävanhempi haluaa olla lapsen elämässä aktiivinen aikuinen. Lentokonekin on mahdollisuus. Tai lähivanhempi voi myös muuttaa lähemmäs etävanhempaa.
Oletko koskaan katsonut kartasta, kuinka monella paikkakunnalla on lentokenttä ja reittiliikenne? Junallakaan ei pääse Suomessa ilman vaihtoja kovin kummoisesti. Seitsemän tuntia bussissa on pitkä matka aikuisellekin saati lapselle. Kuka huolehtii 6-vuotiaan vessareissut matkan aikana? Noin pieni ei yksin niitä osaa hoitaa.
Mitä, jos etävanhempi vaihtaakin uudelle paikkakunnalle vuoden parin välein? Pitääkö lähivanhemman ja lapsen muuttaa perässä joka kerta? Lähivanhempi saa pysyä siellä, missä hänen ja lapsen elämä on, hullua edes kuvitella muuta.
Minulla on kokemusta vastaavasta, tosin äiti muutti lapsen kanssa. Kuusivuotias on liian nuori matkustamaan ilman saattajaa. 9-10-vuotias alkaa olla niin itsenäinen, että hänet voi laitaa yksin junaan. Juna vaihto vaatii lapselta lukutaidon ja rohkeutta selvittää ongelmatilanteita, mutta toimii sekin. Kahden viikon väli on kouluiässä hiukan liian tiuha, ja tulee aikoja, jolloin lapsi ei jaksaisi lähteä. Pitempi väli toimii, koska lapsi ehtii toipua edellisestä matkasta ja lähtee mielellään.
Meillä päädyttiin lopulta siihen, että lapsi oli luonani lähes kaikki koulun lomat ja pitkät viikonloput. Ennen kouluikää hän oli aina useita viikkoja kerrallaan. Kun olin töissä, järjestin hoidon luonani miten milloinkin. Väliaikoina pyrin käymään kerran kuussa lapsen luona. Yllättävän hyvin toimi, ja lapsi tuli aina mielellään. Äitikin tottui siihen, että lomat ja juhlapyhät olivat hänelle omaa aikaan.
Syyttely ei auta, koska joskus on pakko muuttaa työpaikan tai uuden puolison vuoksi. Jos matkustamiseen on varaa ja molemmat vanhemmat joustavat, niin aina löytyy joku ratkaisu. Esteenä on vain se, ettei pytytä sopimaan. Tietysti molempia harmittaa ihan suunnattomasti, kun joutuu joustamaan jatkuvasti exän takia, mutta lapsen takia kannattaa.
Aloittajalle neuvoisin tarjoamaan pitkiä tapaamisia silloin, kun mies pystyy lapsen ottamaan. Se vaatii sinulta luopumista juhlapyhistä lapsen kanssa. Lisäksi voisit vedota siihen, että matkustaminen on lapselle raskasta, ja mitä helpommaksi tapaamiset tehdään lapselle, sitä mieluummin hän isän luokse lähtee. Pitkillä tapaamisilla lapsi pääsee myös elämään tavallista elämää isän kanssa, mikä vahvistaa suhdetta.
Elarit ja tapaamiset ovat kaksi eri asiaa.
Yksinkertaistettuna elarit lasketaan niin, että lasketaan kaikki lapsen kulut ja jaetaan ne vanhemmille tulojen suhteessa. lapsen kuluja ovat harrastukset, vaatteet, ruokakulut, osuus asumisesta jne, mutta niihin ei kuulu tapaamiskulut.
Tapaamiskulut ovat vanhempien kuluja ja se, joka maksaa tapaamiskulut, saa vähentää ne tuloistaan ennen lapsen kulujen jakamista.
Vierailija kirjoitti:
Viet puoleenväliin, sovitte jossain treffit. Ja isä taas palauttaa puoleenväliin.
Sama juttu mutta kyseessä on äiti. En anna lapsen muuttaa uudelle paikkakunnalle jossa ei kavereita, ei sukulaisia, kaikki vierasta. Äiti on kiireinen työssään joskus 8 - ilta 9. Siinä ei lapselle jää aikaa. On mielestäni itsekästä haluta lasta paikalle jos vaikka joskus jäisi tunti aikaa olla äiti.
Vierailija kirjoitti:
Tällä kertaa etävanhempi, joka muuttaa hevonkuuseen.
Tälläkin palstalla on moni isä pohtinut, mitä tehdä, kun lähivanhempi (äiti) muuttaa lapsen kanssa toiselle puolelle maata. Lähivanhempi saa käytännössä muuttaa minne lystää, ilman että etävanhemmalla on siihen mitään sanottavaa.
Ap:n tapauksessa etävanhemman on syytä kyllä ihan itse järjestää tapaamiset lapsen kannalta toimivasti, jos lastansa haluaa tavata. Toimiva tapa ei ole laittaa kuusivuotiasta yksin julkiseen liikennevälineeseen.
Itse asiassa nykyään jos lähivanhempi aikoo muuttaa lapsen kanssa hevon kuuseen niin etä voi hakea lapsen asumista luokseen ja on ihan mahdollista onnistua, etenkin kouluikäisen kohdalla. Ap.n tapauksessa lähi ei voi tehdä mitään.
Ihan kiinni siitä, mitä käräjäoikeus elareista päättää. Jos se on sitä mieltä, että matkan takia elatusmaksut pienenevät, niin ihan sama systeemi: lähivanhemman ei tarvitse elää etävanhemman aikataulujen mukaan. Tämähän saa elatusmaksuihin alennusta voidakseen olla enemmän lapsensa kanssa.