Purin sitten työsuhteen koeajalla -surettaa ja pelottaa

Vierailija kirjoitti:

Pieni firma ja yksi osakkaista käyttäytyi niin inhottavasti, että se meni jo epäasiallisen puolelle. Asia painoi mieltä päivät ja yöt.

Päätin sitten pelastautua tilanteesta. Ja nyt tänään vahvistimme toimitusjohtajan kanssa, että en jatka.

Eilen kun ilmoitin hänelle, tuntui kuin taakka olisi pudonnut hartioilta. Mutta nyt tietysti surettaa ja pelottaa aivan valtavasti.

Tiedän, mitä teen seuraavaksi, mutta tulot ovat sitten pienemmät ja epävarmemmat.

Mutta eniten surettaa epäonnistumisen tunne, kun en saanut tilannetta toimimaan. Aloitin työpaikassa kuitenkin suurella ilolla ja innolla ja olin siellä valtavan onnellinen siihen asti, kunnes jouduin tekemään projektia tämän kolmannen perustajaosakkaan kanssa.

Siitä lähtien työ olikin painajaisia.

Mä olen ollut vähän samanlaisessa tilanteessa, mutta sinnittelin koeajan yli. Jossain vaiheessa sitten tajusin, ettei koko homassa ole mitään järkeä. En voinut sietää yhden töissä olevan ihmisen käyttäytymistä, ja näin ainoaksi keinoksi poistua itse. Tunne oli tosiaan sitä luokkaa kuin suuri kivi olisi vierähtänyt sydämeltä. Ei siinä, ettenkö olisi oikeasti voinut "sinnitellä" työssä. En pitänyt vain sitä yhtään sen arvoisena. Varmaan aina miettii, että toimiko väärin, mutta ei elämää  kannata tuhlata siihen, että kärvistelee jossain kurjuudessa vain rahan vuoksi.

Ja tein päätöksen melko nopeasti, sillä meillä on kaikilla samasta suurfirmasta taustaa, ja siellä kulttuuri oli aivan sadistinen, joka todettiin useasti laajasti julkisuudessa, joten kyse ei ollut vain minun mielipiteistäni. Joten kun olin kerran käynyt tuollaisen läpi, niin en halunnut uhrata omasta jaksamisestani uudestaan samanlaista kokemusta.

Surettaa ja pelottaa.

Itse tein saman päätöksen tänä syksynä. Aloitin uudessa työpaikassa, enkä viihtynyt siellä ollenkaan. Kuulin, että tuttuun paikkaan oli avautumassa paikka, hain sitä ja sain sen. Vaihdoin työpaikkaa, vaikka palkka pieneni ja edut vähenivät. En silti kadu hetkeäkään. Välillä kannattaa kuunnella itseään, eikä miettiä pelkästään sitä, mikä on "järkevää". Tsemppiä!

Se mikä minua hämmästyttää joissain aivan karsealla tavalla toimivissa ihmisissä työpaikalla, että he ovat kuitenkin usein naimisissa.

Ehkä he käyttäytyvät eri tavalla kotona, mutta silti sitä ihmettelee, että miksi ihmeessä kukaan ihminen vapaaehtoisesti haluaisi olla tuollaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aivan minun entiseltä työpaikaltani! Lähdin sopimuksen loputtua kun en enää kestänyt. Työpaikka oli kuin suoraan helvetistä. Oli aivan tuskaa mennä sinne joka aamu ja sentään monta kuukautta sinnittelin. Ennen olin sitä mieltä, että töissä on oltava, jos niitä on, mutta en ole enää. Ei kannata uhrata omaa mielenterveyttään tuollaisten paikkojen takia. 

Minäkin muuten jouduin kulkemaan asiakkailla omaan laskuuni ja puhelinetua ei ollut, vaikka se oli luvattu töihin mennessäni, joten tämäkin kuulostaa kovin tutulta. Mutta ei taida olla sama silti, tuossa paikassa kellään ei ollut mitään suuryritystaustaa, vaan ainoastaan siitä pienestä paskafirmasta. Mikä tietenkin selitti osaltaan työpaikan ilmapiiriä ja asioiden huonoa hoitamista. Ei tarvitse yrittää eikä noudattaa lakeja, kun on suojatyöpaikassa sukulaisen firmassa...

Onpa erikoista, että kokemuksesi mm. matkakustannuksista ja puhelinedusta ovat niin samanlaiset.

Itse en ollut koskaan ennen törmännyt sellaiseen, että näiden kanssa olisi mitään epäselvää työpaikoilla.

Niinpä! En minäkään kuvitellut, että tällaisissa selkeissä asioissa voisi olla epäselvää. Ei tosin voi olla sama paikka jos sinun paikassasi tuo henkilö oli nainen. Tuossa minun entisessä työpaikassani kaikki olivat miehiä. Ilmeisesti tällaisia paikkoja sitten kuitenkin Suomessa riittää...

Minulla ei myöskään ollut mitään muuta puhelinta, jolla olisi hoidettu työpuheluita. Ainoa oli se omani, jonka laskun maksoin itse. Tein sen periaatepäätöksen, että ainuttakaan työpuhelua en omaan laskuun soita. Tässä paikassa ei myöskään maksettu palkkoja palkkapäivänä vaan ne tulivat yleensä 1-5 päivää myöhässä. Tällainen toiminta oli mahdollista ehkä siksi, että firmaan palkattiin pääasiassa vastavalmistuneita tai muita kokemattomia, jotka eivät ilmeisesti ymmärtäneet vaatia oikeuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aivan minun entiseltä työpaikaltani! Lähdin sopimuksen loputtua kun en enää kestänyt. Työpaikka oli kuin suoraan helvetistä. Oli aivan tuskaa mennä sinne joka aamu ja sentään monta kuukautta sinnittelin. Ennen olin sitä mieltä, että töissä on oltava, jos niitä on, mutta en ole enää. Ei kannata uhrata omaa mielenterveyttään tuollaisten paikkojen takia. 

Minäkin muuten jouduin kulkemaan asiakkailla omaan laskuuni ja puhelinetua ei ollut, vaikka se oli luvattu töihin mennessäni, joten tämäkin kuulostaa kovin tutulta. Mutta ei taida olla sama silti, tuossa paikassa kellään ei ollut mitään suuryritystaustaa, vaan ainoastaan siitä pienestä paskafirmasta. Mikä tietenkin selitti osaltaan työpaikan ilmapiiriä ja asioiden huonoa hoitamista. Ei tarvitse yrittää eikä noudattaa lakeja, kun on suojatyöpaikassa sukulaisen firmassa...

Onpa erikoista, että kokemuksesi mm. matkakustannuksista ja puhelinedusta ovat niin samanlaiset.

Itse en ollut koskaan ennen törmännyt sellaiseen, että näiden kanssa olisi mitään epäselvää työpaikoilla.

Niinpä! En minäkään kuvitellut, että tällaisissa selkeissä asioissa voisi olla epäselvää. Ei tosin voi olla sama paikka jos sinun paikassasi tuo henkilö oli nainen. Tuossa minun entisessä työpaikassani kaikki olivat miehiä. Ilmeisesti tällaisia paikkoja sitten kuitenkin Suomessa riittää...

Minulla ei myöskään ollut mitään muuta puhelinta, jolla olisi hoidettu työpuheluita. Ainoa oli se omani, jonka laskun maksoin itse. Tein sen periaatepäätöksen, että ainuttakaan työpuhelua en omaan laskuun soita. Tässä paikassa ei myöskään maksettu palkkoja palkkapäivänä vaan ne tulivat yleensä 1-5 päivää myöhässä. Tällainen toiminta oli mahdollista ehkä siksi, että firmaan palkattiin pääasiassa vastavalmistuneita tai muita kokemattomia, jotka eivät ilmeisesti ymmärtäneet vaatia oikeuksiaan.

Joo, itsellä piti myös olla oma puhelin. Ja alussa oma läppäri ennenkuin firma ehti hankkia. Työterveyttäkään ei ollut.

Ja kun nuo kustannukset (siis puhelin ja varsinkin paikalliset matkakulut) eivät edes ole niin isoja. Se on omituista. Älkää sitten sopiko sellaista tes:isä ja työsopimusta jossa lukee yksi juttu ja sitten väittäkö, että ei tuollaisia pidä maksaa.

Jotenkin niin selkeitä pikkuasioita että eivät ne firman kassaa kaada, mutta antavat tosi negatiivisen vaikutelman siitä, kuinka luotettava työnantaja on, eli siis ei ole, ja mikä on asenne työntekijöihin. Kun ei vaivaudu edes yksinkertaisia lakeja noudattamaan.

Up

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa itselleni nuo kustannukset eivät ole enää se keskeisin juttu. Ehkä osan saan takaisin, todennäköisesti isoa osaa en.

Enemmän vielä henkisesti hämmentää tuo osakkaan käytös. Ymmärrän, jos joku menettää joskus malttinsa vaikeassa tilanteessa ja sitten yleensä pyytää anteeksi, mutta tuo käytös oli jotenkin ihan psykopaattista kun se ei koskaan tosiaan liittynyt mihinkään. Jotenkin vain mieletön raivo ja halveksunta ja rajaton komentelunhalu oli aivan jatkuvaa.

Ehkä se oli vallasta kiinni - nimittäin yksi selkäni takana annetuista moitteista oli se, että olin työntekijänä ollut jostain eri mieltä hänen, eli työnantajan kanssa, enkä ollut tarpeeksi kyselemättä ja nöyrästi noudattanut käskyjä. Omituista.

No, nyt lakkaan miettimästä. Tulee ihan fyysisesti paha olo kun ajattelenkaan häntä ja nukuin nyt ensimmäistä kertaa kunnolla yli kuukauteen, jonka aikana olin nähnyt joka yö painajaisia.

Pesen kädet koko roskasta, unohdan sen ja suuntaan eteenpäin. "Success is the best revenge", sanotaan.

P.s. ironista, että pikkujoulupaikaksi kyseinen nainen oli valinnut entiseen vankilaan perustetun ravintolan!!! ;-)

Ehkäpä siksi että Katajanokan Ex. Vankilaan perustetussa hotellissa ison todella hyvä ravintola. Haluaisin ap kysyä monessako työpaikassa olet ollut ja monessako sinulla on ollut sukset ristissä jonkun kanssa? Oletko loukkaantujatyyppiä joka antaa merkityksiä eri asioille?

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosi mielenkiintoista tietää teiltä spekulaatioita, mistä tuollaisen naisen tuollainen käytös tulee.

Miettisin myös mistä ap:n ihmissuhdeongelmat töissä tulevat kun on aina ongelmissa duunissa. Ota pois malka omasta silmästä ensin.

Vierailija kirjoitti:

Se mikä minua hämmästyttää joissain aivan karsealla tavalla toimivissa ihmisissä työpaikalla, että he ovat kuitenkin usein naimisissa.

Ehkä he käyttäytyvät eri tavalla kotona, mutta silti sitä ihmettelee, että miksi ihmeessä kukaan ihminen vapaaehtoisesti haluaisi olla tuollaisen kanssa.

Oletko itse kelvannut jollekin? Aika iljettävä kommentti KENESTÄKÄÄN

Joo ei ole apeekaan mikään hyvyyden ruumiillistuma

Joku ihan sairas tyyppi ilmaantui ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa itselleni nuo kustannukset eivät ole enää se keskeisin juttu. Ehkä osan saan takaisin, todennäköisesti isoa osaa en.

Enemmän vielä henkisesti hämmentää tuo osakkaan käytös. Ymmärrän, jos joku menettää joskus malttinsa vaikeassa tilanteessa ja sitten yleensä pyytää anteeksi, mutta tuo käytös oli jotenkin ihan psykopaattista kun se ei koskaan tosiaan liittynyt mihinkään. Jotenkin vain mieletön raivo ja halveksunta ja rajaton komentelunhalu oli aivan jatkuvaa.

Ehkä se oli vallasta kiinni - nimittäin yksi selkäni takana annetuista moitteista oli se, että olin työntekijänä ollut jostain eri mieltä hänen, eli työnantajan kanssa, enkä ollut tarpeeksi kyselemättä ja nöyrästi noudattanut käskyjä. Omituista.

No, nyt lakkaan miettimästä. Tulee ihan fyysisesti paha olo kun ajattelenkaan häntä ja nukuin nyt ensimmäistä kertaa kunnolla yli kuukauteen, jonka aikana olin nähnyt joka yö painajaisia.

Pesen kädet koko roskasta, unohdan sen ja suuntaan eteenpäin. "Success is the best revenge", sanotaan.

P.s. ironista, että pikkujoulupaikaksi kyseinen nainen oli valinnut entiseen vankilaan perustetun ravintolan!!! ;-)

Hei... Lopeta säkin selittely, ainakin muille kuin itsellesi. Huononnat vain omaa asemaasi, riippumatta siitä, millainen työpaikkasi oli. Alat kuullostaa varsin pikkumaiselta ja pahnasuovalta ihmiseltä.

Fakta on (myös) se, että epäpätevä, epäaloitteellinen, hankala, firman henkilökemiaa ymmärtämätön rekrytointi on firmalle surkea tilanne. Hyvä sulle ja työnantajalle, että molemmat tajusivat tilanteen jo koeajalla.

Joku tässäkin ketjussa jo tuomitsi työpaikkakiusaamiseksi sen, että hänelle ei hänen mielestään ollut kerrottu kaikkea, jonka vuoksi hän nolasi itsensä. Voi hyvää päivää... Minä nolaan itseäni noin 10 kertaa työpäivän aikana, joka ikinen päivä. En usko, että kukaan tulee antamaan detaileja monimutkaisista asioista käteeni, tai vaikka tulisikin, niin monessa asiassa vastuu on kuulijalla.

Ja sitten tuosta, ettei ollut kyselemättä noudattanut "käskyä": asioita kyseenalaistaessa kannattaa muistaa, että jonkun suunnitelman takana saattaa olla kymmeniä elle satoja tunteja työtä. Tästä johtuu, että asioiden järkevyyden kyseenalaistaminen kannattaa tehdä hienotunteisesti, muuten varmasti joku ottaa nokkiinsa, ihan kaikkialla. Taas sitten turhan tarkka kysyminen, mitä pitäisi tismalleen tehdä, voi tuntua pätemättömyydeltä sekä oma-aloittellisuuden puuttumiselta.

Ja seläntakana puhutaan toki kaikenlaista. Mielenkiintoista toki, miten sinä niistä puheista mitään tiedät, vai tiedätkö? Vai onko tietotoimistonasi työpaikan juorukerho?

Ja tuo huomautuksesi vankilaravintolasta (Katajanokan vankila, otaksun?) on ala-arvoinen. Halveksut ihmisiä. Tietämättäsikö? Olisiko sinulla ollut parempi ajatus pikkujouluista?

Vierailija kirjoitti:

Se mikä minua hämmästyttää joissain aivan karsealla tavalla toimivissa ihmisissä työpaikalla, että he ovat kuitenkin usein naimisissa.

Ehkä he käyttäytyvät eri tavalla kotona, mutta silti sitä ihmettelee, että miksi ihmeessä kukaan ihminen vapaaehtoisesti haluaisi olla tuollaisen kanssa.

Johtuisiko siitä, että työpaikalla, jossa tehdään töitä ja tulosta, ei aina ole parasta olla maailmaa syleilevä kiltti ihminen?

Ap no norsunvitulla kun ei saanut päättää joulujuhlapaikkaa eikä saa määräillä töissä vaan omistaja määrää. Ala itse yrittäjäksi niin pääset päättämään

Ap on rikas eli muutenkaan ei tarvitse töitä tehdä.