Lue keskustelun säännöt.
Purin sitten työsuhteen koeajalla -surettaa ja pelottaa
22.12.2016 |
Pieni firma ja yksi osakkaista käyttäytyi niin inhottavasti, että se meni jo epäasiallisen puolelle. Asia painoi mieltä päivät ja yöt.
Päätin sitten pelastautua tilanteesta. Ja nyt tänään vahvistimme toimitusjohtajan kanssa, että en jatka.
Eilen kun ilmoitin hänelle, tuntui kuin taakka olisi pudonnut hartioilta. Mutta nyt tietysti surettaa ja pelottaa aivan valtavasti.
Tiedän, mitä teen seuraavaksi, mutta tulot ovat sitten pienemmät ja epävarmemmat.
Mutta eniten surettaa epäonnistumisen tunne, kun en saanut tilannetta toimimaan. Aloitin työpaikassa kuitenkin suurella ilolla ja innolla ja olin siellä valtavan onnellinen siihen asti, kunnes jouduin tekemään projektia tämän kolmannen perustajaosakkaan kanssa.
Siitä lähtien työ olikin painajaisia.
Ja tein päätöksen melko nopeasti, sillä meillä on kaikilla samasta suurfirmasta taustaa, ja siellä kulttuuri oli aivan sadistinen, joka todettiin useasti laajasti julkisuudessa, joten kyse ei ollut vain minun mielipiteistäni. Joten kun olin kerran käynyt tuollaisen läpi, niin en halunnut uhrata omasta jaksamisestani uudestaan samanlaista kokemusta.
Surettaa ja pelottaa.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Teit oikean päätöksen, kun yhteistyö ei toiminut.
Kiitos. Kunpa vain uskoisin tuohon.
Eilinen keskustelu toimitusjohtajan kanssa oli hyvä, kun ilmoitin päätöksestäni. Olimme molemmat surullisia ja pettyneitä, kun asiat menivät näin. Hän kun oli minut tosi ilolla ja innolla palkannut ja sanoi, ettei tosiaan ollut ajatellut, että asiat menisivät näin. Itse sanoin, että olen valmis kompromisseihin jotten jätä heitä pulaan ja että mielelläni jossain muodossa jatkaisin yhteistyötä. Hän arvosti tätä ja oli samaa mieltä.
Mutta nyt kun oli toipunut hämmästyksestä ja puhunut kahden muun osakkaan kanssa, niin ääni olikin muuttunut kellossa. Tärkeää oli esimerkiksi varmistaa, että he perivät joulukuun loppupäivien jo maksetun palkan pois. Mutta samalla he ovat laittaneet minut esimerkiksi maksamaan matkakustannukset asiakkaille itse, vaikka tes vaatii heitä tekemään sen, ja olen joutunut maksamaan omat puhelinlaskuni vaikka työsopimuksen mukaan he kattavat ne. En myöskään tiedä, onko minulle kertynyt lomapäiviä näiltä parilta kuukaudelta, ei ainakaan mainittu.
Ja kun olin aikaisemmin pyytänyt yhteispalaveria hankalan osakkaan kanssa, jolloin vielä kuvittelin, että kenties asiat saa keskusteltua, niin nyt se muuttuikin muotoon että ehkä tammikuussa, jos haluan saada palautetta jatkon työelämää varten. Mielestäni yhteistyön toimimattomuudessa oli kuitenkin kaksi osapuolta.
Tosi inhottava tilanne vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muilla samantyyppisiä kokemuksia ja miten selvisitte?
Muusta en osaa sanoa, mutta lomapäiviä sinulle on kertynyt lain mukaan 4 , kilometrikorvaukset asiakkaiden luokse tulee korvata ja jos puhelinedusta on sovittu, niin sekin kuuluu hoitaa.
Tsemppiä tulevaan. Äläkä sure turhaan; pienissä piireissä (eli meillä koko Suomessa) tuollaiset työpaikat leimaantuvat äkkiä huonoiksi, eikä sinne sen jälkeen kukaan haekaan!
Tsemppiä ja onnea tulevaan. Työhyvinvointi on tärkeä osa työtä ja omaa hyvinvointia ei kannata uhrata tuolla tavalla työlle, työn pitää olla sellaista että töihin on kiva mennä.
Itsellä ei kokemusta kuin isosta organisaatiosta jossa jouduin harjoittelijana työkollegan kiusaamaksi. Kohtelu oli epäasiallista ja tarkoituksenmukaisesti minulta jätettiin olennaisia tietoja kertomatta, jotta "nolaisin" itseni viemällä vääriä tietoja eteenpäin. Onneksi kyseessä oli vain 4 kk harjoittelu ja pääsin pois. Kerkesin olla jo viikon sairauslomallakin, en muista mikä oli diagnoosi, mutta syy "sairaudelle" oli tuo kyseinen epäasiallinen kohtelu. Muut ihmiset organisaatiossa olivat ihania ja viihdyin aluksi työssäni todella hyvin kunnes oikeastaan kaksi lähimpää työkaveriani ottivat minut ns. silmätikuksi.
Loppuvaiheessa ennen sairauslomaa murruin ja itkin työpaikan vessassa ja silloin päätin että lähden työterveyteen, jossa jatkoin itkemistä ja josta minut passitettiinkin sairauslomalle. Töihin palattuani harjoittelujaksoa oli jäljellä enää vajaa kaksi viikkoa kun kävimme asiaa esimieheni ja hr-henkilön kanssa läpi ja totesin että en halua tehdä asiasta isompaa numeroa ja keskustella kollegan kanssa. Seison vaikka päälläni loppuajan koska työtä oli enää niin vähän jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muusta en osaa sanoa, mutta lomapäiviä sinulle on kertynyt lain mukaan 4 , kilometrikorvaukset asiakkaiden luokse tulee korvata ja jos puhelinedusta on sovittu, niin sekin kuuluu hoitaa.
Tsemppiä tulevaan. Äläkä sure turhaan; pienissä piireissä (eli meillä koko Suomessa) tuollaiset työpaikat leimaantuvat äkkiä huonoiksi, eikä sinne sen jälkeen kukaan haekaan!
Tarkennetaan vielä: lomakertymä 2pv/kk, jos työpäiviä yli 14/kk. Työsopimuksella voidaan sopia paremmista lomaehdoista, mutta lain minimi on 2/kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Teit oikean päätöksen, kun yhteistyö ei toiminut.
Kiitos. Kunpa vain uskoisin tuohon.
Eilinen keskustelu toimitusjohtajan kanssa oli hyvä, kun ilmoitin päätöksestäni. Olimme molemmat surullisia ja pettyneitä, kun asiat menivät näin. Hän kun oli minut tosi ilolla ja innolla palkannut ja sanoi, ettei tosiaan ollut ajatellut, että asiat menisivät näin. Itse sanoin, että olen valmis kompromisseihin jotten jätä heitä pulaan ja että mielelläni jossain muodossa jatkaisin yhteistyötä. Hän arvosti tätä ja oli samaa mieltä.
Mutta nyt kun oli toipunut hämmästyksestä ja puhunut kahden muun osakkaan kanssa, niin ääni olikin muuttunut kellossa. Tärkeää oli esimerkiksi varmistaa, että he perivät joulukuun loppupäivien jo maksetun palkan pois. Mutta samalla he ovat laittaneet minut esimerkiksi maksamaan matkakustannukset asiakkaille itse, vaikka tes vaatii heitä tekemään sen, ja olen joutunut maksamaan omat puhelinlaskuni vaikka työsopimuksen mukaan he kattavat ne. En myöskään tiedä, onko minulle kertynyt lomapäiviä näiltä parilta kuukaudelta, ei ainakaan mainittu.
Ja kun olin aikaisemmin pyytänyt yhteispalaveria hankalan osakkaan kanssa, jolloin vielä kuvittelin, että kenties asiat saa keskusteltua, niin nyt se muuttuikin muotoon että ehkä tammikuussa, jos haluan saada palautetta jatkon työelämää varten. Mielestäni yhteistyön toimimattomuudessa oli kuitenkin kaksi osapuolta.
Tosi inhottava tilanne vain.
Suosittelisin skippaamaan tuon keskustelun ja katsomaan elämässä eteenpäin. Tuskin tulee mitenkään miellyttävä keskustelu ja en näe mitä sinä siitä hyötyisit. Mieti laitatko paikan CV:hen ja jos laitat, niin miten perustelet asian. Itse esittäisin TJ:lle että asian sovinnolliseksi ratkaisemiseksi ja jatkoa helpottavana seikkana pyytäisin suosituskirjeen (vain jos tilanne sen sallii).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille, viisaita neuvoja.
Eli jos minulle on kertynyt lomapäiviä tasan yhtä paljon kuin mitä päiviä jää tässä kuussa tekemättä, niin silloin kai minulta ei voi veloittaa mitään? Tai se on plus-miinus nolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muusta en osaa sanoa, mutta lomapäiviä sinulle on kertynyt lain mukaan 4 , kilometrikorvaukset asiakkaiden luokse tulee korvata ja jos puhelinedusta on sovittu, niin sekin kuuluu hoitaa.
Tsemppiä tulevaan. Äläkä sure turhaan; pienissä piireissä (eli meillä koko Suomessa) tuollaiset työpaikat leimaantuvat äkkiä huonoiksi, eikä sinne sen jälkeen kukaan haekaan!
Tarkennetaan vielä: lomakertymä 2pv/kk, jos työpäiviä yli 14/kk. Työsopimuksella voidaan sopia paremmista lomaehdoista, mutta lain minimi on 2/kk.
Kiitos tiedosta. Eli minulle on kertynyt 6 lomapäivää ja tekemättömiä jää 4 (sovimme, että huominen on viimeinen työpäiväni ja ensi viikolla taitaaa olla yksi arkipyhä, eli jää 4 työpäivää). Eli toisin kuin he ilmeisesti ajattelevat, joutuvat silti maksamaan minulle, sen sijaan että voisivat lähettää minulle laskun.
Matkakorvauksia en tiedä miten veloittaa. Jouduin välillä kulkemaan taksilla työpaikalta asiakkaille koska minulla ei ole omaa autoa eikä julkisilla kunnolla aina päässyt. Mutta koska aina sanottiin, että on pako käyttää julkisia, niin todennäköisesti eivät korvaa näitä. Eikö minulla taida olla mitään varsinaista kuittia julkisten käytöstä, koska maksoin tuolla omalla bussikortillani johon latasin rahaa. Taitaa olla mahdotonta saada niistä mitään erittelyjä tai kuitteja.
Puhelinlaskuistakin totesivat, että ok jos en nyt kovin paljon ole soitellut että tulisi kalliiksi. Voiko näin tehdä? Olen ollut siinä käsityksessä, että jos puhelinetu ilman rajoituksia on työsopimuksessa, niin se korvataan, oli se sitten 20 euroa tai 60 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieslukija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Teit oikean päätöksen, kun yhteistyö ei toiminut.
Kiitos. Kunpa vain uskoisin tuohon.
Eilinen keskustelu toimitusjohtajan kanssa oli hyvä, kun ilmoitin päätöksestäni. Olimme molemmat surullisia ja pettyneitä, kun asiat menivät näin. Hän kun oli minut tosi ilolla ja innolla palkannut ja sanoi, ettei tosiaan ollut ajatellut, että asiat menisivät näin. Itse sanoin, että olen valmis kompromisseihin jotten jätä heitä pulaan ja että mielelläni jossain muodossa jatkaisin yhteistyötä. Hän arvosti tätä ja oli samaa mieltä.
Mutta nyt kun oli toipunut hämmästyksestä ja puhunut kahden muun osakkaan kanssa, niin ääni olikin muuttunut kellossa. Tärkeää oli esimerkiksi varmistaa, että he perivät joulukuun loppupäivien jo maksetun palkan pois. Mutta samalla he ovat laittaneet minut esimerkiksi maksamaan matkakustannukset asiakkaille itse, vaikka tes vaatii heitä tekemään sen, ja olen joutunut maksamaan omat puhelinlaskuni vaikka työsopimuksen mukaan he kattavat ne. En myöskään tiedä, onko minulle kertynyt lomapäiviä näiltä parilta kuukaudelta, ei ainakaan mainittu.
Ja kun olin aikaisemmin pyytänyt yhteispalaveria hankalan osakkaan kanssa, jolloin vielä kuvittelin, että kenties asiat saa keskusteltua, niin nyt se muuttuikin muotoon että ehkä tammikuussa, jos haluan saada palautetta jatkon työelämää varten. Mielestäni yhteistyön toimimattomuudessa oli kuitenkin kaksi osapuolta.
Tosi inhottava tilanne vain.
Suosittelisin skippaamaan tuon keskustelun ja katsomaan elämässä eteenpäin. Tuskin tulee mitenkään miellyttävä keskustelu ja en näe mitä sinä siitä hyötyisit. Mieti laitatko paikan CV:hen ja jos laitat, niin miten perustelet asian. Itse esittäisin TJ:lle että asian sovinnolliseksi ratkaisemiseksi ja jatkoa helpottavana seikkana pyytäisin suosituskirjeen (vain jos tilanne sen sallii).
Näin teen, kiitos.
Tsemppiä. Melko samankaltaisia kolemuksia takana. Työnhaussa nykyään tarkkana, jotta löytyy paikka, jossa hyvä henki ja ilo tehdä työtä. Nykyisin on niin paljon suoranaista riistomentaliteettia ja pikkusieluista veemäisyyttä työpaikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä. Melko samankaltaisia kolemuksia takana. Työnhaussa nykyään tarkkana, jotta löytyy paikka, jossa hyvä henki ja ilo tehdä työtä. Nykyisin on niin paljon suoranaista riistomentaliteettia ja pikkusieluista veemäisyyttä työpaikoilla.
Kiitos!!! Ehkä olisin sinnitellyt kauemmin jos ei olisi ollut tuota yhteistä suuryritystaustaa takana. Käytös vain muistutti sitä liikaa.
Ja kyllä, oletus tuntui todella olevan, että en ole edes ihminen niin että ansaitsisin normaalia kohtelua. Tai edes lainmukaista.
Ihan kuin minä vuosi sitten. Keskusteluyritykset työpaikalla eivät auttaneet, vaan kaikki huolenaiheeni valuivat kuin vesi hanhen selästä. Ne ikään kuin jätetiin kokonaan huomiotta ja todettiin, että eihän tässä mitään ongelmaa ole, kaikki on kunnossa. No, minun mielestäni ei ollut, vaan minulla annettiin jatkuvasti liian vastuullisia tehtäviä, joihin minulla ei ollut minkäänlaista koulutusta tai osaamista. Työaikoja ei kunnioitettu, vaan viikonloppuisin ja iltaisin hätyyteltiin työasioissa ja työpuhelin täytyi pitää hälytysvalmiudessa korvan juuressa jopa öisin, ilman korvausta. Firman toiminnassa oli myös piirteitä, jotka eivät ihan sopineet yhteen oman moraalini kanssa. Itselläni työahdistus meni siihen, että en enää pystynyt nukkumaan ja sain pahoja rytmihäiriöitä. Tyhmempikin siitä tajusi, että niin ei voi jatkua. Siispä purin työsuhteen koeajalla. Pahinta oli päästä oman pääni sisällä yli siitä, että olin antanut periksi ja luovuttanut. Sellaista en ollut koskaan joutunut tekemään ja se oli kova paikka, joka latisti itsetuntoani pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiasioiden myöntäminen ei ole luovuttamista.
Ja jos alkavat perimään puhelinedun kattamia laskuja ja lähettävät omakustanteisesti bussilla työasioille niin hälytyskellojen pitäisi soida.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin minä vuosi sitten. Keskusteluyritykset työpaikalla eivät auttaneet, vaan kaikki huolenaiheeni valuivat kuin vesi hanhen selästä. Ne ikään kuin jätetiin kokonaan huomiotta ja todettiin, että eihän tässä mitään ongelmaa ole, kaikki on kunnossa. No, minun mielestäni ei ollut, vaan minulla annettiin jatkuvasti liian vastuullisia tehtäviä, joihin minulla ei ollut minkäänlaista koulutusta tai osaamista. Työaikoja ei kunnioitettu, vaan viikonloppuisin ja iltaisin hätyyteltiin työasioissa ja työpuhelin täytyi pitää hälytysvalmiudessa korvan juuressa jopa öisin, ilman korvausta. Firman toiminnassa oli myös piirteitä, jotka eivät ihan sopineet yhteen oman moraalini kanssa. Itselläni työahdistus meni siihen, että en enää pystynyt nukkumaan ja sain pahoja rytmihäiriöitä. Tyhmempikin siitä tajusi, että niin ei voi jatkua. Siispä purin työsuhteen koeajalla. Pahinta oli päästä oman pääni sisällä yli siitä, että olin antanut periksi ja luovuttanut. Sellaista en ollut koskaan joutunut tekemään ja se oli kova paikka, joka latisti itsetuntoani pahasti.
Voi kiitos tästä viestistä. Olisin aivan hyvin voinut itse kirjoittaa sen.
Ihan jo lyhyessä ajassa esiintyi juuri tuollaisia juttuja: työaikoja ei kunnioitettu yhtään, pe -iltana vähän vailla klo 19 (tämä siis ihan tavallista toimistotyötä, ei vuorotyötä) saattoi tulla raivoa uhkuva viesti jossa tekemäni dokumentti teilattiin täysin ja vaadittiin, että teen sen kokonaan uusiksi samana iltana.
Sairaana vaadittiin tekemään töitä ja koska työnantajalla ei ollut työterveyshuoltoa, niin käytin noin 200 euroa lääkärissä saadakseni sairauslomatodistuksen edes kahdeksi päiväksi. Eikä sekään estänyt painostusta työn tekemiseen.
Minulle ei antanut palautetta tai keskustellut, haukkui vain toimitusjohtajalle ja käyttäytyi minua kohtaan tavoin, jotka olivat klassisia työpaikkakiusaamisen merkkejä.
Ja myös tuo jatkuva lakien rikkominen oli aika iso varoitus.
Järjellä ajattelen, että tein oikean ratkaisun. Mutta silti vähän mietin, että luovutinko liian helposti, olinko liian herkkä yms.
Ja jäljelle jää myös kysymys: miksi? Mitään ei tapahtunut, minkä takia hän olisi alkanut vihaamaan minua. Käytös tuli aivan tyhjästä. Nauttiiko joku oikeasti siitä, että voi loukata toista ja käyttäytyä sadistisesti? Ja jos hän ei halunnut minua sitten firmaan, niin kai sen olisi voinut tuoda asiallisesti esille, siitä huolimatta että toimitusjohtaja oli puolellani.
Unohda koko köyhä lafka. Miksi keskustella, kun susta tehdään syyllinen silti.
Kerroitko pomolle todellisen syyn lähtöösi? Sähän kysyit asiaan mielipiteitä täällä viime viikolla ja olit kahden vaiheilla.
Vierailija kirjoitti:
Kerroitko pomolle todellisen syyn lähtöösi? Sähän kysyit asiaan mielipiteitä täällä viime viikolla ja olit kahden vaiheilla.
Joo, mietin tosiaan asiaa tuolloin. Olin jo päättänyt olla sanomatta yhtään mitään, mutta en osannut olla aivan tuppisuuna keskustelussa, koska toimarin kanssa tosiaan olemme aina tulleet valtavan hyvin toimeen ja hän oli selvästi hämmästynyt, surullinen ja pettynyt.
Asia siis meni niin, että pyrin keskustelemaan asioita läpi ennen omaa päätöstä ja ilmoitusta. Koska olisin kuitenkin halunnut yrittää selvittää asioita enkä noin vain lähteä. Mutta kyseinen vaikea henkilö yksinkertaisesti kieltäytyi mistään palavereista ennen tammikuuta. Samalla tilanne paheni todella nopeasti ja ajattelin, että tilanne vain aiheuttaa yhä enemmän ongelmia mitä pidempään se jatkuu.
Ohiksena voin todeta, että tuolla aikaisemmin joku kritisoi sitä, että tein päätöksen noin kuukaudessa, eli niin nopeasti. Tähän siis vaikutti se, että vaikka emme tunteneet toisiamme aikaisemmin, meillä oli taustaa samasta yhtiöstä jonka kulttuuri oli loppupuolella aivan sairas ja sadistinen. Ja tunnistin näitä samoja merkkejä.
Joten jouduin sitten keskustelemaan toimarin kanssa. Mielestäni keskustelu meni hyvin, luulisin. Ainakaan ei ollut mitään riitaa tai syytöksiä tms. Olin (näin ainakin kuvittelen, vaikka saatan imarrella itseäni) rauhallinen, sopuisa ja diplomaattinen parhaani mukaan. Kerroin, että työtehtävät ja rooli eivät vaikuttaneet sittenkään olevan ihan fitti minulle. Ja että sen lisäksi koin, että yhteistyössä vaikutti olevan hieman konflikteja, koska kyseinen henkilö vaikutti minuun jatkuvasti tyytymättömältä. Sanoin, että mielestäni vika ei ole ihmisissä, vaan että joskus työskentelytyylit ovat vain erilaisia ja meillä ne eivät vaikuttaneet sopivan yhteen.
En sitten tiedä oliko tuo hyvä tapa esittää asia. Ehkä ei ja olisi kannattanut vain pitää mölyt mahassaan. Toisaalta, toimari totesi tämän jälkeen, että kyseinen henkilö oli valittanut minusta hänelle, eli ei se ihan puskista tullut.
Rohkea veto, ja varmasti hyväksi sinulle! Hyvää joulua ja onnea ensi vuodelle <3
Tsemppiä! Teit oikean päätöksen, kun yhteistyö ei toiminut.