Lue keskustelun säännöt.
Purin sitten työsuhteen koeajalla -surettaa ja pelottaa
22.12.2016 |
Pieni firma ja yksi osakkaista käyttäytyi niin inhottavasti, että se meni jo epäasiallisen puolelle. Asia painoi mieltä päivät ja yöt.
Päätin sitten pelastautua tilanteesta. Ja nyt tänään vahvistimme toimitusjohtajan kanssa, että en jatka.
Eilen kun ilmoitin hänelle, tuntui kuin taakka olisi pudonnut hartioilta. Mutta nyt tietysti surettaa ja pelottaa aivan valtavasti.
Tiedän, mitä teen seuraavaksi, mutta tulot ovat sitten pienemmät ja epävarmemmat.
Mutta eniten surettaa epäonnistumisen tunne, kun en saanut tilannetta toimimaan. Aloitin työpaikassa kuitenkin suurella ilolla ja innolla ja olin siellä valtavan onnellinen siihen asti, kunnes jouduin tekemään projektia tämän kolmannen perustajaosakkaan kanssa.
Siitä lähtien työ olikin painajaisia.
Ja tein päätöksen melko nopeasti, sillä meillä on kaikilla samasta suurfirmasta taustaa, ja siellä kulttuuri oli aivan sadistinen, joka todettiin useasti laajasti julkisuudessa, joten kyse ei ollut vain minun mielipiteistäni. Joten kun olin kerran käynyt tuollaisen läpi, niin en halunnut uhrata omasta jaksamisestani uudestaan samanlaista kokemusta.
Surettaa ja pelottaa.
Kommentit (55)
Millä alalla olet, kun siellä on aikaa kiusata työkavereita? Eikö teillä ole tarpeeksi töitä?
Olit varmaankin "töissä" jossain Suomen lukuisista keskiluokkaisista työnnäyttelemisaloista.
T. Postipate hukkumassa töihinsä
(meillä kiusataan paskaa johtoa, ei työkavereita)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä sure, ihan oikean päätöksen teit! Itse kärsin tänä vuonna puoli vuotta työsuhteessa, jossa jaksoin vain hampaat irvessä. Kunniani ei kuitenkaan sallinut lähteä koeaikana, joten sinnittelin loppuun saakka. Olisin saanut jatkoa määräaikaiseen soppariin, mutten huolinut. Itse työ oli niin hirveää. Työn vastenmielisyyden vuoksi töihin oli jokaikinen työaamu ahdistavaa mennä, ja joka työpäivä laskin vain tunteja poislähdön hetkeen. Muitakin epäkohtia oli, kuten epätasa-arvoinen kohtelu samaa työtä tekevien osalta, mutta sen olisin voinut vielä sietää, jos itse työ olisi ollut siedettävää. Ajattelen, että terveyttään ja ainokaista elämäänsä ei saa hukata p*skamaisessa työssä. Vaikka kuinka nykyään toitotetaan, että on otettava vastaan mitä vain työtä saa, niin en allekirjoita tätä. On vaan töitä ja työpaikkoja, joita ei pidä ottaa vastaan ja joissa ei pidä kestää oman itsensä kustannuksella. Ennemmin on sitten vaikka köyhä, mutta vapaa.
Vierailija kirjoitti:
Millä alalla olet, kun siellä on aikaa kiusata työkavereita? Eikö teillä ole tarpeeksi töitä?
Olit varmaankin "töissä" jossain Suomen lukuisista keskiluokkaisista työnnäyttelemisaloista.
T. Postipate hukkumassa töihinsä
(meillä kiusataan paskaa johtoa, ei työkavereita)
Älysi ei sitten riittänyt ymmärtämään lukemaasi.
Tuota varten koeaika onkin, jotta voidaan katsoa, ovatko molemmat (tai tässä tapauksessa kaikki neljä) osapuolta tyytyväisiä. Älä sure, äläkä kadu, kertomastasi päätellen teit ainoan oikean ratkaisun.
Ja epäilenpä, että parin vuoden kuluttua tuo osakas valittaa paikallisessa sanomalehdessä tms. kuinka vaikeaa on löytää sopivaa työväkeä; miksiköhän ;)
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ja onnea tulevaan. Työhyvinvointi on tärkeä osa työtä ja omaa hyvinvointia ei kannata uhrata tuolla tavalla työlle, työn pitää olla sellaista että töihin on kiva mennä.
Itsellä ei kokemusta kuin isosta organisaatiosta jossa jouduin harjoittelijana työkollegan kiusaamaksi. Kohtelu oli epäasiallista ja tarkoituksenmukaisesti minulta jätettiin olennaisia tietoja kertomatta, jotta "nolaisin" itseni viemällä vääriä tietoja eteenpäin. Onneksi kyseessä oli vain 4 kk harjoittelu ja pääsin pois. Kerkesin olla jo viikon sairauslomallakin, en muista mikä oli diagnoosi, mutta syy "sairaudelle" oli tuo kyseinen epäasiallinen kohtelu. Muut ihmiset organisaatiossa olivat ihania ja viihdyin aluksi työssäni todella hyvin kunnes oikeastaan kaksi lähimpää työkaveriani ottivat minut ns. silmätikuksi.
Loppuvaiheessa ennen sairauslomaa murruin ja itkin työpaikan vessassa ja silloin päätin että lähden työterveyteen, jossa jatkoin itkemistä ja josta minut passitettiinkin sairauslomalle. Töihin palattuani harjoittelujaksoa oli jäljellä enää vajaa kaksi viikkoa kun kävimme asiaa esimieheni ja hr-henkilön kanssa läpi ja totesin että en halua tehdä asiasta isompaa numeroa ja keskustella kollegan kanssa. Seison vaikka päälläni loppuajan koska työtä oli enää niin vähän jäljellä.
Harjoittelijalla ei ole oikeutta työterveyshuoltoon koska kyseessä ei ole työsuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko liiton jäsen? Jos et , niin pyydä apua AVI:N työsuojeluviranomaiselta.
Kyllä sinä tiedät, onko sinulle kertynyt lomapäiviä vai ei, ihan vuosilomalain mukaan. Onko riittävän monta työpäivää tai vähintään 35 työtuntia kuukaudessa, jos on osa-aikatyö?
Se on kyllä oikein, että peritään pois se osa palkasta, jota työtä et tee. Matkakorvaukset ja puhelinkulut sinulle kyllä kuuluvat - eli yhteys liittoon tai AVI:in.
Ap:n ja 14:n , ja muutaman muun omakohtainen kokemus on todiste siitä, että työnantajissa on nykyään yhä enemmän todella kamalia. Ennen ei olisi ollut varaa, kun työntekijöillä oli enemmän mahdollisuuksia valita työnsä.
On jotenkin omituista, kun työnantaja rikkoo ihan selviä työsopimuksen ja lain säädöksiä. Niistä kun on niin helppo jäädä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aivan minun entiseltä työpaikaltani! Lähdin sopimuksen loputtua kun en enää kestänyt. Työpaikka oli kuin suoraan helvetistä. Oli aivan tuskaa mennä sinne joka aamu ja sentään monta kuukautta sinnittelin. Ennen olin sitä mieltä, että töissä on oltava, jos niitä on, mutta en ole enää. Ei kannata uhrata omaa mielenterveyttään tuollaisten paikkojen takia.
Minäkin muuten jouduin kulkemaan asiakkailla omaan laskuuni ja puhelinetua ei ollut, vaikka se oli luvattu töihin mennessäni, joten tämäkin kuulostaa kovin tutulta. Mutta ei taida olla sama silti, tuossa paikassa kellään ei ollut mitään suuryritystaustaa, vaan ainoastaan siitä pienestä paskafirmasta. Mikä tietenkin selitti osaltaan työpaikan ilmapiiriä ja asioiden huonoa hoitamista. Ei tarvitse yrittää eikä noudattaa lakeja, kun on suojatyöpaikassa sukulaisen firmassa...
Vierailija kirjoitti:
Oletko liiton jäsen? Jos et , niin pyydä apua AVI:N työsuojeluviranomaiselta.
Kyllä sinä tiedät, onko sinulle kertynyt lomapäiviä vai ei, ihan vuosilomalain mukaan. Onko riittävän monta työpäivää tai vähintään 35 työtuntia kuukaudessa, jos on osa-aikatyö?Se on kyllä oikein, että peritään pois se osa palkasta, jota työtä et tee. Matkakorvaukset ja puhelinkulut sinulle kyllä kuuluvat - eli yhteys liittoon tai AVI:in.
Ap:n ja 14:n , ja muutaman muun omakohtainen kokemus on todiste siitä, että työnantajissa on nykyään yhä enemmän todella kamalia. Ennen ei olisi ollut varaa, kun työntekijöillä oli enemmän mahdollisuuksia valita työnsä.
Joo, olen liiton jäsen, soitan sinne vielä juristeille ja tsekkailen. Ja kyllä, onhan se oikein että palkka peritään takaisin - oli vain jotenkin huvittavaa kun he uhosivat lähettävänsä laskun, mutta olivat tainneet kokonaan unohtaa lomapäivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aivan minun entiseltä työpaikaltani! Lähdin sopimuksen loputtua kun en enää kestänyt. Työpaikka oli kuin suoraan helvetistä. Oli aivan tuskaa mennä sinne joka aamu ja sentään monta kuukautta sinnittelin. Ennen olin sitä mieltä, että töissä on oltava, jos niitä on, mutta en ole enää. Ei kannata uhrata omaa mielenterveyttään tuollaisten paikkojen takia.
Minäkin muuten jouduin kulkemaan asiakkailla omaan laskuuni ja puhelinetua ei ollut, vaikka se oli luvattu töihin mennessäni, joten tämäkin kuulostaa kovin tutulta. Mutta ei taida olla sama silti, tuossa paikassa kellään ei ollut mitään suuryritystaustaa, vaan ainoastaan siitä pienestä paskafirmasta. Mikä tietenkin selitti osaltaan työpaikan ilmapiiriä ja asioiden huonoa hoitamista. Ei tarvitse yrittää eikä noudattaa lakeja, kun on suojatyöpaikassa sukulaisen firmassa...
Onpa erikoista, että kokemuksesi mm. matkakustannuksista ja puhelinedusta ovat niin samanlaiset.
Itse en ollut koskaan ennen törmännyt sellaiseen, että näiden kanssa olisi mitään epäselvää työpaikoilla.
Kai te otitte lakimieheen yhteyttä ettekä maksaneet itse puhelinkuluja tms työmenoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin minä vuosi sitten. Keskusteluyritykset työpaikalla eivät auttaneet, vaan kaikki huolenaiheeni valuivat kuin vesi hanhen selästä. Ne ikään kuin jätetiin kokonaan huomiotta ja todettiin, että eihän tässä mitään ongelmaa ole, kaikki on kunnossa. No, minun mielestäni ei ollut, vaan minulla annettiin jatkuvasti liian vastuullisia tehtäviä, joihin minulla ei ollut minkäänlaista koulutusta tai osaamista. Työaikoja ei kunnioitettu, vaan viikonloppuisin ja iltaisin hätyyteltiin työasioissa ja työpuhelin täytyi pitää hälytysvalmiudessa korvan juuressa jopa öisin, ilman korvausta. Firman toiminnassa oli myös piirteitä, jotka eivät ihan sopineet yhteen oman moraalini kanssa. Itselläni työahdistus meni siihen, että en enää pystynyt nukkumaan ja sain pahoja rytmihäiriöitä. Tyhmempikin siitä tajusi, että niin ei voi jatkua. Siispä purin työsuhteen koeajalla. Pahinta oli päästä oman pääni sisällä yli siitä, että olin antanut periksi ja luovuttanut. Sellaista en ollut koskaan joutunut tekemään ja se oli kova paikka, joka latisti itsetuntoani pahasti.
Voi kiitos tästä viestistä. Olisin aivan hyvin voinut itse kirjoittaa sen.
Ihan jo lyhyessä ajassa esiintyi juuri tuollaisia juttuja: työaikoja ei kunnioitettu yhtään, pe -iltana vähän vailla klo 19 (tämä siis ihan tavallista toimistotyötä, ei vuorotyötä) saattoi tulla raivoa uhkuva viesti jossa tekemäni dokumentti teilattiin täysin ja vaadittiin, että teen sen kokonaan uusiksi samana iltana.
Sairaana vaadittiin tekemään töitä ja koska työnantajalla ei ollut työterveyshuoltoa, niin käytin noin 200 euroa lääkärissä saadakseni sairauslomatodistuksen edes kahdeksi päiväksi. Eikä sekään estänyt painostusta työn tekemiseen.
Minulle ei antanut palautetta tai keskustellut, haukkui vain toimitusjohtajalle ja käyttäytyi minua kohtaan tavoin, jotka olivat klassisia työpaikkakiusaamisen merkkejä.
Ja myös tuo jatkuva lakien rikkominen oli aika iso varoitus.
Järjellä ajattelen, että tein oikean ratkaisun. Mutta silti vähän mietin, että luovutinko liian helposti, olinko liian herkkä yms.
Ja jäljelle jää myös kysymys: miksi? Mitään ei tapahtunut, minkä takia hän olisi alkanut vihaamaan minua. Käytös tuli aivan tyhjästä. Nauttiiko joku oikeasti siitä, että voi loukata toista ja käyttäytyä sadistisesti? Ja jos hän ei halunnut minua sitten firmaan, niin kai sen olisi voinut tuoda asiallisesti esille, siitä huolimatta että toimitusjohtaja oli puolellani.
Miksi annatte työnantajan pompotella noin? Liittoon ja lakimieheen yhteys ja erillinen puhelinnumero käyttöön työnantajalle ja puhelin kiinni vapaa-aikana. Ei työnantaja voi edellyttää työntekijää tekemään töitä ilmaiseksi vapaa-ajallaan.
Itse asiassa itselleni nuo kustannukset eivät ole enää se keskeisin juttu. Ehkä osan saan takaisin, todennäköisesti isoa osaa en.
Enemmän vielä henkisesti hämmentää tuo osakkaan käytös. Ymmärrän, jos joku menettää joskus malttinsa vaikeassa tilanteessa ja sitten yleensä pyytää anteeksi, mutta tuo käytös oli jotenkin ihan psykopaattista kun se ei koskaan tosiaan liittynyt mihinkään. Jotenkin vain mieletön raivo ja halveksunta ja rajaton komentelunhalu oli aivan jatkuvaa.
Ehkä se oli vallasta kiinni - nimittäin yksi selkäni takana annetuista moitteista oli se, että olin työntekijänä ollut jostain eri mieltä hänen, eli työnantajan kanssa, enkä ollut tarpeeksi kyselemättä ja nöyrästi noudattanut käskyjä. Omituista.
No, nyt lakkaan miettimästä. Tulee ihan fyysisesti paha olo kun ajattelenkaan häntä ja nukuin nyt ensimmäistä kertaa kunnolla yli kuukauteen, jonka aikana olin nähnyt joka yö painajaisia.
Pesen kädet koko roskasta, unohdan sen ja suuntaan eteenpäin. "Success is the best revenge", sanotaan.
P.s. ironista, että pikkujoulupaikaksi kyseinen nainen oli valinnut entiseen vankilaan perustetun ravintolan!!! ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin minä vuosi sitten. Keskusteluyritykset työpaikalla eivät auttaneet, vaan kaikki huolenaiheeni valuivat kuin vesi hanhen selästä. Ne ikään kuin jätetiin kokonaan huomiotta ja todettiin, että eihän tässä mitään ongelmaa ole, kaikki on kunnossa. No, minun mielestäni ei ollut, vaan minulla annettiin jatkuvasti liian vastuullisia tehtäviä, joihin minulla ei ollut minkäänlaista koulutusta tai osaamista. Työaikoja ei kunnioitettu, vaan viikonloppuisin ja iltaisin hätyyteltiin työasioissa ja työpuhelin täytyi pitää hälytysvalmiudessa korvan juuressa jopa öisin, ilman korvausta. Firman toiminnassa oli myös piirteitä, jotka eivät ihan sopineet yhteen oman moraalini kanssa. Itselläni työahdistus meni siihen, että en enää pystynyt nukkumaan ja sain pahoja rytmihäiriöitä. Tyhmempikin siitä tajusi, että niin ei voi jatkua. Siispä purin työsuhteen koeajalla. Pahinta oli päästä oman pääni sisällä yli siitä, että olin antanut periksi ja luovuttanut. Sellaista en ollut koskaan joutunut tekemään ja se oli kova paikka, joka latisti itsetuntoani pahasti.
Voi kiitos tästä viestistä. Olisin aivan hyvin voinut itse kirjoittaa sen.
Ihan jo lyhyessä ajassa esiintyi juuri tuollaisia juttuja: työaikoja ei kunnioitettu yhtään, pe -iltana vähän vailla klo 19 (tämä siis ihan tavallista toimistotyötä, ei vuorotyötä) saattoi tulla raivoa uhkuva viesti jossa tekemäni dokumentti teilattiin täysin ja vaadittiin, että teen sen kokonaan uusiksi samana iltana.
Sairaana vaadittiin tekemään töitä ja koska työnantajalla ei ollut työterveyshuoltoa, niin käytin noin 200 euroa lääkärissä saadakseni sairauslomatodistuksen edes kahdeksi päiväksi. Eikä sekään estänyt painostusta työn tekemiseen.
Minulle ei antanut palautetta tai keskustellut, haukkui vain toimitusjohtajalle ja käyttäytyi minua kohtaan tavoin, jotka olivat klassisia työpaikkakiusaamisen merkkejä.
Ja myös tuo jatkuva lakien rikkominen oli aika iso varoitus.
Järjellä ajattelen, että tein oikean ratkaisun. Mutta silti vähän mietin, että luovutinko liian helposti, olinko liian herkkä yms.
Ja jäljelle jää myös kysymys: miksi? Mitään ei tapahtunut, minkä takia hän olisi alkanut vihaamaan minua. Käytös tuli aivan tyhjästä. Nauttiiko joku oikeasti siitä, että voi loukata toista ja käyttäytyä sadistisesti? Ja jos hän ei halunnut minua sitten firmaan, niin kai sen olisi voinut tuoda asiallisesti esille, siitä huolimatta että toimitusjohtaja oli puolellani.
Miksi annatte työnantajan pompotella noin? Liittoon ja lakimieheen yhteys ja erillinen puhelinnumero käyttöön työnantajalle ja puhelin kiinni vapaa-aikana. Ei työnantaja voi edellyttää työntekijää tekemään töitä ilmaiseksi vapaa-ajallaan.
No en antanutkaan. Mutta tein arvion siitä, voiko tilannetta muuttaa samassa työpaikassa ja totesin, että ei. Joten purin työsopimuksen. Aina ei kannata ruveta tappelemaan, vaan monesti viisas väistää.
Ongelmahenkilö kun oli yksi pienen firman perustajaosakkaista joka omisti 1/3 firmasta. Oli selvää, että hänen toimintansa ei muuttuisi sekä se, että meistä kahdesta työntekijä häviää omistajaa vastaan.
Joten pelastauduin tilanteesta.
P.s. ironista, että pikkujoulupaikaksi kyseinen nainen oli valinnut entiseen vankilaan perustetun ravintolan!!! ;-)
LOL
Olisi tosi mielenkiintoista tietää teiltä spekulaatioita, mistä tuollaisen naisen tuollainen käytös tulee.
Toimit oikein, henkinen hyvinvointi on tärkeintä. Ei kannata kitua huonossa työympäristössä.
Olen ollut vähän vastaavassa tilanteessa, lähin esinainen oli mikromanageroiva narsistipsykopaatti, ja päätin, että 8 kk määräaikaisuuden jälkeen en ota vastaan määräaikaisuutta. Olisi kyllä kannattanut tunnustaa totuus jo koeajalla, kuten ap, ja lähteä silloin.
Tsemppiä! Kyllä jossain on takuulla parempi työpaikka.
39 jatkaa. Itse uskon tämän omant tapaukseni naisesimiehen käytöksen pohjimmiltaan kumpuavan suunnattomasta epävarmuudesta. Koko ajan hän arvosteli ihan kaikkien muiden toimintaa ja haukkui parhaansa mukaan. Hän oli kyllä aika pätevä itse, mutta epäilen, että hän pelkäsi kuitenkin jotenkin joutuvansa syrjäytetyksi. Hänellä oli kaksi toimintamoodia: joko tuo mainitsemani mikromanagerointi tai sitten sulkeminen kokonaan ulkopuolelle ja tiedon panttaaminen. Nykyään olen työpaikassa, jossa on ihanan tukeva ja kannustava ilmapiiri. Nuo painajaismaiset 8 kuukautta ovat muisto vain.
Kiitos!!! :-) Ja kiitos samoin!