Oletko kärsinyt lapsena vanhempiesi kohtuullisesta alkoholinkäytöstä?

Mielenkiintoinen aihe, kiitos aloittajalle :) Mielenkiintoista huomata myös erot siinä miten erilailla ihmiset mieltävät kohtuukäytön. Itse ajattelen, että kohtuukäyttö lasten seurassa esim. jouluna on se ettei tule edes hiprakkaan. Siis niin, että jos kysyy itseltään "ajaisinko autoa tässä kunnossa?" jos vastaus on "en", on juonut liikaa.

Mielipahaa joo pari kertaa:

Juhannuksena isä ei suostunut ajeluttamaan meitä veneellä heti pyydettyämme, jotta olisimme päässeet vesisuksilla ajelemaan, kun oli juuri juonut oluen.  Lisäksi käski laskea kaverini kanssa, että kuinka kauan menee, että hän on polttanut sen yhden oluen, eli milloin on turvallista lähteä ajelemaan. Arvatkaa oliko teininä noloa, kun isä antaa laskutehtäviä juhannuksena omasta oluen juomisestaan! Kaverista oli coolia, hänelle vanhemmat  kun eivät puhuneet alkoholista neutraalisti. Itse tietysti aina häpeää omia vanhempiaan teininä.

Lisäksi yhtenä jouluna oli samankaltainen tilanne. Isä oli juuri juonut viinilasillisen, ja sitten olisi pitänyt ryhtyä kuskiksi hautausmaalle, kun äitinsä juuri silloin halusi  hautausmaalla käydä. (Alunperin oli sovittu, että hautausmaalla käydään joulupäivänä.) Minä olin juuri saanut kortin, joten en saanut lukea kirjaani rauhassa, vaan jouduin hautausmaakuskiksi. Ihan mukava reissu tuli, ja mamma kehui, kun olin niin varma kuski...

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen aihe, kiitos aloittajalle :) Mielenkiintoista huomata myös erot siinä miten erilailla ihmiset mieltävät kohtuukäytön. Itse ajattelen, että kohtuukäyttö lasten seurassa esim. jouluna on se ettei tule edes hiprakkaan. Siis niin, että jos kysyy itseltään "ajaisinko autoa tässä kunnossa?" jos vastaus on "en", on juonut liikaa.

Mä näen kohtuullisen käyttämisen ehkä niin, että kun minusta ei tunnu humalaiselta/en tunne alkoholin vaikutusta, olen ottanut kohtuullisesti. Olen pienikokoinen nainen, niin itselleni omasta mielestäni kohtuullista on juurikin pieni 16cl lasillinen  viiniä ruuan kanssa, ja jälkiruuan ja kahvin kanssa 4cl konjakki. Tuosta en vielä huomaa itsessäni minkäänlaista humaltumista. Autoa en kuitenkaan lähtisi ihan heti ajamaan, kun tuon verran olen juonut.

Ja tosiaan, joskus harmittaa kun ei voi ottaa kun ihan pienen lasillisen viiniä, kun en tykkää yhtään siitä että tulee humalainen olo. Haluaisin siis juoda sitä viiniä ruuan kanssa enemmän, koska se on hyvää :D

t.ap

Olen. Pelkäsin ja inhosin pienenä olla humalaisten aikuisten lähellä, vaikka he olisivatkin olleet "vain" pienessä hiprakassa.

Aikuisen käytös oli sellaisissa tilanteissa outoa ja pelottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli sama homma, että inhosin sitä vanhempien muka hauskaa leperrystä hiprakassa ja muka hauskoja juttuja. Yök.

Mutta johtunee varmaan minun perusluonteesta. En nyt aikuisenakaan jaksa katsoa sitä teennäistä hiritystä ja muka jännää viinin lipitystä. Eniten inhoan näitä keski-ikäisiä akkoja, jotka ovat vapautuneet ja tsuppailevat sidukkaa aina silloin tällöin maltillisesti.

Ja olen siis itsekin keski-ikäinen akka. 

En kokenut ahdistavaksi, vaan yksinkertaisesti inhosin ja inhoan vieläkin pikkuhiprakassa olevia ihmisiä, joista se muka on niin kivaa.

Mua taas ärsyttää sun kaltaiset itse rakentamaltaan jalustalta paheksuvat keski-ikäiset akat. Hei, minusta ei ole "muka kivaa" olla hiprakassa, minusta se on oikeasti hauskaa. Örvellyskännissä en ole ollut vuosikausiin, mutta kyllä minä nautin siitä kevyestä humalasta, joka seuraa parista viinilasista. Ja kyllä varmaan muutun käytökseltäni, olen oikeasti tosi introvertti ja omissa oloissani, mutta kun juon pari, kestän hienosti ihmisten seuraa ja jaksan olla sosiaalinen. Ei minulle "viinin lipitys" ole "jännää", se on vain rentouttavaa ja teen niin, koska voin ja saan, näin keski-ikäisenä akkana. Sulla on tosiaan ihmeellinen tunnelataus tuohon juomiseen, kun lisäät siihen joka välissä tuollaisen omituisen vivahteen. Se on sun ongelmasi, ei mun. :)

Minähän sanoin, että se on minun ongelma, että minusta ihmiset menevät typeriksi pikku hiprakassa ja en jaksa katsoa heitä.

Se mukahauska sosiaalisuus on minusta vain jotenkin niin...en osaa edes sanoa muuta kuin että typerää.

Mutta me tuskin häiritsemme toisiamme näine mielipiteinemme. Sinä saat rauhassa vapautua viinillä ja minä voin kiertää sellaisia tilaisuuksia, missä ihmiset vapauttaa itseään alkoholilla. Kaikilla hyvä olla ja maassa rauha. 

Joo, ahdisti. Muutaman viinilasin jälkeen äiti on aina hirmu tunteellinen ja halyaa vaan pihua syvällisiä. Isä taas jankkaa parinnoluen jälkeen ja haluaa väitellä politiikasta jne. Kyllä lapsi huomaa heti alkoholin käytön, se on totuus.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ahdisti. Muutaman viinilasin jälkeen äiti on aina hirmu tunteellinen ja halyaa vaan pihua syvällisiä. Isä taas jankkaa parinnoluen jälkeen ja haluaa väitellä politiikasta jne. Kyllä lapsi huomaa heti alkoholin käytön, se on totuus.

Vaikka lapsi huomaisikin alkoholin käytön heti, huikastakin, niin onko se aina paha asia? Eikö se ole lapsesta kiinni kuinka asiaan suhtautuu? Ja tietysti siitä kuinka asiaa on kotona käsitelty. Ja puhun nyt siis todellakin kohtuukäytöstä, en mistään humalahakuisesta juomisesta.

Ei ole jäänyt traumoja. Vanhempani harrastavat viinejä.

Meillä oli lapsuudessa 90-luvulla traditiona jouluisin ostaa lapsille rypälemehua ja vanhemmat joivat punaviiniä. Kaikille kauniit lasit katettu.

Viiniä ja muita alkoholijuomia saimme maistella vanhempien lasista (ruokailun yhteydessä) n. 10-vuotiaasta eteenpäin, jos halusimme, mutta se maistui lapsen suuhun pahalta. En juonut yläasteella ollenkaan, toisin kuin moni kaveri ja ensimmäiset humalat täysi-ikäisenä.

Koen saaneeni järkevän alkoholikasvatuksen. Osasin luetella erilaisia rypälelajeja paljon ennenkuin halusin juoda mitään :D En muista lapsena nähneeni koskaan vanhempiani selvästi humalassa enkä ole saanut viinanhuuruisia hyvänyön suukkoja.

Itse inhosin sitä kun isäni muutaman jälkeen muuttui vittumaiseksi Euroopan omistajaksi. Muiden kohtuu käyttö ei ole haitannut koska käytös ei huomattavasti muuttunut.

Mun vanhemmat käyttivät tosi harvoin alkoholia, mutta ei se kyllä millään muotoa häirinnyt silloin, kun sitä käyttivät. En muista, että olisin kauheasti kiinnittänyt siihen huomiota.

Minun vanhempani ovat absolutisteja, fundamentalistiuskovaisia, ja alkoholi oli paha asia. Äitini oli kasvanut kodissa, jossa isä yritti juovuksissaan tappaa perheen. Äitini, nyt liki 80 v), menee vieläkin lukkoon hyväntahtoisenkin humalaisen seurassa.

Siitä olen kärsinyt, että olin yli 30 v, ennenkuin itse opin relaamaan, jos joku oli juonut liikaa.

Hassua, etten lapsena koskaan nähnyt yhtäkään ihmistä humalassa, ja silti se kantoi pitkälle aikuisuuteen...eli ap:n kysymykseen: olen kärsinyt, vaikka en ole nähnyt.

Jotkut lapset vain ovat niin herkkiä, että vanhemmat eivät saisi lainkaan ajatella itseään. Pitäisi vain kiinan keisareita kuunnella, kun heistä tuntuu niiiiiiiiiin pahalta, kun isi ja äiti ottaa viiniä ja konjakkia. Hemmoteltua kakaroita sellaiset ovat ja yrittävät pompottaa vanhempiaan.

Muistan, että oli hauskaa ja iloista, kun tädin perhe tuli kylään ja aikuiset olivat hiprakassa. Äitikin nauroi ja hassutteli. Lapset saivat valvoa myöhempään ja oli rentoa. Ei ahdistanut, koska tunsin, että vanhemmat kuitenkin pitivät meistä lapsista huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilahduttaa että tästä keskustellaan! :) Oma äitini joi joka ilta. Sisäistin vasta aikuisena, että kaikki vanhemmat eivät toimi niin. Kyllä se minusta oli surullista, että päivät töissä hän on selvin päin mutta kotona perheen kanssa ei kestä ilman pientä pöhnää. Joskus yritti olla ilman jonkun dieetin takia, mutta oli tosi huonotuulinen silloin.

Joten... En ehkä oikein osaa vastata kysymykseen. Mutta kokemuksesta tiedän, että kolme olutta tai viini+konjakki toi minulle lapsena sellaisen olon, että äiti ei ole henkisesti läsnä. Tuli sellainen jätetty ja yksinäinen olo. Siis joka ikinen päivä. Tätä on tosi vaikea kuvailla aikuiselle, jolla ei ole kokemusta asiasta.

Ompa kurjaa :( Tuo ei ole kyllä kohtuullista millään lailla. Käytätkö itse alkoholia nyt aikuisena ollenkaan?

En ole absolutisti, mutta käytän tosi vähän. Ja koska juon niin harvoin ja olen pienikokoinen naisihminen, alkoholi tuntuu nousevan päähän tosi helposti enkä hirveästi tykkää siitä tunteesta. Jos minulla olisi lapsia, miettisin todella tarkkaan, otanko edes sitä yhtä lasia heidän läsnäollessaan.

Mukava kuulla myös toisen näkemys, että tuollainen käyttö ei ole kohtuullista. Äitini ei tähän päivään mennessä ole suostunut myöntämään olevansa vähintäänkin suurkuluttaja, vaikka jo viikkoannoksissa laskettuna todellakin sitä on.

Vasta nyt kolmikymppisenä olen alkanut tajuta, että minulla on oikeus myöntää kuinka paljon olen kärsinyt tästä. (Tokikaan alkoholinkäyttö ei ollut ainoa ongelma lapsuudenkodissani.) Vaikka monien muiden vanhemmat ovatkin vetäneet viinaa kaksin käsin ja traumat ovat hurjasti massiivisemmat, ei se tee omaa kokemustani sen vähäisemmäksi.

Äiti ei koskaan käyttäny alkoholia kun oltiin lapsia, joskus myöhemmin kyllä ja nykyään saattaa ottaa lomalla ollessaan lounaallakin oluen. Isäkään ei ollut koskaan kotona humalassa taikka edes hiprakassa, joskus saatettiin hakea isä saunaillasta tms. jolloin oli hieman erilainen kuin yleensä, mutta ei ahdistanut mitenkään. Isä joi välillä ruuan kanssa alkoholia tai saunaoluen lauantaina, ei ahdistanut, häirinnyt tai muutenkaan vaikuttanut mitenkään. Veljelläni on tästä asiasta jotenkin erilainen kuva, hänen mukaansa vanhempani ovat alkoholisteja, joka on aika loukkaavaa niitä kohtaan joilla oikeasti on alkoholistivanhemmat. Koskaan ei juhlapyhinä kukaan riehunut kännissä kotona eikä ollut edes hiprakassa, vaikka viiniä saatettiinkin juoda. Ainoastaan jotkut sukulaiset joivat reippaammalla kädellä, mutta jos humalatila alkoi olla hiprakasta kovempi, lähdimme kotiin. 

Tuosta vielä, että kun joku sanoi että jos et ajaisi autoa niin olet juonut liikaa; en koskaan aja autoa vaikka olisin juonut vain pienenkin lasillisen joka ei vaikuta mitenkään olemiseeni. Jos juot et aja ja nollatoleranssi on paras, ei tarvitse koskaan miettiä että voinko juoda tämän verran ja vielä ajaa. 

En ole. Äitini ei juonut oikeastaan ikinä, joskus juhlissa lasin viiniä (en tosin voi tietää mitä on tehnyt kun en ole ollut näkemässä), isäni joi lauantai-iltaisin yhden oluen, joskus jopa kaksi, samoin sitten juhlissa sen tervetuliaismaljan. Eipä mulle ole kehittynyt mitään erityisen ihmeellistä asennetta alkoholiin, itse en käytä edes viikottain, ja yleensä rajoittuu kahteen lasiin viiniä tai siideriin.

Ei haitannut, eikä ahdistanut.

Vanhemmillani oli tapana tehdä drinkkejä vieraiden tullessa pelijuomaksi, kun pelasivat korttia. Varmaan pari meni illassa. Juhla-aterialla oli viiniä. Joskus ottivat lasillisen illalla televisiota katsellessa. Hyvin oli maltillista, en muista nähneeni heitä varsinaisesti humalassa ikinä.

SE sen sijaan kyllä ahdisti, kun joskus lukiossa terveystiedon tunnilla paasattiin fuulaa siitä, miten alkoholin nauttiminen aina suoraviivaisesti lisääntyy. Että kun alat vaikkapa parikymppisenä ottaa, otat vähitellen aina vaan enemmän, kunnes jossakin vaiheessa luisut alkoholismiin, menetät työsi jne.

Pelotti, että niinkö se tosiaan menee, ja onko vanhempienikin tie sama.... no juu ei ollut.

Toisin sanoen vääränlainen alkoholi"valistus" voi ahdistaa enemmän kuin todellinen kulutuksen taso.

Lisäksi vähän epäilen, että jos vanhemmat todella harvoin juovat mitään alkoholipitoista, vähäkin voi tuntua lapsesta ahdistavalta ihan vaan sen outouden takia. Ilman, että naureskelu, hiukan kohonnut äänentaso tms. sinällään olisivat kauhea ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Ilahduttaa että tästä keskustellaan! :) Oma äitini joi joka ilta. Sisäistin vasta aikuisena, että kaikki vanhemmat eivät toimi niin. Kyllä se minusta oli surullista, että päivät töissä hän on selvin päin mutta kotona perheen kanssa ei kestä ilman pientä pöhnää. Joskus yritti olla ilman jonkun dieetin takia, mutta oli tosi huonotuulinen silloin.

Joten... En ehkä oikein osaa vastata kysymykseen. Mutta kokemuksesta tiedän, että kolme olutta tai viini+konjakki toi minulle lapsena sellaisen olon, että äiti ei ole henkisesti läsnä. Tuli sellainen jätetty ja yksinäinen olo. Siis joka ikinen päivä. Tätä on tosi vaikea kuvailla aikuiselle, jolla ei ole kokemusta asiasta.

Noista ei tule edes niin humalaan, etteikö voisi autolla ajaa, jos muutaman tunnin aikana ottaa 2-3 annosta. Toki saman tien vedettynä.

Mutta tuollainen illalla drinkki tai lasillinen kotiin tultua on aika normaalia monessa kulttuurissa. Se, että äitisi oli poissaoleva on mahdollisesti johonkin aivan muuhun liittyvä ominaisuus. Ei pari annosta alkoholia tuolla lailla yleensä ihmisiin vaikuta. Ehkä hän on introvertti ihminen, joka tarvitse pienen sisäisen vetäytymisen hetken, päivän töiden päälle? Mene ja tiedä.

Tietenkään en vähättele oloasi. Ihan varmaan ikävä tunne tuo, eikä suhteenne sen takia liene läheinen. Mutta sanon vaan, että ehkä tuo ei johdu niinkään alkoholista, vaan äidilläsi oli/on muita ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Nyt en tarkoita juoppo-vanhempia, tai muuten runsaasti alkoholia käyttäneitä. Oletko kärsinyt jollain tavalla lapsena siitä, että vanhempasi/sukulaisesi joivat esimerkiksi jouluaattona ruuan kanssa 24cl viiniä ja kahvin kanssa 4cl konjakin? Ja juhannuksena mökillä ollessanne vanhempasi/sukulaisesi nauttivat vaikka kaksi saunaolutta ja ruuan kanssa kolmannen.

Onko tällainen kohtuullinen alkoholinkäyttö aiheuttanut sinulle lapsena mielipahaa, ahdistusta tai jotain muita tunteita?

Kiitos vastauksista!

Ei ole aiheuttanut mitään noista mainitsemistasi asioista.

Vierailija kirjoitti:

Ei haitannut, eikä ahdistanut.

Vanhemmillani oli tapana tehdä drinkkejä vieraiden tullessa pelijuomaksi, kun pelasivat korttia. Varmaan pari meni illassa. Juhla-aterialla oli viiniä. Joskus ottivat lasillisen illalla televisiota katsellessa. Hyvin oli maltillista, en muista nähneeni heitä varsinaisesti humalassa ikinä.

SE sen sijaan kyllä ahdisti, kun joskus lukiossa terveystiedon tunnilla paasattiin fuulaa siitä, miten alkoholin nauttiminen aina suoraviivaisesti lisääntyy. Että kun alat vaikkapa parikymppisenä ottaa, otat vähitellen aina vaan enemmän, kunnes jossakin vaiheessa luisut alkoholismiin, menetät työsi jne.

Pelotti, että niinkö se tosiaan menee, ja onko vanhempienikin tie sama.... no juu ei ollut.

Toisin sanoen vääränlainen alkoholi"valistus" voi ahdistaa enemmän kuin todellinen kulutuksen taso.

Lisäksi vähän epäilen, että jos vanhemmat todella harvoin juovat mitään alkoholipitoista, vähäkin voi tuntua lapsesta ahdistavalta ihan vaan sen outouden takia. Ilman, että naureskelu, hiukan kohonnut äänentaso tms. sinällään olisivat kauhea ongelma.

Olipa hyvä kommentti, kiitos :)

t.ap