Lue keskustelun säännöt.
Oletko kärsinyt lapsena vanhempiesi kohtuullisesta alkoholinkäytöstä?
21.12.2016 |
Nyt en tarkoita juoppo-vanhempia, tai muuten runsaasti alkoholia käyttäneitä. Oletko kärsinyt jollain tavalla lapsena siitä, että vanhempasi/sukulaisesi joivat esimerkiksi jouluaattona ruuan kanssa 24cl viiniä ja kahvin kanssa 4cl konjakin? Ja juhannuksena mökillä ollessanne vanhempasi/sukulaisesi nauttivat vaikka kaksi saunaolutta ja ruuan kanssa kolmannen.
Onko tällainen kohtuullinen alkoholinkäyttö aiheuttanut sinulle lapsena mielipahaa, ahdistusta tai jotain muita tunteita?
Kiitos vastauksista!
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ahdisti. Muutaman viinilasin jälkeen äiti on aina hirmu tunteellinen ja halyaa vaan pihua syvällisiä. Isä taas jankkaa parinnoluen jälkeen ja haluaa väitellä politiikasta jne. Kyllä lapsi huomaa heti alkoholin käytön, se on totuus.
Vaikka lapsi huomaisikin alkoholin käytön heti, huikastakin, niin onko se aina paha asia? Eikö se ole lapsesta kiinni kuinka asiaan suhtautuu? Ja tietysti siitä kuinka asiaa on kotona käsitelty. Ja puhun nyt siis todellakin kohtuukäytöstä, en mistään humalahakuisesta juomisesta.
Jännä, ettet ottanut huomioon miten ne muutamat huikat siihen aikuiseen vaikuttaa. Vai ovatko aikuiset aina samanlaisia muutaman alkoannoksen jälkeen, ja sen on lapsesta ja kasvatuksesta kiinni onko kaikilla kivaa vai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään, sitä se kohtuu just tarkottaa, että ei tule humalaan. Tuokin joka sanoi että isänsä vaan vähän otti mutta heti se oli "kiiluvasilmäinen" ja päästeli suustaan "hauskoja juttuja", sehän oli jo siis kännissä, eikä mikään kohtuukäyttäjä. Ei kukaan kahdesta saunakaljasta tule kiiluvasilmäiseksi epähauskojen juttujen puhujaksi.
Vierailija kirjoitti:
Nyt en tarkoita juoppo-vanhempia, tai muuten runsaasti alkoholia käyttäneitä. Oletko kärsinyt jollain tavalla lapsena siitä, että vanhempasi/sukulaisesi joivat esimerkiksi jouluaattona ruuan kanssa 24cl viiniä ja kahvin kanssa 4cl konjakin? Ja juhannuksena mökillä ollessanne vanhempasi/sukulaisesi nauttivat vaikka kaksi saunaolutta ja ruuan kanssa kolmannen.
Onko tällainen kohtuullinen alkoholinkäyttö aiheuttanut sinulle lapsena mielipahaa, ahdistusta tai jotain muita tunteita?
Kiitos vastauksista!
En ole, mutta vanhempani eivät kyllä ikinä juoneet kolmea saunaolutta per henki vaan joko yhden pilsnerin per nuppi, yhden keskioluen puoliksi tai maksimissaan yhden oluen kumpikin. Saunaoluita eivät ota läheskään joka päivä vaikka saunoisivat mökillä päivittäin. Juhannuksena ottavat ehkä yhden oluen/pilsnerin jokainen ja lasit viiniä.
Olen teininä kyllä nähnyt isäni tulevan kotiin kännissä juhlista, mutta en siitäkään saanut traumoja. Kyseessä kuitenkin yksittäinen kerta ja ihmisiähän ne vanhemmatkin ovat. Isä meni vaan suoraan nukkumaan. Äiti on kertonut kerran juoneensa liikaan työpaikan juhlissaja myös miten on jatkossa välttänyt sen toistamisen. Kotona vanhempani eivät ole koskaan edes lievässä humalassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei haitannut, eikä ahdistanut.
Vanhemmillani oli tapana tehdä drinkkejä vieraiden tullessa pelijuomaksi, kun pelasivat korttia. Varmaan pari meni illassa. Juhla-aterialla oli viiniä. Joskus ottivat lasillisen illalla televisiota katsellessa. Hyvin oli maltillista, en muista nähneeni heitä varsinaisesti humalassa ikinä.SE sen sijaan kyllä ahdisti, kun joskus lukiossa terveystiedon tunnilla paasattiin fuulaa siitä, miten alkoholin nauttiminen aina suoraviivaisesti lisääntyy. Että kun alat vaikkapa parikymppisenä ottaa, otat vähitellen aina vaan enemmän, kunnes jossakin vaiheessa luisut alkoholismiin, menetät työsi jne.
Pelotti, että niinkö se tosiaan menee, ja onko vanhempienikin tie sama.... no juu ei ollut.
Toisin sanoen vääränlainen alkoholi"valistus" voi ahdistaa enemmän kuin todellinen kulutuksen taso.
Lisäksi vähän epäilen, että jos vanhemmat todella harvoin juovat mitään alkoholipitoista, vähäkin voi tuntua lapsesta ahdistavalta ihan vaan sen outouden takia. Ilman, että naureskelu, hiukan kohonnut äänentaso tms. sinällään olisivat kauhea ongelma.
Siis ihan oikeasti lähes aikuisena/aikuisena lukiolaisena kuvittelit että vanhempasi ovat vuosikymmeniä onnistuneet ottamaan vähän alkoholia ja sitten yhtäkkiä ratkeavat alkoholisteiksi??? Etkö osannut ajatella omilla aivoillasi?
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät yleensä koskaan juoneet, äiti varsinkaan, mutta jos isä otti ihan pikkuisenkin ja oli hiprakassa, niin kyllä se muuttunut käytös tuntui lapsesta ahdistavalta. Vaikka isä oli ihan iloinen silloinen. Sitä kuitenkin tiesi, että tuollainen käytös ei ollut isän normaalia käytöstä.
Näin. Muistan jokaisen kerran lapsuudesta kun isä joi, eli tosi harvoin. Silloinkin kun se oli vain kaljapullo tai kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lainkaan. Lähinnä aina huvitti, kun äidin posket alkoivat punoittaa ja silloin puhuttiin asioista, joista ei muuten välttämättä puhuttu (esim. äitini äitinsä kanssa joulupöydässä). Ei mistään pahoista asioista, vaan ylipäätään muistelua.
Ihania muistoja perhejouluista ja -juhannuksista, vaikka kaikissa on aina ollut alkoholia. Huom. en ole tähän päivään mennessä nähnyt esim. äitiäni humalassa.
Tuntuu kamalalta kuunnella joidenkin alkoholin demonisointia, kun suurin osa suomalaisistakin osaa sitä käyttää kohtuudella esim. lasten seurassa. En lainkaan kiistä alkoholiongelman suuruutta tai sen tekemää hallaa lapsille, mutta muistetaan nyt kuitenkin, että isoimmalla osalla kaikki menee ihan hienosti ja alkoholi kuuluu elämään mukavana (kaikille!) osana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilahduttaa että tästä keskustellaan! :) Oma äitini joi joka ilta. Sisäistin vasta aikuisena, että kaikki vanhemmat eivät toimi niin. Kyllä se minusta oli surullista, että päivät töissä hän on selvin päin mutta kotona perheen kanssa ei kestä ilman pientä pöhnää. Joskus yritti olla ilman jonkun dieetin takia, mutta oli tosi huonotuulinen silloin.
Joten... En ehkä oikein osaa vastata kysymykseen. Mutta kokemuksesta tiedän, että kolme olutta tai viini+konjakki toi minulle lapsena sellaisen olon, että äiti ei ole henkisesti läsnä. Tuli sellainen jätetty ja yksinäinen olo. Siis joka ikinen päivä. Tätä on tosi vaikea kuvailla aikuiselle, jolla ei ole kokemusta asiasta.
Noista ei tule edes niin humalaan, etteikö voisi autolla ajaa, jos muutaman tunnin aikana ottaa 2-3 annosta. Toki saman tien vedettynä.
Mutta tuollainen illalla drinkki tai lasillinen kotiin tultua on aika normaalia monessa kulttuurissa. Se, että äitisi oli poissaoleva on mahdollisesti johonkin aivan muuhun liittyvä ominaisuus. Ei pari annosta alkoholia tuolla lailla yleensä ihmisiin vaikuta. Ehkä hän on introvertti ihminen, joka tarvitse pienen sisäisen vetäytymisen hetken, päivän töiden päälle? Mene ja tiedä.
Tietenkään en vähättele oloasi. Ihan varmaan ikävä tunne tuo, eikä suhteenne sen takia liene läheinen. Mutta sanon vaan, että ehkä tuo ei johdu niinkään alkoholista, vaan äidilläsi oli/on muita ongelmia.
Tuo määrä ylittää kyllä jo naisella alkoholin suurkulutuksen rajat... Monilla alkoholiongelma on juuri tuollaista jokaiktaista kotioloissa tissuttelua. Onko sinulla kenties sama ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haitannut, eikä ahdistanut.
Vanhemmillani oli tapana tehdä drinkkejä vieraiden tullessa pelijuomaksi, kun pelasivat korttia. Varmaan pari meni illassa. Juhla-aterialla oli viiniä. Joskus ottivat lasillisen illalla televisiota katsellessa. Hyvin oli maltillista, en muista nähneeni heitä varsinaisesti humalassa ikinä.SE sen sijaan kyllä ahdisti, kun joskus lukiossa terveystiedon tunnilla paasattiin fuulaa siitä, miten alkoholin nauttiminen aina suoraviivaisesti lisääntyy. Että kun alat vaikkapa parikymppisenä ottaa, otat vähitellen aina vaan enemmän, kunnes jossakin vaiheessa luisut alkoholismiin, menetät työsi jne.
Pelotti, että niinkö se tosiaan menee, ja onko vanhempienikin tie sama.... no juu ei ollut.
Toisin sanoen vääränlainen alkoholi"valistus" voi ahdistaa enemmän kuin todellinen kulutuksen taso.
Lisäksi vähän epäilen, että jos vanhemmat todella harvoin juovat mitään alkoholipitoista, vähäkin voi tuntua lapsesta ahdistavalta ihan vaan sen outouden takia. Ilman, että naureskelu, hiukan kohonnut äänentaso tms. sinällään olisivat kauhea ongelma.
Siis ihan oikeasti lähes aikuisena/aikuisena lukiolaisena kuvittelit että vanhempasi ovat vuosikymmeniä onnistuneet ottamaan vähän alkoholia ja sitten yhtäkkiä ratkeavat alkoholisteiksi??? Etkö osannut ajatella omilla aivoillasi?
Se oli aikaa, jolloin tuonikäiset käyttivät todella vähän alkoholia, monet eivät yhtään, 1980-luvun alkua. Ja minä olin 15-vuotias.
Eli ei ollut mitään, mihin verrata. Ja todellakin tuo oli ihan oppikirjassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilahduttaa että tästä keskustellaan! :) Oma äitini joi joka ilta. Sisäistin vasta aikuisena, että kaikki vanhemmat eivät toimi niin. Kyllä se minusta oli surullista, että päivät töissä hän on selvin päin mutta kotona perheen kanssa ei kestä ilman pientä pöhnää. Joskus yritti olla ilman jonkun dieetin takia, mutta oli tosi huonotuulinen silloin.
Joten... En ehkä oikein osaa vastata kysymykseen. Mutta kokemuksesta tiedän, että kolme olutta tai viini+konjakki toi minulle lapsena sellaisen olon, että äiti ei ole henkisesti läsnä. Tuli sellainen jätetty ja yksinäinen olo. Siis joka ikinen päivä. Tätä on tosi vaikea kuvailla aikuiselle, jolla ei ole kokemusta asiasta.
Ompa kurjaa :( Tuo ei ole kyllä kohtuullista millään lailla. Käytätkö itse alkoholia nyt aikuisena ollenkaan?
En ole absolutisti, mutta käytän tosi vähän. Ja koska juon niin harvoin ja olen pienikokoinen naisihminen, alkoholi tuntuu nousevan päähän tosi helposti enkä hirveästi tykkää siitä tunteesta. Jos minulla olisi lapsia, miettisin todella tarkkaan, otanko edes sitä yhtä lasia heidän läsnäollessaan.
Mukava kuulla myös toisen näkemys, että tuollainen käyttö ei ole kohtuullista. Äitini ei tähän päivään mennessä ole suostunut myöntämään olevansa vähintäänkin suurkuluttaja, vaikka jo viikkoannoksissa laskettuna todellakin sitä on.
Vasta nyt kolmikymppisenä olen alkanut tajuta, että minulla on oikeus myöntää kuinka paljon olen kärsinyt tästä. (Tokikaan alkoholinkäyttö ei ollut ainoa ongelma lapsuudenkodissani.) Vaikka monien muiden vanhemmat ovatkin vetäneet viinaa kaksin käsin ja traumat ovat hurjasti massiivisemmat, ei se tee omaa kokemustani sen vähäisemmäksi.
Niin, äitisi on pesunkestävä alkoholisti. Aika tyypillinen vieläpä. Käy lukemassa Mitä nyt taas -blogia, saat vertaistukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haitannut, eikä ahdistanut.
Vanhemmillani oli tapana tehdä drinkkejä vieraiden tullessa pelijuomaksi, kun pelasivat korttia. Varmaan pari meni illassa. Juhla-aterialla oli viiniä. Joskus ottivat lasillisen illalla televisiota katsellessa. Hyvin oli maltillista, en muista nähneeni heitä varsinaisesti humalassa ikinä.SE sen sijaan kyllä ahdisti, kun joskus lukiossa terveystiedon tunnilla paasattiin fuulaa siitä, miten alkoholin nauttiminen aina suoraviivaisesti lisääntyy. Että kun alat vaikkapa parikymppisenä ottaa, otat vähitellen aina vaan enemmän, kunnes jossakin vaiheessa luisut alkoholismiin, menetät työsi jne.
Pelotti, että niinkö se tosiaan menee, ja onko vanhempienikin tie sama.... no juu ei ollut.
Toisin sanoen vääränlainen alkoholi"valistus" voi ahdistaa enemmän kuin todellinen kulutuksen taso.
Lisäksi vähän epäilen, että jos vanhemmat todella harvoin juovat mitään alkoholipitoista, vähäkin voi tuntua lapsesta ahdistavalta ihan vaan sen outouden takia. Ilman, että naureskelu, hiukan kohonnut äänentaso tms. sinällään olisivat kauhea ongelma.
Siis ihan oikeasti lähes aikuisena/aikuisena lukiolaisena kuvittelit että vanhempasi ovat vuosikymmeniä onnistuneet ottamaan vähän alkoholia ja sitten yhtäkkiä ratkeavat alkoholisteiksi??? Etkö osannut ajatella omilla aivoillasi?
Se oli aikaa, jolloin tuonikäiset käyttivät todella vähän alkoholia, monet eivät yhtään, 1980-luvun alkua. Ja minä olin 15-vuotias.
Eli ei ollut mitään, mihin verrata. Ja todellakin tuo oli ihan oppikirjassa.
Niin ja jos osaat lukea, en sanonut, että kirjassa olisi väitetty YHTÄKKIÄ ratkeavan alkoholisteiksi, vaan sanoin "vähitellen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilahduttaa että tästä keskustellaan! :) Oma äitini joi joka ilta. Sisäistin vasta aikuisena, että kaikki vanhemmat eivät toimi niin. Kyllä se minusta oli surullista, että päivät töissä hän on selvin päin mutta kotona perheen kanssa ei kestä ilman pientä pöhnää. Joskus yritti olla ilman jonkun dieetin takia, mutta oli tosi huonotuulinen silloin.
Joten... En ehkä oikein osaa vastata kysymykseen. Mutta kokemuksesta tiedän, että kolme olutta tai viini+konjakki toi minulle lapsena sellaisen olon, että äiti ei ole henkisesti läsnä. Tuli sellainen jätetty ja yksinäinen olo. Siis joka ikinen päivä. Tätä on tosi vaikea kuvailla aikuiselle, jolla ei ole kokemusta asiasta.
Noista ei tule edes niin humalaan, etteikö voisi autolla ajaa, jos muutaman tunnin aikana ottaa 2-3 annosta. Toki saman tien vedettynä.
Mutta tuollainen illalla drinkki tai lasillinen kotiin tultua on aika normaalia monessa kulttuurissa. Se, että äitisi oli poissaoleva on mahdollisesti johonkin aivan muuhun liittyvä ominaisuus. Ei pari annosta alkoholia tuolla lailla yleensä ihmisiin vaikuta. Ehkä hän on introvertti ihminen, joka tarvitse pienen sisäisen vetäytymisen hetken, päivän töiden päälle? Mene ja tiedä.
Tietenkään en vähättele oloasi. Ihan varmaan ikävä tunne tuo, eikä suhteenne sen takia liene läheinen. Mutta sanon vaan, että ehkä tuo ei johdu niinkään alkoholista, vaan äidilläsi oli/on muita ongelmia.
Tuo määrä ylittää kyllä jo naisella alkoholin suurkulutuksen rajat... Monilla alkoholiongelma on juuri tuollaista jokaiktaista kotioloissa tissuttelua. Onko sinulla kenties sama ongelma?
No ei ole tapana naukkailla. Mutta onko sinulla kenties aina tapana hyökätä syyttelemään ihmisiä, jotka ovat asiasta eri mielta kanssasi?
Suurkulutuksen raja menee rikki nippa nappa,
(16 annosta viikossa), jos katsotaan viikkokulutuksen määrää, mutta ei siis kertakulutuksen kohdalla.
Joka siis on kumminkin se, joka vaikuttaa siihen, miltä aikuinen lapsen silmissä tuntuu. Se, miten paljon aikuinen viikon mittaan kuluttaa ei vaikuta siihen, millainen hän on jonakin hetkenä juotuaan esimerkiksi juuri pari lasillista.
Ja pointtini, jos siis nyt muistat, mistä oli puhe - oli, että 2-3 annosta illassa ei saa naista (varsinkaan päivittäin naukkailevaa) känniin, eikä sen pitäisi tehdä hänestä poissaolevaa. Moni MUU tekijä sen sijaan voi tehdäkin, esim. masennus, stressi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurkulutus ei muuten ole sama asia kuin alkoholismi. Faktat nyt oikein!
53, ei olekaan. Suurkuluttaja voi olla ilman riippuvuutta eli alkoholismia, mutta molemmista tulee terveyshaittoja.
http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articl…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap:n kriteerit ovat huonot. Kyse ei ole määrästä, vaan humaltumisesta. Jotkut humaltuvat helposti ja heidän käytöksensä, katseensa, äänensävynsä jne. muuttuu jo aivan mitättömästä alkoholimäärästä. Olen kuitenkin vasta aikuisena alkanut ymmärtää, että jotkut lapset ja aikuiset tekevät herkemmin havaintoja ei-kielellisistä vihjeistä.
Meidän perheessä ei käytetty alkoholia usein, mutta silloin tällöin esim. juhannuksen tai uudenvuoden juhlissa vanhempani / sukulaiset / vieraat humaltuivat, ja se oli minusta ahdistavaa, joskus jopa pelottavaa. En ahdistunut tai pelännyt siksi, että he olisivat riidelleet, saati tapelleet, vaan siksi, että vaistosin heidän käytöksensä muuttuneen epävakaammaksi, varomattomammaksi.
____________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Just kysyin 10v tytöltäni että miten kokee iskän saunakaljan 2xvko 1 olut ja minun satunnaisen siideri /viinilasillisen. Vastasi että ei yks haittaa mut en tiiä sit jos olisitte humalassa kun en oo koskaan nähny. No enpä ajatellut että näkeekään mua humalassa. Meillä lapset menee mummolaan jos itse vaihdetaan vapaalle pari kertaa vuodessa. Lapsuuden kodissa oli aina juhannus / uudenvuoden juhlia missä aikuiset enemmän ja vähemmän humalassa. Aina oli joku aikuinen selvinpäin kuitenkin. En tunne asiasta traumoja mutta itse en halua olla hiprakassa lasten nähden.
Ompa paljon asiallisia vastauksia. Yleensä tällä palstalla saadaan aikaan vaan riitoja ja toisten haukkumista, tämä on asiallinen keskustelu :)
Tuo kohtuukäyttö on varmaan tosiaan jokaisen oma näkemys. Uskoisin, että kaikki normaalit terveet ihmiset tunnistavat omat rajansa, minkä verran voi esim. ottaa lasten seurassa ja minkä verran voi ottaa sitten muuten.
Itse olen perheestä, jossa isä edelleenkin alkoholisti. Äiti suurkuluttaja, nuorempana tais mennä alkoholismin raja rikki silläkin.
En siis osaa vastata kysymykseesi, mutta itse en ota lasten nähden.
Olen miettinyt että pitäisi höllentää kantaani juurikin nuihin viinilasilliseen ruuan kanssa jne, en haluaisi tehdä alkoholista mitään mörköä lapsille etteivät koskaan näe kohtuukäytön esimerkkiä.
Tosin, olen luopunut saunasiideristäkin sen takia, kun kipulääkitys reagoi sen verran alkoholiin että yöunet menee pilalle. Juon novellen tölkkivettä saunassa :D
Lasten isä luisui alkoholismiin. Emme ole enää yhdessä niin en tiedä paljonko juo. Lapset eivät ole hänen luonaan. Käy meillä, ja joskus kun itse haluan viihteillä tulee tänne yöksi lasten kanssa. Hyvä mies meni "pilalle" viinanhimon vuoksi..
Isäni ottaa aika usein (ehkä 5+ kertaa viikossa) vähän viiniä/oluen/jotain muuta, ei siis koskaan ole kännissä tai mitään sellaista (enkä muistaakseni ole koskaan nähnyt häntä humalassa). Ahdistuin silti tästä pienempänä, koska pelkäsin että alkoholista tulee tapa, ja hän sairastuu alkoholismiin. Näin ei onneksi ole käynyt, mutta muistan selvästi pelänneeni tätä pienempänä. Olin kyllä vähän sellainen aivan kaikesta huolehtiva ja ahdistuva lapsi, eli tämä voidaan ehkä laittaa sen piikkiin.
Ruoan kanssa muutaman ottamisesta tai iltaa istuessa juomisesta en ole ahdistunut, se oli lähinnä tuo arki-iltajuominen.
Meillä Savossa 70-luvulla suhtauduttiin vapaamielisesti viiniin. Erkin Pikakivääriä eli Egri Pikaver - punaviiniä sain maistaa jo varmaan 13-14-vuotiaana. Isäukko ja sukulaismiehet joivat välillä reippaasti. Olivat humalassa. Äitiä en nähnyt humalassa. Enkä muita suvun naisia. Enempi juhlivat silloin, kun me lapset olimme mummolassa.
Alkoholi oli aika tavalla läsnä. Uuden talon valmistuttua upouudessa saunassa sekä takkahuoneessa vanhempani kestitsivät vieraitaan avokätisesti viinaa tarjoten. Miehet olivat aina humalassa. Meno oli kuitenkin kohtuullisen siistiä - mutta humalaisten laulua en vieläkään siedä. Välttelimme tilannetta, me sisarukset kukin omassa huoneessaan oleskellen. Toisinaan vanhemmat riitelivät, usein isä saattoi olla humalassa.
Mutta: suhde alkoholiin ei ollut kohtuullinen tai edes terve. Alkoholinkäytöstä tehtiin numero. Suuri Numero. Isän käytös ja puhetapa muuttui aina, kun puhe tuli alkoholista. Samoin äidin. En ole kasvanut perheessä, missä alkoholi olisi ollut vain yksi, mitäänsanomaton asia. Se olikin keskiössä!
Luulin 30 vuotta, että viiniä kuuluu juoda, koska se on hienoa. Koska sitä kuuluu juoda ruuan kanssa. Koska se kuuluu jouluun. Perheeni ylisukupolvisesta väärästä alkoholinkäyttötavasta johtuen se olin minä, joka jatkoi vanhempien, etenkin isän, viitoittamalla tiellä. Nimittäin alkoholismihan tästä kaikesta syntyi. Salattu naisjuoppous, jossa viinin tissuttelu eli humalahakuinen juominen päivittäin verhottiin milloin milläkin syyllä.
Kamppailen yhä päästäkseni eroon, mutta olen hyvällä tiellä. Olen läpikäynyt syvästi keskustelun kaltaisia kysymyksiä - millaista alkolin käyttötapa perheessäni oli, jne. Olen prosessoinut, miksi minusta tuli sala-alkoholisti. Suurin oivallus oli, kuinka jäin koukkuun alkoholiin heti ensimmäisistä maisteluista. Niistä kohtuullisuuden nimissä joulupöydässä annetuista punaviinin maisteluista. Näin ei varmastikaan kaikille tapahdu, mutta vanhempieni muka kohtuullinen malli siirtyi minulle suoraan. Määrät kasvoivat. Kunnes meni 4 vuotta, että en selvää päivää nähnyt. Vaikka örvellyskännejä vetänytkään, mitä nyt pullon tai kaksi viiniä illassa ennen nukahtamista. Joka päivä. Viikonloput läpeensä lapsilta ja mieheltä salatussa, tasaisessa hiprakassa.
Minä luen suurella ilolla niiden kirjoittajien kokemuksia - suorastaan tarvitsen lisää kuulla - joiden perheessä ei ollut alkoliongelmaa! Saan mallia, miten elää oikein. Minulla ei ole suvussani yhtään perhettä, jossa ei olisi alkoholiongelmaa.
Semmoinen niuho huomautus nyt, että 16 senttiä EI ole pieni lasillinen, vaan enemmän kuin yksi ravintola-annos, joka on siis 12 cl. Tuon palaminenkin kestää siis 2 h 40 min.
Enkä nyt sano tuota paheksuakseni, kunhan vaan huomautan, ettei se ole mikään "ihan pieni lasillinen", koska se siis palaa poiskin pidempään kuin yksi tavan lasillinen.