Mä en ymmärrä tuota nykytapaa että joululahjat toivotaan, mitä yllätyksellistä niissä sitten on? Toivotteko syntymäpäivälahjatkin?

Pakkohan se jotain toiveita on olla ja osata kertoa niille, jotka kysyvät. Aika moni sukulainen meillä soittaa ennen joulua ja kysyy mitä toiveita lapsilla on.

Mulla on kaksi opiskelija-nuorta, ja todellakin toivoisin, että saisivat toivomiaan asioita. Kummallakin rahat tiukalla, ja voitte kuvitella sen tunteen, kun rahaa on pantu johonkin ihan turhaan "yllätykseen".

Vierailija kirjoitti:

Nykytapa sillä lailla että pitää olla just se yks tietty eikä mikään muu kun ennen saatettin toivoa "kirjaa". "tohvelit" tms. eikä annettu suoraan jonkun tietyn kattilan malli tai vaikka just joku nimenomainen hajuvesi.

Mitä iloa noista oikeasti on? Ihan turha paketoidakaan kun tietää jo mitä saa. Miksei osteta itse?

Kyllä 70-luvulla jos toivoi legoja, niin se näytettiin Anttilan kuvastosta tai jostain että mikä lego. Oishan se ollut tyhmää toivoa esim. rakennusmies-legoäijää eikä kertoa että millainen. Autoratoja oli kahdelta eri valmistajalta, Scalextric ja joku toinen (italialainen?) jonka nimeä en muista. Siinäkin piti kertoa merkki jos toivoi uusia osia vanhaan rataan tai halusi yhdistellä kaverin kanssa.

Mun viimevuotiset kokemukset "yllätyslahjoista" on sisältäneet liian pienen yöpuvun, penaalin, rihkamakoruja (joita en voi käyttää nikkeliallergian takia) pahanhajuisen hajuveden ja muutakin kauhean hajuista kosmetiikkaa, nukenvaatteita(!), mölkky -pelin, koirankakkapusseja, "hauska" markettikahvikuppi, koristetuoksukynttilöitä (siis sellaisia kauhen rumia kukan muotoisia) ja joulukuusen koristeita. Kaikista näistä eroon pääseminen on ollut pieni vaiva ja tippaakaan en ole saanut iloa näistä. Ei kiitos enää yhtään turhaa yllätyslahjaa mulle. Jos mun toivomat lahjat ei sovi muiden "jouluhenkeen", niin mieluummin jään täysin ilman lahjoja. Rojuja mulla on riittävästi jo muutenkin.

Mä saisin mieheltäni varmaan kokkiveitsen tai paistinpannun joka joulu, jos en mitään toivomuksia esittäisi. Sen vuoksi toiveita esitän ja hän saa sitten ihan itse päättää minkä lahjan hankkii. Onhan siinä sentään se yllätys, etten etukäteen tiedä minkä toiveistani hän on päättänyt toteuttaa. Mulle on kuitenkin tärkeää se, että joululahja on mieluinen.

Niin, minulla on jo lähes aikuiset lapset, ja aika tarkkaan kyselen toiveet. Käytiinpä toisen tyttären kanssa toissapäivänä ostamassa yhdessä lahja, jonka hän sitten tulee saamaan.  Paketoin sen tietenkin kuusen alle. 

Meillä riittää se, että paketit ovat niin kauniita kuusen alla, ja lahjoja jaettaessa voi sitten leikisti yllättyä! Isänikin aina tuumi, että "kyllä se pukki tietää". Joulun taika ei ole aikuisten kesken yllätyksissä, vaan siinä lämpimässä tunteessa, kun lahjoja jaetaan. Ollaan olevinaan yllättyneitä, mutta oikeastikin vilpittömän kiitollisia.

Meillä paketoidaan ne hitsin konvehtirasiatkin, joita sitten kaikki saa. Kaikki tietävät saavansa sen masentavan konvehtirasian, mutta joo... sekin kuuluu jouluun. 

Niin, ehkä ahnutta en sietäisi. Tähän asti lahjatoiveet ovat olleet kohtuullisia.

Siten on todennäköisemmin mieleisiä lahjoja.