Alapään ulkonäkö synnytyksen jälkeen --> onko normaalia?

Voi laps' parka, jos kuvittelit, että synnytyksen jälkeen sinulla on sievä pornofilmien tytteleiden pikkupimpsa. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka taitavia kätilöt on tuossa ompeluhommassa. Luulisi, että lääkäri koulutuksensa perusteellakin saisi parempaa jälkeä aikaan. Ompeleeko tussun aina kätilö vai voiko sen tehdä lääkärikin.

Mua ompeli lääkäri, leikattiin väliliha, ku piti ottaa imukuppi avuksi, kun vauvan sydänäänissä oli jotain häikkää. Tuosta leikkaushaavasta repesin n.5cm sisäänpäin, haava vuosi aika reippaasti ja lisäksi mulla on taipumus atoniseen vuotoon ja siis myös kohdusta tuli reippaasti verta. Kätilö yritti ommella, mutta lähti sit juosten lääkärin perään, kun sanoi, ettei saa haavaa kiinni. Lääkäri siis ompeli ja minusta onnistui ihan hyvin..

Toisessa synnytyksessä kätilö leikkas vähän arpikudosta ja ompeli sit pari tikkiä, eikä sekään ole vaivannut...

Jos joku, joka ei vielä ole synnyttänyt, lukee tätä keskustelua, niin ottakaa selvää miten voitte vaikuttaa itse synnytykseen. Ei ole itsestään selvää, että joudutaan leikkaamaan auki ja tulee repeämiä. Ihmiset ovat toki yksilöitä, mutta naisen vartalo on suunniteltu synnyttämään ja omat hormonit ohjaavat toimintaa, jos niiden annetaan rauhassa toimia ilman lääkkeitä.

Itse sain kyllä kivun lievitystä ja repeämiä tuli vähän, mutta niiden ongelmien määrä vähenee, jos synnytys saa edetä luonnollista tahtia.

Oma mieheni arvostaa vartaloani yhtä paljon kuin ennenkin, sanoi vaan että olen pyöreämpi ja pehmeämpi. Enemmän äidin näköinen.

Synnytys on suuri asia, ei pelottava sairaus, ja siitä pitäisi puhua avoimesti enemmän.

Puhu AP avoimesti neuvolassa ja jos et saa apua niin etsi ammattilainen joka ymmärtää huolesi ja ihmettelyä. Niitä on kyllä. Oma kätilönä korjasi minut hienosti ja suojasi repeytymiseltä (Älkää kysyjä miten, en minä itse ole ammattilainen tässä asiassa).

Saa olla vapaasti eri mieltä kanssani, jos tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

Voi laps' parka, jos kuvittelit, että synnytyksen jälkeen sinulla on sievä pornofilmien tytteleiden pikkupimpsa. 

Voi sinun lapsiasi millaisen empatiakyvyttömän ihmisen kanssa joutuvat elämään ja minkä mallin he sinulta oppivat miten vähätellään toisten ihmisten asioita.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole välttämättä jotain sellaista jonka kanssa sinun on pakko elää. Minä repesin pahasti, emättimen suu oli laaja ja repaleinen. Arvet kiristi ja särki, emättimeen meni ilmaa, ja seksi ei tuntunut yhtään miltään.

Nämä asiat ei muuttuneet yhtään mihinkään ennen kuin lopulta kymmenen vuoden jälkeen sain leikkauksen, senkin vain koska piti poistaa kohtu samalla. Samalla korjattiin paha laskeuma ja melkein olemattomiin revennyt väliliha.

Puhuin niistä aikanaan täällä, ja minut haukuttiin että haluan vain kauneusleikkausta.

Nyt minulla on taas elämänlaatua, ja seksielämä. Sääli että se tuli liian myöhään pelastamaan avioliittoni lasten isän kanssa. Liittoonkin kun kuuluisi sejsielämä.

Julkisella sinusta ei olla kiinnostuneita. Julkisen gynet väitti joko ettei minulla edes ole laskeumaa, tai että tuo kaikki on normaalia. Onneksi kohdunpoiston takia pääsin oikean kirurgin käsiin, joka heti totesi että olen rikki, jaa että alapäästä puuttuu kaikenlaista olennaista.

Ehkä olisi pitänyt mennä yksityiselle aiemmin, mutta en osannut eikä kukaan uskonut.

Hyvä kun kerroit tarinasi!

Antaa vähän perspektiiviä näille, joiden mielestä on normaalia ja jopa kuuluu asiaan, että alapää menee aivan paskaksi ja pilalle synnytyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Okei. Tämä ketju kohensi mielialaani. Olen kipuillut kovasti synnytyksen päättymistä sektioon. Siis etenkin sen alatiesynnytyskokemuksen puuttumisen takia (lapsi jää ainokaiseksi). Kurjimina aikoina myös bikinirajan alla olevan arven vuoksi. Turhamaista, tiedän :). Ja onneksi arpeudun hyvin, 10cm arpi on ohut ja väritön, itse asiassa lähes huomaamaton jo nyt vuoden jälkeen. Alapää luonnollisesti on ennallaan.

En minäkään tiennyt, että näin yleisesti alapää jää ihan tohjoksi alatiesynnytyksen jälkeen :-/. Siitä ei tosiaan missään puhuta! Eikö se siis ajan kanssakaan palaudu lähes entiselleen? Mitä sinne siis jää näkyviin pysyvästi, arpia, emättimen sisäosaa, värimuutosta? Huomaako sen jos ei tiedä niiden tulleen synnytyksestä? Eli jääkö niin "rujon" näköiseksi?

Häiritseekö ne ruhjutumat ja taisteluvammat oikeasti miehiä vai onkohan tämä joku naisten itsetuntokysymys enemmän kuitenkin? Kai miehille luulisi olevan tuntuma tärkeintä, ei niinkään yksityiskohdat värkin ulkonäössä. Kunhan ei kipuja jäisi, se varmasti on pääasia!

Tämän perusteella et voi päätellä kuinka yleistä on! Tähän kirjoittavat ne kelle käynyt huonosti! Itsellä kolme synnytystä takana, yhtään repeämää/tikkiä ei ole koskaan tullut! Alapää on ollut istumakunnossa heti salissa! Eli jos minulta kysyttäisiin, ei haittaa alapään ulkonäölle tai kunnolle.

Onko sillä pillun ulkonäöllä mitään väliä?

Kerroit että klitoris on herkempi,oletteko kokeilleet jo yhdyntää? Miltä tuntui?

Treenaat vaan lihakset kuntoon ja laihdutat ylimääräiset pois,vaunulenkkejä,vaunujen kanssa voi kyykätäkin ihan hyvin.

Jos ulkonäkö häiritsee voit laittaa kuvan niin osaan sanoa tarkemmin.

Pakko tuoda tasapainoa näiden hurjien kertomusten keskelle. Vaikka joillain käykin huonosti ja repeää pahasti, suurimmalla osalla ei kuitenkaan näin käy.

Itse repesin noin sentin, eli käytännössä en melkein yhtään. Kätilö sanoi jälkitarkastuksessa, että gyne ei tule uskomaan, että olen edes synnyttänyt. Ulkonäössä ei ole minkäänlaisia muutoksia, mutta sen olen huomannut, että en ole ihan niin tiukka kuin ennen. En ole kyllä jumpannut yhtään, että pitäisi varmaan kokeilla.

Siis missä paikkakunnilla gynekologi tekee jälkitarkastuksen, kun tässä ketjussa on viitattu näihin? Niillä kolmella paikkakunnalla, joissa minä olen synnyttänyt, on jälkitarkastuksen aina tehnyt tavallinen neuvolalääkäri, joka ei ole erikoislääkäriä nähnytkään. 

On selvää, että naisen kropassa tapahtuu raskauden ja synnytyksen myötä muutoksia. Oon kuitenkin elänyt siinä toivossa, että näistä muutoksista palautuis ihan hyvin. Ehkä eniten jännittää nimenomaan alapäässä tapahtuvat muutokset.

Alateitse synnyttäminen jännittää jo etukäteen, vaikka ei ajankohtasta vielä ookkaan. Kuitenkin silti puhutaan lähivuosista. Mulla on aina ollu vähän tiukat paikat eikä siitä kärsityt kokemukset ainakaan lisää alateitse synnyttämisestä myönteisiä mielikuvia..

Järjellä tiedän, että parempi se on luonnollista reittiä lapsen ulos tulla. Mieli kamppailee ajatusta vastaan tästä huolimatta. Tuntuu ettei sektioarpi ois mitään siihen verrattuna että seksuaalisuus kärsii alapäämuutosten vuoksi. Tykkään kuitenkin nyt siltä miltä tuolla alhaalla näyttää.

Pakko kirjoittaa vain siksi jos jotkut ei-synnyttäneet lukee tätä keskustelua. Mulla repesi emätin muutamasta kohtaa, ei väliliha onneksi. Pari viikkoa synnytyksen jälkeen uskaltauduin katsomaan miltä näyttää, n. sentin leveä arpi meni suuaukolta sisälle. Kuukauden päästä oli kokonaan hävinnyt. Nyt synnytyksestä on melkein kolme kuukautta, arpia ei näy ollenkaan, tiukkuus palautunut. Harjoitan lantionpohjan lihaksia kyllä pari kertaa viikossa. 

Vierailija kirjoitti:

Siis missä paikkakunnilla gynekologi tekee jälkitarkastuksen, kun tässä ketjussa on viitattu näihin? Niillä kolmella paikkakunnalla, joissa minä olen synnyttänyt, on jälkitarkastuksen aina tehnyt tavallinen neuvolalääkäri, joka ei ole erikoislääkäriä nähnytkään. 

Vaasassa ainakin minulla oli neuvolalääkäri joka toimii myös gynekologina yksityisellä ja joskus ollut myös kätilö.

Ei se pimpsa ikinä tule samanlaiseksi. Tärkeintä on, että se silti tuntuisi hyvältä ja toimivalta. Tosiasia on, että arpia tulee ja muoto ja näkö muuttuu. Sitten täytyy tehdä jotain jos arvet särkee ja seksi sattuu, jos pissa tai uloste tulee housuun tai ei tunne enää kakkahätää, jos jotain sisuskaluja tunkee ulospäin, ja jos seksi ei vuodenkaan jälkeen tunnu nautinnolliselta tai miltään.

Tätä lukiessa alkaa kyllä harkitseman tuleeko meille enää kolmatta lasta tulevaisuudessa. Itsellä takana esikoisen kanssa eppari & imukuppi ja toinen vauva oli 4,5 kilonen. Kyllä siellä aikamoinen aukko oli kuukausi synnytyksestä mutta nyt 8 kuukauden jälkeen mennyt umpeen lähes täysin. Ei mielestäni suurta eroa alkuperäiseen ulkoisesti eikä tunnon suhteen. Alapään jumppaamista suosittelen kaikille. Sillä sitä saa ainakin hieman tiukemmaksi.

Pillutieteentohtori kirjoitti:

Onko sillä pillun ulkonäöllä mitään väliä?

Kerroit että klitoris on herkempi,oletteko kokeilleet jo yhdyntää? Miltä tuntui?

Treenaat vaan lihakset kuntoon ja laihdutat ylimääräiset pois,vaunulenkkejä,vaunujen kanssa voi kyykätäkin ihan hyvin.

Jos ulkonäkö häiritsee voit laittaa kuvan niin osaan sanoa tarkemmin.

Kyllä se vähän itsetuntoa hiertää. Ollaan harrastettu seksiä, aluksi ei tuntunut miltään mutta tässä pikkuhiljaa alkaa tunto palautumaan. Hah joo en taida kuvaa laittaa :D Kävin tänään gynellä ja kysyin onko ulkonäkö normaali, niin sanoi että on itse synnyttänyt 4 isoa lasta alakautta ja revennyt pahasti, ja palleroita löytyy että on ihan normaalia. Hyvä että tästä on saatu keskustelua ja kokemuksia tänne :) ap

Tosiaan kun ei ole mikään kahvipöydän keskusteluaihe ja en näköjään ole ainoa joka tätä ulkonäköasiaa on pohtinut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, emättimen röpelöiset sisäseinämät näkyvät venyneestä aukosta, kai jonkin pienen laskeuman takia. 

Tehdään korjausleikkauksia kyllä jos vaiva on iso ja haittaa jokapäiväistä elämää. Puhu lääkärillesi/neuvolassa jos siihen on mielestäsi syytä. Mutta on normaalia että ulkonäkö muuttuu synnytyksen myötä ja sille ei vaan voi mitään.

Ei se nyt ihan niinkään ole, että ulkonäkö muuttuu normaalitapauksessa. Kyllä varmasti jotakin muutoksia suurimmassa osassa synnytyksiä käy, mutta ei ulkonäkö välttis muutu.

Kirjoitan omasta kokemuksesta ja kaverien kertomasta. En ole tarkistanut kavereilta pitääkö oikeasti paikkansa, mutta oma värkki näyttää samalta kuin aiemmin, ennen synnytyksiä siis. Mieskään ei huomaa eroa entiseen.

Kudostyypit ovat erilaisia, jotkut saavat raskausarpia ihon venymisestä, toiset eivät. Ruhjeetkin paranevat eri tavalla. 

Mulla repes ekassa synnytyksessä paikat pahasti, 3.asteen sfinkter-repeämä. Toipumisessa meni vuosi eikä se värkki tietenkään ennalleen tullut. Ulkonäköasia ei mua sinänsä liikuta, enemmänkin ne muut pysyvät vaivat joita tuli (huonontunut ulosteen pidätyskyky, kivut yhdynnässä jne.). Kyllähän se suuaukko on isompi nykyään mutta ei sieltä mitään tursuile. Häpyhuulet on jotenkin ryppyisemmät kun ennen synnytystä oli ihan sileät. Onneksi karvat peittää se, näyttäisi varmaan halki leikatulta marsulta posliinina. 

Miehelle en ole toosaa esitellyt mitenkään erityisesti koska muutenkin häpeän kroppaani. Seksi sujuu kuitenkin sillä tavalla hyvin että mies saa nautintonsa eikä ole valittanut. Itse en seksistä nykyään juurikaan nauti, tunto on jotenkin huonompi. Ehkäpä synnytyksessä tuli joku hermovaurio. 

Jos on vasta 4kk synnytyksestä kulunut niin se on vielä aika lyhyt aika. Noin vuoden kuluessa tietää millaiseksi se alapää lopulta jää. Toki sitten uudet synnytykset voivat taas muuttaa sitä. Eikä näistä nyt tietenkään missään puhuta, naisethan alkais vaatia sektioita ihan liikaa jos totuus tulisi ilmi. Itse vaadinkin seuraavan synnytyksen sektiolla. 

Itse repesin ulkoa ja sisältä kunnolla ja lisäksi eppari leikattiin. Ulkonäkö ei ehkä ole sama mutta tunto palautui kyllä nopeasti ja kaikki toimii. Tässä vaiheessa kun synnytyksestä on useampi vuosi aikaa ei edes muista enää miltä alapää on aiemmin näyttänyt, mutta sanoisin että pääasia että alakerta toimii. Pakko lisätä että seksi tuntui jopa paremmalta synnytyksen jälkeen kaikesta huolimatta. Ei kannata ulkonäöstä kamalasti huolestua 4 kk jälkeen kun se muuttuu vielä ajan kanssa.

Itsellä piakkoin toinen synnytys edessä ja saa nähä miltä näyttää sen jälkeen mutta ei pelota edes koska tietää että haavat ja repeämät yleensä paranee ajan kanssa. Tsemppiä sinulle jatkoon! 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No hitto :( miten te ootte suhtautunu alapään muutoksiin? Tai miehenne, onko sanonut mitään että huomaa muutoksia tjsp? Kyllä mun mies sanoi että ei sitä haittaa vaikka oisin alapäästä "räjähtynyt" kun katsoi vierestä minkälaisen työn tein kun pusersin meidän lapsen maailmaan. Mutta silti tämä asia häiritsee vaikkei sille mitään voi. Kait ajan kanssa opin hyväksymään uuden kroppani. Ap

Kipuilen juuri tämän asian kanssa. En hyväksy uutta kehoa ja kaipaan tuttua ja turvallista entistä kehoani. Tuntuu, että olen vieraan kropasssa enkä omassa.

Alapää on kamala. Seksiä emme ole harrastaneet yli vuoteen koska olen niin ahdistunut alapään kunnosta. Häpeä ja inho on ne päällimmäiset tunteet.

Käyn seksuaaliterapiassa ja lantionpohjaan erikoistuneen fysioterapeutin luona. Seksuaaliterapiasta ei mielestäni ole juurikaan apua ollut ainakaan vielä, käyntejä on kolme nyt takana ja heti välipäivinä taas uusi aika.

Miestä ei haittaa muutokset, sen kerran mitä vähän kokeilimme parin työnnön ajan mies ei huomannut eroja. Kehuu kroppaani päivittäin ja näyttää sen, että haluaa minua. Häntä haittaa eniten se miten muuttunut kehoni vaikuttaa minuun itseeni ja itseni arvostamiseen.

Fyysisistä vaivoista hän on pahoillaan ja tukee minua ja haluani hakeutua yksityisen gynekologi vastaanotolle ja korjauksiin.

Näistä on hyvä puhua, liian moni nainen kärsii itsekseen hiljaa näitä asioita.

Ikävä kuulla. Onhan se muutos kuinka paljon oma kroppa muuttuu synnytyksen jälkeen. Toivottavasti vielä hyväksyt muutoksesi ja tulet sinut itsesi kanssa

Tämä keskustelu ja gynellä käynti on kyllä parantanut mieltäni tuon alapään ulkonäön suhteen, että se on ihan normaalin näköistä näin synnytyksen jälkeen. :) ap