Lue keskustelun säännöt.
Pentukoiran kadulla näkevät!!! ÄLKÄÄ hyökätkö silittämään, halaamaan, pussaamaan!
18.12.2016 |
Asia, josta minun on aivan pakko kirjoittaa. Pyytäisin jokaista kävelijää, lenkkeilijää lukemaan!
Koiranpentu on varmasti useimpien mielestä mielettömän suloinen otus pomppiessan lumihangessa,
Kun tulet kadulla/polulla "iiiihaaanan" koiranpennun ja taluttajan vierelle ja pysähdyt koiraa silmiin tuijottaen ihastemaan pentua ilakoivaan ääneen voivotellen ja leperrellen, sinun täytyy muistaa se tosiasia, että pieni ja kaikkein herttaisinkin pentu voi olla arvaamaton, varsinkin aivan vieraalle. Ihailemasi pentu juuri sillä hetkellä vasta opettelee ympäristöä, hajuja, ääniä. Ulkona on vielä sinun lisäksesikin niin paljon uskomattomia, uusia juttuja, ettei sen innostuksen määrällä ole rajoja.
Koiranpennulla ei vielä ole rajoja.
Valitettavasti ja todennäköisesti se vasta koulutuksensa alussa saattaa silkasta onnesta ja innostuksesta, ja mielestään sinusta uuden leikkikaverin löytäneenä, heittäytyä syliisi tuhatta ja sataa. Se voi yllättäen käyttäytyä aiivan hallitsemattomasti, ihan toisin kuin miten se juuri äsken taluttajan vieressä ja silmiesi edessä käyttäytyi: se siis unohtaa kaikki mikä sille on opetettu. Se voi hyppiä päällesi ja liata tassuilla vaatteesi. Se voi samalla raapia kömpelöillä tassuillaan, puraista rannettasi kun yrität väistää, sillä pentuna pyrkii oikein innoissaan järsimään. Kyllä, niin tekee koira kuin koira.
Kaikki tämä, vaikka se päälle hyppiminen ja järsiminen olisi kodin sisäpuolella lähes itsestäänselväksi opittu juttu.
Vastuu on loppupelissä tietenkin ja ehdottomasti ja vativarmasti koiran omistajalla, oltiinpa sisällä tai ulkona, maalla tai vedessä tai vaikka taivaalla. Tätä taluttajan kantamaa vastuuta pyydän muistamaan kunnioittaa: hän, siis omistaja, on se, joka päättää ketä se saa tervehtiä ja ketä ei, milloin saa tervehtiä ja million ei.
Koska ihmiset:
Pieni koiranpentu on yhtä sivistynyt kuin lapanen. Osaathan täysikasvuistenkin koirien kohdalla varautua ja laskelmoida vaikka ihan huomaamattasikin "voiko tätä silittää". Toisin sanoen keneltä tahansa vastaantulevalta koiralta, nuorelta tai vanhalta, pieneltä tai isolta EI voi automaattisesti odottaa hyviä käytöstapoja. Ei varsinkaan pennulta; vaikka se ihana pallero olisi kuinka suloinen ja periaatteessa arviosi mukaan vaaraton.
Haluaisin siis suositella ulkoileville tyytyä tarkkailemaan koiranpennun tutkimusmatkaa pieneltä etäisyydeltä - siis siis ihan vaan siellä missä olet ja jatkaen matkaa sinne minne olit menossakin - ja antaa taluttajalle "työrauha". Omistaja näes joka kerta koiran kanssa ulkoillessaan opettaa pennulle vastaantulevien ihmisten ja koirien sujuvaa ohittamista; nuo tilanteet ovat erityisen arvokkaita kun koirasta koulitaan "yhteiskuntakelpoinen" näille sinunkin tallaamillesi kaduille, joissa jokaisella on turvallista kävellä tai juosta tai ryömiä tai hölkätä..
Tarkoitus tässä yllättävien uusien tuttavien innostuksen säätelyssä on se, että koirasta kasvaa kokemusten pohjalta parhaassa tapauksessa oikein ihmisrakas ja reipas, mutta hillitty niin, että ulkona ei jatkossa eikä koskaan hyökätä kenen tahansa vastaanyulijan päälle (kuten sinun), ei rynnätä kohti, eikä haukuta tai murista.
Tuo koiranpentu kyllä pääsee vastaanottamaan niin taroamaasi hellyyttä, mutta ainoastaan taluttajan ja sinun yhteisestä sopimuksista - heti sitten, kun koiran käytös on ennakoitavissa niin, lenkkitiellä kohtaaminen on mukavaa ihan jok'ikiselle osapuolelle.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mun pentua on kaikki tervetulleita tervehtimään. Ehkä 20 vuotta koirien omistamista ja 12 vuotta kennelnimellä kasvattamista on tehnyt vähän vähemmän tiukkikseksi.
Kaikki? Minkä ikäisestä pennusta nyt puhut? Missä sinä asut, lähiössäkö vaiko maalla? Minä kyllä katson tarkkaan kenet tulee kiertää kaukaa (vaikkapa känniläiset tai ihan pienet lapset) ja kenet voi päästää lähelle, lallattaen sitä perus mantraa: "Varo käsiä."
Vaikka kuinka yrittäisin keskittää huomioni pentuun, kun ohittamista harjoitellaan, minkä aivan todella varmasti se ohikulkija kuulee ja näkee, niin silt minuun vilkaisemattai: "Iiiihana koira" ja kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidänkin pentu tykkää haleista ja huomiosta. Saa tulla silittämään, tosin kaikki aina kysyy lupaa. Eli turha ongelma.
Minun koiriani on aina saanut tulla tervehtimään kuka vain, pennusta pitäen, lapsista uhkaavannnäköisiin mustapartaisiin römeä-äänisiin miehiin -kontrolloidusti tietysti, mutta kuitenkin. On tärkeää, että pennusta kasvaa sosiaalinen, rohkea ja kaupunkiympäristöön tottunut koirakansalainen.
Vierailija kirjoitti:
Ap kasvattaa remmirähjääjää.
Täysin samaa mieltä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sitten päästät sen hyppimään jalkoihini.
Yleissääntö pitäis olla, että ei vaan mennä vieraisiin koiriin ollenkaan kajoamaan, oli ne sitten pentuja tai aikuisia. Ärsyttää, kun lenkillä tullaan kädet ojossa koiraa kohti, vaikka itse tietää, että koira ei vieraista ihmisistä juurikaan välitä ja mekin tykättäis mennä reipasta lenkkiä eikä jatkuvasti pysähdellä. En minäkään kenenkään vaippamyttyä mene väkisin tsekkaamaan ja masusta rapsuttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö pidä sitä talutushihnassa kun se pääsee ohikulkijan luo??
No niin, ap teki taas pitkästä aikaa sellaisen aloituksen, joka varmasti paisuu monen sivun pituiseksi. On niin herkkä aihe. Olisit vielä kirjoittanut, että "älkää päästäkö lapsianne koirani lähelle", niin tarinan menestys olisi ollut taattu.:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä AP:n tarkoituksena on saada pennustaan koira, joka ei odota joka vastaantulijalta rapsutuksia, vaan kävelee ohi muina miehinä, ellei erikseen sovita silityksistä. Ei oo rasittavampaa kuin koira joka pysähtyy joka ihmisen kohdalla, tai ihminen, joka pysähtyy joka koiran kohdalla.
Jotenkin tuntuu siltä, että tämä aloitus on täällä pitkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa koiraani tulivat kaikki pentuna silittelemään ja nyt aikuisena rähisee remmissä (vaikkei siis vihainen koira ole) ja ei myöskään pidä muista koirista (pelkää) koska mukama kiltti koira kävi pentuna päälle.
Nykyään harva tahtoo silittää ja koiralle tämä on tietysti outoa ja haluaisikin JOKA IKISTÄ tervehtiä. Jos en olisi ollut niin kokematon olisin kieltänyt silittelyt ja vaan käskyllä/luvalla antanut pennun tervehtiä muuten tottuu siihen ja haluaa kaikkia tervehtiä ja ei kävele nätisti.
Ja on monia ihmisiä jotka ei kysy lupaa tai jopa suuttuvat kun ei saa silittää. Koira on eläin ei lelu.
Yrittäkää myös naiset ymmärtää se, että me miehet emme ole mitään vapaata riistaa. Ette voi niin vain kesken lenkin käydä käsiksi perseeseeni tai etumukseeni. Myös meillä miehillä on tunteet ja oikeus koskemattomuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ei kukaan halua sun rumaan ja haisevaan piskiin edes koskea. Pidä se kurissa ja vie ulos mieluiten öisin, jottei se pilaa maisemaa.
Kuule ei vois vähempää kiinnostaa rakkis.
Kai sentään keräät sen jätökset pois? En ymmärrä koirien omistajia, jotka jättävät kakat lojumaan keskelle tietä.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää myös naiset ymmärtää se, että me miehet emme ole mitään vapaata riistaa. Ette voi niin vain kesken lenkin käydä käsiksi perseeseeni tai etumukseeni. Myös meillä miehillä on tunteet ja oikeus koskemattomuuteen.
Aika tiukkis. Kyllä mun miestä saa tulla ihan kaikki silittään. Ehkä 15 vuotta miehenpitokokemusta ammattitaidolla on taannut tän mun rennon asenteen.
kysyn aina luvan saako silittää, ja opetan lapsianikin kysymään! koiranpentujen kohdalla tiedän , että erittäin todennäköisesti hyppivät ja näykkivät, joten pienempää lasta (2v) en laske edes lähelle ettei pelästy.
Öööh..en välttämättä tyydy tarkkailemaan etäisyydeltä, kysyn saako silittää ja jos saan luvan, silitän. Tiedän kyllä että pennut hyppi ja saattaa purra, varmasti jokaikinen ihminen tämän tietää, aika harva ei tiedä ja suuttuu siitä. Omistaja voi siirtää vastuun vastaantulijalle varoittamalla: Se sitten hyppii ja puree leikillään. Noin, vastaantulijaa on varoitettu pennun riehakkuudesta.
Ei se sen vaikeampaa ole.
Kysymättä ei tietenkään kenenkään omaisuuteen saa koskea.
Jaa. Mun pentua on kaikki tervetulleita tervehtimään. Ehkä 20 vuotta koirien omistamista ja 12 vuotta kennelnimellä kasvattamista on tehnyt vähän vähemmän tiukkikseksi.