Pentukoiran kadulla näkevät!!! ÄLKÄÄ hyökätkö silittämään, halaamaan, pussaamaan!

Asia, josta minun on aivan pakko kirjoittaa. Pyytäisin jokaista kävelijää, lenkkeilijää lukemaan!

Koiranpentu on varmasti useimpien mielestä mielettömän suloinen otus pomppiessan lumihangessa,
Kun tulet kadulla/polulla "iiiihaaanan" koiranpennun ja taluttajan vierelle ja pysähdyt koiraa silmiin tuijottaen ihastemaan pentua ilakoivaan ääneen voivotellen ja leperrellen, sinun täytyy muistaa se tosiasia, että pieni ja kaikkein herttaisinkin pentu voi olla arvaamaton, varsinkin aivan vieraalle. Ihailemasi pentu juuri sillä hetkellä vasta opettelee ympäristöä, hajuja, ääniä. Ulkona on vielä sinun lisäksesikin niin paljon uskomattomia, uusia juttuja, ettei sen innostuksen määrällä ole rajoja.

Koiranpennulla ei vielä ole rajoja.

Valitettavasti ja todennäköisesti se vasta koulutuksensa alussa saattaa silkasta onnesta ja innostuksesta, ja mielestään sinusta uuden leikkikaverin löytäneenä, heittäytyä syliisi tuhatta ja sataa. Se voi yllättäen käyttäytyä aiivan hallitsemattomasti, ihan toisin kuin miten se juuri äsken taluttajan vieressä ja silmiesi edessä käyttäytyi: se siis unohtaa kaikki mikä sille on opetettu. Se voi hyppiä päällesi ja liata tassuilla vaatteesi. Se voi samalla raapia kömpelöillä tassuillaan, puraista rannettasi kun yrität väistää, sillä pentuna pyrkii oikein innoissaan järsimään. Kyllä, niin tekee koira kuin koira.

Kaikki tämä, vaikka se päälle hyppiminen ja järsiminen olisi kodin sisäpuolella lähes itsestäänselväksi opittu juttu.

Vastuu on loppupelissä tietenkin ja ehdottomasti ja vativarmasti koiran omistajalla, oltiinpa sisällä tai ulkona, maalla tai vedessä tai vaikka taivaalla. Tätä taluttajan kantamaa vastuuta pyydän muistamaan kunnioittaa: hän, siis omistaja, on se, joka päättää ketä se saa tervehtiä ja ketä ei, milloin saa tervehtiä ja million ei.

Koska ihmiset:

Pieni koiranpentu on yhtä sivistynyt kuin lapanen. Osaathan täysikasvuistenkin koirien kohdalla varautua ja laskelmoida vaikka ihan huomaamattasikin "voiko tätä silittää". Toisin sanoen keneltä tahansa vastaantulevalta koiralta, nuorelta tai vanhalta, pieneltä tai isolta EI voi automaattisesti odottaa hyviä käytöstapoja. Ei varsinkaan pennulta; vaikka se ihana pallero olisi kuinka suloinen ja periaatteessa arviosi mukaan vaaraton.

Haluaisin siis suositella ulkoileville tyytyä tarkkailemaan koiranpennun tutkimusmatkaa pieneltä etäisyydeltä - siis siis ihan vaan siellä missä olet ja jatkaen matkaa sinne minne olit menossakin - ja antaa taluttajalle "työrauha". Omistaja näes joka kerta koiran kanssa ulkoillessaan opettaa pennulle vastaantulevien ihmisten ja koirien sujuvaa ohittamista; nuo tilanteet ovat erityisen arvokkaita kun koirasta koulitaan "yhteiskuntakelpoinen" näille sinunkin tallaamillesi kaduille, joissa jokaisella on turvallista kävellä tai juosta tai ryömiä tai hölkätä..

Tarkoitus tässä yllättävien uusien tuttavien innostuksen säätelyssä on se, että koirasta kasvaa kokemusten pohjalta parhaassa tapauksessa oikein ihmisrakas ja reipas, mutta hillitty niin, että ulkona ei jatkossa eikä koskaan hyökätä kenen tahansa vastaanyulijan päälle (kuten sinun), ei rynnätä kohti, eikä haukuta tai murista.

Tuo koiranpentu kyllä pääsee vastaanottamaan niin taroamaasi hellyyttä, mutta ainoastaan taluttajan ja sinun yhteisestä sopimuksista - heti sitten, kun koiran käytös on ennakoitavissa niin, lenkkitiellä kohtaaminen on mukavaa ihan jok'ikiselle osapuolelle.