Metatyö on totta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitään "perhekokouksia" jaksaisi. Kyllä tervejärkinen ihminen osaa asiat hoitaa ja loksahtelemaan paikalleen ilman mitään järkyttävää suunnittelua ja kokoustelua. Ihan itseaiheutettua stressiä tollainen. Viiden minuutin miettimisellä jo keksii viikon  ruokalistan ja kauppalista sen mukaan.

Jio, olen yrittänyt tuotakin taktiikkaa, että alennan mun kotona tehtävän työni arvon. Olen yrittänyt ajatella, että ei tämä ole mitään. Aivan sama, vaikka näitä asioita kukaan ei hoitaisikaan, mutta kyllä mä ne tässä toisella lädellä hoitasen. Kyllähän mäkin voin menmä olkkariin katsomaan ampumahiihtoa samalla kun kuorin perunoita. Otan vaan kipot sinne mukaan. Euhän mun työllä ja tekemisillä ole väliä, pikkujuttuja. Eihän mun tarvii mitään vapaa-aikaa ja lepoa pitää. Lasten ilon ja harrastusten ja arjen sujuminen ovat lepoa. Se on lepoa, kun jaksan pitää rattaat pyörimässä.

Ja sitten välillä illan hiljaisina hetkinä vaan väsyttää niin etten jaksa kuin itkeä. Olenkohan ainoa joka tuntee näin. Kukaan ei ymmärrä, eikä tästä saisi edes puhua. En saisi valittaa, en väsyä. Minun työni on näkymätöntä, itsestäänselvyyttä. Se pitää vain hoitua, ei siitä saa puhua. Sillä työllä ei ole tekijää, se vain tulee tehdyksi.

Jeps, eli itseaiheutettua stressiä. Ne ovat asioita jotka pitää tehdä ja tulee tehdyksi ILMAN että niistä stressataan ja funtsitaan tuntitolkulla etukäteen. Ei ne sillä miettimisellä ja märehtemisellä tule yhtään sen valmiimmaksi. Ymmärrän kyllä jos toinen on juuri tuollainen stressaajaluonne jonka pakko kaikki suunnitella etukäteen millin tarkasti ja toinen on toteuttaja joka vain toteaa ja tekee pois niin yhteiselo voi olla kamalaa.

Joo toinen vaan toteaa ja tekee pois ja joku muu saa korjata jäljet. Lapsilla kurahousut unohtuneet kotiin, vasu-lappu unohtunut palauttaa, kaverisynttäreiden lahja unohtunut ostaa ja kiireessä haetaan kioskilta menomatkalla jotain, lapsen harrastus muistettiin vasta 30 min ennen ja myöhästyi alusta 20 min, lapselle uudet sukset, ostetaanko käytetyt vai uudet, lapsella kaverin kanssa tullut riita ja siitä paha mieli, miten toimitaan, miten lapsen kanssa käydään läpi, miten ohjataan?

Joskus on vaan pakko vähän käyttää myös päätään.

Pääsääntöisesti naiset liioittelevat metatyön määrää kotona ja lisäksi vielä stressaavat turhasta monesti. Samalla lailla monella miehellä on esimerkiksi asiantuntijatyöstä (siis oikeasta, eikä mistään turhasta design- tai projektikoordinaattorin tms.) metatyötä joka on hoidettava.

Vierailija kirjoitti:

Istukaa alas 1-2 kertaa viikossa ja käykää läpi hoidettavat asiat. Sitten sovitte kumpi ne hoitaa ja minä päivänä/mihin mennessä. Ei sitä ihan yhtäkkiä opi, mistä kertoo tuo että pari päivää on ok ja sitten taas kosahtaa. Kun on yhdet talvivaateostokset tehnyt, on seruaavana vuonna helpompaa jne.

Eli äiti on esimies ja mies alainen? Tämä alaisen motivointi olisi sitten lisätyö ap:lle. Ymmärrän hyvin miten ap on tuossa tilanteessa. Asiat on helpompi tehdä yksin kuin pettyä jatkuvasti toisen nollapanokseen kymmenistä ja sadoista lupauksista ja ohjauksesta huolimatta. Mies on selvästi osannut joskus ja sitten väsynyt, kun ei ole vastuu sopinut herralle. Toiset ihmiset kantavat vastuuta ja toiset eivät. Valitettavasti naisilla on usein sisäinen pakko hoitaa se perhe vaikka kumppani luistaisikin. 

Vierailija kirjoitti:

Pääsääntöisesti naiset liioittelevat metatyön määrää kotona ja lisäksi vielä stressaavat turhasta monesti. Samalla lailla monella miehellä on esimerkiksi asiantuntijatyöstä (siis oikeasta, eikä mistään turhasta design- tai projektikoordinaattorin tms.) metatyötä joka on hoidettava.

Naisetko eivät tee asiantuntijatyötä?