:( Lohduton tarina pienen 3-vuotiaan pojan kärsimyksistä ja lääkäri-isän turhista toiveista saada eutanasia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

muuhun en ota kantaa, mutta jäi tosiaan vaivaamaan tuo että poika illalla oksentaa ja valittaa päänsärkyä. Jo maallikkokin tietä että silloin on joku vakava aivotapahtuma kyseessä, ja poika pitäisi toimittaa ensiapuun. 3 v osaa jo kertoa kai onko paha pääkipu vai ei? Ihmetytti ainoastaan tuo välinpitämätön suhtautuiminen kahdella korkeakoulutetulla tuollaiseen selkeään oireeseen, mennään vaan nukkumaan, jospa se siitä?

No en tiedä olisiko mikään siinä vaiheessa silti pelastanut lasta.

Eino kai osasi sanoa että pää sattuu, mutta on paljon 3-vuotiaita jotka ei vielä osaa kivusta kertoa selvästi, jos ollenkaan. 

Varmasti heidän reaktio ei johtunut välinpitämättömyydestä, törkeästi kirjoitat. Jälkeenpäin on aina helppo viisastella. 

Mutta jokatapauksessa jutussa sanottiin että Einoa ei olisi voitu pelastaa, vaikka tapaus olisi sattunut keskellä kirkasta päivää ja oltaisiin heti menty sairaalaan. Vuoto oli niin massiivinen ja äkillinen. 

Minua jäi vaivaamaan kyllä myös tämä yhdistelmä pääkipu + oksentaminen, ja sen enempää ei huolehdittu? Nuo on aivotärähdyksen oireita - olisin ensimmäiseksi alkanut miettiä, onko lapsi voinut tietämättäni lyödä päänsä päivän aikana, esim. päivähoidossa kenenkään huomaamatta (taju mennyt hetkeksi ja sen jälkeen ollut hetken aikaa hämmennyksissä, joten reaktio ei ole ollut itku, tai jos toinen lapsi on uhkaillut olemaan kertomatta), tai kotosalla. Silloinhan lasta pitää herätellä juuri sen tarkistamiseksi, ettei ole tullut aivoverenvuotoa.

Nyt sitten kun tämän välinpitämättömyyden yhdistää siihen, että tulevat lehteen puhumaan eutanasian tarpeellisuudesta, en ole ihan varma, onko tuossa perhedynamiikassa ollut kaikki ihan kohdillaan.

Lääkäreitähän ne Madeleine McCanninkin vanhemmat ovat.

Lääketieteessä on tapahtunut sellaistakin, että 20 vuoden koomasta herätään, kun aivot ovat saaneet parantaa itseään rauhassa. Eino reagoi hoitotoimenpiteisiin ym.... En olisi itse antanut kuivattaa lasta kuoliaaksi. Isä itsekin sanoi välillä miettineensä, että mitä jos Eino kuitekin on tietoinen ympäristöstä, mutta ei pysty sitä mitenkään ilmaisemaan. Juu, lääketieteen mukaan sen ei pitäisi olla mahdollista, mutta aivot ovat hyvin salaperäinen elin.

On aika hirveä kommentti. Hienoa jälkikäteen viisastella kuinka heidän olisi pitänyt toimia. Lehtijutussahan todettiin että aivoista ei ollut kaiken jälkeen jäljellä tarpeeksi että Eino olisi kyennyt elämään minkäänlaista elämää. Koomasta voi herätä mutta silloin aivot on kunnossa, eihän kooma vaikuta ihmisen aivojen kuntoon. Kun aivot on tuhoutuneet ne on tuhoutuneet. Millähän kuvittelet että ne jotenkin uusiutuisivat? 

Ja siitä että Einolla oli pää kipeä samalla kun oksetti, no eipä siitä välttämättä tule heti ensimmäisenä mieleen aivotärähdys, ja vaikka hänet olisi pidetty hereillä niin lehtijutussa mainitaan että vaikka ambulanssi olisi tilattu heti ei se olisi ehtinyt paikalle tarpeeksi nopeasti jotta avusta olisi ollut hyötyä. Vai pitäisikö sinusta kaikki pääkipua valittavat oksennustaudissa olevat lapset viedä lääkäriin? Lehtijutussa myös mainittiin että kyseessä oli synnynäinen vika aivoissa jota ei huomata ennen kuin verenvuoto aivoissa alkaa.

Oletkohan lukenut juttua ollenkaan vai etkö vain ymmärrä lukemaasi kun tuollaisia pohdit. 

Osa jutuista vaikuttaa vanhempien selittelyltä. Miten vanhemmat ovat tulkinneet tai halunneet tulkita lääkärien sanomisia. "Aivot tuhoutuneet." Se ei ole mikään diagnoosi. Pitäisi nähdä ne paperit ja keskustella hoitaneiden lääkäreiden kanssa ja verrata vastaaviin tapauksiin. Eino ei ollut aivokuollut, jolloin potilas voidaan julistaa kuolleeksi. Siitä seuraava askel on vegetatiivinen tila, ja siitä taas voi toipua.

Eino oli siinä tilassa vain pari kuukautta, ja jo siinä ajassa vanhemmat olivat painostaneet eutanasiaan. Minusta tämä on tyyppiesimerkki siitä, että perhe ei kestä ajatusta vaikeasti vammaisesta lapsesta ja tekevät näin "jälkiabortin".

Tämä on niin iso asia, että kaikkiin kauniisiin paketteihin tungettua lobbausta ei pidä niellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

muuhun en ota kantaa, mutta jäi tosiaan vaivaamaan tuo että poika illalla oksentaa ja valittaa päänsärkyä. Jo maallikkokin tietä että silloin on joku vakava aivotapahtuma kyseessä, ja poika pitäisi toimittaa ensiapuun. 3 v osaa jo kertoa kai onko paha pääkipu vai ei? Ihmetytti ainoastaan tuo välinpitämätön suhtautuiminen kahdella korkeakoulutetulla tuollaiseen selkeään oireeseen, mennään vaan nukkumaan, jospa se siitä?

No en tiedä olisiko mikään siinä vaiheessa silti pelastanut lasta.

Eino kai osasi sanoa että pää sattuu, mutta on paljon 3-vuotiaita jotka ei vielä osaa kivusta kertoa selvästi, jos ollenkaan. 

Varmasti heidän reaktio ei johtunut välinpitämättömyydestä, törkeästi kirjoitat. Jälkeenpäin on aina helppo viisastella. 

Mutta jokatapauksessa jutussa sanottiin että Einoa ei olisi voitu pelastaa, vaikka tapaus olisi sattunut keskellä kirkasta päivää ja oltaisiin heti menty sairaalaan. Vuoto oli niin massiivinen ja äkillinen. 

Minua jäi vaivaamaan kyllä myös tämä yhdistelmä pääkipu + oksentaminen, ja sen enempää ei huolehdittu? Nuo on aivotärähdyksen oireita - olisin ensimmäiseksi alkanut miettiä, onko lapsi voinut tietämättäni lyödä päänsä päivän aikana, esim. päivähoidossa kenenkään huomaamatta (taju mennyt hetkeksi ja sen jälkeen ollut hetken aikaa hämmennyksissä, joten reaktio ei ole ollut itku, tai jos toinen lapsi on uhkaillut olemaan kertomatta), tai kotosalla. Silloinhan lasta pitää herätellä juuri sen tarkistamiseksi, ettei ole tullut aivoverenvuotoa.

Nyt sitten kun tämän välinpitämättömyyden yhdistää siihen, että tulevat lehteen puhumaan eutanasian tarpeellisuudesta, en ole ihan varma, onko tuossa perhedynamiikassa ollut kaikki ihan kohdillaan.

Lääkäreitähän ne Madeleine McCanninkin vanhemmat ovat.

Lääketieteessä on tapahtunut sellaistakin, että 20 vuoden koomasta herätään, kun aivot ovat saaneet parantaa itseään rauhassa. Eino reagoi hoitotoimenpiteisiin ym.... En olisi itse antanut kuivattaa lasta kuoliaaksi. Isä itsekin sanoi välillä miettineensä, että mitä jos Eino kuitekin on tietoinen ympäristöstä, mutta ei pysty sitä mitenkään ilmaisemaan. Juu, lääketieteen mukaan sen ei pitäisi olla mahdollista, mutta aivot ovat hyvin salaperäinen elin.

Oletteko te vatipäät edes lukeneet juttua?

Ensinnäkin koko tapaus sattui vuonna 2005, eli yli kymmenen vuotta sitten. Kuopukseni on syntynyt samoihin aikoihin kun Eino kuoli. Tiedän tämän tapauksen etäisesti, koska poika oli äitini kaverin lapsenlapsi. Tiesin sen vain siitä, että puhuttiin elämän sattumanvaraisuudesta: kun äitini iloitsi kolmannesta lapsenlapsestaan, kaveri suri ja odotti Lastenklinikan uutisia. Osasin äidin kirjoittaman kirjan myötä yhdistää tapaukset.

Otetaan nyt tapaus aivotärähdys: Minulla oli tuossa vaiheessa mm. Einon ikäinen kuopus ja melkein 5-vuotias esikoinen. Itselläni on ollut lapsena kaksi aivotärähdystä ja tiedän ne oireet liiankin hyvin ja tiedän että pitää herätellä jne. Jossitella aina voi, mutta jos mulla olis ollut molemmat lapset kipeänä, toisella flunssa ja toinen on valitellut pääkipua ja oksentanut kerran, olisin minäkin varmaan ajatellut ensisijaisesti sen olevan okennustautia. Ainakin itselläni ja myös kaikilla lapsillani oksentaminen on aiheuttanut pääkipua, siis se yökkääminen. Ehkä olisin keksinyt kysyä, oletko satuttanut sen jotenkin? Ehkä en, jos mitään viitteitä moiseen ei olisi ollut. Tiedän kokemuksesta, että aivotärähdykseen yleensä vaaditaan kuitenkin aikamoinen tärsky ja oireet alkavat aika nopeasti. Itselläni oikeastaan ihan välittömästi tapahtuneesta. On jotenkin poissa siitä hetkestä mitä elää, kuin katselisi hidastettua filmiä. On vaikea uskoa, että päivähoidossa sattuneessa jutussa, jota kukaan ei olisi huomannut, olisi tullut aivotärähdys, jonka ensimmäinen oire on yöllä oksentaminen ja pääkipu (aivotärähdykseen liittyy vahvasti myös juuri tuollainen asioiden ulkopuollella olemisen kokemus, pienestä, valveilla olevasta lapsesta tällaisen kyllä huomaisi). En tuossa vaiheessa ollut edes ajatellut noin pienellä lapsella aivoverenvuodon mahdollisuutta.

No, Einolla ei ollut aivotärähdystä. Ei todellakaan. Vaan sellainen aivoverenvuoto, joka tuhosi aivot käytännössä kokonaan. Jos luit jutun, siinä viitataan Einon toisen leikkauksen suorittaneen Töölössä yhden maailman parhaista neurokirurgeista. Tällä viitataan ilmeisen selvästi Juha Hernesniemeen. Jutussa todetaan myös, että vaikka apu olisi saatu siinä ja heti, oli aivoverenvuoto niin kuolettava, ettei Einoa olisi voitu pelastaa. 

Toi sun viimeinen kappala on täyttä idiotismia. Ketään ei pidetä koomassa kahtakymmentä vuotta, ellei aivoissa ole sellaista toimintaa, että ne ovat ns. elossa kuitenkin. Kuten vaikka Schumacher. Tässä tapauksessa näin ei ollut, minkäänlaisia toipumisen mahdollisuuksia ei ollut ja sen totesi tuo yksi maailman parhaista, jonka asiantuntemukseen kuitenkin luotan enemmän kuin av-mamman "tapahtuuhan leffoissakin" -spekulaatioon.

Kirjoituksesi on tyhmä ja julma.

Einoahan nyt vireillä oleva kansalaisaloitteen ajama lakimuutos ei olisi edes koskenut, koska sen on tarkoitus koskea täysikäisiä, täydessä ymmärryksessä olevia henkilöitä. Isä halusi kertoa tilanteen, jossa euanasia olisi armollisempi tapa lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Juttu oli niin pitkä, etten malttanut pysähtyä lukemaan sitä kokonaan. Hyvin liikuttava se oli, kuten kaikki sairautta ja kuolemaa läheisen näkökulmasta käsittelevät jutut.

Eutanasia ei silti ole rakkauden teko kuten ei aborttikaan.

______________________________________________________________________________________________________

** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **

Saako usko aikaan sen, että et edes vaivaudu lukemaan toisen näkökannan perusteluja?

MInullakin on ystävissäni ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan, syvästikin, mutta he eivät ole tyhmiä eivätkä sokeita, vaan älykkäitä ihmisiä, jotka punnitsevat asioita joka kantilta.

Sinä olisit voinut vaivautua sen verran, että olisit edes lukenut jutun läpi.

Olen itse joutunut seuraamaan useammankin läheisen kuolinkamppailua parantumattoman sairauden, eli syövän kourissa.  Riittävästä kipulääkityksestä huolimatta loppu kestää, eikä ole kaunista katsottavaa, saati kaunista sille kuolevalle. Vaikka mieli haluaisi jo pois, keho toimii omalla tavallaan, kamppaillen kuolemaa vastaan .

Viimeisin tapaus oli sellainen, että saatuani tiedon läheiseni tilan huononemisesta, jouduin keskelle absurdia näytelmää; läheiseni huutaa tuskissaan riittämättömän kipulääkityksen takia, suoraa huutoa. Samassa huoneessa oli kaksi muutakin kuolemaa tekevää, eivät vielä ihan siinä viimeisessä vaiheessa, joten voin vain kuvitella, miltä heistä tuntui seurata tätä kamppailua (pk-seutu, riittämättömät tilat) .

Hänelle - ja minulle - oli luvattu , että kipuja ei tarvitse kärsiä...jouduin taistelemaan hänelle riittävän kipulääkityksen.

Tämän ihmisen kanssa keskustelimme eutanasiasta hänen saatuaan tiedon sairaudestaan.  Hän kertoi, että jos se olisi mahdollista, hän ehdottomasti haluaisi eutanasian siinä vaiheessa, kun sairaus on tehnyt jo niin paljon tuhoa, että elämä käy sietämättömäksi, pelkäksi kuoleman odottamiseksi, kipujen kera, sängyssä maaten kykenemättä enää itse mihikään muuhun kuin korkeintaan ajattelemaan - sitä kuolemaa.

Kyllä, allekirjoitin eutanasia-aloitteen.