:( Lohduton tarina pienen 3-vuotiaan pojan kärsimyksistä ja lääkäri-isän turhista toiveista saada eutanasia

Kaikki heti allekirjoittamaan tämä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2212

Ei tarvi enää allekirjoittaa, sai jo 50000, mutta ei pelkoa, ei tämä eduskunta sitä läpi vie. Äänestäkää seuraavalla kerralla muita kuin persuja, kepuja ja kristillisiä, niin voi mennäkin läpi. Tosin Suomi on sivistysvaltio eikä me haluta takaisin valtioksi joka murhaa kansalaisiaan (eutanasia aka armoMURHA). Jokaisella on toki oikeus tehdä se itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sillä lääkäri-isällä keinot olisi ollut. Ai niin, mutta olisi ollut lääkärinvalaa vastaan. Teloittajat näihin puuhiin tai sitten eutanasiaa haluavalle kunnon neuvot ja pääsy keinoihin, mutta murhaajia tai teloittajia ei lääkäreistä tee kukaan ihminen. Ali-apinat tekevät. Ja natsit.

Olishan sillä keinot ollut ja onhan lääkäreillä muillakin. Ainoa vaan, että se on LAITONTA. Ja siitä joutuu vankilaan. Isähän tuossa jutussa sanoikin, että olis auttanut poikaa lähtemään, jos muuta perhettä ei olisi ollut. Miehellä kun oli vastuu myös toisesta lapsestaan.

Lääkärin vala kuuluu seuraavassti :

»Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.

Työssäni noudatan lääkärin etiikkaa ja käytän vain lääketieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä. Tutkimuksia ja hoitoja suositellessani otan tasapuolisesti huomioon niistä potilaalle koituvan hyödyn ja mahdolliset haitat.

Pidän jatkuvasti yllä korkeaa ammattitaitoani ja arvioin työni laatua.

Suhtaudun kollegoihini kunnioittavasti ja annan heille apuani, kun he potilaita hoitaessaan sitä pyytävät. Rohkaisen potilaitani kysymään tarvittaessa myös toisen lääkärin mielipidettä.

Kunnioitan potilaani tahtoa. Pidän salassa luottamukselliset tiedot, jotka minulle on potilaita hoitaessani uskottu. Täytän lääkärin velvollisuuteni jokaista kohtaan ketään syrjimättä enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ammattietiikkani vastaisesti.[1]»

Elämää, ja etenkin ihmisyyttä, voi kunnioittaa myös siten, että auttaa ihmistä lähtemään tästä maailmasta, jotta ihminen joudu kärsimään turhaan. Joskus se kärsimysten lievittäminen  vaatii kuolemaan avustamisen.

Älä viitsi. Puhut lääkärinvalasta ja haluat että on ok pakottaa lääkäri murhaamaan fyysisesti terve mutta mieleltään sairas nuori (kuten on jo tapahtunut). En minä lääkärinvalassa ilmoittanut suostumustani murhaamaan potilaitani. Kärsimyksiä voi lieventää vaikka kivut olisi miten kovat (palliatiivinen sedaatio). Ei syytä pakottaa lääkäreitä murhaajiksi. Valtaosa lääkäreistä vastustaa eutanasiaa nimenomaan lääkärinvalan vastaisena.

Hirveetä lukea kun isä toivoo pian pojan kuolemaa mahtaa tuntua lapsiparasta hylätyltä olo. Äijä ei kestä vaan omia tunteitaan ja siirtää ne lapseensa. Hirvittävää!

Tottakai lapsi haluaa tehdä iskänsä mieliksi ja kuolla pian mutta aikuisella pitäisi olla tajua ja sydäntä vaan toivoa että elää pitkään. Lapsihan tuossa hylätään pahimmin ihan kammottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei syytä pakottaa lääkäreitä murhaajiksi.

Vapaaehtoisia riittää yllin kyllin, ketään lääkäriä tai hoitajaa ei tarvitse pakottaa. 

On myös kummallista nimittää murhaksi sitä, että potilas itse tahtoo kuolla. Ennemminkin nimittäisin eutanasiaa itsemurhan vaihtoehdoksi tai hallituksi itsemurhaksi.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa on hyvä muistaa, että jos vakaumuksensa vuoksi tuntee eutanasian vääräksi niin sitä ei tarvitse itselleen tai lapsilleen edes harkita. Ongelmalliseksi tilanne tulee, kun asiasta on päättämässä kaksi eri mielipidettä. Aikuisella tietysti oma tahto on se tärkein. Sitä vastaan ei kenenkään pitäisi käydä. Lasten kohdalla tilanne on vaikeampi. 

On hyvä muistaa myös se, että asia ei ole näin mustavalkoinen. Aloitteessa esimerkiksi esitetään, että eutanasiaa ei anneta masentuneille, mutta entäs kun masennus ei ole mitenkään yksinkertainen diagnosoitava? Miten varmistutaan siitä, että kyseessä on ihmisen oikea tahto eikä masennus puhu hänen puolestaan?

Entä sosiaaliset paineet? Kun ihminen on enää taakka ja kustannuserä ja omaiset jakavat jo perintöä? Onko varmaa että jokainen pystyy tässä tilanteessa ilmaisemaan omaa tahtoa, jos haluaa elää ja saada hoitoa?

En vastusta eutanasiaa, mutta en kannatakaan. Ihmettelen ihmisiä, jotka pystyvät muodostamaan tästä asiasta mielipiteen noin vain, vieläpä jonkun "kansan syviin riveihin" vaikuttamisen mestarin, Ulla Appelsinin, lobbausjutun perusteella. Etenkin kun juttu puhuu aivan asian syrjästä kun tämä poika ei olisi eutanasiaa voinut edes saada? Asiasta tarvittaisiin vielä paljon kiihkotonta, asiantuntevaa keskustelua ilman mediaseksikkäitä vaikuttamisyrityksiä. Pelkään tosin, että päättäjät näkevät tässä helpon tavan säästää vanhustenhoidon kustannuksissa, ja aloite hyväksytään noin vain.

Vierailija kirjoitti:

Minusta passiivinen eutanasia on ihan kristillinen teko ja siihenhän Einon kohdalla päädyttiinkin. Eli lopetettiin hoidot ja poika hiipui pois. Ei Jumala vaadi ketään  makaamaan vihanneksena koneitten varassa, ihminen saa kuolla luonnollisesti, niin kuin hänelle kävisi ilman lääketiedettä käden ulottuvilla.

- uskovainen

Saattaa Sinunkin usko horjua jos joudut katsomaan rakasta läheistäsi joka saattohoidossa kuolee. Se ei ole kaunista katsottavaa. Kivun määrän voi vain aistia sekä nähdä tuskaisina virnistyksinä kuolevan kasvoilta.

Sitä tarinaa ei voinut lukea itkemättä. Harvinaisen selvä esimerkki siitä, millaisessa tilanteessa eutanasia olisi ollut tarpeen.

Voisi olla vielä yksi käsky: älä turhaan pitkitä kärsivän elämää. Voisi ns.kristityt siirtyä ihan omilla aivoillaan ajattelemaan mikä on oikein ja mikä väärin. Väärin on kaiken elollisen kärsimysten pitkittäminen ja sen puolustaminen johonkin satukirjaan vetoamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

muuhun en ota kantaa, mutta jäi tosiaan vaivaamaan tuo että poika illalla oksentaa ja valittaa päänsärkyä. Jo maallikkokin tietä että silloin on joku vakava aivotapahtuma kyseessä, ja poika pitäisi toimittaa ensiapuun. 3 v osaa jo kertoa kai onko paha pääkipu vai ei? Ihmetytti ainoastaan tuo välinpitämätön suhtautuiminen kahdella korkeakoulutetulla tuollaiseen selkeään oireeseen, mennään vaan nukkumaan, jospa se siitä?

No en tiedä olisiko mikään siinä vaiheessa silti pelastanut lasta.

Eino kai osasi sanoa että pää sattuu, mutta on paljon 3-vuotiaita jotka ei vielä osaa kivusta kertoa selvästi, jos ollenkaan. 

Varmasti heidän reaktio ei johtunut välinpitämättömyydestä, törkeästi kirjoitat. Jälkeenpäin on aina helppo viisastella. 

Mutta jokatapauksessa jutussa sanottiin että Einoa ei olisi voitu pelastaa, vaikka tapaus olisi sattunut keskellä kirkasta päivää ja oltaisiin heti menty sairaalaan. Vuoto oli niin massiivinen ja äkillinen. 

Minua jäi vaivaamaan kyllä myös tämä yhdistelmä pääkipu + oksentaminen, ja sen enempää ei huolehdittu? Nuo on aivotärähdyksen oireita - olisin ensimmäiseksi alkanut miettiä, onko lapsi voinut tietämättäni lyödä päänsä päivän aikana, esim. päivähoidossa kenenkään huomaamatta (taju mennyt hetkeksi ja sen jälkeen ollut hetken aikaa hämmennyksissä, joten reaktio ei ole ollut itku, tai jos toinen lapsi on uhkaillut olemaan kertomatta), tai kotosalla. Silloinhan lasta pitää herätellä juuri sen tarkistamiseksi, ettei ole tullut aivoverenvuotoa.

Nyt sitten kun tämän välinpitämättömyyden yhdistää siihen, että tulevat lehteen puhumaan eutanasian tarpeellisuudesta, en ole ihan varma, onko tuossa perhedynamiikassa ollut kaikki ihan kohdillaan.

Lääkäreitähän ne Madeleine McCanninkin vanhemmat ovat.

Lääketieteessä on tapahtunut sellaistakin, että 20 vuoden koomasta herätään, kun aivot ovat saaneet parantaa itseään rauhassa. Eino reagoi hoitotoimenpiteisiin ym.... En olisi itse antanut kuivattaa lasta kuoliaaksi. Isä itsekin sanoi välillä miettineensä, että mitä jos Eino kuitekin on tietoinen ympäristöstä, mutta ei pysty sitä mitenkään ilmaisemaan. Juu, lääketieteen mukaan sen ei pitäisi olla mahdollista, mutta aivot ovat hyvin salaperäinen elin.

59 289 kannatusta. 50 000 täynnä mutta vielä tulee koko ajan lisää allekirjoituksia.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2212

Niin..miksi uskotaan kun lääkärin mukaan ei mitään toiveita.. Aivot voi tehdä yllätyksiä..etenkin lasten. Jos oli s vaan nukutettu pitkäks aikaa et ois saanu parantaa itsensä.. Jos ja jos enkä mä mitään oikeesti tiiä ja kaukaa helppo huudella mut..

Kun tuota juttua lukee hiukan vastakarvaan, tulee esiin täydellinen perhe, joka ei kestä sitä, että kyllä, heillekin voi käydä näin. Hehän puhuvat siitä ihan suoraankin. Että heillä on pieni poika vegetatiivisessa tilassa.

Lapsen äiti on psykoterapeutti. Heidän joukossaan varsinkin on niitä, joilla ei ole omassa elämässä palikat kasassa. Se saakin hakeutumaan alalle. Kuvaan sopii kuitenkin kuvitelma omasta paremmuudesta verrattuna muihin ("täydellinen perhe"). Isäkin lääkäri.

Mutta ei, eivät kestä "edes" sitä, että pojalle tulee aivoverenvuoto ja yhtäkkiä ovatkin siinä tilanteessa, että menee paljon aikaa sairaalassa ja joutuisi kantamaan mielessään toisen kärsimystä ja myötäelämään sitä, kestämään.

Jutussa hoetaan "aivot tuhoutuneet, aivot tuhoutuneet". Mutta kuitenkin poika on ollut lähinnä vegetatiivisessa tilassa reagointiensa perusteella. Ja varsinkin lapset voivat toipua ihan ihmeellisistä asioista.

Tulee vaikutelma, että täydellinen perhe ei vain ollut valmis siihen, että esikoispojasta tulisikin vammainen ja kuntoutus veisi vuosia. Ja raha-asiakin se olisi. Ja että lapsi tarvitsisi paljon tukea.

Nythän toivo on heitetty narikkaan hyvin lyhyessä ajassa, kun ajattelee, että on noin pieni lapsi.

Niin ja Ulla Appelsin nyt on muutenkin moraalittomalta vaikuttava vaikuttava hyväksynnän kalastelija. Sellainen, joka kaipaa, että kokkari-isä sanoo hälle, että "kiltti tyttö, hyvä tyttö".

Joo, 20 vuoden koomasta on varmaan herätty, mutta kuten jutussakin lukee, Eino oli niin hereillä kuin niillä aivoilla pystyi olemaan. Ei koomassa. Muutenkin aivan hirveää syyllistää vanhempia. Itse monen lapsen äitinä olemisen kokemuksella ja sairaanhoitajan ammatista huolimatta en olisi toiminut toisin, enkä olisi osannut kuvitellakaan aivoverenvuotoa tuon ikäisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

muuhun en ota kantaa, mutta jäi tosiaan vaivaamaan tuo että poika illalla oksentaa ja valittaa päänsärkyä. Jo maallikkokin tietä että silloin on joku vakava aivotapahtuma kyseessä, ja poika pitäisi toimittaa ensiapuun. 3 v osaa jo kertoa kai onko paha pääkipu vai ei? Ihmetytti ainoastaan tuo välinpitämätön suhtautuiminen kahdella korkeakoulutetulla tuollaiseen selkeään oireeseen, mennään vaan nukkumaan, jospa se siitä?

No en tiedä olisiko mikään siinä vaiheessa silti pelastanut lasta.

Eino kai osasi sanoa että pää sattuu, mutta on paljon 3-vuotiaita jotka ei vielä osaa kivusta kertoa selvästi, jos ollenkaan. 

Varmasti heidän reaktio ei johtunut välinpitämättömyydestä, törkeästi kirjoitat. Jälkeenpäin on aina helppo viisastella. 

Mutta jokatapauksessa jutussa sanottiin että Einoa ei olisi voitu pelastaa, vaikka tapaus olisi sattunut keskellä kirkasta päivää ja oltaisiin heti menty sairaalaan. Vuoto oli niin massiivinen ja äkillinen. 

Minua jäi vaivaamaan kyllä myös tämä yhdistelmä pääkipu + oksentaminen, ja sen enempää ei huolehdittu? Nuo on aivotärähdyksen oireita - olisin ensimmäiseksi alkanut miettiä, onko lapsi voinut tietämättäni lyödä päänsä päivän aikana, esim. päivähoidossa kenenkään huomaamatta (taju mennyt hetkeksi ja sen jälkeen ollut hetken aikaa hämmennyksissä, joten reaktio ei ole ollut itku, tai jos toinen lapsi on uhkaillut olemaan kertomatta), tai kotosalla. Silloinhan lasta pitää herätellä juuri sen tarkistamiseksi, ettei ole tullut aivoverenvuotoa.

Nyt sitten kun tämän välinpitämättömyyden yhdistää siihen, että tulevat lehteen puhumaan eutanasian tarpeellisuudesta, en ole ihan varma, onko tuossa perhedynamiikassa ollut kaikki ihan kohdillaan.

Lääkäreitähän ne Madeleine McCanninkin vanhemmat ovat.

Lääketieteessä on tapahtunut sellaistakin, että 20 vuoden koomasta herätään, kun aivot ovat saaneet parantaa itseään rauhassa. Eino reagoi hoitotoimenpiteisiin ym.... En olisi itse antanut kuivattaa lasta kuoliaaksi. Isä itsekin sanoi välillä miettineensä, että mitä jos Eino kuitekin on tietoinen ympäristöstä, mutta ei pysty sitä mitenkään ilmaisemaan. Juu, lääketieteen mukaan sen ei pitäisi olla mahdollista, mutta aivot ovat hyvin salaperäinen elin.

On aika hirveä kommentti. Hienoa jälkikäteen viisastella kuinka heidän olisi pitänyt toimia. Lehtijutussahan todettiin että aivoista ei ollut kaiken jälkeen jäljellä tarpeeksi että Eino olisi kyennyt elämään minkäänlaista elämää. Koomasta voi herätä mutta silloin aivot on kunnossa, eihän kooma vaikuta ihmisen aivojen kuntoon. Kun aivot on tuhoutuneet ne on tuhoutuneet. Millähän kuvittelet että ne jotenkin uusiutuisivat? 

Ja siitä että Einolla oli pää kipeä samalla kun oksetti, no eipä siitä välttämättä tule heti ensimmäisenä mieleen aivotärähdys, ja vaikka hänet olisi pidetty hereillä niin lehtijutussa mainitaan että vaikka ambulanssi olisi tilattu heti ei se olisi ehtinyt paikalle tarpeeksi nopeasti jotta avusta olisi ollut hyötyä. Vai pitäisikö sinusta kaikki pääkipua valittavat oksennustaudissa olevat lapset viedä lääkäriin? Lehtijutussa myös mainittiin että kyseessä oli synnynäinen vika aivoissa jota ei huomata ennen kuin verenvuoto aivoissa alkaa.

Oletkohan lukenut juttua ollenkaan vai etkö vain ymmärrä lukemaasi kun tuollaisia pohdit. 

Hengiltä kuivattaminen on kuin tappaisi hitaasti kiduttaen. Kumman itse haluaisitte kokea? Tai seurata rakasta ihmistä kitumassa hiljaa pois ? Kyllä taytyis olla inhimillisempi tapa lähteä jos se lähtö on väistämätön. Kuoleminen vanhuuteen on kai eri juttu ..jos ei itse halua enää syödä juoda..silloin kuolema on luonnollinen.

Vierailija kirjoitti:

Hengiltä kuivattaminen on kuin tappaisi hitaasti kiduttaen. Kumman itse haluaisitte kokea? Tai seurata rakasta ihmistä kitumassa hiljaa pois ? Kyllä taytyis olla inhimillisempi tapa lähteä jos se lähtö on väistämätön. Kuoleminen vanhuuteen on kai eri juttu ..jos ei itse halua enää syödä juoda..silloin kuolema on luonnollinen.

Yhtä tuskallista se kuivumalla kuoleminen on sairaalle ja kipeälle vanhuksellekin, ei ihminen yhtäkkiä vaan lopeta syömästä ja juomasta kun on tarpeeksi vanha, monet sairaudet vie ruokahalun ja lisäksi saattohoidossa olevia vanhuksia näännytetään myös juuri noin, että kuolisivat "nopeammin"

Vierailija kirjoitti:

Olipas ällöttävän sentimentaalinen juttu. 

Asia tulisi ymmärretyksi vähemmälläkin kyynelvirran vuodatuksen yrityksellä. Pettynyt Appelsiniin, jolla on ollut teräviä havaintoja pitkin matkaa kolumneissaan. 

Ensimmäinen täyspäinen juttu äärioikeistolaiselta appelsiinilta.