Opiskelijoiden asumistukiuudistus on aivan järjetön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan täällä pk-seudulla (jossa on muutenkin jo hankala asuntotilanne ja kamalan korkeat vuokrat) ei vuokranantajat käytännössä ikinä suostu tekemään erillisiä vuokrasopimuksia. Tottakai HOAS soluun on kaikilla erilliset sopimukset, mutta vapailla markkinoilla asunnon omistajat vaativat vain yhden yhteisen sopimuksen. Kilpailu asunnoista on kovaa. Jos opiskelijoille ei kelpaa yhteinen sopimus niin löytyy aina niitä työssäkäyviä joille kelpaa. Ja moni työssäkäyvä asuu täällä kimppakämpässä (voidakseen asua isommassa tai hienommassa kämpässä kuin mihin yksin olisi varaa esim omakotitalossa).

Myös Hoas vuokraa 'kaverikämppiä' kämpät on samoja kuin soluasunnot, mutta yhdellä vuokrasopimuksella. Ero on myös siinä että kaverikämpässä saat itse valita kämppäkaverisi, muuten Hoasin solussa ne on tuntemattomia. Voi sattua mukavat solukämppisekset tai mielenterveysongelmista kärsivä hampun kasvattaja. Mulla oli eka opiskelija-asunto Hoasin kaverikämppä johon muutti myös lukion toisella oleva pikkusiskoni. Tästä on kymmenen vuotta aikaa, mutta yksi vuokrasopimus.

Ainakin vielä 2014 kun asuin kaverikämpässä hoasilla oli meillä yhteinen vuokrasopimus. Ehkä hoas muuttaa nyt käytäntöjään. Silti on kyllä tasa-arvon vastaista että lesbopari voi asua kelan mielestä kämppiksinä, mutta minä en voi asua miespuolisen kaverin kanssa samassa kömpässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan täällä pk-seudulla (jossa on muutenkin jo hankala asuntotilanne ja kamalan korkeat vuokrat) ei vuokranantajat käytännössä ikinä suostu tekemään erillisiä vuokrasopimuksia. Tottakai HOAS soluun on kaikilla erilliset sopimukset, mutta vapailla markkinoilla asunnon omistajat vaativat vain yhden yhteisen sopimuksen. Kilpailu asunnoista on kovaa. Jos opiskelijoille ei kelpaa yhteinen sopimus niin löytyy aina niitä työssäkäyviä joille kelpaa. Ja moni työssäkäyvä asuu täällä kimppakämpässä (voidakseen asua isommassa tai hienommassa kämpässä kuin mihin yksin olisi varaa esim omakotitalossa).

Myös Hoas vuokraa 'kaverikämppiä' kämpät on samoja kuin soluasunnot, mutta yhdellä vuokrasopimuksella. Ero on myös siinä että kaverikämpässä saat itse valita kämppäkaverisi, muuten Hoasin solussa ne on tuntemattomia. Voi sattua mukavat solukämppisekset tai mielenterveysongelmista kärsivä hampun kasvattaja. Mulla oli eka opiskelija-asunto Hoasin kaverikämppä johon muutti myös lukion toisella oleva pikkusiskoni. Tästä on kymmenen vuotta aikaa, mutta yksi vuokrasopimus.

Ainakin vielä 2014 kun asuin kaverikämpässä hoasilla oli meillä yhteinen vuokrasopimus. Ehkä hoas muuttaa nyt käytäntöjään. Silti on kyllä tasa-arvon vastaista että lesbopari voi asua kelan mielestä kämppiksinä, mutta minä en voi asua miespuolisen kaverin kanssa samassa kömpässä.

Niin, ja nyt kun tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan, niin "tunnustetaan" homojen ja lesbojen olemassaolo, eli....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksenkertainen ratkaisu:

Yksi vuokraa koko asunnon ja alivuokraa ylimääräiset huoneet. Kaikilla on silloin oma vuokrasopimus ja jokainen (sekä pää- että alivuokralaiset) voi henkilökohtaisesti hakea asumistukea.

Huomatkaa se että joka on alivuokrannut muille huoneet joku joutuu tekemään joka vuosi veroilmoituksen jokaisesta alivuokratusta huoneesta verottajalle. Kivaa paperinpyöristystä vaikkei mitään voittoa vuokrataloista edes tulisi verottaja vaatii joka vuosi selvitykset:D

Jos yhden yksinkertaisen veroilmoituksen tekeminen on hankalaa, kannattaa tosisssaan harkita, onko yliopisto tai amk omia kykyjä vastaava opiskelipaikka.

No ei se nyt niin yksinkertainen ole. Joudut lähettämään kopiot niin vuokrasopimuksesta, vuokranmaksusta jne.

Minä en edes vuokraisi huonetta kenellekkään. Mitään siitä ei oikeastaan hyödy mutta joutuu enemmän tekemään työtä.

Höpö höpö. Ei sinne ole vuosiin enää mitään vuokranmaksutositteita lähetetty, pelkät summat riittää.

Älä valehtele. Nykyään erittäin usein pyydetään jopa vuokralaista käymään paikalla ja siltä kysellään kaikenlaista paskaa. Minäkin olen joutunut tuollaiseen kuulusteluun.

Sinulta voidaan myös vuosien päästäkin pyytää tositteita asiasta.

Minä olen vuokrannut asuntoja 16 vuoden ajan ja koskaan en ole laittanut mitään tositetta. Ei minulla mitään muuta tositetta edes ole, kuin merkintä tilille saapuneesta vuokranmaksusta. Koskaan ei verottaja ole kaivannut mitään tositetta. Se siitä, että erittäin yleisesti vuokralaisia pyydetään käymään paikalla, mitähän sieniä olet oikein syönyt tänä aamuna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksenkertainen ratkaisu:

Yksi vuokraa koko asunnon ja alivuokraa ylimääräiset huoneet. Kaikilla on silloin oma vuokrasopimus ja jokainen (sekä pää- että alivuokralaiset) voi henkilökohtaisesti hakea asumistukea.

Huomatkaa se että joka on alivuokrannut muille huoneet joku joutuu tekemään joka vuosi veroilmoituksen jokaisesta alivuokratusta huoneesta verottajalle. Kivaa paperinpyöristystä vaikkei mitään voittoa vuokrataloista edes tulisi verottaja vaatii joka vuosi selvitykset:D

Jos yhden yksinkertaisen veroilmoituksen tekeminen on hankalaa, kannattaa tosisssaan harkita, onko yliopisto tai amk omia kykyjä vastaava opiskelipaikka.

No ei se nyt niin yksinkertainen ole. Joudut lähettämään kopiot niin vuokrasopimuksesta, vuokranmaksusta jne.

Minä en edes vuokraisi huonetta kenellekkään. Mitään siitä ei oikeastaan hyödy mutta joutuu enemmän tekemään työtä.

Joudut täyttelemään enemmän papereita ja ottamaan kopioita pelkästään jo asumituen hakemiseksi.

Vuokranantajat kyllä suostuvat jos vaihtoehtona on vuokrasopimusten joukkoirtisanominen. Jos taas avoparina elävä pariskunta ei halua yhdessäolonsa vaikuttavan tukiin, niin  voivat sitten muuttaa erilleen. Nykyään tuntuu, että yhteen muutetaan lähinnä vain oman elintason parantamiseksi ja nyt sitten suututaan että siitä paremmasta elintasosta eivät veronmaksajat joudu maksumiehiksi.

Pääkaupunkiseudun pikkukunnat ovat täynnä yksiöitä ja kaksioita, sen kun muuttaa sinne. Esim. yliopisto-opiskelijoilla on keskimäärin vähemmän koulua kuin työssäkäyvillä, joten heillä on aikaa pendelöidä jos siihen tukipolitiikan vuoksi päätyvät. 

Käytännön ongelmat kyllä ratkeavat, elleivät opiskelijat tietoisesti tee elämäänsä vaikeuttavia valintoja. Ja vielä se periaate. Pitäisikö jonkun mielestä oikeasti saada veronmaksajien rahaa siinäkin tilanteessa, että on valinnut muodostaa varakkaamman puolisonsa kanssa yhteisen ruokakunnan ja valinnut opinnot työnteon sijaan?

Miksi sen alivuokralaissopimuksen tai erillisen vuokrasopimuksen kirjoittaminen on niin vaikea asia? Alivuokralainen ei kuulu samaan ruokakuntaan. Taas typerä kohu tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipäs. Solussa opiskelijoilla on omat vuokrasopimukset, joten opiskelijoita ei katsota samaan ruokakuntaan kuuluvaksi. Saavat siis omat asumistuensa. Tämä nimenomaan todetaan myös tuossa uutisessa.

Siinä jutussa todetaan myös, ettei kaikilla ole näin. Monet ovat tehneet yhteisen vuokrasopimuksen. Jatkossa tuo tietää sitä, että kaikkien täytyy tehdä oma sopimuksensa, myös pariskuntien kannattaa.

Kuinka moni vuokranantaja on valmis tekemään viisi vuokrasopimusta yhden sijasta, jatkuvien muutosten kanssa kun osa lähtee vaihtoon ulkomaille ja osa työharjoitteluun kotiseudulle pitää vuokrantajan löytää korvaavia soluasukkaita. Vuokrantaja saa myös roolin eri vuolralaisten riitojen välittäjänä verrattuna aikaisempaan tilanteeseen yhdestä sopimuksesta jossa opiskelijat keskenään yhteisvastuullisesti vastasivat asioista ja uusista asukkaista jakamaan vuokraa. Iso roolin muutos ei varmasti innosta montaa vuokranantajaa.

Kumpi on kannattavampaa vuokranantajille: tehdä omat vuokrasopimukset viidelle vuokralaiselle, vai pitää isoa asunto tyhjillään? Sitä minäkin.

Kukaan järkevä vuokranantaja ei ota sellaista riskiä, että yhteen asuntoon tekisi monta erillistä vuokrasopimusta, ennemmin asunto tyhjillään. Sitä ilmeisesti tarkoititkin.

Meillä on ollut vuokralaisille kaksioon aina erilliset vuokrasopimukset, paitsi pariskunnille yhteinen.

Et ole tainnut palvon vaivata päätäsi siillä että mitä tuosta voi seurata? Toinen jättää vuokran maksamatta ja irtisanot tämän vuokrasopimuksen ja toinen jatkaa asumista. Kuinkahan helposti löydät uuden asukkaan puolikkaaseen asuntoon?

Asuntoa on vuokrattu 20 v. eikä ongelmia ole ollut.

Hyvä tuuri, ei takaa ongelmattomuutta tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo 35-vuotias vanha täti, omista yliopistoajoista on jo kauan aikaa. Mutta silloin aikoinaan opiskelijana asuin avoliitossa opiskelijamiehen kanssa, hän kävi koko ajan ihan hyväpalkkaisessa työssä koska ei jaksanut niin paljon opiskella. Mutta hän vaati, että tasa-arvon nimissä maksamme kaikki asumiskulut tasan puoliksi ja ruokakaupassa käydään vuorotellen maksaen. Se onnistui, koska sain asumislisät ja opintolainat ym ja elintasomme oli kuitenkin aika köyhäilevä. En voi kuvitella, että hän olisi suostunut palkastaan elättämään minua, koska se oli niin hänen arvomaailmaa vastaan. Jos tämä uudistus olisi tullut silloin kesken avoliittomme, en tiedä mitä olisi käynyt. Hän olisi varmaan pakottanut minut ottamaan niin paljon työvuoroja etten olisi ehtinyt enää panostaa opintoihin.  

Niin, parisuhde on valinta.

Tottakai se on valinta. Ja lähdinkin tuosta suhteesta sitten myöhemmin. Mutta totuushan on, että monen opiskelevan nuoren arvomaailma on aika individualistinen, sellainen, jossa kannetaan taloudellinen vastuu vain itsestä, ei kumppanista. Elatusvelvollisuus avoliitossa on monen nuoren mielestä ihan absurdi asia. Se kuuluu vain avioliittoon (monen ihmisen arvomaailman mukaan).  Avoliitto on opiskelijaikäisille monelle eräänlainen kevytsuhde, jossa vasta tunnustellaan haluanko elää elämäni tämän kanssa, haluanko jakaa rahani tämän kanssa. 

Jep, nyt on sitten näiden opiskelijoiden aika kasvaa aikuiseksi.

No niin tai näin. Mutta tässä on hankala yhtälö ratkottavaksi yhdessä yössä. Kokonaisuuteen vaikuttaa tuo opiskelijoiden arvomaailma ja suhtautuminen avoliittoon ja taloudelliseen vastuuseen kumppanista (arvomaailma ei muutu yhdessä yössä eikä yhdessä yössä kasveta aikuiseksi). Sitten kokonaisuuteen vaikuttaa se, että yksiöitä on isoissa opiskelukaupungeissa aivan liian vähän, niitä ei ole tarjolla kaikille, eikä kohtuullisia kaksioitakaan. Kolmannekseen isoissa kaupungeissa vuokratasot on tosi korkeat. On eri asia elättää avopuolisoa asunnossa, jossa on viidensadan vuokra kuin tonnin vuokra. Ja Helsingissä et löydä mitään alle tonnilla, jos et saa kaupungilta tai Hoasilta (moni ei saa, jonot on valtavan pitkät). Neljännekseen asuntotuotanto ei ota huomioon edellä mainittuja, kohtuuhintaisia yksiöitä ei rakenneta, eli poliitikot ei aja asioita siihen suuntaan että tilanne ratkeaisi. Osa joutuu ratkaisemaan asian niin, että ei muuta opiskeluaikana pois vanhemmiltaan, koska ei vain ole varaa. Onko sekään hyvä? Kuinka moni haluaa että jälkikasvu asustaa kotona vielä kaksvitosena?

Vierailija kirjoitti:

Vuokranantajat kyllä suostuvat jos vaihtoehtona on vuokrasopimusten joukkoirtisanominen. Jos taas avoparina elävä pariskunta ei halua yhdessäolonsa vaikuttavan tukiin, niin  voivat sitten muuttaa erilleen. Nykyään tuntuu, että yhteen muutetaan lähinnä vain oman elintason parantamiseksi ja nyt sitten suututaan että siitä paremmasta elintasosta eivät veronmaksajat joudu maksumiehiksi.

Pääkaupunkiseudun pikkukunnat ovat täynnä yksiöitä ja kaksioita, sen kun muuttaa sinne. Esim. yliopisto-opiskelijoilla on keskimäärin vähemmän koulua kuin työssäkäyvillä, joten heillä on aikaa pendelöidä jos siihen tukipolitiikan vuoksi päätyvät. 

Käytännön ongelmat kyllä ratkeavat, elleivät opiskelijat tietoisesti tee elämäänsä vaikeuttavia valintoja. Ja vielä se periaate. Pitäisikö jonkun mielestä oikeasti saada veronmaksajien rahaa siinäkin tilanteessa, että on valinnut muodostaa varakkaamman puolisonsa kanssa yhteisen ruokakunnan ja valinnut opinnot työnteon sijaan?

Vuokralaisten määrä ei vähene eikä vuokra-asuntojen määrä lisäännyt tuolla joukkoirtisanoutumisella. Sama porukka jakaa asunnot uusiksi ja samalla vuokrat nosee.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen alivuokralaissopimuksen tai erillisen vuokrasopimuksen kirjoittaminen on niin vaikea asia? Alivuokralainen ei kuulu samaan ruokakuntaan. Taas typerä kohu tyhjästä.

Lue ketju toope. Ongelmakohdat on selostettu jo moneen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Vuokranantajat kyllä suostuvat jos vaihtoehtona on vuokrasopimusten joukkoirtisanominen. Jos taas avoparina elävä pariskunta ei halua yhdessäolonsa vaikuttavan tukiin, niin  voivat sitten muuttaa erilleen. Nykyään tuntuu, että yhteen muutetaan lähinnä vain oman elintason parantamiseksi ja nyt sitten suututaan että siitä paremmasta elintasosta eivät veronmaksajat joudu maksumiehiksi.

Pääkaupunkiseudun pikkukunnat ovat täynnä yksiöitä ja kaksioita, sen kun muuttaa sinne. Esim. yliopisto-opiskelijoilla on keskimäärin vähemmän koulua kuin työssäkäyvillä, joten heillä on aikaa pendelöidä jos siihen tukipolitiikan vuoksi päätyvät. 

Käytännön ongelmat kyllä ratkeavat, elleivät opiskelijat tietoisesti tee elämäänsä vaikeuttavia valintoja. Ja vielä se periaate. Pitäisikö jonkun mielestä oikeasti saada veronmaksajien rahaa siinäkin tilanteessa, että on valinnut muodostaa varakkaamman puolisonsa kanssa yhteisen ruokakunnan ja valinnut opinnot työnteon sijaan?

Pääkaupunkiseudulla ei ole pikkukuntia paitsi Kauniainen. Jos tarkoitat että Järvenpäässä tai Nummelassa on vapaana yksiöitä, niin ehkä. Mutta korkeammat juna/bussiliput täytyy huomioida kokonaisbudjetissa ja huonommat yhteydet ja yhteyksien puuttuminen öisin. Sinänsä olet oikeassa siinä, että nämäkin on arvojuttuja ja mukavuusjuttuja. Opiskelijat haluavat asua lähellä yliopistoa, koska se on näppärää ja lähellä keskustaa, koska bileitä on koko ajan. Tai ainakin paikassa, minne pääsee baarista kotiin yöllä julkisilla (taksiin ei ole rahaa). 

Pk-seudulla ei sopimusten joukkoirtisanominen haittaa, koska uusia vuokralaisia löytyy varmasti. Perheitä, tai jopa maahanmuuttajaperheitä, joiden vuokran sossu maksaa. Pk-seudulla ei ole ongelmana se, ettei löytäisi mistään vuokralaista vaan on varaa valita kenet ottaa. Uskon kyllä, että joissakin muissa kaupungeissa pointtisi voi olla ihan totta. Mutta asuntosijoittajien ei ole mikään pakko asuntosijoittaa tai pitää vuokralaisia. Jos tilanne muuttuu hankalaksi vuokranantajan näkökulmasta, voi koska tahansa myydä pois sen sijoitusasuntonsa ja laittaa rahat vaikka osakkeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipäs. Solussa opiskelijoilla on omat vuokrasopimukset, joten opiskelijoita ei katsota samaan ruokakuntaan kuuluvaksi. Saavat siis omat asumistuensa. Tämä nimenomaan todetaan myös tuossa uutisessa.

Siinä jutussa todetaan myös, ettei kaikilla ole näin. Monet ovat tehneet yhteisen vuokrasopimuksen. Jatkossa tuo tietää sitä, että kaikkien täytyy tehdä oma sopimuksensa, myös pariskuntien kannattaa.

Kuinka moni vuokranantaja on valmis tekemään viisi vuokrasopimusta yhden sijasta, jatkuvien muutosten kanssa kun osa lähtee vaihtoon ulkomaille ja osa työharjoitteluun kotiseudulle pitää vuokrantajan löytää korvaavia soluasukkaita. Vuokrantaja saa myös roolin eri vuolralaisten riitojen välittäjänä verrattuna aikaisempaan tilanteeseen yhdestä sopimuksesta jossa opiskelijat keskenään yhteisvastuullisesti vastasivat asioista ja uusista asukkaista jakamaan vuokraa. Iso roolin muutos ei varmasti innosta montaa vuokranantajaa.

Kumpi on kannattavampaa vuokranantajille: tehdä omat vuokrasopimukset viidelle vuokralaiselle, vai pitää isoa asunto tyhjillään? Sitä minäkin.

Kukaan järkevä vuokranantaja ei ota sellaista riskiä, että yhteen asuntoon tekisi monta erillistä vuokrasopimusta, ennemmin asunto tyhjillään. Sitä ilmeisesti tarkoititkin.

Meillä on ollut vuokralaisille kaksioon aina erilliset vuokrasopimukset, paitsi pariskunnille yhteinen.

Mä en tuollaista riskiä uskaltais ottaa. Jos toinen vuokralainen ei hoida velvollisuuksiaan, niin vaikeaa on lähteä vuokraamaan uudelleen vajaata kämppää.

Meillä vuokralaisten vanhemmat ovat sitoutuneet maksamaan puuttuvan vuokran, asunto on tyhjentynyt aina yhdellä kerralla tai vuokralaisen ystävä on tullut uudeksi vuokralaiseksi.

Vakuus saa olla maksimissaan kolmenkuukauden vuokraa vastaava summa, eli jos pyydät vakuutena yhden kuukauden vuokran, niin lain mukaan voit vaatia sen lisäksi vanhemmilta yhden kuukauden takauksen. Yhteisellä vuokrasopumuksella toinen varmaan haluaa kans muuttaa jos toinen ilmoittaa muuttavansa, mutta erillisissä toinen voi jatkaa, mutta sinulle on lähes mahdotonta löytää uusi asukas ja jos löydät niin se on luultavasti joku pakkoraossa oleva hankala tyyppi, joka taas johtaa siihen että se toinen vuokralainenkin lähtee ja taas sinulla on puolikkaan asunnon vuokraajan haku edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuokranantajat kyllä suostuvat jos vaihtoehtona on vuokrasopimusten joukkoirtisanominen. Jos taas avoparina elävä pariskunta ei halua yhdessäolonsa vaikuttavan tukiin, niin  voivat sitten muuttaa erilleen. Nykyään tuntuu, että yhteen muutetaan lähinnä vain oman elintason parantamiseksi ja nyt sitten suututaan että siitä paremmasta elintasosta eivät veronmaksajat joudu maksumiehiksi.

Pääkaupunkiseudun pikkukunnat ovat täynnä yksiöitä ja kaksioita, sen kun muuttaa sinne. Esim. yliopisto-opiskelijoilla on keskimäärin vähemmän koulua kuin työssäkäyvillä, joten heillä on aikaa pendelöidä jos siihen tukipolitiikan vuoksi päätyvät. 

Käytännön ongelmat kyllä ratkeavat, elleivät opiskelijat tietoisesti tee elämäänsä vaikeuttavia valintoja. Ja vielä se periaate. Pitäisikö jonkun mielestä oikeasti saada veronmaksajien rahaa siinäkin tilanteessa, että on valinnut muodostaa varakkaamman puolisonsa kanssa yhteisen ruokakunnan ja valinnut opinnot työnteon sijaan?

Vuokralaisten määrä ei vähene eikä vuokra-asuntojen määrä lisäännyt tuolla joukkoirtisanoutumisella. Sama porukka jakaa asunnot uusiksi ja samalla vuokrat nosee.

Tai sitten vuokrat laskee. Turha maalailla piruja seinille. Se on varma, että vuokranantajat nostaa vuokran vain sille tasolle, mitä niistä suostutaan maksamaan. Vuokra-asuntoja riittää, ne nyt eivät vain sijaitse töölössä tai larussa...

Opiskelijat siirtyivät asumislisän piiriin joskus 1997 tai -98. Muistan ajan, sillä olin silloin osa-aikatyössä käyvä opiskelija. Asumislisäuudistus oli kuin taivaanlahja, sillä aikaisemmin Kelalle piti selvittää tuloja useamman kerran vuodessa ja tietysti odotella uusia päätöksiä tyypillisesti 2-3 kuukautta. Asumistuki oli käytännössä kokoajan katkolla. Asumislisän tullessa voimaan, alkoi omavalvonnan aika ja tukivirrat muuttuivat ennustettaviksi. Eipä käy kateeksi nykyopiskelijoita.

Jos yksityinen asunnonomistaja (vuokranantaja) alkaa vuokraamaan asuntoaan erillisillä sopimuksilla, tarkoittaa se käytännössä sitä, että hän perustaa soluasunnon, jota pitää hallinnoida kuin solua. Olla valmis aina etsimään uusia soluasukkeja tyhjilleen jääviin huoneisiin jne. Kuka haluaa ryhtyä soluasuntojen tarjoajaksi? Toki joku isompi "koneisto" (suursijoittaja, hoas, sato, vvo tms.), jolla on paljon näitä soluasuntoja ja siten voi panostaa asukkaiden etsimiseen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuokranantajat kyllä suostuvat jos vaihtoehtona on vuokrasopimusten joukkoirtisanominen. Jos taas avoparina elävä pariskunta ei halua yhdessäolonsa vaikuttavan tukiin, niin  voivat sitten muuttaa erilleen. Nykyään tuntuu, että yhteen muutetaan lähinnä vain oman elintason parantamiseksi ja nyt sitten suututaan että siitä paremmasta elintasosta eivät veronmaksajat joudu maksumiehiksi.

Pääkaupunkiseudun pikkukunnat ovat täynnä yksiöitä ja kaksioita, sen kun muuttaa sinne. Esim. yliopisto-opiskelijoilla on keskimäärin vähemmän koulua kuin työssäkäyvillä, joten heillä on aikaa pendelöidä jos siihen tukipolitiikan vuoksi päätyvät. 

Käytännön ongelmat kyllä ratkeavat, elleivät opiskelijat tietoisesti tee elämäänsä vaikeuttavia valintoja. Ja vielä se periaate. Pitäisikö jonkun mielestä oikeasti saada veronmaksajien rahaa siinäkin tilanteessa, että on valinnut muodostaa varakkaamman puolisonsa kanssa yhteisen ruokakunnan ja valinnut opinnot työnteon sijaan?

Vuokralaisten määrä ei vähene eikä vuokra-asuntojen määrä lisäännyt tuolla joukkoirtisanoutumisella. Sama porukka jakaa asunnot uusiksi ja samalla vuokrat nosee.

Tai sitten vuokrat laskee. Turha maalailla piruja seinille. Se on varma, että vuokranantajat nostaa vuokran vain sille tasolle, mitä niistä suostutaan maksamaan. Vuokra-asuntoja riittää, ne nyt eivät vain sijaitse töölössä tai larussa...

Et voi kuvitella, että vuokra-asuntojen määrä on jotenkin stabiili, tai vuokra-asunto on aina vuokra-asuntona. Sijoitusasuntoja aletaan herkästi myymään pois, jos niiden vuokraaminen alkaa tuottaa päänvaivaa. Eli vuokra-asunnot vähenee (koska ne menee omistusasuntomarkkinoille).

Monen opiskelijan kannattaa jatkossa ennemmin asua yksin yksiössä kuin avoliitossa työssäkäyvän opiskelijakumppanin kanssa vaikka kaksiossa. Yksiöistä vaan on jo nyt pulaa, joten tuo pahentaa vuokra-asuntotilannetta entisestään. Etenkin sinkuille, joilla ei ole muuta mahdollisuutta edes kuin se yksiö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipäs. Solussa opiskelijoilla on omat vuokrasopimukset, joten opiskelijoita ei katsota samaan ruokakuntaan kuuluvaksi. Saavat siis omat asumistuensa. Tämä nimenomaan todetaan myös tuossa uutisessa.

Siinä jutussa todetaan myös, ettei kaikilla ole näin. Monet ovat tehneet yhteisen vuokrasopimuksen. Jatkossa tuo tietää sitä, että kaikkien täytyy tehdä oma sopimuksensa, myös pariskuntien kannattaa.

Kuinka moni vuokranantaja on valmis tekemään viisi vuokrasopimusta yhden sijasta, jatkuvien muutosten kanssa kun osa lähtee vaihtoon ulkomaille ja osa työharjoitteluun kotiseudulle pitää vuokrantajan löytää korvaavia soluasukkaita. Vuokrantaja saa myös roolin eri vuolralaisten riitojen välittäjänä verrattuna aikaisempaan tilanteeseen yhdestä sopimuksesta jossa opiskelijat keskenään yhteisvastuullisesti vastasivat asioista ja uusista asukkaista jakamaan vuokraa. Iso roolin muutos ei varmasti innosta montaa vuokranantajaa.

Kumpi on kannattavampaa vuokranantajille: tehdä omat vuokrasopimukset viidelle vuokralaiselle, vai pitää isoa asunto tyhjillään? Sitä minäkin.

Kukaan järkevä vuokranantaja ei ota sellaista riskiä, että yhteen asuntoon tekisi monta erillistä vuokrasopimusta, ennemmin asunto tyhjillään. Sitä ilmeisesti tarkoititkin.

Meillä on ollut vuokralaisille kaksioon aina erilliset vuokrasopimukset, paitsi pariskunnille yhteinen.

Et ole tainnut palvon vaivata päätäsi siillä että mitä tuosta voi seurata? Toinen jättää vuokran maksamatta ja irtisanot tämän vuokrasopimuksen ja toinen jatkaa asumista. Kuinkahan helposti löydät uuden asukkaan puolikkaaseen asuntoon?

Asuntoa on vuokrattu 20 v. eikä ongelmia ole ollut.

Vuokrasopimus on tehty aina vuodeksi kerrallaan määräaikaisena.

Tuo lienee se tyyli millä saa varmimmin onglemavuokralaisen. Ilmeisesti soluasumiseen hyvin soveltuva asunto loistavalla sijainnilla johonkin oppilaitokseen nähden.

Minulla on eräässä yliopistokaupungissa sijoituskaksio, ei kuitenkaan pk-seudulla (ei olisi ollut varaa täältä hankkia, eli asunto on siis kaukana kotoani). Olen ostanut sen ihan varta vasten sijoitukseen, koska laskin että vaivaan nähden asunnolla saan parempaa tuottoa rahoilleni kuin jollain muulla sijoitusmuodolla. Vuokra on sen verran suuri, että työssäkäymättömällä opiskelijalla ei ole siihen yksin varaa. Opiskelijapariskunta asuu siinä nyt, ja he maksavat vuokran ajallaan hyvin. Pohjan puolesta asunto sopisi kyllä hyvin kahdelle opiskelijalle, jotka eivät ole pariskunta myös. Mutta en todellakaan voi alkaa ylläpitämään siinä jotain solua, jossa kämppikset vaihtuu ja minun pitää siihen sitten etsiä se uusi asukki tyhjään huoneeseen. En täältä etäältä pysty koko ajan asukkeja etsimään, hoitamaan näyttöjä, sopimusten allekirjoittamisia ym. Enkä halua maksaa siitä välittäjille puolen vuoden välein, koska se söisi tuottoni. Tulen myymään  tuon asunnon pois, jos en siihen jatkossa saa yhdellä yhteisellä sopimuksella luotettavaa vuokralaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ikinä uskaltaisi tehdä kavereiden (tai tuntemattomien) kanssa niin, että itse ryhtyisin päävuokralaiseksi, ja ottaisin sitten muut alivuokralaisiksi. Entä jos ne alivuokralaiset ei maksaisi vuokraa? Millä minä sen vuokran karhuaisin? Kaveruus voisi päättyä siihen, enkä silti välttämättä saisi rahoja vaan joutuisin maksamaan koko asunnon vuokran yksin. Omasta kodista, jossa on kirjoilla, ei ihmistä voi niin vaan häätääkään, vaikka tämä jättäisi parin kk vuokran maksamatta. Joutuisin itse aivan kamalaan pulaan jos joutuisin omasta pussista maksamaan koko vuokran yksin. Ja entä kun se alivuokralaiskaveri päättää muuttaa pois, mistä löydän heti seuraavan kuun alussa siihen uuden ihmisen? Jos en löydä, joudun taas maksamaan kaiken yksin. Puhumattakaan siitä, jos jotain hajoaa, kuka silloin korvaa. Alivuokralaiskaveri nukahti kännissä suihkuun lattiakaivon päälle ja tuli vesivahinko? Vakuutus ei korvaa. Minä joutuisin korvaamaan sen asunnon omistajalle / taloyhtiölle. 

Varsinainen vuokralainen maksaa tietyisti vuokransa riippumatta siitä maksaako alivuokralainen vuokraansa. Samunut alivuokralainen korvaa ihan itse aiheuttamansa vahingon.

Lähtökohtaisesti kyllä. Mutta entä jos ei maksa (on vaikka varaton ja jo ulosotossa tms)? Alivuokralainen vastaa päävuokralaiselle ja päävuokralainen asunnon omistajalle. Eli viimekädessä päävuokralainen on aina vastuussa alivuokralaisensa tekemistä vahingoista asunnon omistajan suuntaan.

Jos vahingon tekijä on tiedossa, niin kyllä on aina ihan yksin korvausvelvollinen.