Opiskelijoiden asumistukiuudistus on aivan järjetön.

Kimppakämppäläiset ei oo avopareja otaksuisin. Ne von sinkkuja mutta asuvat paremman puutteessa kolhoosissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieras kirjoitti:

Ei muuta mitään meidän tilanteessa. Olen perheellisenä opiskelijana muutoinkin yleisen asumistuen piirissä. Eli mitään ei tule, kun puoliso on töissä ja se on ihan oikein. Jos tukea laskennallisesti tarvittaisiin, niin sitä kuitenkin saataisiin.

No se on eriasia että puoliso on elatusvelvollinen perheestään kuin että jatkossa myös solu- ja kimppakämppäkaverit on elatusvelvollisia toisistaan. Ensi syksynä tulee olemaan ihan älytön opiskelija-asunto ongelma kun ei ainoastaan uudet opiskelijat etsi asuntoa vaan kaikki solussa tai kimppakämpässä asuneet etsii yhdenhengen asuntoa.

Onko sinulla ongelmia luetun ymmärtämisessä?

Tuo ei koske solu ja kimppakämppiä.

Ei, itse ymmärsit väälin. Se ei koske soluasuntoja, mutta kimppakämppiä koskee. Kimppakämppä= yksi vuokrasopimus, vaikka jokainen maksaakin oman osansa. Solu = erillinen vuokrasopimus. Selkeästi nimenomaan sanotaan, että kimppakämppiä se koskee. 

Ja höpö höpö. Minä asun luokkalaiseni kanssa yksityiseltä vuokratussa kolmiossa ja meillä on erilliset vuokrasopimukset. Kyseessä ei ole solu, vaan aivan tavallinen asunto.

Teillä on todella poikkeuksellinen tilanne, jos vuokranantaja ei ole kirjannut sopimuksiin mitään yhteisvastuusta.

Ainakaan täällä pk-seudulla (jossa on muutenkin jo hankala asuntotilanne ja kamalan korkeat vuokrat) ei vuokranantajat käytännössä ikinä suostu tekemään erillisiä vuokrasopimuksia. Tottakai HOAS soluun on kaikilla erilliset sopimukset, mutta vapailla markkinoilla asunnon omistajat vaativat vain yhden yhteisen sopimuksen. Kilpailu asunnoista on kovaa. Jos opiskelijoille ei kelpaa yhteinen sopimus niin löytyy aina niitä työssäkäyviä joille kelpaa. Ja moni työssäkäyvä asuu täällä kimppakämpässä (voidakseen asua isommassa tai hienommassa kämpässä kuin mihin yksin olisi varaa esim omakotitalossa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieras kirjoitti:

Ei muuta mitään meidän tilanteessa. Olen perheellisenä opiskelijana muutoinkin yleisen asumistuen piirissä. Eli mitään ei tule, kun puoliso on töissä ja se on ihan oikein. Jos tukea laskennallisesti tarvittaisiin, niin sitä kuitenkin saataisiin.

No se on eriasia että puoliso on elatusvelvollinen perheestään kuin että jatkossa myös solu- ja kimppakämppäkaverit on elatusvelvollisia toisistaan. Ensi syksynä tulee olemaan ihan älytön opiskelija-asunto ongelma kun ei ainoastaan uudet opiskelijat etsi asuntoa vaan kaikki solussa tai kimppakämpässä asuneet etsii yhdenhengen asuntoa.

Onko sinulla ongelmia luetun ymmärtämisessä?

Tuo ei koske solu ja kimppakämppiä.

Ei, itse ymmärsit väälin. Se ei koske soluasuntoja, mutta kimppakämppiä koskee. Kimppakämppä= yksi vuokrasopimus, vaikka jokainen maksaakin oman osansa. Solu = erillinen vuokrasopimus. Selkeästi nimenomaan sanotaan, että kimppakämppiä se koskee. 

Ja höpö höpö. Minä asun luokkalaiseni kanssa yksityiseltä vuokratussa kolmiossa ja meillä on erilliset vuokrasopimukset. Kyseessä ei ole solu, vaan aivan tavallinen asunto.

Solun ja kimppakämpän ero on se, että kimppakämppä on hommattu kaveriporukalla. Jos on erilliset vuokrasopimukset kaverin kanssa, silloin raja on aika häilyvä, kummaksi tuota sanoisi. Solu voi kuitenkin olla, vaikka olisi ihan tavallinen yksityiseltä vuokrattu asunto. 

Solu ei tarkoita opiskelija-asuntoa, vaan sitä, että vuokranantaja tekee jokaiselle erilliset vuokrasopimukset ja yksityisenkin asunossa voi asua solussa. Kimppakämppä tarkoittaa yleensä yhtä vuokrasopimusta. Ero on tässä, aika selkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Hyötyyhän siitä oliko se 150 000 ja tuet poistuu 50 000. Kaikki se on säästöä.

Mitä säästöä on että 150 000 ihmistä saa todennäköisesti enemmän rahaa ja 50 000 ei mitään? Todennäköisesti aika +/-0 mennään yhteiskunnan tasolla. Tämä on tällaista kolikoiden siirtämistä kasasta toiseen, ei vieläkään ole Suomen hallituksella tahtotilaa muuttaa tätä pirun tukisysteemiä ja kun SDP ensi vaaleissa on isoin puolue niin tukihimmeli senkun haarottuu ja kasvaa.

Minä en ikinä uskaltaisi tehdä kavereiden (tai tuntemattomien) kanssa niin, että itse ryhtyisin päävuokralaiseksi, ja ottaisin sitten muut alivuokralaisiksi. Entä jos ne alivuokralaiset ei maksaisi vuokraa? Millä minä sen vuokran karhuaisin? Kaveruus voisi päättyä siihen, enkä silti välttämättä saisi rahoja vaan joutuisin maksamaan koko asunnon vuokran yksin. Omasta kodista, jossa on kirjoilla, ei ihmistä voi niin vaan häätääkään, vaikka tämä jättäisi parin kk vuokran maksamatta. Joutuisin itse aivan kamalaan pulaan jos joutuisin omasta pussista maksamaan koko vuokran yksin. Ja entä kun se alivuokralaiskaveri päättää muuttaa pois, mistä löydän heti seuraavan kuun alussa siihen uuden ihmisen? Jos en löydä, joudun taas maksamaan kaiken yksin. Puhumattakaan siitä, jos jotain hajoaa, kuka silloin korvaa. Alivuokralaiskaveri nukahti kännissä suihkuun lattiakaivon päälle ja tuli vesivahinko? Vakuutus ei korvaa. Minä joutuisin korvaamaan sen asunnon omistajalle / taloyhtiölle. 

Sinä haluta oma erillinen vuokrasopimus, minä ei kirjoita. Sinä vihainen.

Sinä haluta oma erillinen vuokrasopimus, minä kirjoita. Sinä ei maksa. Minä vihainen.

Parempi sinä vihainen.

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan täällä pk-seudulla (jossa on muutenkin jo hankala asuntotilanne ja kamalan korkeat vuokrat) ei vuokranantajat käytännössä ikinä suostu tekemään erillisiä vuokrasopimuksia. Tottakai HOAS soluun on kaikilla erilliset sopimukset, mutta vapailla markkinoilla asunnon omistajat vaativat vain yhden yhteisen sopimuksen. Kilpailu asunnoista on kovaa. Jos opiskelijoille ei kelpaa yhteinen sopimus niin löytyy aina niitä työssäkäyviä joille kelpaa. Ja moni työssäkäyvä asuu täällä kimppakämpässä (voidakseen asua isommassa tai hienommassa kämpässä kuin mihin yksin olisi varaa esim omakotitalossa).

Myös Hoas vuokraa 'kaverikämppiä' kämpät on samoja kuin soluasunnot, mutta yhdellä vuokrasopimuksella. Ero on myös siinä että kaverikämpässä saat itse valita kämppäkaverisi, muuten Hoasin solussa ne on tuntemattomia. Voi sattua mukavat solukämppisekset tai mielenterveysongelmista kärsivä hampun kasvattaja. Mulla oli eka opiskelija-asunto Hoasin kaverikämppä johon muutti myös lukion toisella oleva pikkusiskoni. Tästä on kymmenen vuotta aikaa, mutta yksi vuokrasopimus.

Itse olen jo 35-vuotias vanha täti, omista yliopistoajoista on jo kauan aikaa. Mutta silloin aikoinaan opiskelijana asuin avoliitossa opiskelijamiehen kanssa, hän kävi koko ajan ihan hyväpalkkaisessa työssä koska ei jaksanut niin paljon opiskella. Mutta hän vaati, että tasa-arvon nimissä maksamme kaikki asumiskulut tasan puoliksi ja ruokakaupassa käydään vuorotellen maksaen. Se onnistui, koska sain asumislisät ja opintolainat ym ja elintasomme oli kuitenkin aika köyhäilevä. En voi kuvitella, että hän olisi suostunut palkastaan elättämään minua, koska se oli niin hänen arvomaailmaa vastaan. Jos tämä uudistus olisi tullut silloin kesken avoliittomme, en tiedä mitä olisi käynyt. Hän olisi varmaan pakottanut minut ottamaan niin paljon työvuoroja etten olisi ehtinyt enää panostaa opintoihin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse menetän asumistuen uudistuksen myötä, sillä mieheni on töissä. En oikein tiedä mitä mieltä olen uudistuksesta. Ymmärrän, että pakko säästää jostakin, mutta ärsyttäähän se kun omalle kohdalle sattuu.

Itselläni tämä johtaa siihen, että alan nostamaan opintolainaa maksaakseni vuokran. Mielestäni on aivan kohtuutonta, että pienipalkkainen vastavalmistunut mieheni maksaisi myös minun osuuteni. Hän joutuu maksamaan jo nyt suurimman osan ruokakustannuksista ja laskuista.

olette pariskunta.kai ootte edes naimisissa. Kyllä se kuuluu miehen maksaa.

? Ei olla naimisissa. Miksi kuuluu miehen maksaa? En mielestäni ole millään tavalla oikeutettu kuluttamaan hänen pieniä rahojaan, vaikka olemme olleet yhdessä jo pitkään. Näkemykseni tähän asiaan toki olisi eri jos tuloni olisivat pienet esim. äitiysloman takia. Nyt otan mielummin opintolainaa kuin elän miehen lompakkoloisena.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ikinä uskaltaisi tehdä kavereiden (tai tuntemattomien) kanssa niin, että itse ryhtyisin päävuokralaiseksi, ja ottaisin sitten muut alivuokralaisiksi. Entä jos ne alivuokralaiset ei maksaisi vuokraa? Millä minä sen vuokran karhuaisin? Kaveruus voisi päättyä siihen, enkä silti välttämättä saisi rahoja vaan joutuisin maksamaan koko asunnon vuokran yksin. Omasta kodista, jossa on kirjoilla, ei ihmistä voi niin vaan häätääkään, vaikka tämä jättäisi parin kk vuokran maksamatta. Joutuisin itse aivan kamalaan pulaan jos joutuisin omasta pussista maksamaan koko vuokran yksin. Ja entä kun se alivuokralaiskaveri päättää muuttaa pois, mistä löydän heti seuraavan kuun alussa siihen uuden ihmisen? Jos en löydä, joudun taas maksamaan kaiken yksin. Puhumattakaan siitä, jos jotain hajoaa, kuka silloin korvaa. Alivuokralaiskaveri nukahti kännissä suihkuun lattiakaivon päälle ja tuli vesivahinko? Vakuutus ei korvaa. Minä joutuisin korvaamaan sen asunnon omistajalle / taloyhtiölle. 

Näinhän se on. Tuosta vaan tulee väkisinkin yksi varteenotettava vuokrauskeino, jos haluaa saada asumistukea. Tosia asia on, että vuokranantajana minä mielummin vuokraan koko asunnon yhdelle, kun jakaisin sen osiin. Jos tulee ongelmia, niin yhden sopimuksen alla oleva kämppä on paljon helpompi tyhjentää kuin usean sopimuksen alla oleva kämppä. Vaikka mulla ei ole asunnosta tarkoitus saada suuria voittoja, niin tappiolla en halua vuokrata. Ja näin käy, jos yksikin erillisen vuokrasopimuksen omaavista ei hoida velvollisuuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo 35-vuotias vanha täti, omista yliopistoajoista on jo kauan aikaa. Mutta silloin aikoinaan opiskelijana asuin avoliitossa opiskelijamiehen kanssa, hän kävi koko ajan ihan hyväpalkkaisessa työssä koska ei jaksanut niin paljon opiskella. Mutta hän vaati, että tasa-arvon nimissä maksamme kaikki asumiskulut tasan puoliksi ja ruokakaupassa käydään vuorotellen maksaen. Se onnistui, koska sain asumislisät ja opintolainat ym ja elintasomme oli kuitenkin aika köyhäilevä. En voi kuvitella, että hän olisi suostunut palkastaan elättämään minua, koska se oli niin hänen arvomaailmaa vastaan. Jos tämä uudistus olisi tullut silloin kesken avoliittomme, en tiedä mitä olisi käynyt. Hän olisi varmaan pakottanut minut ottamaan niin paljon työvuoroja etten olisi ehtinyt enää panostaa opintoihin.  

Niin, parisuhde on valinta.

No kyllä se mun mielestä on ihan kohtuullinen uudistus. Kuitenkin on paljon opiskelijoita, joiden puoliso kuitenkin tienaa ihan mukavasti. Ei tuollaiseen talouteen tarvitse asumistukea maksaa. Jos yhteistalous ei onnistu, aina voi muuttaa erilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipäs. Solussa opiskelijoilla on omat vuokrasopimukset, joten opiskelijoita ei katsota samaan ruokakuntaan kuuluvaksi. Saavat siis omat asumistuensa. Tämä nimenomaan todetaan myös tuossa uutisessa.

Solu on eri asia kuin kimppakämppä. Poikan muutti juuri kimppakämppään säästääkseen asumiskuluissa. Hän ei asu solussa, vaan heillä on yhteinen vuokrasopimus. OIisivat halunneet omat, mutta säätiö, miltä vuokrasivat, ei tee erillisiä yhteen asuntoon. Poikani on juuri näitä, jotka tulevat asumistukensa menettäämään, koska kämppis käy töissä. Poikakin on töitä etsinyt toki. 

No ei tietenkään vuokranantajat ala tekemään yhteen asuntoon erillisiä vuokrasopimuksia. Jos toinen jättää vuokransa maksamatta, niin olisi täysin toivotonta etsiä uusi asukas kimppakämpän puolikkaaseen.

Ei kuulosta siltä, että olisit aidosti tietoinen tilanteesta. Olen itse asunut kimppakämpissä ja joka ainoassa jokaisella asujalla on ollut erillinen vuokrasopimus. En ymmärrä kuka edes suostuisi sellaiseen, että sopimus olisi yhteinen. 

Vuokranantajana en suostuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo 35-vuotias vanha täti, omista yliopistoajoista on jo kauan aikaa. Mutta silloin aikoinaan opiskelijana asuin avoliitossa opiskelijamiehen kanssa, hän kävi koko ajan ihan hyväpalkkaisessa työssä koska ei jaksanut niin paljon opiskella. Mutta hän vaati, että tasa-arvon nimissä maksamme kaikki asumiskulut tasan puoliksi ja ruokakaupassa käydään vuorotellen maksaen. Se onnistui, koska sain asumislisät ja opintolainat ym ja elintasomme oli kuitenkin aika köyhäilevä. En voi kuvitella, että hän olisi suostunut palkastaan elättämään minua, koska se oli niin hänen arvomaailmaa vastaan. Jos tämä uudistus olisi tullut silloin kesken avoliittomme, en tiedä mitä olisi käynyt. Hän olisi varmaan pakottanut minut ottamaan niin paljon työvuoroja etten olisi ehtinyt enää panostaa opintoihin.  

Niin, parisuhde on valinta.

Tottakai se on valinta. Ja lähdinkin tuosta suhteesta sitten myöhemmin. Mutta totuushan on, että monen opiskelevan nuoren arvomaailma on aika individualistinen, sellainen, jossa kannetaan taloudellinen vastuu vain itsestä, ei kumppanista. Elatusvelvollisuus avoliitossa on monen nuoren mielestä ihan absurdi asia. Se kuuluu vain avioliittoon (monen ihmisen arvomaailman mukaan).  Avoliitto on opiskelijaikäisille monelle eräänlainen kevytsuhde, jossa vasta tunnustellaan haluanko elää elämäni tämän kanssa, haluanko jakaa rahani tämän kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en ikinä uskaltaisi tehdä kavereiden (tai tuntemattomien) kanssa niin, että itse ryhtyisin päävuokralaiseksi, ja ottaisin sitten muut alivuokralaisiksi. Entä jos ne alivuokralaiset ei maksaisi vuokraa? Millä minä sen vuokran karhuaisin? Kaveruus voisi päättyä siihen, enkä silti välttämättä saisi rahoja vaan joutuisin maksamaan koko asunnon vuokran yksin. Omasta kodista, jossa on kirjoilla, ei ihmistä voi niin vaan häätääkään, vaikka tämä jättäisi parin kk vuokran maksamatta. Joutuisin itse aivan kamalaan pulaan jos joutuisin omasta pussista maksamaan koko vuokran yksin. Ja entä kun se alivuokralaiskaveri päättää muuttaa pois, mistä löydän heti seuraavan kuun alussa siihen uuden ihmisen? Jos en löydä, joudun taas maksamaan kaiken yksin. Puhumattakaan siitä, jos jotain hajoaa, kuka silloin korvaa. Alivuokralaiskaveri nukahti kännissä suihkuun lattiakaivon päälle ja tuli vesivahinko? Vakuutus ei korvaa. Minä joutuisin korvaamaan sen asunnon omistajalle / taloyhtiölle. 

Varsinainen vuokralainen maksaa tietyisti vuokransa riippumatta siitä maksaako alivuokralainen vuokraansa. Samunut alivuokralainen korvaa ihan itse aiheuttamansa vahingon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ikinä uskaltaisi tehdä kavereiden (tai tuntemattomien) kanssa niin, että itse ryhtyisin päävuokralaiseksi, ja ottaisin sitten muut alivuokralaisiksi. Entä jos ne alivuokralaiset ei maksaisi vuokraa? Millä minä sen vuokran karhuaisin? Kaveruus voisi päättyä siihen, enkä silti välttämättä saisi rahoja vaan joutuisin maksamaan koko asunnon vuokran yksin. Omasta kodista, jossa on kirjoilla, ei ihmistä voi niin vaan häätääkään, vaikka tämä jättäisi parin kk vuokran maksamatta. Joutuisin itse aivan kamalaan pulaan jos joutuisin omasta pussista maksamaan koko vuokran yksin. Ja entä kun se alivuokralaiskaveri päättää muuttaa pois, mistä löydän heti seuraavan kuun alussa siihen uuden ihmisen? Jos en löydä, joudun taas maksamaan kaiken yksin. Puhumattakaan siitä, jos jotain hajoaa, kuka silloin korvaa. Alivuokralaiskaveri nukahti kännissä suihkuun lattiakaivon päälle ja tuli vesivahinko? Vakuutus ei korvaa. Minä joutuisin korvaamaan sen asunnon omistajalle / taloyhtiölle. 

Näinhän se on. Tuosta vaan tulee väkisinkin yksi varteenotettava vuokrauskeino, jos haluaa saada asumistukea. Tosia asia on, että vuokranantajana minä mielummin vuokraan koko asunnon yhdelle, kun jakaisin sen osiin. Jos tulee ongelmia, niin yhden sopimuksen alla oleva kämppä on paljon helpompi tyhjentää kuin usean sopimuksen alla oleva kämppä. Vaikka mulla ei ole asunnosta tarkoitus saada suuria voittoja, niin tappiolla en halua vuokrata. Ja näin käy, jos yksikin erillisen vuokrasopimuksen omaavista ei hoida velvollisuuksiaan.

Olet oikeassa. En minäkään vuokranantajana suostuisi erillisiin sopimuksiin. Vuokraisin vain koko asunnon kokonaisuutena. En voisi ottaa kontolleni uuden "kämppiksen" etsintää, kun yksi osa asunnosta tyhjenee. Pahimmillaan asunto olisi pitkään vain osalla tuotolla, koska en saisi tuota viimeistä asukasta sieltä pois pitkien irtisanomisaikojen takia, jos haluaisin vaikka myydä sijoitusasuntoni. En jaksaisi ottaa erillisillä sopimuksilla olevilta asukkailta vastaan valituksia siinä toisessa huoneessa asuvan vioista ja häiriöistä. Mielummin pitäisin asunnon tyhjillään odottaen että löydän siihen jonkun perheen ottamaan koko asunto tai sitten myisin asunnon pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ikinä uskaltaisi tehdä kavereiden (tai tuntemattomien) kanssa niin, että itse ryhtyisin päävuokralaiseksi, ja ottaisin sitten muut alivuokralaisiksi. Entä jos ne alivuokralaiset ei maksaisi vuokraa? Millä minä sen vuokran karhuaisin? Kaveruus voisi päättyä siihen, enkä silti välttämättä saisi rahoja vaan joutuisin maksamaan koko asunnon vuokran yksin. Omasta kodista, jossa on kirjoilla, ei ihmistä voi niin vaan häätääkään, vaikka tämä jättäisi parin kk vuokran maksamatta. Joutuisin itse aivan kamalaan pulaan jos joutuisin omasta pussista maksamaan koko vuokran yksin. Ja entä kun se alivuokralaiskaveri päättää muuttaa pois, mistä löydän heti seuraavan kuun alussa siihen uuden ihmisen? Jos en löydä, joudun taas maksamaan kaiken yksin. Puhumattakaan siitä, jos jotain hajoaa, kuka silloin korvaa. Alivuokralaiskaveri nukahti kännissä suihkuun lattiakaivon päälle ja tuli vesivahinko? Vakuutus ei korvaa. Minä joutuisin korvaamaan sen asunnon omistajalle / taloyhtiölle. 

Varsinainen vuokralainen maksaa tietyisti vuokransa riippumatta siitä maksaako alivuokralainen vuokraansa. Samunut alivuokralainen korvaa ihan itse aiheuttamansa vahingon.

Lähtökohtaisesti kyllä. Mutta entä jos ei maksa (on vaikka varaton ja jo ulosotossa tms)? Alivuokralainen vastaa päävuokralaiselle ja päävuokralainen asunnon omistajalle. Eli viimekädessä päävuokralainen on aina vastuussa alivuokralaisensa tekemistä vahingoista asunnon omistajan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo 35-vuotias vanha täti, omista yliopistoajoista on jo kauan aikaa. Mutta silloin aikoinaan opiskelijana asuin avoliitossa opiskelijamiehen kanssa, hän kävi koko ajan ihan hyväpalkkaisessa työssä koska ei jaksanut niin paljon opiskella. Mutta hän vaati, että tasa-arvon nimissä maksamme kaikki asumiskulut tasan puoliksi ja ruokakaupassa käydään vuorotellen maksaen. Se onnistui, koska sain asumislisät ja opintolainat ym ja elintasomme oli kuitenkin aika köyhäilevä. En voi kuvitella, että hän olisi suostunut palkastaan elättämään minua, koska se oli niin hänen arvomaailmaa vastaan. Jos tämä uudistus olisi tullut silloin kesken avoliittomme, en tiedä mitä olisi käynyt. Hän olisi varmaan pakottanut minut ottamaan niin paljon työvuoroja etten olisi ehtinyt enää panostaa opintoihin.  

Niin, parisuhde on valinta.

Tottakai se on valinta. Ja lähdinkin tuosta suhteesta sitten myöhemmin. Mutta totuushan on, että monen opiskelevan nuoren arvomaailma on aika individualistinen, sellainen, jossa kannetaan taloudellinen vastuu vain itsestä, ei kumppanista. Elatusvelvollisuus avoliitossa on monen nuoren mielestä ihan absurdi asia. Se kuuluu vain avioliittoon (monen ihmisen arvomaailman mukaan).  Avoliitto on opiskelijaikäisille monelle eräänlainen kevytsuhde, jossa vasta tunnustellaan haluanko elää elämäni tämän kanssa, haluanko jakaa rahani tämän kanssa. 

Jep, nyt on sitten näiden opiskelijoiden aika kasvaa aikuiseksi.