Mistä saada merkitys elämälle? Miten tehdä elämä merkitykselliseksi?

Vierailija kirjoitti:

No mistä sitä merkitykslelisyyttä voi sitten lapseton saada? Jos se syvä merkityksellisyys ja onni tulee vääntämällä lasten kanssa joulutorttuja? 

Monesti olen itsekin saanut kuulla noita iänikuisia latteuksia, kuinka "onni on pienissä asioissa" ja "asiat on liian hyvin jos on aikaa märehtiä "kaikkea turhaa" "(eli esim. tätä merkityksellisyyden ongelmaa). Ja sitten ne "kysypä syöpäpotilailta, mitä mieltä ne on sun eksistentiaalisista teinikriiseilyistäs!" -heitot. Hohhoijaa. Kyllä sen nyt jokainen järjellä tajuaa, että onpas hyvä ettei asiat ole vielä huonommin jne., mutta se tässä se ongelma varmaan ap:lla ja muutamalla muulla onkin: tajuaa järjellä että pitäisi olla kiitollinen ja onnellinen siitä mitä on, iloinen että asiat voisivat olla huonomminkin, mutta ei se vain aina riitä. Ja samaan aikaan tuntee itseään sen verran hyvin, että tietää että se merkityksellisyys ei tulisi myöskään siitä että tekee lapsen.

Onko siis muita vaihtoehtoja kuin a.) tehdä lapsi b.) hokea koko ajan itselleen, että mulla on vain asiat liian hyvin ja minä kermapersaus kehtaan märehtiä tämmöisiä, kun maailmassa on monia joilla asiat on huonomminen tai c.) tulla uskoon?

On olemassa vaihtoehto d.) tulla tietoiseksi. Ihan oikeasti siis kokea ja tiedostaa elämä itse ytimiä myöten. Tämä tosin vaatii hieman viitseliäisyyttä tonkia itseään ja uskomuksiaan, kyseenalaistaa kaikki, olla valmis uudistumaan ja puhdistaa pöytä perusteellisesti. Mutta jos työn viitsii tehdä ja motivaatio on olemassa, tuntuu lopulta kuin "aistit aukeaisivat" ja kokisit kaiken ihka ensimmäistä kertaa. Muutut lapseksi, jolle kaikki on yhtä suurta ihmettä. Olisiko siinä merkitystä tarpeeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin autan ihmisiä erään vapaaehtoistyön kautta. Silti, en ole siitä saanut kovin suurta valaistumista ja merkityksellisyydentunnetta. Onhan se ihan mukavaa ja jne. Silti minulla on merkityksetön olo. 

Välillä katselen jotakin scale of the universe tms. videoita youtubesta, kun oikein vellottaa tässä olossa :D Mitätöntä tuntuu olevan kaikki.

t. se joka kirjoitti ed. sivulla että a.) lapsi b.) hyväksyminen että olen märisevä kermapylly vai c.) uskoontulo

Se, että käy kerran viikossa vähän puuhastelemassa hyväntekeväisyyttä, ei tietenkään anna mitään merkitystä elämään.

Sen sijaan, että kerrot mitä minä (ja moni muu) tekee väärin, niin voisit kertoa suuressa viisaudessasi että mikä on sinun mielestäsi sitten oikein. Keskusteluantisi on tällaista:

"Teenkö makkarakeittoa vai kalakeittoa?"

"no ei mikään keitto oo hyvä"

"no lasagnea vai pitsaa?"

"ei nyt mitään lasagnea tai pitsaa"

"no uunilohi vai uunilenkki"

"sen sijaan, että mietit lohta vai makkaraa, niin miettisit että mikä olisi hyvää!"

Esim:

Ala ihmisoikeusjuristiksi ja taistele heikoimpien puolesta.

Perusta fitnessblogi ja saa merkityksellisyyden kokemus seuraajiesi lukumäärän kasvattamisesta ja egosi pönkittämisestä.

Löydä Jumala ja seuraa hänen polkuaan.

Hanki lapsia ja kasvata heistä hyviä ihmisiä, ja lasten lennättyä pesästä huolehdi omista vanhemmistasi ja lapsenlapsistasi, ja harrasta kun vihdoin on aikaa.

Ala arkkitehdiksi ja suunnittele Guggenheimin paikalle joku turistinähtävyys, josta tulee lopulta maailman ihme.

Uhraa elämäsi auttaen sairasta läheistä.

Perusta yritys ja työllistä ihmisiä, jotta ihmiset saavat ruokittua perheensä.

Mene politiikkaan ja hankkiudu diktaattoriksi. Kyykytä kansaa, varasta ydinaseita ja tuhoa koko maailma.

Ala maanviljelijäksi ja tuota ruokaa, jotta meillä on mitä syödä myös kriisin aikana.

Keksi tapa tuottaa puhdasta vettä ja energiaa.

Ala taiteilijaksi ja jätä maailmaan tauluja, joita ihmiset voivat ihailla kuoltuasi.

Katso kaikki koskaan tehdyt elokuvat.

Käytä koko elämäsi siihen, että sinusta tulee mahdollisimman rikas. Sijoita, tee työtä, perusta yrityksiä, keinottele, etene, juoni, kavalla. Mutta älä koskaan tuhlaa.

Käytä elämäsi siihen, että sinusta tulee mahdollisimman hyvä pingiksen pelaaja.

Sairastu vakavasti ja taistele joka päivä, jotta saat itsesi ylös, saat syötyä, saat hengitettyä.

Osta vanha auto ja rassaa sitä aina ja aina vain hienommaksi.

Jos ajattelee siltä kannalta, että kaikkihan me joskus kuolemme ja maapallokin tuhoutuu, niin kyllä, kaikki on turhaa. Ja kurjaa vielä sekin, että nauttiakseen vaikkapa siitä hyvästä ruuasta joutuu tekemään jotain paskaa työtä, jos ei muuta ole saanut. Mutta näin se nyt on, itse jos ei kaikkea pysyt omavaraisesti ja omilla kyvyillään tuottamaan, niin jotain on annettava toisille vaikka verorahojen kautta. Sillä paskalla saa maksettua itselleen osaavan lääkärin, itse kun en osaisi vaikkapa sairauksiani parantaa.

No joo. Koen itsekin usein tuota merkityksettömyyden tunnetta. Ei kiinnosta perus opiskelut, duunit, lapset, perheet, suhteet... Olen soimannut itseäni lukemattomat kerrat siitä, että olen niin perkeleen epäsosiaalinen ja suorastaan itsekäs, että en minä halua mitään vapaaehtoistyötä tehdä enkä halua tutustua uusiin ihmisiin etsiäkseni elämälleni sisältöä tai tuottaakseni sitä sisältöä muille.

Myönsin sitten, että oma juttuni on kirjallisuus. Ja jotta voin siitä nauttia, tarvitsee niitä muitakin ihmisiä olla, itse kun en kaikkia tarinoita osaisi keksiä ja kävisi ehkä tylsäksikin lukea päivästä toiseen vain oman mielensä tuotoksia.

Voi olla, että sinäkin vielä keksit sen juttusi, josta saat elämääsi merkitykselliseltä tuntuvaa sisältöä. Älä käperry liikaa analysoimaan omaa itseäsi. Tietysti voi myös olla, että olet juuri niin älykäs, että pystyt tajuamaan turhauttavan tilanteesi, mutta et niin älykäs, että pystyisit saavuttamaan mitään mielestäsi merkityksellistä. Siinä tapauksessa ei liene paljon muita vaihtoehtoja kuin yrittää harhauttaa mielesi (keinot ovat monet) tai velloa siinä turhautuneisuuden tilassa.