Lue keskustelun säännöt.
puolisoni purkaa pahaa oloaan minuun, en enää tiedä miten käyttäytyä hänen seurassaan :(
14.12.2016 |
Mun puoliso purkaa sokeasti omaa pahaa oloaan muhun. Olen vakuuttunut siitä, että hän ei oikeasti ymmärrä tekevänsä sitä minulle. Saattaa hermostua ihan milloin vaan, ihan mistä vaan. Minä olen yrittänyt kaikki keinot, miten tällaisesta pääsisi eroon. Olen ottanut kaiken hakkumisen, syyllistämisen ja uhkailun vastaan mukisematta, pyydellyt anteeksi, huutanut takaisin, lähtenyt pois, ollut hiljaa, yrittänyt kysyä mikä on, antanut sympatiaa, yrittänyt olla neutraali jne. Aivan sama miten käyttäydyn niissä tilanteissa kun puolisollani menee hermo, mikään ei auta. Syy on aina minun, ja minä olen toimnut ajattelemattomasti ja tyhmästi ja pahoittanut hänen mielensä. Käsi sydämellä vannon, että en todellakaan halua haastaa riitaa. Ja hänellä saattaa mennä hermo kesken aivan normaalin keskustelun, enkä ikinä ymmärrä miten hän voi hermostua jostain niin tavallisista asioista. Minua alkaa välillä itkettämään, koska en tiedä miten olisin tilanteessa ja mitä voisin sanoa, etten vaan pahenna tilannetta. Kiitos kun sain avautua tänne. En kehtaa puhua tästä kenellekään. Puolisolleni en missään nimessä voisi tästä sanoa, koska asia kääntyisi kuitenkin niin, että minä olen syyllinen, kamalan paska valehtelija ja epäluotettava kusipää.
Tällaista ei tietenkään ole koko aikaa, vaan aina silloin tällöin kimpaantuu jostain.
Kommentit (72)
Ei sinun tarvitse kestää tuollaista. Kuulostaa nyt siltä, että peli poikki tai kohta on molempien haettava rauhoittavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuetko sinä kumppaniasi? Pystytkö juttelemaan ja pyytämään häntä juttelemaan sinulle?
Itse olen välillä kiukkunen, koska on paha olla. En kiukkua kumppanille, mutta hän näkee pahan oloni. Tällöin hän kysyy mikä on ja kun vastaan, hän vähättelee:"No johtuu ihan sun asenteesta/Pitäis vaan muistaa olla positiivinen/Ei toi nyt nii paha oo.." Näissä tilanteissa mun kuppi kaatuu, jos ei osaa tukea ja keskustella, ei kannata kysyä edes.
Puolisoni joskus purki huomaamattaan pahaa oloaan minuun. Juteltiin ja keskusteltii samoista asioista monet kerrat, nyt hänellä kaikki hyvin. Minulla ei ole nyt, mutta hän ei osaa keskustella minun asioistani. Olen sen hänelle sanonut, mutta ei tuloksia. Siksi muistuttaisin sinua nyt, että kannattaa vaan yrittää olla parhaana mahdollisena tulena hänelle. Sitä hän kaipaa.
Minä yritän olla tukena. Joskus kun kysyn että "onko sulla joku hätänä, vaikutat hieman kiukkuiselta?" niin vastaus on suunnilleen "aha, niin että mullako tässä nyt onkin joku, sullako niinkun ei oo mikään?!", vaikka siis olen aivan normaali itseni. Joskus onnistun olemaan tilanteissa rauhassa, koska tiedän että syy ei ole minun ja että puolisoani ahdistaa. Välillä vaan en kertakaikkiaan kestä sitä syyttelyä (ilman mitää syytä), haukkumista ja tarkoituksellista mielenpahoittamista mulle. Mua alkaa yleensä itkettään kun en enää kestä ja musta tuntuu siltä että en tiedä mitä sanoa, ihan niinkun mua työnnettäis johonkin vitun ahtaaseen laatikkoon ja en vaan pääse pois. Minusta tuntuu, että puolisoni ei osaa käsitellä pahoja ja ahdistavia tunteita. Oikeasti jos, jollain on jotain neuvoja antaa, niin olen todella kiitollinen niistä.
t.ap
Olen pahoillani puoletasi.
Minä en jäisi parisuhteeseen, jossa puolisoni ei arvosta ja kunnioita minua, vaan syyttelee ja riehuu täysin aiheettomasti eikä edes myönnä, että jotain on vialla.
Ystäväni mies heittelee astioita seinään suuttuessaan, pirstoo raivostuttuaan eteisen ovesta lasin, huutaa, raivoaa ja kiroilee, vaikka on muuten erittäin mukava mies. Pidän miestä ääliönä.
Minulle hän olisi jo kauan sitten ollut ex-mies, koska en jaksaisi hoitaa psyykkisesti häiriintynyttä ihmistä.
Kuulostaa ihan masennukselta. Tuttu mies käyttäytyi samalla tavalla, kunnes tyttöystävä jätti ja kukaan muukaan ei oikein jaksanut sitä. Lopulta teki itsemurhan, kun jäi yksin. Älä päästä tilannetta siihen pisteeseen vaan yrittäkää jotenkin saada apua
Pystyisitkö ottamaan aiheen puheeksi sellaisena hetkenä, kun olette molemmat hyvällä tuulella?
Istutat hänet alas, kerrot että teidän pitäisi keskustella ja painota, että asia on sinulle tärkeä. Kerrot, mitä hän tekee ja miltä se sinusta tuntuu. Kerro, miten haluaisit tilanteen muuttuvat jatkossa. Sitten muistat vielä kysyä, miten hän tilanteen kokee ja kuuntele rauhassa loppuun asti.
Tåmän keskustelun pohjalta voi sitten tehdä johtopäätöksiä. Itse eroaisin, jos asiasta ei saa keskusteltua eikä siihen tule muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen valitettavasti liian usein juuri tuollainen puoliso. Asiaa ei helpota se, että vaimo petti, mutta asiaan:
Jos tiedät, ettet ole tehnyt mitään mistä pitäisi pyytää anteeksi, joko anna tilaa tai mene halaamaan. Halaamista kannattaa yrittää ensin. Moni karski ka menestyvä mies on sisältä epävarma teinipoika joka kaipaa välillä vaan syliä ja kun ei voi/osaa sitä pyytää, kaataa pahaa oloa ympärilleen.
Ei auta on yrittää puhumalla selvittää mitään kun mies on myrkyllisessä tilassa. Kaikista pahinta on suuttua itse ja laittaa lisää vettä myllyyn.
Itselläni useimmiten taustalla on joku stressi/harmitus/virhe/epävarmuus/pelko/nälkä/jano/väsymys tms. ja kaikkeen auttaisi se, että vaimo halaisi hiljaa vaikka olen kuinka huono mies tahansa.
Eilen tämä tapahtui viimeksi ja vaimo hiippaili henkisesti lytättynä kotona koko illan kunnes ei enää jaksanut ja sitten sormukset taas lenteli. Tulin kiukkuisena kotiin ja ainoa mitä olisin toivonut olisi ollut vaimon läheisyts ja hiljainen lohdutus ja kun sitä ei tullut meni kaikki pieleen.
Halatkaa miehiänne (varmaan toimii myös toisin päin)
Äidilleenkö pitäisi?
Parisuhde on myös toisen negatiivisten tunteiden kestämistä, vaikeissa tilanteissa tukemista ja varsinkin kaikesta puhumista. Jos puolisolleen ei voi puhua kaikesta on ihan väärän ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti aloittaj olet nainen. Vain naiselta voi odottaa tuon tasoista uhriutumista. Miski olet paaskasankona miehellesi? Eikö sinulla ole yhtään itsekunnioitusta. Normaali ihminen katkaisee kaikki yhteydet tuollaiseen alistavaan ihmiseen. Kasvata itsellesi selkäranka ja lopeta yhteydenpito tähän alistajaan. On olemassa parempiakin ihmisiä.
Tuo uhrautuminen ja itkun vääntäminen eivät tilannettasi auta. Nyyh olen uhri auttakaa yhyy. Mieheni pahoinpitelee minua henkisesti nyyh nyyh kyynel.
Kysymys kuuluu: miksi olet tuollaisen ihmisen kanssa tekemisissä? Voisit yhtä hyvin ampua itseäsi jalkaan ja valittaa kuinka kipeää se tekeekään kun jalkaan ammutaan. Se on oma vikasi! Älä tee niin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde on aina kahden kauppa, jossa pitäisikin pelkän yhden osapuolen "syyttelyn" sijaan miettiä olisiko kummmassakin "vikaa" Eli et voi pahinpana martyyrina sitten jeesuksen yksin syyttää miestä teidän parisuhteen ongelmista vaan myös peilata omaa käytöstäsi ettet esim. tietämättäsi provosoi miestä saadaksesi huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua juttua. Olen ukkosenjohdatin. Itse en vastaa samalla mitalla koskaan koska sellaisten asioiden sanominen, jotka olisivat hänen kommenttiensa kanssa vaaterissa tarkoittaisi, että vihaisin ja halveksisin häntä syvästi.
Hän ei osaa kontrolloida sanomisiaan suuttuessaan muutoin kuin siten miten voisi sanoa mahdollisimman tuhoisasti ja samalla vielä toteaa voivansa olla paljon ilkeämpikin, mutta jättää sen tekemättä. Hän myös jatkaa "riitaa" (=riita on meillä 9 tapauksessa kymmenestä se kun hän käy sanallisesti kimppuuni jonkin vastoinkäymisen tai pettymyksen takia) siitä mihin on viimeksi jäänyt eli nyt ollaan sitten joka kerran eroamassa vaikka kaikki olisi ennen purkausta ollut muuten kunnossa. Hän myös nostaa joka kerran uudelleen esille jo sovitut ja käsitellyt asiat. Näitähän on vuosien varrella kertynyt, joten tällaisen keskustelun aikana syntilistani on pitkä ja musta ja kaikki ongelmat kasaantuneen paljoutensa takia mahdottomia ratkaista.
Teidätkö miksi koirat nuolevat pallejaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ainakaan halaa yhtään ketään joka ei osaa käyttäytyä.
Aivokasvain otsalohkossa kannattaa sulkea pois. Passita lääkäriin.
Tohon halausvinkkiin, jos agressiot jyllää, niin sulle voi käydä pahasti. Varo vähän.
Vierailija kirjoitti:
Olen valitettavasti liian usein juuri tuollainen puoliso. Asiaa ei helpota se, että vaimo petti, mutta asiaan:
Jos tiedät, ettet ole tehnyt mitään mistä pitäisi pyytää anteeksi, joko anna tilaa tai mene halaamaan. Halaamista kannattaa yrittää ensin. Moni karski ka menestyvä mies on sisältä epävarma teinipoika joka kaipaa välillä vaan syliä ja kun ei voi/osaa sitä pyytää, kaataa pahaa oloa ympärilleen.
Ei auta on yrittää puhumalla selvittää mitään kun mies on myrkyllisessä tilassa. Kaikista pahinta on suuttua itse ja laittaa lisää vettä myllyyn.
Itselläni useimmiten taustalla on joku stressi/harmitus/virhe/epävarmuus/pelko/nälkä/jano/väsymys tms. ja kaikkeen auttaisi se, että vaimo halaisi hiljaa vaikka olen kuinka huono mies tahansa.
Eilen tämä tapahtui viimeksi ja vaimo hiippaili henkisesti lytättynä kotona koko illan kunnes ei enää jaksanut ja sitten sormukset taas lenteli. Tulin kiukkuisena kotiin ja ainoa mitä olisin toivonut olisi ollut vaimon läheisyts ja hiljainen lohdutus ja kun sitä ei tullut meni kaikki pieleen.
Halatkaa miehiänne (varmaan toimii myös toisin päin)
Miltäs susta tuntuisi, jos vaimosi käyttäytyisi suoa kohtaan noin?
Ei sun käytökseesi mitkään halit auta, vaan käytät vaimoasi paskasankonasi. Hän ei ole sitä ansainnut. Onko kiva lytätä ja tuntea olevansa voimakas? Jos joku ottaa kupoliin, ota hitaampi työmatka. Käy vaikka huoltsikalla kaffella, pohdi asiat, hoida nälkä ja jano ja väsymys, äläkä kaada paskaa vaimosi niskaan. Jos vituttaa, älä mene kotiin ennenkuin vitutus on ohi.
Ei ole hänen vikansa, ymmärsitkö. Ajat luotasi ihmisen,joka on ehkä parasta elämässäsi.
Mä käyttäydy just kuin ap:n puoliso edellisessä suhteessa kun olin tullut satutetuksi enkä enää voinut luottaa puolisoni.
Vasta jälkikäteen tajusin, miten isosti olinkaan purkanut omaa kipuani ympärilleni. Olo oli vaan niin kurja ja pettymys silloiseen puolisoni niin syvä, että olin jotenkin sen kaiken vankina. Ja sokea itselleni ja toiselle.
Nykyisessä suhteessa asiat ovat kunnossa ja tapa jolla kohtelen puolisoani on kuin eri planeetalta. Eikä minun tarvitse edes ponnistella.
Jotenkin tuntuu, että tuollainen tilanne tuskin syntyy ihan itsestään ilman, että joku syy toimii moottorina. Etsikää syy ja korjatkaa tai erotkaa. Pahaan ei kannata jäädä loputtomasti pyörimään.
Vierailija kirjoitti:
Olen valitettavasti liian usein juuri tuollainen puoliso. Asiaa ei helpota se, että vaimo petti, mutta asiaan:
Jos tiedät, ettet ole tehnyt mitään mistä pitäisi pyytää anteeksi, joko anna tilaa tai mene halaamaan. Halaamista kannattaa yrittää ensin. Moni karski ka menestyvä mies on sisältä epävarma teinipoika joka kaipaa välillä vaan syliä ja kun ei voi/osaa sitä pyytää, kaataa pahaa oloa ympärilleen.
Ei auta on yrittää puhumalla selvittää mitään kun mies on myrkyllisessä tilassa. Kaikista pahinta on suuttua itse ja laittaa lisää vettä myllyyn.
Itselläni useimmiten taustalla on joku stressi/harmitus/virhe/epävarmuus/pelko/nälkä/jano/väsymys tms. ja kaikkeen auttaisi se, että vaimo halaisi hiljaa vaikka olen kuinka huono mies tahansa.
Eilen tämä tapahtui viimeksi ja vaimo hiippaili henkisesti lytättynä kotona koko illan kunnes ei enää jaksanut ja sitten sormukset taas lenteli. Tulin kiukkuisena kotiin ja ainoa mitä olisin toivonut olisi ollut vaimon läheisyts ja hiljainen lohdutus ja kun sitä ei tullut meni kaikki pieleen.
Halatkaa miehiänne (varmaan toimii myös toisin päin)
Aika kova toive, että vaimo haluaisi tai uskaltaisi tulla palaamaan tuossa tilanteessa. Itse ainakin joutuisin tekemään sen vastentahtoisesti ja omat tunteet kieltäen.
Odotatko samaa käytöstä esimiehellä tai ystäviltä? Miten käyttäydyt heidän seurassaan?
Vierailija kirjoitti:
Lapsiko olet?
Lapset eivät sano vanhemilla asioita, joista tietää heidän hyppivän seinille. Siinä mielessä tämä sopii aloittajaan. Jolla ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin kasvaa aikuiseki ja ottaa todellista vastuuta tilanteesta puhumalla miehelleen.
Tuetko sinä kumppaniasi? Pystytkö juttelemaan ja pyytämään häntä juttelemaan sinulle?
Itse olen välillä kiukkunen, koska on paha olla. En kiukkua kumppanille, mutta hän näkee pahan oloni. Tällöin hän kysyy mikä on ja kun vastaan, hän vähättelee:"No johtuu ihan sun asenteesta/Pitäis vaan muistaa olla positiivinen/Ei toi nyt nii paha oo.." Näissä tilanteissa mun kuppi kaatuu, jos ei osaa tukea ja keskustella, ei kannata kysyä edes.
Puolisoni joskus purki huomaamattaan pahaa oloaan minuun. Juteltiin ja keskusteltii samoista asioista monet kerrat, nyt hänellä kaikki hyvin. Minulla ei ole nyt, mutta hän ei osaa keskustella minun asioistani. Olen sen hänelle sanonut, mutta ei tuloksia. Siksi muistuttaisin sinua nyt, että kannattaa vaan yrittää olla parhaana mahdollisena tulena hänelle. Sitä hän kaipaa.