Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meidän 5 v sai eilen ekaa kertaa elämässään selkään.
12.03.2006 |
Poika 5,5 v on aina ollut varsinainen tahtoihminen. Esim. jo parivuotiaana hän huusi neljän tunnin automatkan, kun ei tykännyt istua siellä. Hän osaa kaikki käytöstavat ja osaa olla oikein viehättävä, JOS haluaa.
Välillä hän ei tietoisesti tottele. Sitä tuntee itsensä megafoniksi, kun toistaa, toistaa ja toistaa, pyytää nätisti ja rumasti, ja poika senkun jatkaa ilkeyksiään.
Meillä ollaan
- oltu jäähyllä, arestissa, nurkassa,
- on pidetty kiinni, jotta pysyy nurkassa
- on huudettu,
- on pidetty holdingissa jopa toista tuntia yhteensä,
- on otettu pois leluja, videoita, karkkipäivää, pientä vikkorahaa,
- on uhattu selkäsaunalla,
- on kerättäy tarroja ja on pitänyt ansaita hampurilaiselle meno,
- on kehuttu hyvästä käytöksestä
.... kyllähän ne ovat tehonneet.
Eilen hän taas teki pientä kiusaa koko ajan. Laittoi tuolin kenoon, jolloin varoitin, ettei vaan kaada sitä, koska alakerta herää. Silmiin syttyi pieni ilkeys, ja hän kaatoi sen. Hän teki jotain muutakin.
Sitten pyysin häntä ottamaan farkut pois ja vaihtamaan ne toppahousuihin. Poika otti farkut pois ja heitti lattialle. Pyysin pistämään ne suoraksi ja nostamaan sängylle. Hän alkoi vain heitellä housuja nurkasta toiseen. Suuttui, kun pyysin nostamaan housut.
Lopulta isä tuli paikalle ja käski pojan nostaa farkut ja kysyi, mikä vaivaa. Poika taas heitti housuja pitkin seiniä ja kävi potkimaan isää. Siitä isä - joka on meistä se ymmärtäväisempi, pitkäpinnaisempi ja kärsivällisempi - hermostui. Hän nappasi pojalta housut alas ja läiskäsi avokämmenellä paljaalle pyllylle. Ja sanoi, että tästä lähtien saa aina selkäänsä, jos käy potkimaan tai ei tottele.
Miten saa kovatahtoisen lapsen pysyvästi " kiltiksi" ? Viisi vuotta tässä on yritetty, eikä tulosta ole tullut yhtään vuosien varrella. Pojan itsehillintä on kyllä kasvanut (eli hän enää samalla tavalla raivoa tai käy päälle) mutta sama tahto ja sama suuttumus kytee vuodesta toiseen.
Nyt on hyvät neuvot kalliit!!
Kommentit (52)
Koin itse tilanteen niin, että poika arvosti sitä, että sekuntikellolla arvioiminen on täysin puolueeton ja yksiselitteinen. Arviointia ei suorittanut äiti tai isä vaan ainoastaan kello! Näin epäonnistuneesta suorituksesta ei olisi voinut syyttää kuin itseään...
t. 33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta anna sen teidän pojan vaan olla oma ilkeä itsensä.
Satuttaa ei saa eikä mitään rikkoa, niistä seuraa vihainen ilme ja huomion puute ja kyllä se siitä kasvaa mieheksi teidänkin poika.
Eskari-ekaluokkalaisille tulee uhmis joka on mielestäni pahempi kun mikään 3v uhmaikä, sitten näsäviisastellaan kolmannella luokalla, sitten onkin aika ihana aika, aina tuonne esimurrosikään joka onkin vain varoitusta tulevasta murkkuiästä..
Ette te voi tehdä lapsestanne mitään mallinukkea, eikä tarvitsekkaan..
Vierailija kirjoitti:
eikö kellään ole antaa neuvoja? Alan olemaan epätoivoinen, ei tuosta pojasta ihmistä kasva....
Taas tänään, kun lähdimme päiväkodista alkoi huuto " mä en haluu kävellä" .... Mikä siinä on, ettei hän opi???
terv
epätoivoinen ap
No ehkä just siks ei opi koska teet sen elämästä helvettiä tolla lailla. Nään teidän talossa ainoastaan pienen ja ahdistuneen ihmisen joka purkaa pelkoaan poikamaiseen tapaan agressiivisesti riehumalla.
Miten olisi käänteispsykologian kokeileminen? Poikahan kapinoi koska tietää mitä ei saa tehdä, joten jos lakkaa antamasta pojalle huomiota kun hän tekee pahuuksia, niin ne voivat vähentyä, sillä hän ei näe enää mitään ideaa kiusanteossa kun ei tapahdu mitään. Hän siis tylsistyy.
katopeiliinvitunkusipää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eikö kellään ole antaa neuvoja? Alan olemaan epätoivoinen, ei tuosta pojasta ihmistä kasva....
Taas tänään, kun lähdimme päiväkodista alkoi huuto " mä en haluu kävellä" .... Mikä siinä on, ettei hän opi???
terv
epätoivoinen apNo ehkä just siks ei opi koska teet sen elämästä helvettiä tolla lailla. Nään teidän talossa ainoastaan pienen ja ahdistuneen ihmisen joka purkaa pelkoaan poikamaiseen tapaan agressiivisesti riehumalla.
Ei taida äiti ja16v poika enää neuvojasi kaivata. Nyt on ehkä jo uudet murheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n 16-vuotias saa tuskin enää selkään.
Kuulostaa siltä, että olette ajautuneet negatiiviseen kierteeseen, joka on saatava poikki. Uhkailu ja väkivalta vain pahentaa tilannetta. Jätä negatiivinen käytös huomiotta, palkitse hyvä käytös aina. Rakenna tilanteita joissa lapsi voi onnistua. Tärkein tulee tässä: kohtaa lapsi aidosti, kuuntele ja kysele, sanoita tunteita, lohduta ja rakasta, ota tosissaan. Positiivista kohtaamista tulee olla yli puolet kohtaamisista että se jaksaa kantaa negatiivisten tilanteiden läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunsin samanlaisen pikkutytön, sittemmin hänellä todettiin ADHD. Lääkitys pojallesi?
Jos aikuinen ei pärjää 5-vuotiaalle ilman väkivaltaa:
A) Lapsi on erityislapsi ja tarvitsee ammattiapua
B) Aikuinen tarvitsee ammattiapua omaan vanhemmuuteensa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli tilanne minä tahansa, en ikinä hyväksy lapseen kohdistuvaa väkivaltaa.
Lapsi on pitkälti ympäristönsä tuote, kuten me kaikki tässä maailmassa.
Mistä hän on oppinut tälläisiä tapoja ja toimintamalleja? Huudetaanko teillä kotona useinkin/uhkaillaan? vanhempien välillä?
Ei lapsen uhkailu/huuto/kiristys jne ole kasvatusmetodeja. Jos tilanne on siinä pisteessä että näiden vuoksi käännyitte fyysisen pahoinpitelyn puoleen on syytä kääntyä suoraan ammattilaiselle ratkomaan näitä pulmia.
Lapsen kasvatus lähtee jo niin varhaisessa vaiheessa että jos nyt on päästy näin pitkälle ongelmissa, ei pikaratkaisua ole olemassakaan eikä lasta voi rangaista siitä ettei osaa toimia uhkansa kanssa juuri sillä tavalla kun sinä haluat.
Tehkää jotain ennenkun seuraava tilanne eskaloituu pahemmin.
Onko päiväkodissa samat ongelmat? Kuulostaa siltä että ongelma tässä ovat itse vahemmmat.
Alue: Aihe vapaa
Meillä oli valtava ongelma pukemisesta aamuisin. Poika vetkutteli ja vetkutteli, kunnes tuli kiire ja sitten minä hermostuin. Sain vinkin käyttää sekuntikelloa apuna! Sovimme yhdessä ajan, jonka kuluessa vaatteiden pitää olla päällä, onnistuneesta suorituksesta sai tarran. Aika oli sen verran reilu, että kiirettä ei tarvinnut pitää, mutta kuitenkin niin tiukka, että sinä aikana ei ehtinyt kuitenkaan tehdä muuta kuin pukea.
En siis vahtinut pukemista mitenkään, ilmoitin vain, että pukemisaika alkaa N-Y-T-Nyt! Tämän jälkeen poistuin paikalta. Vaatteet menivät päälle sutjakkaasti joka ikinen aamu! Tämän jälkeen laitettiin tarra paperiin ja kuukauden päästä käytiin ostamassa lelu. Tämän jälkeen pukeminen sujuikin sutjakkaasti ja jos oli hidastelua ilmassa, niin taas ilmoitin määräajan pukemiseen.
Käytännössä en ihan sekunnintarkkaan edes kelloa katsonut vaan katsoin kokonaiskuvaa. Jos joku mitätön häiriötekijä hidasti pukemista sen verran, että aika ylittyi muutamalla sekunnilla, niin kuittasin sen " Tiukille veti, mutta juuri ehdit" -kommentilla mikäli pukemisrupeama periaatteessa oli sujuva.