Epäilen että 11 v lintsaa koulusta muttei tiedetä miksi, vinkkejä, kokemuksia?

Mun lapsella oli sama vika. Syyksi paljastui ibs, eli lapsella oikeasti oli vatsan kanssa koko ajan ongelmaa. Viikonloppuisin vaan ei valittanut, kun ei tarvinnut mennä minnekään ja sai rauhassa käydä vessassa eikä tarvinnut syödä väkisin aamupalaa heti herättyään. Lapsi on nyt isompi ja tajunnut, että hänellä on ihan hirveä olo loppupäivän jos aamulla heräämisen jälkeen heti koettaa syödä jotain aamupalaa. On heittänyt aamupalan syönnin pois ja nyt on kouluunlähdöt helpompia, ei oo enää läheskään joka päiväistä se, että vessassa on pakko käydä monta kertaa ennen lähtöä. Ollaan myös ruokavaliosta jätetty pois muitakinnjuttuja jotka aiheuttaa lapselle vatsaongelmia, ruokavalio on hyvin kapea ja kasvispainotteinen, mutta lapsi käy koulussa nyt ihan mielellään, kun ei oo vatsa jatkuvasti kipeä.

Itse lintsasin koko peruskouluaikani ihan niillä rajoilla, että jotain toimenpiteitä olisi pitänyt käynnistää. Joka kevät kävin kuraattorilla kertomassa, että kaikki on hyvin. Olin yksinkertaisesti niin hyvä koulussa ja vanhempani eivät halunneet että jätän yhden luokan väliin, että olin tylsistynyt ja tiesin voivani skipata päivän tai pari kerrallaan, ilman että jäin mistään jälkeen. Kierre vaan jatkui, kun keväällä aina siirryin jo tekemään esim. seuraavan vuoden matematiikan kirjaa, että jotain tekemistä olisi. Kympin keskiarvolla koko peruskoulu läpi ja lukio kahteen vuoteen. Ei mitään ongelmia kotona tai muussakaan elämässä, lukioajan asuin jo omassa asunnossa ja pyöritin taloutta siinä samalla itsenäisesti. Kaikki lintsaajat eivät siis ole ongelmatapauksia, kyse voi myös olla vaikka siitä, että lapsi turhautuu ja tylsistyy koulussa.

Sanokoot lapsi ja opettaja mitä tahansa, niin minä kyllä kallistuisin kaikesta huolimatta kiusaamisen puolelle. Monet lapset eivät uskalla tunnustaa, että heitä kiusataan. He pelkäävät, että kiusaaminen pahenee vain, jos aikuiset puuttuvat asiaan.

Entä jos se kiusaaja onkin opettaja itse? Miten sen saisi selville? Onko lapsellasi jotain hyvää luokkakaveria, jonka sinäkin tunnet ja joka käy teillä silloin tällöin? Voisitko yrittää jututtaa tätä kaveria ja kysellä, miten opettaja kohtelee lastasi? Jättääkö huomiotta? Naureskeleeko väärälle vastaukselle? Heitteleekö ivallisia kommentteja? jne. 

Yhteyttä voisi ottaa myös kouluterveydenhoitajaan ja pyytää tätä jututtamaan lasta poissaoloista ja niiden syistä. Jos olisi tarpeen, niin terkkari voisi ohjata lapsen koulupsykologin tai perheneuvolan psykologin vastaanotolle. Täytyyhän se syy jostakin löytyä. PS Saako lapsi riittävästi huomiota kotona vanhemmiltaan?

Toista lasta juoksutettu lääkärillä, ja äiti suhtautuu epäillen lintsaajan mahakipuihin.

Missä toinen vanhemmista, taas? Miten teillä suhtaudutaan tunteisiin ylipäätään? Saako lapsi ilmaista myös negatiiviset tunteensa? Miten sinä kestät lapsen elämän pettymylset, esimerkiksi sen että koulussa hänelle on noin kurjaa seuraa ollut tarjolla?

Ja miten se aiempi kiusaaminen on ratkaistu? Hengaako lapsi edelleen samojen "kavereiden" kanssa?

Koska jos hengaa, niin mietipä itse omalle kohdalle: jos puolisosi käyttäytyisi julmasti sinua kohtaan jonkun aikaa, mitkä olisivat fiiliksesi jos suhde jatkuisi mutta epäsopiva käytös loppuisi?

Harvassa ovat ne aikuiset jotka ovat niin tasapainossa itsensä kanssa että voivat käsitellä tuollaisen ihan yksin, ja tässä on kuitenkin kyse lapsesta.

Lapsesi on joka tapauksessa ihan puun ja kuoren välissä: äitiä miettii omia töitä ja kaveritkin tuollaisia kultakimpaleita.

AP: minkälaiset välit sinulla on lapseen? Selvästi olet kiinnostunut lapsesi asioista, mutta ovatko välinne lämpimät?

Juuri tuon tyyppinen kiusaaminen, josta kerroit (kiusaajana kaverit, ei uskalla puolustautua vaan nauraa mukana yms.) on lapsen kannalta eniten häpeää aiheuttavaa. Lapsi todennäköisesti itse kokee jollain tavalla myös olevansa syyllinen kiusaamiseen. Näin ei tietenkään todellisuudessa ole, mutta jostain aiemman kiusaamistilanteen selvittelystä on voinut jäädä sellainen tunne, että hän itse on viallinen ja sen vuoksi kiusataan.

Tuskin kysymällä saat vastausta. Suosittelisin, että yrittäisit lähentää välejä lapseen. Järjestäisitte kahdenkeskisiä rauhallisia hetkiä tehden asioita, joista lapsi nauttii. Tällöin lapsi voi pikkuhiljaa alkaa avautumaan.

Asioista tivaaminen tai kouluun väkisin saattaminen (kiusaajat näkevät ja se provosoi kiusaamista) tekee vain lapsen tilannetta tukalammaksi ja aiheuttaa vastarintaa.

Vierailija kirjoitti:

JMä en pysty käsittää miksi ton ikäinen ei haluaisi nähdä kavereitaan koulussa. Vielä joulun alla kun on löysempää, ei tässä ole mitään järkeä. Lapsi itse ei osaa antaa selitystä. Sanoo vaan että oli oikeasti kipeä. 

Myöhemmin kerrot, että lapsesi kaverit kiusanneet häntä mm. ratsastamalla hänellä kuten aasilla, repineet käsistä yms. Näkisin tässä ihan selkeän yhteyden. En syytä ap sinua. Kun kyseessä on oma rakas lapsi, helposti sokeutuu.

Ne on samoja tyyppejä kyllä, ne kaverit jotka kiusasivat ja joiden kanssa on nyt. Sama luokka ollut koko ala asteen. Liikkuvat isolla porukalla. Aiemmin kertoi kiusaamiset, samat kaverit edelleen käyneet meilläkin kylässä. On mahdollista toki ettei vaan kerrota, jos näin olisi, miten saisin sen selville?

Kyseessä on kupus joka on pidetty lähellä aina, suojeltu ehkä liiankin pitkään ja paljon asioita tehty puolesta. Joka päivä jutellaan, halataan ja pussataan. Lapsi tietää jääneensä kiinni lintsaamisesta koska itse myönsi sen, ja lapsi tietää että tästä syystä yhtäkään poissaoloa ei nyt uskota. 

Hänen kanssaan on hyvin vaikea jutella silloin jos hänen pitäisi selittää jotain, aina on vaan emmätiedä, emmätiedä. Menee lukkoon.

Koitan tänään jutella jotenkin kautta rantain taas, häneen on kyllä käytetty voimavaroja paljonkin. Ehkei sitten oikeanlaisia.

AP

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvasti maha kipeä, kerran jalka ja nyt kuumetta.

Väittää että ei kiusata.

Vatsakipuja on ollut aiemmin kyllä, mutta ei nyt oikeesti 3pv vko eri puolin viikkoa usean viikon ajan.

Ja jos olisikin oikeasti, käyu niin että lapsi joko nukkuu muka pommiin, ja huomaa kivun silloin, tai sitten on kipeä vasta just kun pitäsi lähteä kouluun yms. eli ei sellaista oikein järkeä näissä.

Jos jonkun laps on lintsannut näin nuorena tahallaan, mikä on ollut syy? Miten se on selvinnyt?

Mä en enää keksi mitään. Taas koko aamun yrittänyt soittaa sille että laittaisi lupaamansa kuvan kuumemittarista mitä ei ole tullut. Puhelin kiinni. Jos olisi kipeä niin miksei vastaa tai laita luvattua kuvaa mittarista? Mä en pysty käsittää miksi ton ikäinen ei haluaisi nähdä kavereitaan koulussa. Vielä joulun alla kun on löysempää, ei tässä ole mitään järkeä. Lapsi itse ei osaa antaa selitystä. Sanoo vaan että oli oikeasti kipeä. Mutta toi tapa miten nää kipeydet esiintyy ei ole normaaleja. Jos sä olet sairas, sä olet sitä jo herätessä, eikä vasta sitten kun pitäis kengät laittaa jalkaan.

Vinkkejä kokemuksia pliis! Oon ihan hukassa, enkä tiedä mitä teen. Pitääkö mun lopettaa työssäkäynti nyt ja jäädä vahtimaan ja viemään se kouluun? Yhden kerran vein sen sinne pihaan jo taas kun oli maha kipeä. Otettiin lääke, syötiin rauhassa puuro, ei vaikuttanut kipeältä, vein sen autolla koulun pihaan, niin olikin kävellyt sieltä kotiin eikä mennytkään kouluun. Mä en ymmärrä!!! 11 v??? Vatsassa on toiminnallista vikaa kyllä ja sen takia on oikeastikin ollut poissa, mutta nämä vatsakivut ei nyt vakuuta. en ole enää varma onko kipeä vai ei.

Viekää funktionaaliselle lääkärille. Koululääketieteiset ei uskalla edes yrittää hoitaa toiminnallisia vaivoja koska ei ole näyttöä ja sitä ei voi sanoa ääneen että meidän tutkimusmenetelmät eivät ole vielä kovinkaan kehittyneet. Muutamassa kymmenessä vuodessa diagnostiset menetelmät tulee vielä mullistumaan, esim genetiikka ja suolistomikrobiston kattava tutkimus tulee näiden vaivojen diagnostiikkaan mukaan ja tutkimuksissa alkaa löytyy tilastollisesti merkittäviä eroja geneettisista alaryhmistä ym mistä nyt ei vielä voi kuin haaveilla ja tarjotaan vain ei-näyttöä-mantraa.

Funkkari uskaltaa alkaa hoitaa. Ja edelleen teillä on mahdollisuus kieltäytyä hoidosta esim jos se kuulostaa teidän mielestä vaaralliselta.

Ja jäädä odottamaan.

Te tutkitte vatsaa, suolistovaivoja, käytätte lääkärissä ja varmaan meette vielä poppakonsteihin, mutta ette missään tapauksessa itse ihmiseen ja sen sielunmaisemaan! Kuinka moni kiusattu uskaltaa kertoa että tulee kiusatuksi tai tajuaa sen olevan kiusaamista? Mitä jos kouluun meneminen pelottaa, mitä jos tällä lapsella vain on kauhea stressi sinne menemisestä? Miten opettaja kohtelee? Onko hänellä kavereita samalta luokalta? 

Jokin henkinen pahoinvoinnin merkki toi lintsailu on. Mä en veisi väkisin kouluun vaan väkisin kyselisin mikä on ettei sinne kouluun voi mennä. Jos se on vain sluibailua, niin sitten jos löytäisin kakarani jostain muualta kuin koulusta, niin veisin sinne kädestä pitäen väkisin takaisin. 

Olet saanut paljon hyviä ehdotuksia, ja vaikken kaikkia kommentteja ole vielä lukenutkaan, itselleni tuli mieleen, että voisikohan kyseessä olla vatsalla jännittäminen. Itse olen ollut vatsalla jännittäjä aina, tosin lapsena jännittäminen liittyi isompiin ja uusiin tilanteisiin. Aikuisena tilanne on mennyt pahemmaksi ja pienemmätkin tilanteet jännittävät kun mukaan ovat tulleet vatsan toiminnalliset vaivat. 

Jos lapsesi kärsii tästä vaivasta, ei koulussa välttämättä ole mitään yhtä isoa jännittämisen syytä kuten kiusaaminen. Jos hänellä on vatsan toiminnallisia häiriöitä, joihin liittyy vaikka toistuvaa vessassa käyntiä, voi jo itse luokkatilanne jännittää kun eihän sellaisesta tilanteesta kukaan tahtoisi alituisesti ravata vessassa. Esimerkiksi opettajan ajattelemattomat säännöt "vessassa käydään vain välitunnilla" saattaa aiheuttaa ahdistusta.

Tuo kuvailemasi käytös viittaisi johonkin tällaiseen, jos lapsi aamulla on ihan normaali, mutta tämä "sairastuminen" tulee ilmi juuri, kun sinne kouluun pitäisi lähteä. Tavallaan se kouluunlähdön konkretisoituminen siinä pukiessa ja lähtöä tehdessä voi aiheuttaa ne vatsakivut ja -väänteet. Ihminen on kokonaisuus, jossa jokin tunne voi aiheuttaa tällaisen psykosomaattisen, fyysisen tuntemuksen. Voisikohan tämä olla vaihtoehto lapsesi kohdalla? :)

50 jatkaa vielä...

Luin nyt muut kommentit ja huomasin, että tätä vatsalla jännittämisasiaa oli ehdotettu sinulle jo muissakin viesteissä. Jos lapsesi ongelmaksi paljastuisi juuri tällainen kierre, että hän pelkää vatsan menemistä sekaisin, jolloin se tietenkin menee ja tämä oravanpyörä aiheuttaa ahdistusta, niin keskusteluapu olisi ehdottoman tärkeää hänen loppuelämänsä kannalta. Mitä nuorempana tällaiseen asiaan voidaan pureutua, sitä helpompaa ajatusmalleja on muuttaa.

On totta, että sen keskusteluavun saaminen voi kestää, joten ehkä lapsen opettajan kanssa voitaisiin puhua jostain arkea helpottavista toimintatavoista, jotta lapsi uskaltaisi tulla ylipäätään kouluun asti. Esimerkiksi istumapaikka oven lähettyvillä poistumista helpottamaan voisi olla tällainen idea. Tai jos olo kävisi kovin tukalaksi, voisi luokan ulkopuolella olla joku paikka, jossa voisi hetken hengähtää? Vaikka lapsen ei tarvitsisikaan käyttää näitä "apukeinoja", niiden olemassaolon tiedostaminen voi olla iso apu. Jos palaveeraisitte koululla lapsen ja open kanssa, voisi lapsi itse ideoida jotain apukeinoja. Hengitysharjoitukset auttaisivat varmasti myös.

Nämä ovat tosiaan nyt ehdotuksia vain siitä näkökulmasta, mikäli lapsesi kärsii stressivatsan aiheuttamasta kierteestä. Jään seurailemaan tätä ketjua.