Epäilen että 11 v lintsaa koulusta muttei tiedetä miksi, vinkkejä, kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Onko jotain säännönmukaisuutta? Mun lapsi jännittää päiviä jolloin on englantia, siellä kun on pakko puhua ääneen muiden kuullen. Hän ei koskaan puhu luokassa vapaaehtoisesti koska jännittää niin ryhmätilanteita, muuten  kavereiden ja lähipiirin parissa ihan tavallinen puhelias lapsi.

Joo siis nyt jännittää koska oli mokannut enkun esitelmässä jotain, niin ei uskaltanut pitää saksan esitelmää.

Enkun numero kymppi ja saksa ysi, eli mitään jännittämistä ei siis todellakaan tarvitse sen suhteen olla, kyse on esiintymispelosta ja siitä et pelkää mokaavansa vaikka on tyyliin koko luokan paras. Sama liikunnassa, vihaa asioita joita ei osaa ja vaatii itseltään liikaa. Varsinkin luistelu on ihan nono, tänään ois ollu eka kerta sitä, mutta se ei ollut pakollista, vaan oli vaihtoehto, joten en ymmärrä.

AP

Minäkin sairastelin koko yläasteajan. Kivut oli ihan todellisia, vatsakipuja yms. Ja mua kiusattiin, mutta en oikeastaan edes itse tajunnut sitä, kun eihän mua kukaan löynyt tai suoraan päin naamaa haukkunut. Kiusaamista voi olla esim. toisten ilmeet ja eleet joilla jatkuvasti osoitetaan ettei ihmistä hyväksytä. Mun kohdalla sellainen oli jokapäiväistä, mutta olisi ollut hyvin vaikeaa saada kiusaajia kiinni mistään. 

Harvemmin taustalla on oikea ongelma, varsinkin nykyaikana.  Lapset ovat  vain entistä laiskempia ja huonommin motivoituneita, eikä uusi ''kaikilla on kivaa''-opetussuunnitelma ainakaan auta. Kivempi pelata tai roikkua somessa julkaisemassa tissiherutuksia 24h päivässä.

Yks asia mikä voi koululaisille aiheuttaa vaikka mitä oireita, on home ja muut sisäilmaongelmat kouluissa. Vatsakivut ja kuumeilu on tyypillisiä oireita. Suomessa on harvoja oikeasti terveitä kouluja. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, lapset eivät välttämättä halua/uskalla kertoa kiusaamisesta. Miten kiusaaminen edellisellä kerralla tuli ilmi, kertoiko lapsi itse?

Katso nyt, miten homma sujuu joululomalla. Jos vatsa ei silloin vaivaa, niin homma lienee sillä selvä. Lapsi ei halua syystä tai toisesta mennä kouluun, ja jos kerran koulunkäynti sinällään sujuu hyvin, niin tuskin se voi olla muuta kuin kiusaamista.

Jos lapsi ei kerran kotiin jäätyään voi pelailla (kerroit, että kone takavarikossa), niin unohtaisin saman tien peliriippuvuuden. Muutenkin peliriippuvuus on aika kova termi tuonikäiselle: toki voi tykätä pelaamisesta kovasti, mutta että jäisi sen takia koulusta pois? Tuskin.

Lapsi kertoi itse. Kaverit mm. olivat ratsastaneet hänellä aasina, peittäneet pään ja yrittäneet lyödä pesismailalla. Myös tönivät ja kaatoivat välkillä. Aina kun asioita selvitettiin se oli kiusaajien mukaan vain vitsiä jota ei ymmärretty. Lapsi itsekin alkoi sitten siinä kohtaa väittää että joo se oli vitsi. Nyt ei ole maininnut enää yhtään mitään. Tämä oli vuosi sitten ja joka kiusaaminen vietiin koululle hyvin tarkkaan.

Kiusaajat oli siis nimenomaan kavereita joiden kanssa vietti oikeesti aikaansa, ei mitään tuntemattomia.

Hän ei osaa oikein puolustaa itseään, ei aikuiselle eikä lapselle, vaikenee vaan eikä vaikkapa kerro miten asia on jos joku vaikka väittää jotain. antaa olla vaikka se tarkoittaisi hänen syyllistyvän johonkin vakavaankin tekoon. Ei kerro että ei pidä paikkaansa, tai ei sano jos kiusataan että lopeta en pidä tuosta, sattuu tms. Vaan nauraa mukana urpona. Nämä siis vuoden taikaisista asioista kerättyjä huomioita. Tänä vuonna ei ole ollut mitään ongelmia missään, paitsi nyt yht äkkiä ei mene enää kouluun ja on kipeä jatkuvasti ja kukaan ei kiusaa yhtään ja on vaan hauskaa ja jee.

Aikaisemmin kyllä tosiaan kertoi nuo kaikki tilanteet aina niiden jälkeen.

AP

Itse olin tuollainen myös, mutta myöhemmällä iällä. Kympin oppilas ja kaikkien kaveri.. Kukaan ei tajunnut mitään, että olin sairaan ahdistunut ja sain paniikkikohtauksia. Menin kymmeniä kertoja koulun pihaan aamulla, mutta lähdin kotiin ennen kuin koulu alkoi. ''Vatsa kipeä''.. Ja olihan se, kun stressasin sitä niin paljon, ja stressaan edelleen. Vaikka maha ei ollut aamulla kipeä, niin se tuli viimeistään kouluun lähtiessä, kun aloin miettimään, että ''jos se nyt meneekin sekaisin'' yms. Ja menihän se. Mutta ei näistä kavereille tai opettajille puhuttu. 

Kiusaaminen laukaissut ahdistuneisuushäiriön? Ahdistuneisuuteen viittaisi myös tuo esitelmien pelko. Psykologille mars!

Peliriippuvuutta on eistetty syyksi, koska se on nykyään yksi tavallisimpia kotiin jäämisen syitä.

Vierailija kirjoitti:

Yks asia mikä voi koululaisille aiheuttaa vaikka mitä oireita, on home ja muut sisäilmaongelmat kouluissa. Vatsakivut ja kuumeilu on tyypillisiä oireita. Suomessa on harvoja oikeasti terveitä kouluja. 

Mietin myös tätä. Ollaankin kohta muuttamassa niin josko se vaikuttaisi jos onkin tätä. Joissakin lähiasunnoissa on ollut hometta ja toisellakin lapsella yskää sekä selittämättömiä nivelkipuja. Meiltä ei kuitenkaan ole mitään selkeää kohtaa kotona ole jonka perusteella osaisi lähteä tutkimaan.

Ap

Ap, totta kai lapsesi voi hakea tuolla huomiota. Voi olla, että hän myös jännittää koulua muista syistä ja siksi maha on aamuisin kipeä - minulla oli lapsena ja teininä samaa, että aamuisin vatsaan sattui.

Mutta se on silti asia, joka vaatii nyt huomiota ja juttelua. Että mistä se jännittäminen johtuu? Ja jos se lakkaa kouluun mentyä, niin voisiko silloin vaan silti mennä reippaasti kouluun?

Hyvä, että lapsesi on kertonut ainakin aiemmalla kerralla kotona kiusaamisista. VOI kumminkin olla, että juuri sen edellisen kerran aiheuttaman häslingin ja kirjelmöinnin takia hän ei nyt halua enää samaa meteliä, ja vaikenee kiusaamisesta. 

Vaihtuuko hänen koulunsa muuton mukana? 

Joka tapauksessa se, että hänen vatsansa ei ole vapaapäivinä kipeä, viittaa siihen, että hänellä ei ole mitään toiminnallista/sairautta, vaan kyse on juurikin joko jännittämisestä tai lintsaamisesta - joten koulukammon syy on syytä selvittää. Jos ette saa sitä omin voimin selville, sopikaa aika koulupsykologille. Siellä käy nykyään lapset todella matalalla kynnyksellä juttelemassa, ei kannata pelätä leimaantumista liikaa. 

ja sorry, siis 29=18

Tämänkin ketjun vastauksista on käynyt ilmi, että monet lapset vain lintsaavat, koska voivat. Eikä lintsaaminen ole vain murrosikäisten hommaa, kyllä 10-vuotias on jo tarpeeksi noheva huomaamaan, että tämmöinen mahdollisuus on.

Olisihan se itse kustakin siistiä, kun voisi vaan jäädä kotiin hengailemaan. Koulu on työpaikka, mikä tarkoittaa, että vaikka siellä kaikki olisikin ihan ok, se on silti aina duunia ja jonkinasteista stressiä. Kun lapsi kerran tämän konstin keksii, siitä tulee helposti kierre. Ja jos on ollut paljon pois, voi olla sitten oikeastikin pelko puossa, että on pudonnut kärryiltä tai rästihommia on kertynyt.

Jos lapsi valittaa sairauksia, niin sitten pitää mennä lääkäriin. Näiden ainasairaiden kanssa voidaan koulussa toimia niin, että jos on sairas, menee koulun terkkarin pakeille ja keskustelee oireistaan hänen kanssaan. Sitten terkkari tekee ratkaisun, onko koulukuntoinen. Eli että lapsella ei ole lupaa jäädä kotiin, jos vanhempi ei ole kotona tarkistamassa tilannetta.

Lapsi voi myös kärsiä ahdistuneisuudesta, johon tarvitsisi psykiatrista apua. Jos koulu ahdistaa, vika ei aina ole koulussa, vaan oppilaan psyykessä. Pahimmillaan tilanne eskaloituu koulufobiaksi. Ihmisellehän voi kehittyä fobia mihin vain. Ei varmaan tori ole syyllinen torikammoon. Ahdistuneisuuteen pitäisi puuttua ajoissa ennen kuin se pahenee.

Runsaat poissaolot haittaavat koulutyötä, viimestään yläkoulussa tahti on sellainen, että kärryiltä jää nopsaan. Lisäksi luokkatoverit alkavat karsastaa lintsaajaa. He ovat näreissään siitä, että joku on himassa pelaamassa, kun he itse ovat duunissa.

Jos ei ole pahaa ahditusta tms. kokeilisin lapsen palkitsemista siitä, että ei jää pois koulusta. Jos se tehoaa, sairaudet eivät ole olleet oikeita, koska oikeasti sairas ei voi lähteä kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen soimannut itseäni siitä, että suhtaudun väärin. Syyllistän, uhkailen en jaksa aina uskoa. Sympatia loppuu totaalisesti kesken!

Meilläkin oli eilen koko päivän peiton alla.

Meillä myös oppimisvaikeuksia, jonkin asteen lukihäiriö ja muuta vaikeutta esim. matikan kanssa. Siihen kun lisää mitättömän motivaation, niin tiedätte varmaan lopputuleman.

Lapsi kuitenkin luonteeltaan symppis, mukava, kaikkien kaveri, ei häiriköi eikä rettelöi. Ei siis sellainen rebel koulussa, ainoastaan kotona ovet paukkuu.

Mitä me voidaan tehdä?

4

Saako lapsi tukea noihin oppimisvaikeuksiin? Joskus erityisopetusryhmään siirtyminen voi auttaa, mutta niitä ei taida olla tarpeeksi tarjolla.

Kyllä, hän kuuluu tuetun opetuksen piiriin. Tunti viikossa ylimääräistä tukiopetusta ja tunti pari viikossa muiden tuntien ajan erityisopetuksessa. Sekä oma ope että erityisope antaa lisäopetusta.

Meillä näkyy selkeä ero kouluajan ja vapaa-ajan välillä. Kesät menee mukavasti ja kivuitta. Samoin viikonloput. Kun arki koittaa, alkaa sairastelu ja äidin pinnan kirratessa välit tulehtuu.

4

Itse lintsasin samalla tavalla ala-asteella, kun pelkäsin ja jännitin matematiikan kaksoistunteja. Oli pieni koulu ja minä koulun matemaattisesti surkeimpana olin joka hemmetin tunti silmätikkuna.

Kannattaa käydä lapsen kanssa kiusaamisasiaa vielä lävitse. Itse ala-asteella mielsin kiusaamisen tappeluiksi, tönimiseksi ja haukkumiseksi. Olin pitkään sitä mieltä, ettei mua kiusattu, koska minuun kohdistunut kiusaaminen ei ollut mitään näistä. Mutta syrjiminen, valheiden levittely ja selän takana puhuminen on myös kiusaamista. Olin usein ahdistunut, kouluun ei huvittanut mennä ja ensimmäiseltä valinnaiselta liikuntakurssilta (no ei se ihan kurssi ollut, mutta paremman termin puutteessa) lintsasin yli puolet, koska mulla ei ollut paria lainkaan ja ahdisti ajatus opettajan parina olemisesta. Olin aika ujo ja hissukka tuolloin.

Jos lapsi ei miellä häneen kohdistuvaa kiusaamista kiusaamiseksi?

Kiitos vastauksista.

Olen tän psyykkisen ongelman kannalla. Liekö kerääntynyt sitten aiemmasta kiusaamisesta, jo suoritetusta lintsaamisesta eikä enää uskalla mennä, jännittämisestä jotain tiettyä asiaa kohtaan tms.

Yritän saada lapsen koulupsykalle juttelemaan. Mä en saa tätä selvitettyä koska mulle ei kerrota mitään mistä saisi kunnolla kiinni vaikka kysyn. Ehkä heillä on keinoja sitten. Lapsi kuudennella eli kusessa ollaan jos meinaa jatkaa samaa ensi syksynä.

Ei vaihdu koulu kun muutetaan. Tämä lapsi on ihan ekana ollut koulunvaihtoa vastaan koska kaverit... Varmaan pelkäisi mennä uuteen kouluun niin paljon.

MUTTA, mitään koulupsykaa tähän ei saa tuskin enää ennen ensi vuotta. Että en tiedä millä perkeleellä tän saisi hansikkaaseen per heti. Noista keskuteluavuista  on jeesiä vasta kun ne alkaa ja jatkuu toistuvasti pidempään. Tällä hetkellä kun joulu on ovella ei opettajakaan tunnu kovin kiinnostuneelta alkaa purkaa tätä tässä kohtaa. Lapsi kävi kuraattorilla koko viime vuoden. Vielä kevätjuhlassa sitä kiusattiin, revittiin käsistä ja näin sen itse. Nyt syksyllä kuraattori jäi pois ja käynnit loppui. Että että. Jos asia onkin niin ettei hänellä ole ollut enää kelle puhua kun kuraattori jäi pois, mutta miksi tämä ongelma alkoi vasta nyt?

En tiedä. Jos lisää kokemuksia niin antaa palaa, kaivataan vertaistukea ja kaikkia mahdollisia variaatioita mitä tässä voisi olla. Kristallipallolla kun ei pysty enää ennustamaan..

AP

OOPs,edelliseen että koulu vaihtuu siis keväällä, ei muutossa, mutta siirtyy yläasteelle eri kouluun ensi syksynä. Se on tosin lähikoulu, eli todennäköisesti luokka pysyy samana, kuten vanhemmallekin kävi.

AP

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa käydä lapsen kanssa kiusaamisasiaa vielä lävitse. Itse ala-asteella mielsin kiusaamisen tappeluiksi, tönimiseksi ja haukkumiseksi. Olin pitkään sitä mieltä, ettei mua kiusattu, koska minuun kohdistunut kiusaaminen ei ollut mitään näistä. Mutta syrjiminen, valheiden levittely ja selän takana puhuminen on myös kiusaamista. Olin usein ahdistunut, kouluun ei huvittanut mennä ja ensimmäiseltä valinnaiselta liikuntakurssilta (no ei se ihan kurssi ollut, mutta paremman termin puutteessa) lintsasin yli puolet, koska mulla ei ollut paria lainkaan ja ahdisti ajatus opettajan parina olemisesta. Olin aika ujo ja hissukka tuolloin.

Jos lapsi ei miellä häneen kohdistuvaa kiusaamista kiusaamiseksi?

Tää oli muuten loistava idea, otan puheeksi ne caset jotka vuoden takaa tiedän ja kysyn/johdattelen pitkän kaavan mukaan onko ollut mitään samanlaista. Joskus silläkin on merkitystä miten asiansa esittää, tässä tapauksessa se saattaa olla justiinsa se millä tehdään läpimurto.

Kiitos!!

AP

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista.

Olen tän psyykkisen ongelman kannalla. Liekö kerääntynyt sitten aiemmasta kiusaamisesta, jo suoritetusta lintsaamisesta eikä enää uskalla mennä, jännittämisestä jotain tiettyä asiaa kohtaan tms.

Yritän saada lapsen koulupsykalle juttelemaan. Mä en saa tätä selvitettyä koska mulle ei kerrota mitään mistä saisi kunnolla kiinni vaikka kysyn. Ehkä heillä on keinoja sitten. Lapsi kuudennella eli kusessa ollaan jos meinaa jatkaa samaa ensi syksynä.

Ei vaihdu koulu kun muutetaan. Tämä lapsi on ihan ekana ollut koulunvaihtoa vastaan koska kaverit... Varmaan pelkäisi mennä uuteen kouluun niin paljon.

MUTTA, mitään koulupsykaa tähän ei saa tuskin enää ennen ensi vuotta. Että en tiedä millä perkeleellä tän saisi hansikkaaseen per heti. Noista keskuteluavuista  on jeesiä vasta kun ne alkaa ja jatkuu toistuvasti pidempään. Tällä hetkellä kun joulu on ovella ei opettajakaan tunnu kovin kiinnostuneelta alkaa purkaa tätä tässä kohtaa. Lapsi kävi kuraattorilla koko viime vuoden. Vielä kevätjuhlassa sitä kiusattiin, revittiin käsistä ja näin sen itse. Nyt syksyllä kuraattori jäi pois ja käynnit loppui. Että että. Jos asia onkin niin ettei hänellä ole ollut enää kelle puhua kun kuraattori jäi pois, mutta miksi tämä ongelma alkoi vasta nyt?

En tiedä. Jos lisää kokemuksia niin antaa palaa, kaivataan vertaistukea ja kaikkia mahdollisia variaatioita mitä tässä voisi olla. Kristallipallolla kun ei pysty enää ennustamaan..

AP

Ei sinun tarvitse odotella, että koulun puolesta hoidetaan. Soita vaikka terveyskeskukseen. Ota selvää, mitä palveluita kunnassasi on lapsille ja nuorille. Nuorille on ainakin kaikenlaisia pysäkkejä ja asemia, en tiedä, onko niillä alaikärajaa. Rahalla tietysti saa parasta hoitoa eli jos siitä ei ole pulaa, niin yksityiselle lääkärille vaan. Koulun oppilashuoltohenkilökunnalta kannattaa kysyä tietysti neuvoa, mistä voisi saada apua.

Kokeilkaa hei vatsakipuun yhden jos toisen ruoka-aineen välittämistä. Meidän lapsen ongelmat loppu ku seinään kun lopetti raskaan ruuan syönnin. Eli liha, rasvaiset ruuat ja käristetty ruuat. Ruisleipä aiheutti myös kipua.

Kannattaa myös kysyä lääkäriltä jos saisi tarkastettua vatsan portin. Omalla lapsella siis refluksi.

Meillä lapsi pääsi seuraavana päivänä lintsauksesta koulukuraattorille. Parisen viikkoa sitten tapahtui sellainen "puhdas" lintsaus ilman sairastelua. Sen jälkimainingeissa mennään vieläkin.

Kannattaa heti olla yhteydessä opettajaan. Itsekin varmaan kohta taad laitan viestiä menemään.

4