Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautuisit jos saisit kutsun "erikoisempiin" häihin?
12.12.2016 |
Häät suunnitteilla... Meillä on hyvin erilainen maailmankatsomus kuin sukulaisillamme ja myös osalla ystävistä. He ovat kristittyjä, osa syvästi uskovaisia ja vanhanaikaisia, ei kuitenkaan super ahdasmielisiä. Me olemme pakanoita ja harrastamme historiallisia asioita. Jos häät olisivat täysin meidän näköiset niin ne luultavasti olisivat viikinkityyppiset talvihäät jossa olisi paljon yhteislaulua, tuliseremonia, luonnonhengille uhraamista yms. :) Ja nämä ovat siis meille oikeasti tärkeitä asioita, ei mitään teatteria. Asia mietityttää, koska tämmöinen voisi olla hiukan outoa suvuissa, joissa on totuttu tooodella perinteisiin kirkkohäihin johon kuuluu yleensä aina sama kaava kirkko-vihkipaikalle-maljat-ruokaa-kahvit-tanssia-hääleikkejä. Ei olisi kivaa, että vieraille tulisi kiusaantunut tai epämukava olo häissämme. Emme toisaalta myöskään haluaisi tehdä jotain ei itsen näköistä vain miellyttääksemme sukulaisia. Meillä on molemmilla suurehkot suvut, esim. paljon serkkuja, joiden kanssa olemme läheisiä, mutta näistä katsomuksellisista asioista ei ole tullut juteltua kauheasti. Meille olisi tärkeää että serkut, sedät, tädit, mummut ym voisivat olla mukana, mutta tärkeältä tuntuu myös voida juhlistaa tärkeää tapahtumaa oman maailmankuvamme ja elämän arvojemme mukaisesti.
Mitenkäs te toimisitte tässä tilanteessa? miten itse reagoisit jos saisit kutsun hiukan "oudompiin" häihin?
Kommentit (169)
Olen ollut tuon tyylisissä häissä. Samaani oli vihkimässä, vanhan suomalaisen kaavan mukaan mentiin. Oli aivan mahtavaa! Ja vieraita riitti, luonnon keskellä. En tiedä loukkaantuiko kukaan :D
Varmaan hyvä ilmoittaa kutsussa että on pakanalliset juhlat niin muun katsomuksen omaavilla on myös mahdollisuus jättäytyä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Täytyy miettiä noita sanavalintoja, kun ne taitavat synnyttää hämmennystä. :) Uhraamisesta lienee paras olla puhumatta, ehkä sanomme vain kunnioittavamme paikan henkiä ja esivanhempia jättämällä heillekin osan ruuasta. Ja tuliseremonian ei tarvitse olla sen kummallisempaa, kuin että sytytetään kokko tietyllä tavalla ja siinä poltetaan myös tiettyjä asioita symboloivia oksia/kasveja. Ehkä sen voisi pitää vain "juhlavana kokkona" illan päätteeksi, kaikkien vieraiden ei tarvitse tietää kokossa palavien asioiden merkitystä...? pohtii ap.
Uhraamisen voi toimittaa huomaamattomasti. Alttarin voi rakentaa esim. kaappiin tai nostaa ruoka-annokset johonkin hyllylle, jossa ne ovat huomaamattomasti samassa tilassa. Niille, joille asia on tärkeä, se on ihan yhtä pyhä ja kunnioittava seremonia kuin ääneen uhraamisena puhuttu, ja toisaalta ne joille asia olisi vastenmielinen tai huvittava se ei edes ilmene mitenkään eivätkä he huomaa sitä.
Kiva sitten seuraavilla paikan käyttäjillä löytää homeinen ruokalautanen kaapista.
Ja miksi oletat, että se jätettäisiin sinne lopullisesti? Eihän saunaankaan jätetä jouluruokaa seuraavaksi vuodeksi vaan haltijalta ylijäänyt siivotaan seuraavana päivänä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Täytyy miettiä noita sanavalintoja, kun ne taitavat synnyttää hämmennystä. :) Uhraamisesta lienee paras olla puhumatta, ehkä sanomme vain kunnioittavamme paikan henkiä ja esivanhempia jättämällä heillekin osan ruuasta. Ja tuliseremonian ei tarvitse olla sen kummallisempaa, kuin että sytytetään kokko tietyllä tavalla ja siinä poltetaan myös tiettyjä asioita symboloivia oksia/kasveja. Ehkä sen voisi pitää vain "juhlavana kokkona" illan päätteeksi, kaikkien vieraiden ei tarvitse tietää kokossa palavien asioiden merkitystä...? pohtii ap.
Uhraamisen voi toimittaa huomaamattomasti. Alttarin voi rakentaa esim. kaappiin tai nostaa ruoka-annokset johonkin hyllylle, jossa ne ovat huomaamattomasti samassa tilassa. Niille, joille asia on tärkeä, se on ihan yhtä pyhä ja kunnioittava seremonia kuin ääneen uhraamisena puhuttu, ja toisaalta ne joille asia olisi vastenmielinen tai huvittava se ei edes ilmene mitenkään eivätkä he huomaa sitä.
Kiva sitten seuraavilla paikan käyttäjillä löytää homeinen ruokalautanen kaapista.
Ja miksi oletat, että se jätettäisiin sinne lopullisesti? Eihän saunaankaan jätetä jouluruokaa seuraavaksi vuodeksi vaan haltijalta ylijäänyt siivotaan seuraavana päivänä pois.
"Haltijalta ylijäänyt" = koskematon lautanen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Täytyy miettiä noita sanavalintoja, kun ne taitavat synnyttää hämmennystä. :) Uhraamisesta lienee paras olla puhumatta, ehkä sanomme vain kunnioittavamme paikan henkiä ja esivanhempia jättämällä heillekin osan ruuasta. Ja tuliseremonian ei tarvitse olla sen kummallisempaa, kuin että sytytetään kokko tietyllä tavalla ja siinä poltetaan myös tiettyjä asioita symboloivia oksia/kasveja. Ehkä sen voisi pitää vain "juhlavana kokkona" illan päätteeksi, kaikkien vieraiden ei tarvitse tietää kokossa palavien asioiden merkitystä...? pohtii ap.
Uhraamisen voi toimittaa huomaamattomasti. Alttarin voi rakentaa esim. kaappiin tai nostaa ruoka-annokset johonkin hyllylle, jossa ne ovat huomaamattomasti samassa tilassa. Niille, joille asia on tärkeä, se on ihan yhtä pyhä ja kunnioittava seremonia kuin ääneen uhraamisena puhuttu, ja toisaalta ne joille asia olisi vastenmielinen tai huvittava se ei edes ilmene mitenkään eivätkä he huomaa sitä.
Kiva sitten seuraavilla paikan käyttäjillä löytää homeinen ruokalautanen kaapista.
Ja miksi oletat, että se jätettäisiin sinne lopullisesti? Eihän saunaankaan jätetä jouluruokaa seuraavaksi vuodeksi vaan haltijalta ylijäänyt siivotaan seuraavana päivänä pois.
"Haltijalta ylijäänyt" = koskematon lautanen?
Mitä käy, jos graavilohi ei kelpaa hengille, ja kaapissa on häiden jälkeen täysi lautanen? Tuleeko ero?
En ihan koko ketjua jaksanut lukea, mutta vastaan omalta osaltani ap;n kysymykseen näin.
Jos "erikoiset" tavat ja asiat olisi hääparille arjessakin aitoa asiaa, silloin suhtautuisin erilaisiin häihin mielenkiinnolla ja kunnioituksella. Esim. olen osallistunut hinduhäihin Intiassa, jotka olivat hyvin erilaiset kun länsimaalaiset häät, ja minulle kiehtova kokemus. Toisaalta jos joku suomalainen kaveripariskuntani haluaisi pitää vaikka hinduhenkiset häät täällä Suomessa ja apinoisivat sieltä jotain juttuja ja riittejä, olematta kuitenkaan hinduja ja ilman että eläisivät sitä kulttuuria, kokisin häät vain noloksi ja kiusalliseksi teatteriksi ja pitäisi hääparia vähän hölmönä.
Eli jos te pariskuntana aidosti elätte tätä maailmankatsomusta myös omassa arjessanne, niin silloin on toki ihan luontevaa jatkaa teemaa häissä. Toisaalta jos pakana tms. maailmankatsomus on teille arjen juttu, silloin luulisi, ettei asia tule sukulaisillekaan yllätyksenä. Esim. nuo symboliset ruoan "uhraamiset" hengille yms. Toisaalta jos haluatte pitää teemahäät, niin tottakai teillä on oikeus sanoa häävieraille, että pidätte "teidän näköiset häät", joissa voi olla perinteiseen hääseremoniaan tottuneille vähän hassuja juttuja, ja sillä selvä. Loputtomiin ei voi aina miettiä sitä mitä muut ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten viikingit liittyy tähän pakanauskontoon
No miten hääkarkit, booli, karaoke tai häävalssi liittyy kristinuskoon? Ylläri: häissä yleensäkin on sekaisin sekä uskonnollisia että muita elementtejä.
Kunhan kysyin, koska ihmettelin vain, kun halutaan pitää pakanajuhlat hengille viikinkitamineissa. Ihmettelin, miten viikingit siis liittyy pakanauskontoon. Mutta kaipa sitten viikingit ovat olleet pakanoita.
Mutta siis itse aiheeseen.
Ihmiset kutsutaan viikinkiteemaisiin häihin, missä yhdessälauletaan. Jossain välissä porukkaa käy metsän reunalla nakkelemassa ruokaa metsään ja sitten pihalla poltetaan kokko.
Sukulaiset olivat uskovaisia ja vanhanaikaisia (piti oikein tarkistaa, miten ap määritteli sukulaisensa). Miten tämä poikkeaa ap.sta. Ap.kin on uskovainen, pakanauskovainen. Ja melko vanhanaikainenkin on, koska käsittääkseni viikingit elivät aika kauan sitten, eli heidän tapansa se vanhanaikaisia ovatkin.
Mielenkiinnolla haluaisin tietää, millaisessa paikassa häät pidetään ja mitä muuta ohjelmaa siellä on, kuin yhteislaulua ja kokon poltto ja ruoan heitteleminen metsään. Miten vanhanaikainen viikinkiteema tulee esille?
Jos itse mietin tarkkaan, mitä tykkäisin tällaisista häistä, niin ehkä jäisin pois. Olen sen verran mukavuudenhaluinen, että en jaksaisi alkaa vuokraamaan viikinkivaatteita tai niitä ompelemaan. Toiseksi yhteislaulut ei ole minun juttuni. Kolmanneksi sen seuraaminen, kun hääparin kaverit käy viemässä leipää nurmikolle ja nuotion sytyttäminen, ei ehkä koko illaksi riitä viihdykkeeksi. Joten voisin ihan rauhassa jäädä pois.
Itse tykkään ihan tavallisista häistä, joissa syödään ja tanssataan ja jutellaan ihmisten kanssa. Ja ihan tavallisissa vaatteissa.
Tuossa kun googlaisin viikinkihäitä, näyttävät olevan aika yleinen teema näissä teemahäissä.
Ketjussahan tuli jo ilmi, että
- vieraat saavat pukeutua miten haluat, eli tavallisiin vaatteisiin
- hääparin usko on luonnonuskoa ja se vaikuttaa heidän seremonioihinsa, mutta muuten häiden ilme tulee historiaharrastuksesta (eli viikingit eivät liity uskontoon)
- "viikinkihenkisyydellä" viitattiin rautakautisiin asuihin ja koristeluihin, joita hääpari siis harrastaa (?)
- ohjelmassa on seremonioiden lisäksi ruokailua, kahvittelua ja tanssia
Vierailija kirjoitti:
Musta on ihan älytöntä, että joku lukee kirjoista ja netistä muinaisista uskomuksista ja kehittelee niistä itselleen uskonnon.
Muutenkin kaikki käännynnäiset ihmetyttää, mutta oikeissa uskonnoissa on sentään muita uskovaisia selvittämässä, mistä on kyse.
Minulle ainakin nämä asiat on olleet ihan selviä ennen kuin opin lukemaankaan. Että metsässä on henkiä ja että esivanhemmat vaikuttaa elämääni. Nämä tuntemukset ja kokemukset vain ovat saaneet muodon aikuisemmalla iällä kun on tullut myös faktatietoa aiheesta (mm. muinaisuskosta). Ei kai mitään uskontoa voi kirjasta vain oppia, aina on mukana myös henkilökohtainen kokemus. Ja miten tämä hääkeskustelu meni nyt joksikin väittelyksi siitä, millainen on oikea tapa olla jossain uskossa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsehän ap kysyi, mutta en silti pysty käsittämään näitä kommentteja. Jos puhutaan uskonnosta, niin eikö kristittyjenkin olisi suotavaa kunnioittaa muiden uskomuksia, vaikka eivät jakaisikaan niitä? Ap nyt ei kuitenkaan ole aikeissa esimerkiksi uhrata ihmisiä tai eläimiä, tai pakottaa ketään vieraista osallistumaan suunnittelemiinsa rituaaleihin. Tai jos puhutaan pakana-/viikinki-/luonnonuskoteemasta harrastuksena, niin millä logiikalla se olisi yhtään huonompi hääteema kuin esimerkiksi jenkkiautot ja rockabilly? Miksei parille tärkeät harrastukset saisi näkyä häissä mm. parin omassa pukeutumisessa, ruuissa tai vaikka juhlapaikan valinnassa, ilman että toiset katsovat oikeudekseen vetää herneet nenään tai naureskella?
Jenkkiautoteema nyt on aika erilainen idea kuin pakanauskontoteema. Jos on kristitty, joka ottaa Raamatun todesta niin tuohon ei voi osallistua. Epäjumalanpalvonta on läpi Raamatun historian pahinta mitä on ja se on merkinnyt aina eroa Jumalasta ja tavalla tai toisella tulevaa rangaistusta. Jos sinä leikit jotain uskontoa niin et varmaan ymmärrä, että joku ottaa asiansa todesta.
Hmmm... Mitenkä suhtautuisin, jos kyseessä olisi islamilaiset häät perinteineen, uskomuksineen kaikkineen uskonveljien ja -sisarten kanssa ja sukulaiset päälle? Samalla tavalla kuin viikinkihäihin ja pakanauskoiseen hölynpölyyn. Onko sillä niin väliä, mitä uskomusta haluaa tunnustaa, yhtä suurta tuubaa kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän ap kysyi, mutta en silti pysty käsittämään näitä kommentteja. Jos puhutaan uskonnosta, niin eikö kristittyjenkin olisi suotavaa kunnioittaa muiden uskomuksia, vaikka eivät jakaisikaan niitä? Ap nyt ei kuitenkaan ole aikeissa esimerkiksi uhrata ihmisiä tai eläimiä, tai pakottaa ketään vieraista osallistumaan suunnittelemiinsa rituaaleihin. Tai jos puhutaan pakana-/viikinki-/luonnonuskoteemasta harrastuksena, niin millä logiikalla se olisi yhtään huonompi hääteema kuin esimerkiksi jenkkiautot ja rockabilly? Miksei parille tärkeät harrastukset saisi näkyä häissä mm. parin omassa pukeutumisessa, ruuissa tai vaikka juhlapaikan valinnassa, ilman että toiset katsovat oikeudekseen vetää herneet nenään tai naureskella?
Jenkkiautoteema nyt on aika erilainen idea kuin pakanauskontoteema. Jos on kristitty, joka ottaa Raamatun todesta niin tuohon ei voi osallistua. Epäjumalanpalvonta on läpi Raamatun historian pahinta mitä on ja se on merkinnyt aina eroa Jumalasta ja tavalla tai toisella tulevaa rangaistusta. Jos sinä leikit jotain uskontoa niin et varmaan ymmärrä, että joku ottaa asiansa todesta.
Edelleenkin olen sitä mieltä, että kristityn pitäisi voida kunnioittaa muita uskomuksia edes sen verran että voisi osallistua toisin uskovien läheistensä juhliin. Vai onko kenties niin, että vain kristityillä on oikeus vaatia tätä muilta? Mielestäni siinä ei ole mitään eroa, seuraako pakana kristillistä seremoniaa kirkossa vai seuraako kristitty pakanallista seremoniaa.
Ehdottomasti samaa mieltä siitä, että jos teette mitään rituaaleja vieraiden nähden, niin sen merkitys pitää selittää kaikille, muuten siitä tulee jokin pienen piirin "sisäpiirijuttu" ja muut ihmettelevät mitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, että luonnonuskonnon/pakanallisuuden mukaisia häitä pidetään erikoisuuden tavoitteluna. Onko oikeasti mahdotonta ymmärtää, että kyseessä on yksi uskonto muiden joukossa? Ei kai kukaan kutsuisi esimerkiksi buddhalaisia häitäkään erikoisuuden tavoitteluksi, vaikka ne eroavatkin luterilaisesta tai "perinteisestä suomalaisesta" häätyylistä.
Taitaa enemmän kielteistä palautetta tulla tuosta viikinkiteemasta. Monikaan ei halua ostaa rytkyjä häihin, joita ei tule käyttämään enää. Pakanateemaahan ei ollut kuin kokko ja ruoan vieminen metsän reunaan vaivihkaa omalla kaveriporukalla. Eipä tuossa sen kummemmin näkynyt mitään luonnonuskontoa. Viikinkiteema ei taida ihan luonnonuskontoteemaa olla. Kun googlaa, niin viikinkiteema taitaa olla nykyään aika pop-juttu, kun halutaan leikkiä vähän erikoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, että luonnonuskonnon/pakanallisuuden mukaisia häitä pidetään erikoisuuden tavoitteluna. Onko oikeasti mahdotonta ymmärtää, että kyseessä on yksi uskonto muiden joukossa? Ei kai kukaan kutsuisi esimerkiksi buddhalaisia häitäkään erikoisuuden tavoitteluksi, vaikka ne eroavatkin luterilaisesta tai "perinteisestä suomalaisesta" häätyylistä.
Taitaa enemmän kielteistä palautetta tulla tuosta viikinkiteemasta. Monikaan ei halua ostaa rytkyjä häihin, joita ei tule käyttämään enää. Pakanateemaahan ei ollut kuin kokko ja ruoan vieminen metsän reunaan vaivihkaa omalla kaveriporukalla. Eipä tuossa sen kummemmin näkynyt mitään luonnonuskontoa. Viikinkiteema ei taida ihan luonnonuskontoteemaa olla. Kun googlaa, niin viikinkiteema taitaa olla nykyään aika pop-juttu, kun halutaan leikkiä vähän erikoista.
Jos kaikki lukisivat aloittajan viestit kunnolla, ei tulisi tällaista vouhkaamista puvuista yms. Ap kirjoitti nimenomaan, että luonnonusko on osa heidän maailmankatsomustaan, ei mikään teema. Hän myös mainitsi, että vieraat saisivat pukeutua haluamallaan tavalla. Lisäksi hän tarkensi käyttäneensä viikinki-termiä vain luodakseen konkreettisemman kuvan siitä millaisia pukuja ovat itselleen suunnitelleet (huom. ITSELLEEN). Hän ei puhunut mitään viikinkiteemasta. Suuri osa vastaajista vain takertui tuohon viikinki-sanaan ja veti siitä omia johtopäätöksiään. Näitä ei edes ap:n tarkennus saanut näköjään oikaistua. Huolellisuutta lukemiseen siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän ap kysyi, mutta en silti pysty käsittämään näitä kommentteja. Jos puhutaan uskonnosta, niin eikö kristittyjenkin olisi suotavaa kunnioittaa muiden uskomuksia, vaikka eivät jakaisikaan niitä? Ap nyt ei kuitenkaan ole aikeissa esimerkiksi uhrata ihmisiä tai eläimiä, tai pakottaa ketään vieraista osallistumaan suunnittelemiinsa rituaaleihin. Tai jos puhutaan pakana-/viikinki-/luonnonuskoteemasta harrastuksena, niin millä logiikalla se olisi yhtään huonompi hääteema kuin esimerkiksi jenkkiautot ja rockabilly? Miksei parille tärkeät harrastukset saisi näkyä häissä mm. parin omassa pukeutumisessa, ruuissa tai vaikka juhlapaikan valinnassa, ilman että toiset katsovat oikeudekseen vetää herneet nenään tai naureskella?
Jenkkiautoteema nyt on aika erilainen idea kuin pakanauskontoteema. Jos on kristitty, joka ottaa Raamatun todesta niin tuohon ei voi osallistua. Epäjumalanpalvonta on läpi Raamatun historian pahinta mitä on ja se on merkinnyt aina eroa Jumalasta ja tavalla tai toisella tulevaa rangaistusta. Jos sinä leikit jotain uskontoa niin et varmaan ymmärrä, että joku ottaa asiansa todesta.
Edelleenkin olen sitä mieltä, että kristityn pitäisi voida kunnioittaa muita uskomuksia edes sen verran että voisi osallistua toisin uskovien läheistensä juhliin. Vai onko kenties niin, että vain kristityillä on oikeus vaatia tätä muilta? Mielestäni siinä ei ole mitään eroa, seuraako pakana kristillistä seremoniaa kirkossa vai seuraako kristitty pakanallista seremoniaa.
"Seurata seremoniaa" on hyvin eri kuin "osallistua seremoniaan". Vakaumuksellinen kristitty ei välttämättä voi esimerkiksi syödä ruokaa, josta osa on uhrattu hengille, aivan kuten muslimi ei syö sikaa tai hindu nautaa. Eli ruoan uhraaminen salaa vertautuu siihen, että syöttäisi sika-nautajauhelihaa asiasta mainitsematta muslimi- ja hindujoukolle, "koska pitäähän niiden meidän perinteeseen osallistua",
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän ap kysyi, mutta en silti pysty käsittämään näitä kommentteja. Jos puhutaan uskonnosta, niin eikö kristittyjenkin olisi suotavaa kunnioittaa muiden uskomuksia, vaikka eivät jakaisikaan niitä? Ap nyt ei kuitenkaan ole aikeissa esimerkiksi uhrata ihmisiä tai eläimiä, tai pakottaa ketään vieraista osallistumaan suunnittelemiinsa rituaaleihin. Tai jos puhutaan pakana-/viikinki-/luonnonuskoteemasta harrastuksena, niin millä logiikalla se olisi yhtään huonompi hääteema kuin esimerkiksi jenkkiautot ja rockabilly? Miksei parille tärkeät harrastukset saisi näkyä häissä mm. parin omassa pukeutumisessa, ruuissa tai vaikka juhlapaikan valinnassa, ilman että toiset katsovat oikeudekseen vetää herneet nenään tai naureskella?
Jenkkiautoteema nyt on aika erilainen idea kuin pakanauskontoteema. Jos on kristitty, joka ottaa Raamatun todesta niin tuohon ei voi osallistua. Epäjumalanpalvonta on läpi Raamatun historian pahinta mitä on ja se on merkinnyt aina eroa Jumalasta ja tavalla tai toisella tulevaa rangaistusta. Jos sinä leikit jotain uskontoa niin et varmaan ymmärrä, että joku ottaa asiansa todesta.
Edelleenkin olen sitä mieltä, että kristityn pitäisi voida kunnioittaa muita uskomuksia edes sen verran että voisi osallistua toisin uskovien läheistensä juhliin. Vai onko kenties niin, että vain kristityillä on oikeus vaatia tätä muilta? Mielestäni siinä ei ole mitään eroa, seuraako pakana kristillistä seremoniaa kirkossa vai seuraako kristitty pakanallista seremoniaa.
"Seurata seremoniaa" on hyvin eri kuin "osallistua seremoniaan". Vakaumuksellinen kristitty ei välttämättä voi esimerkiksi syödä ruokaa, josta osa on uhrattu hengille, aivan kuten muslimi ei syö sikaa tai hindu nautaa. Eli ruoan uhraaminen salaa vertautuu siihen, että syöttäisi sika-nautajauhelihaa asiasta mainitsematta muslimi- ja hindujoukolle, "koska pitäähän niiden meidän perinteeseen osallistua",
Voi jeesus (pun intended). Voihan sitä sapuskaa uhrata sitten vaikka eri valmistuserästä jos se siitä on kiinni. Mielestäni voisi kyllä aivan hyvin kattaa sen ruuan ihan julkisesti näkyville ja mainita, että tämä annos omistetaan esi-isille, hengille ja saunatontuille. Jos jonkun vakaumus ei kestä syödä, olkoon syömättä.
Muilta voidaan kyllä vaatia, mutta itse ei tarvitse nähdä vaivaa... Kivaa porukkaa nuo kristityt.
En missään tapauksessa halua osallistua tuollaiseen. Siis häät talvella metsässä jotakin uhrausta ja muita keksittyjä seremonioita. Itse menen vihille vain kirkossa toisen kristityn kanssa. jos se ei käy niin voi! voi!. kavereitten kanssa voitte tietenkin juhlia ihan miten lystäätte. Mutta ei kannata kutsua niitä sukulaisia mukaan. Vaarana on halveksunta ja suvun ulkopuolelle jättäminen. Kaikki nuoret tarvitsevat tukea lähisuvultaan. Meillä ainakin valitettavasti oudoimmat pariskunnat on jätetty yksin selviytymään esim. muslimipuoliso, thaimaalainen kouluttamaton maatyöläinen (kautsunpoimija) ym. erikoisuudet. Heille ei myöskään kelpaa mikään työpaikka. Suvulle he ovat pelkkää ilmaa. En ottaisi tuota viikinkiriskiä avioliiton aloitukseksi. Meillä pidettäisiin lähinnä pelleilynä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ollut viikinkejä. Lähimmät asuivat Ruotsissa. Viikingit kävivät Suomessa lähinnä ryöstö- ja kaupparetkillä ja hakemassa suomalaisia orjiksi.
Suomessa kun OLi viikinkejä. Ns. kalevala-uskonto oli lähinnä Itä-Suomessa. Länsi-Suomessa on hyvinkin voitu palvoa Odinia. Lisäksi moni Länsi-Suomalainen omaa germaaniset juuret, minullakin on saksalaisia ja ruotsalaisia sukupuussa. Eli jos on valittava esi-isäin uskonto, niin Asatru/odinismi on nyt luontevampi kuin Suomen muinaisuskonto.
Vierailija kirjoitti:
Hmmm... Mitenkä suhtautuisin, jos kyseessä olisi islamilaiset häät perinteineen, uskomuksineen kaikkineen uskonveljien ja -sisarten kanssa ja sukulaiset päälle? Samalla tavalla kuin viikinkihäihin ja pakanauskoiseen hölynpölyyn. Onko sillä niin väliä, mitä uskomusta haluaa tunnustaa, yhtä suurta tuubaa kaikki.
Suurimpana tuubauskomuksena se, että joku lupaa (haluta) olla saman ihmisen kanssa koko ikänsä, vaikka eihän tulevaa voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Täytyy miettiä noita sanavalintoja, kun ne taitavat synnyttää hämmennystä. :) Uhraamisesta lienee paras olla puhumatta, ehkä sanomme vain kunnioittavamme paikan henkiä ja esivanhempia jättämällä heillekin osan ruuasta. Ja tuliseremonian ei tarvitse olla sen kummallisempaa, kuin että sytytetään kokko tietyllä tavalla ja siinä poltetaan myös tiettyjä asioita symboloivia oksia/kasveja. Ehkä sen voisi pitää vain "juhlavana kokkona" illan päätteeksi, kaikkien vieraiden ei tarvitse tietää kokossa palavien asioiden merkitystä...? pohtii ap.
Uhraamisen voi toimittaa huomaamattomasti. Alttarin voi rakentaa esim. kaappiin tai nostaa ruoka-annokset johonkin hyllylle, jossa ne ovat huomaamattomasti samassa tilassa. Niille, joille asia on tärkeä, se on ihan yhtä pyhä ja kunnioittava seremonia kuin ääneen uhraamisena puhuttu, ja toisaalta ne joille asia olisi vastenmielinen tai huvittava se ei edes ilmene mitenkään eivätkä he huomaa sitä.
Kiva sitten seuraavilla paikan käyttäjillä löytää homeinen ruokalautanen kaapista.
Ja miksi oletat, että se jätettäisiin sinne lopullisesti? Eihän saunaankaan jätetä jouluruokaa seuraavaksi vuodeksi vaan haltijalta ylijäänyt siivotaan seuraavana päivänä pois.
"Haltijalta ylijäänyt" = koskematon lautanen?
Kyllä, aivan oikein. Se on rituaali. Se on vähän kuin ehtoollinen, jossa kukaan nykykristitty tosissaan uskoo juovansa verta. Kyllä se on viiniä, silti kyseessä on pyhä rituaali.
Mikä siinä on niin vaikeaa suoda sama kunnioitus muiden uskolle?
Musta on ihan älytöntä, että joku lukee kirjoista ja netistä muinaisista uskomuksista ja kehittelee niistä itselleen uskonnon.
Muutenkin kaikki käännynnäiset ihmetyttää, mutta oikeissa uskonnoissa on sentään muita uskovaisia selvittämässä, mistä on kyse.