Miten suhtautuisit jos saisit kutsun "erikoisempiin" häihin?

Vierailija kirjoitti:

Niin ja siis kiva, että idea herättää täällä innostusta :) Mutta ehkä kysymyksen pitäisi olla, miten reagoisit jos saisit kutsun SINUN mielestäsi outoihin tai erikoisin häihin? Eli sellaiseen, mihin et ole ollenkaan tottunut ja suhtaudut ehkä hieman varauksellisesti? Tuntisitko olosi kiusaantuneeksi, vai menisitkö uteliaana mukaan? Kuten sanoin, sukulaisemme eivät ole hirvittävän ahdasmielisiä, mutta rakastavat kylläkin perinteitä, ja jotenkin olen siinä käsityksessä, että perinteiset häät tuntuvat heistä jotenkin kotoisilta ja arvokkailta. Ehkä meidän juttumme tuntuisivat joltain teatterilta, kuten tuossa yhdessä kommentissakin sanottiin. Ei voi kaikkian tunteita tietenkään täydellisesti huomioida, mutta emme myöskään halua erityisesti pahoittaa kenenkään mieltä, vaan että kaikki tuntisivat itsensä tervetulleiksi juhliimme. Ap

Minusta ei ole tarpeen olla huolissaan häiden mahdollisesta teatraalisuudesta, sillä sitähän häät juuri ovat, teatteria. Ilman minkäänlaisia juhlia ja juhlallisuuksia saa kyllä maistraatissa nimet papereihin, kaikki muu menee näyttämötaiteiden piikkiin. Jos osallistuu häihin, mielestäni sanattomasti ilmaisee hyväksyntänsä pariskunnan valinnan mukaiselle teatteriesitykselle.

Itsehän ap kysyi, mutta en silti pysty käsittämään näitä kommentteja. Jos puhutaan uskonnosta, niin eikö kristittyjenkin olisi suotavaa kunnioittaa muiden uskomuksia, vaikka eivät jakaisikaan niitä? Ap nyt ei kuitenkaan ole aikeissa esimerkiksi uhrata ihmisiä tai eläimiä, tai pakottaa ketään vieraista osallistumaan suunnittelemiinsa rituaaleihin. Tai jos puhutaan pakana-/viikinki-/luonnonuskoteemasta harrastuksena, niin millä logiikalla se olisi yhtään huonompi hääteema kuin esimerkiksi jenkkiautot ja rockabilly? Miksei parille tärkeät harrastukset saisi näkyä häissä mm. parin omassa pukeutumisessa, ruuissa tai vaikka juhlapaikan valinnassa, ilman että toiset katsovat oikeudekseen vetää herneet nenään tai naureskella?

Vierailija kirjoitti:

Onpahan ahdasmielistä ja epäkunnioittavaa porukkaa täällä! Toisten vakaumuksille naureskellaan ja heidän uskoaan verrataan peleihin ja leikkeihin. Huhhuh! Ja teistä kaikki ovat aikuisia? Suurin osa teksteistä antaa kuvan ihan muusta.

Missä on määritelty, millaisia häiden tulee olla? Eikö jokainen saa järjestää häät sen vakaumuksen mukaan, jota edustaa? Niin kuin joku täällä totesi, häät ovat ensisijaisesti hääparin juhla, ei vieraiden. Tämän vuoksi jokaisen tulisi saada järjestää juuri sellaiset häät kuin itse haluaa. Vierailla tulee olla sen verran käytöstapoja, että kunnioittavat hääparin valintoja, vaikka ne eivät vastaisi omia ajatuksia/uskomuksia. Mitä tuumaisitte, jos joku tulisi teidän häihinne pilkkaamaan ja naureskelemaan valinnoillenne? Kaikki kun eivät ymmärrä näitä "perinteisiä suomalaisia häitäkään"

Jos saisin kutsun ap:n kuvailemiin häihin menisin niihin siinä missä muihinkin häihin. Seremoniat eivät vastaa omaa maailmankatsomustani, mutta ei se olisi mikään este. Jos en jotain osaa ymmärtäisi, selvittäisin asian myöhemmin tai olisin vain mukana(kuunnellen kohteliaasti). Ei tulisi mieleenkään nauraa tai pilkata. Ennemminkin olisin otettu siitä, että saan osallistua hääparille tärkeään tapahtumaan, joka on toteutettu heille tärkeällä tavalla.

Ihania häitä teille ap <3 Rohkeasti vain omilla valinnoilla!   

Samaa mieltä. Uhraamisrituaali on "ruuan heittelyä metsään". Tuskin monikaan sanoisi esim. kristittyjen ehtoollisesta että "menevät jonossa juomaan verta".

Kuulostaa kahelilta, mutta hauskalta. Ne perushäät on niin tylsiä ja ne saatanan väsyneet hääleikit on nähty jo monta kertaa.

Nykyään tavalliset ja perinteiset häät olisivat ne kaikkein erikoisimmat. Niin moni tavoittelee erikoisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja siis kiva, että idea herättää täällä innostusta :) Mutta ehkä kysymyksen pitäisi olla, miten reagoisit jos saisit kutsun SINUN mielestäsi outoihin tai erikoisin häihin? Eli sellaiseen, mihin et ole ollenkaan tottunut ja suhtaudut ehkä hieman varauksellisesti? Tuntisitko olosi kiusaantuneeksi, vai menisitkö uteliaana mukaan? Kuten sanoin, sukulaisemme eivät ole hirvittävän ahdasmielisiä, mutta rakastavat kylläkin perinteitä, ja jotenkin olen siinä käsityksessä, että perinteiset häät tuntuvat heistä jotenkin kotoisilta ja arvokkailta. Ehkä meidän juttumme tuntuisivat joltain teatterilta, kuten tuossa yhdessä kommentissakin sanottiin. Ei voi kaikkian tunteita tietenkään täydellisesti huomioida, mutta emme myöskään halua erityisesti pahoittaa kenenkään mieltä, vaan että kaikki tuntisivat itsensä tervetulleiksi juhliimme. Ap

Minusta ei ole tarpeen olla huolissaan häiden mahdollisesta teatraalisuudesta, sillä sitähän häät juuri ovat, teatteria. Ilman minkäänlaisia juhlia ja juhlallisuuksia saa kyllä maistraatissa nimet papereihin, kaikki muu menee näyttämötaiteiden piikkiin. Jos osallistuu häihin, mielestäni sanattomasti ilmaisee hyväksyntänsä pariskunnan valinnan mukaiselle teatteriesitykselle.

Täysin samaa mieltä tuosta hyväksymisasiasta. Jos tulee paikalle, lupautuu kunnioittamaan hääparin valintoja. Minusta on kuitenkin loukkaavaa verrata toisten rakkauden juhlistamista teatteriesitykseen. Aivan kuin hääpari ei olisi tosissaan vaan näyttelisi kaiken. Niinhän ei tietenkään aidoissa häissä ole.

Joillakin näyttää olevan tarve erottua kaikessa muista ja olla jotenkin erityinen. Ei kiitos, ei kiinnosta kuvaamasi häät, mutta ei myöskään erilaiset hääleikit, jotka herättävät vain myötähäpeää. Jos minulta kysyttäisiin suosikkihäistä, niin se olisi hääpari ja kaksi todistajaa, joko kirkossa tai maistraatissa. Sukulaiset loukkaantuisivat, mutta eivät ne kauan jaksaisi mököttää.

Vierailija kirjoitti:

Uskovaisena totean että kyllä on avioliiton tarkoitus jäänyt hämärään. Kauheeta paskaa, kuten joku totes. 

Uskovaisena? AP on ihan yhtä uskovainen kuin sinäkin, uskonto vain sattuu olemaan eri. Maailmassa on tuhansia uskontoja, ja kristinusko on ihan yhtä kauheeta paskaa kuin niistä moni muukin. En siis kokisi näitä häitä yhtään sen paskempana kuin kirkkohäitäkään.

Omannäköiset häät ovat oikeasti tylsiä, kuten tavallisetkin. Se ei tee näistä teennäisistä juhlista sen kummempia, jos vedetään jotkut teatterirytkyt päälle.

Vieraita vain ärsyttää, kun pitää maksaa satoja euroja vaatteista, joita ei tule ikinä enää käyttämään.

Kummallista, että luonnonuskonnon/pakanallisuuden mukaisia häitä pidetään erikoisuuden tavoitteluna. Onko oikeasti mahdotonta ymmärtää, että kyseessä on yksi uskonto muiden joukossa? Ei kai kukaan kutsuisi esimerkiksi buddhalaisia häitäkään erikoisuuden tavoitteluksi, vaikka ne eroavatkin luterilaisesta tai "perinteisestä suomalaisesta" häätyylistä. 

Aiotteko harrastaa ryhmäseksiä henkien suosion takaamiseksi kuten Sotkamossa päin on tapana?

Vierailija kirjoitti:

Uskovaisena totean että kyllä on avioliiton tarkoitus jäänyt hämärään. Kauheeta paskaa, kuten joku totes. 

Uskovaisena? AP on ihan yhtä uskovainen kuin sinäkin, uskonto vain on eri.

Aika ihmeelistä että vain kristityillä on oikeus kutsua muita uskontoja täydeksi paskaksi.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tavalliset ja perinteiset häät olisivat ne kaikkein erikoisimmat.

Niin muttei sellaisia kukaan enää pidä

Meillä täällä Liperissä sulhasen sukulaismiehet pääsevät panemaan morsianta juhlatilaa takahuoneessa, ennen hääleikkejä.

Jeesus Kristus on teidät pelastava!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Täytyy miettiä noita sanavalintoja, kun ne taitavat synnyttää hämmennystä. :) Uhraamisesta lienee paras olla puhumatta, ehkä sanomme vain kunnioittavamme paikan henkiä ja esivanhempia jättämällä heillekin osan ruuasta. Ja tuliseremonian ei tarvitse olla sen kummallisempaa, kuin että sytytetään kokko tietyllä tavalla ja siinä poltetaan myös tiettyjä asioita symboloivia oksia/kasveja. Ehkä sen voisi pitää vain "juhlavana kokkona" illan päätteeksi, kaikkien vieraiden ei tarvitse tietää kokossa palavien asioiden merkitystä...? pohtii ap.

Uhraamisen voi toimittaa huomaamattomasti. Alttarin voi rakentaa esim. kaappiin tai nostaa ruoka-annokset johonkin hyllylle, jossa ne ovat huomaamattomasti samassa tilassa. Niille, joille asia on tärkeä, se on ihan yhtä pyhä ja kunnioittava seremonia kuin ääneen uhraamisena puhuttu, ja toisaalta ne joille asia olisi vastenmielinen tai huvittava se ei edes ilmene mitenkään eivätkä he huomaa sitä.

Kiva sitten seuraavilla paikan käyttäjillä löytää homeinen ruokalautanen kaapista.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Täytyy miettiä noita sanavalintoja, kun ne taitavat synnyttää hämmennystä. :) Uhraamisesta lienee paras olla puhumatta, ehkä sanomme vain kunnioittavamme paikan henkiä ja esivanhempia jättämällä heillekin osan ruuasta. Ja tuliseremonian ei tarvitse olla sen kummallisempaa, kuin että sytytetään kokko tietyllä tavalla ja siinä poltetaan myös tiettyjä asioita symboloivia oksia/kasveja. Ehkä sen voisi pitää vain "juhlavana kokkona" illan päätteeksi, kaikkien vieraiden ei tarvitse tietää kokossa palavien asioiden merkitystä...? pohtii ap.

Minusta nimenomaan pitää kertoa vieraille palavien asioiden merkitys, sekä muutenkin avata enemmän juhlissanne näkyviä perinteitä ja elementtejä, joilla on olemassa joku merkitys. Joko niin, että joku toimii juontajana/selostajana rituaalien aikana ja selventää vieraille, minkä vuoksi mikäkin rituaali tehdään, mitä esineitä siinä käytetään ja mitä ne symboloivat, tai niin, että vieraille jaetaan kirjallisena jonkinnäköinen "hääinfo", jossa on kerrottu lyhyesti em. asiat.

Minusta ainakin on kohteliasta ottaa huomioon vieraat, joille tuo uskontonne/kulttuuri on vieras ja kertoa heille taustoja, etteivät he tunne itseään typeriksi, kun eivät tiedä, miten missäkin tuliseremoniassa pitää käyttäytyä; onko se vain hääparia varten, vai kuuluuko kaikkien osallistua, jne. Kaikissa vierailemissani kahden uskonnokunnan edustajan häissä on ainakin otettu huomioon, että kaikki vieraat eivät tunne kaikkia perinteitä ja siksi niitä on avattu. Paljon mukavampaa vieraalle, entä katsoa vierestä jotain rituaalia, jonka merkitystä ei ymmärrä ollenkaan ja vain muutama vieras hääparin lisäksi myhäilee, että "tietää, jotka tietää".

Mielestäni kokon polttaminen on hyvä ohjelmaidea, ja ehdottomasti sen symboliikkaa pitää avata vieraille. Olisiko se vain teille itsellenne, vai saisivatko vieraatkin halutessaan osallistua?

Aina kun tulee pakanarituaali, voitte ohjata ne uskovaiset sukulaiset eri tilaan rukoilemaan puolestanne :D.

Sinällään omituiset sisällöt ja ohjelmanumerot eivät ahdista yhtään (suoraan sanoen syvästi uskonnolliset "normimenot" ovat minusta aika creepya kuunneltavaa). Mutta toivon että "erikoisuus" ei pilaa käytännön järjestelyjä, esimerkiksi pitkä ulkona seisominen tai seisaaltaan syöminen kuulostaa kurjalta teemasta riippumatta.