Lue keskustelun säännöt.
Helvetti, lopetan kohta opiskelut kesken!
12.12.2016 |
En saa ikinä aloitettua mitään ajoissa. En ole ikinä saanut aloitettua mitään ajoissa. Kaikki jutut jää aina niin viime tippaan. Luulin että tämä helpottuisi ajan myötä, mutta ei. Usein tuo menee siihen että istun kirjan tai tietokoneen edessä, mutta ajatus ei vaan kulje jos ei ole stressiä. Mikä ihme minua vaivaa?
Kommentit (37)
Niin... kenelläpä tätä ongelmaa ei olisi. Opiskelu on aivotyötä ja tietojen + ajatusten prosessointi vaatii aikaa. Voi olla, että työstät asioita huomaamattasi. Minä opiskelen joskus unessakin. Kun opiskelee seitsemänä päivänä viikossa, on pakko pitää taukoja ja usein. Salli se itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lopetin amk:ssa tietojenkäsittelyn sen ekan vuoden jälkeen.
En oikeastaan kadu lopettamista, kadun edes että aloitin.
Itse ainakin olen mielummin alisuorittaja, kuin luovuttaja.
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin olen mielummin alisuorittaja, kuin luovuttaja.
Ei se nyt ihan näin yksioikoista ole. Joskus on viisasta luovuttaa ja etäisyys auttaa näkemään, mikä oikeasti on järkevää.
Vierailija kirjoitti:
https://www.helsinki.fi/fi/avoin-yliopisto/opiskelu/kehity-oppijana
Kiitos, wau :)
Tässä vinkkejä työelämässäkin olevalle vetkuttelijalle 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoin ketjua opettajana. Viime tippaan jättäminen ei ole mikään erityispiirre vaan jostain koulumaailmaan pesiytynyt tapa. Joka ikinen kerta, kun tehtävällä on tarkka deadline, yli puolet opiskelijoista palauttaa työn viimeisen tunnin sisällä. Yleensä laitan deadlinen sunnuntai-iltaan klo 23.59. Uskomattoman moni tuhertaa työtä mieluummin sunnuntai-iltana kuin käyttää siihen keskellä viikkoa olevan hyppytunnin. Seuraavana päivänä sitten valitetaan, kun tehtävää tehdessä meni yöhön asti. Ei olisi mennyt, jos olisi tehnyt sen hyvissä ajoin.
Minulla oli itselläni nuorempana kyllä vähän samaa tapaa, mutta opin siitä eroon, kun oli pakko. Työelämä on niin paljon raskaampaa ja vaatii tarkempaa aikatauluttamista kuin opiskelu, ettei samanlaiseen vetelehtimiseen ole mahdollisuutta. Opiskellessa pystyi aina jäämään nukkumaan tai skippaamaan iltapäivätunnit, jos sattui laiskottamaan, opettaja ei oikein voi tehdä samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon takia ei kannata lopettaa opiskeluja, jos ala on muuten OK. Kokemukseni mukaan suurimmalla osalla opiskelijoista on sama ongelma vetkuttelun kanssa. Epäilen vahvasti, että tämä on jopa suurempi syy pitkiin opiskeluaikoihin kuin riittämätön opintotuki ja töissä käynti. En siis sano tätä ilkeilynä, vaan samassa kelkassa ollaan: kahdeksas vuosi menossa yliopistolla.
On yksinkertaisesti helpompaa olla jossain kaupan kassalla tms., jossa töitä tehdään sitä mukaa kuin tarvitsee eikä mitään voi jäädä rästiin. Todennäköisesti aika monelle sopisi paremmin sellainen työ, joka ei vaadi oma-aloitteisuutta. Tämä ei liity mitenkään älykkyyteen. Kannattaa miettiä, onko oma koulutusala sellainen, josta on mahdollista työllistyä sellaiselle alalle, joka sopii omalle luonteelle. Jos vetkuttelusta ei kerta kaikkiaan pääse eroon, niin joku raporttien kirjoittaminen deadlineineen on liian stressaavaa työtä.
Mulla ainakin pakko on paras motivaattori. Olen jo hyväksynyt sen, että vaikka kuinka paljon olisi aikaa johonki deadlineen, niin saan sen tehtyä ja palautettua viime tipassa. Ennen stressasin tätä, mutta sitten tajusin, että mä vaan oon tällänen :D helpotti kummasti, kun hyväksyi, että ainakin toistaiseksi asia nyt vain on näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin ketjua opettajana. Viime tippaan jättäminen ei ole mikään erityispiirre vaan jostain koulumaailmaan pesiytynyt tapa. Joka ikinen kerta, kun tehtävällä on tarkka deadline, yli puolet opiskelijoista palauttaa työn viimeisen tunnin sisällä. Yleensä laitan deadlinen sunnuntai-iltaan klo 23.59. Uskomattoman moni tuhertaa työtä mieluummin sunnuntai-iltana kuin käyttää siihen keskellä viikkoa olevan hyppytunnin. Seuraavana päivänä sitten valitetaan, kun tehtävää tehdessä meni yöhön asti. Ei olisi mennyt, jos olisi tehnyt sen hyvissä ajoin.
Minulla oli itselläni nuorempana kyllä vähän samaa tapaa, mutta opin siitä eroon, kun oli pakko. Työelämä on niin paljon raskaampaa ja vaatii tarkempaa aikatauluttamista kuin opiskelu, ettei samanlaiseen vetelehtimiseen ole mahdollisuutta. Opiskellessa pystyi aina jäämään nukkumaan tai skippaamaan iltapäivätunnit, jos sattui laiskottamaan, opettaja ei oikein voi tehdä samoin.
Kylläkin hieman yleistetysti kirjoitettu. Otetaan case Minä. Teen haastavaa työtä + opiskelen aika paljon yliopistossa (enemmän kuin 60 op/v). Koen opiskelun työelämää vaativammaksi ja tarkempaa aikatauluttamista vaativaksi. En ole koskaan skipannut tunteja laiskuutta, vaan pakosta. Töiden palautukset menevät lähes aina deadlineille, koska en voi saattaa valmiiksi sitä esim. sinun kurssisi X työtä etuajassa, koska minun on niitä ennen palautettava kurssien F, D ja H työt, luettava tentteihin ja tehtävä töitä. Käytännössä monella ei ole mitään ylimääräistä tunnin aikaa. Käytännössä moni tekee aina iltaan tai yöhön saakka hommia, mutta ei välttämättä juuri sinun kurssisi hommia. Ihminen tarvitsee myös joitain taukoja. Kukaan ihminen ei ole niin robotti, että pystyy tekemään putkeen 12 h hyvänlaatuista työtä täydellä keskittymisellä. Tutkimusten mukaan ihmisen täysi keskittymiskyky on kerrallaan pikemminkin parikymmentä minuuttia kuin kuin edes kaksi tuntia.
Onko sinulla siis selkeä suunnitelma, milloin teet mitäkin ja silti vaan jätät tekemättä?
Olen itse pahin tapaamani vetkuttelija, siis jokaisella elämänalueella, ja minulla opiskeluissa toimii 2 asiaa:
1. suunnittele järjettömän tarkasti milloin teet mitäkin. Mulla on ihan kalenteri tulostettu sitä varten että merkkaan minä päivänä ja millä aikavälillä teen tietyn tehtävän.
2. Kunhan teet jotain-sääntö. Eli kirjoitat, vaikka sitten kuraa, vaikka lopputulos olisi ihan hirveä, niin tärkeintä on että alat tekemään jotain edes etäisesti tehtävään liittyvää. Ja jos et saa aloitettua loogisessa järjestyksessä, niin aloita siitä epäloogisesta vaihtoehdosta. Taas, kunhan teet edes jotain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen tässä opiskellut reilut kolme vuotta alaa, joka oli kakkos- tai kolmosvaihtoehto hakiessani ja pääsin ihan vitsillä sisään. Viime joulukuuhun asti motivaatio riitti, nyt viimeisen vuoden olen asunut toisaalla ja tehnyt täyspäiväistä työtä, opintopisteitä on kuitenkin enää jotain 55 tekemättä ja tuostakin 15 opinnäytetyötä (aiheeni on todella mielenkiintoinen, joten tuo ei tule tuottamaan mitään ongelmaa), eli pakkohan tämä on loppuun irvistellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin ketjua opettajana. Viime tippaan jättäminen ei ole mikään erityispiirre vaan jostain koulumaailmaan pesiytynyt tapa. Joka ikinen kerta, kun tehtävällä on tarkka deadline, yli puolet opiskelijoista palauttaa työn viimeisen tunnin sisällä. Yleensä laitan deadlinen sunnuntai-iltaan klo 23.59. Uskomattoman moni tuhertaa työtä mieluummin sunnuntai-iltana kuin käyttää siihen keskellä viikkoa olevan hyppytunnin. Seuraavana päivänä sitten valitetaan, kun tehtävää tehdessä meni yöhön asti. Ei olisi mennyt, jos olisi tehnyt sen hyvissä ajoin.
Minulla oli itselläni nuorempana kyllä vähän samaa tapaa, mutta opin siitä eroon, kun oli pakko. Työelämä on niin paljon raskaampaa ja vaatii tarkempaa aikatauluttamista kuin opiskelu, ettei samanlaiseen vetelehtimiseen ole mahdollisuutta. Opiskellessa pystyi aina jäämään nukkumaan tai skippaamaan iltapäivätunnit, jos sattui laiskottamaan, opettaja ei oikein voi tehdä samoin.
Kylläkin hieman yleistetysti kirjoitettu. Otetaan case Minä. Teen haastavaa työtä + opiskelen aika paljon yliopistossa (enemmän kuin 60 op/v). Koen opiskelun työelämää vaativammaksi ja tarkempaa aikatauluttamista vaativaksi. En ole koskaan skipannut tunteja laiskuutta, vaan pakosta. Töiden palautukset menevät lähes aina deadlineille, koska en voi saattaa valmiiksi sitä esim. sinun kurssisi X työtä etuajassa, koska minun on niitä ennen palautettava kurssien F, D ja H työt, luettava tentteihin ja tehtävä töitä. Käytännössä monella ei ole mitään ylimääräistä tunnin aikaa. Käytännössä moni tekee aina iltaan tai yöhön saakka hommia, mutta ei välttämättä juuri sinun kurssisi hommia. Ihminen tarvitsee myös joitain taukoja. Kukaan ihminen ei ole niin robotti, että pystyy tekemään putkeen 12 h hyvänlaatuista työtä täydellä keskittymisellä. Tutkimusten mukaan ihmisen täysi keskittymiskyky on kerrallaan pikemminkin parikymmentä minuuttia kuin kuin edes kaksi tuntia.
Tämä!!
On niin hauskaa, kun monet opettajat ja professorit jotenkin ihmeellisesti luulevat, että opiskelijalla ei ole muita kursseja, töitä tai muuta elämää, koska "helpostihan nyt nämä antamani kymmenen sivun esseet viikossa kirjoittelee". Sitten juosten kustaan se 40 sivua sinne tänne ja käydään puoliteholla tienaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin ketjua opettajana. Viime tippaan jättäminen ei ole mikään erityispiirre vaan jostain koulumaailmaan pesiytynyt tapa. Joka ikinen kerta, kun tehtävällä on tarkka deadline, yli puolet opiskelijoista palauttaa työn viimeisen tunnin sisällä. Yleensä laitan deadlinen sunnuntai-iltaan klo 23.59. Uskomattoman moni tuhertaa työtä mieluummin sunnuntai-iltana kuin käyttää siihen keskellä viikkoa olevan hyppytunnin. Seuraavana päivänä sitten valitetaan, kun tehtävää tehdessä meni yöhön asti. Ei olisi mennyt, jos olisi tehnyt sen hyvissä ajoin.
Minulla oli itselläni nuorempana kyllä vähän samaa tapaa, mutta opin siitä eroon, kun oli pakko. Työelämä on niin paljon raskaampaa ja vaatii tarkempaa aikatauluttamista kuin opiskelu, ettei samanlaiseen vetelehtimiseen ole mahdollisuutta. Opiskellessa pystyi aina jäämään nukkumaan tai skippaamaan iltapäivätunnit, jos sattui laiskottamaan, opettaja ei oikein voi tehdä samoin.
Kylläkin hieman yleistetysti kirjoitettu. Otetaan case Minä. Teen haastavaa työtä + opiskelen aika paljon yliopistossa (enemmän kuin 60 op/v). Koen opiskelun työelämää vaativammaksi ja tarkempaa aikatauluttamista vaativaksi. En ole koskaan skipannut tunteja laiskuutta, vaan pakosta. Töiden palautukset menevät lähes aina deadlineille, koska en voi saattaa valmiiksi sitä esim. sinun kurssisi X työtä etuajassa, koska minun on niitä ennen palautettava kurssien F, D ja H työt, luettava tentteihin ja tehtävä töitä. Käytännössä monella ei ole mitään ylimääräistä tunnin aikaa. Käytännössä moni tekee aina iltaan tai yöhön saakka hommia, mutta ei välttämättä juuri sinun kurssisi hommia. Ihminen tarvitsee myös joitain taukoja. Kukaan ihminen ei ole niin robotti, että pystyy tekemään putkeen 12 h hyvänlaatuista työtä täydellä keskittymisellä. Tutkimusten mukaan ihmisen täysi keskittymiskyky on kerrallaan pikemminkin parikymmentä minuuttia kuin kuin edes kaksi tuntia.
Puhuin omassa työssäni tekemistäni havainnoista, en yleistänyt. Olen lukion opettaja, opiskelijamme eivät pääsääntöisesti käy töissä opintojen ohella. Samoin puhuin omista opiskeluajoistani. On varmasti ala- ja henkilökohtaista, miten asiat kokee. Minä koin opiskelun vapaammaksi ja vähemmän haastavaksi kuin työelämän. Sekin, käykö töissä opintojen ohella vai keskittyykö opiskeluun, on oma valinta. Minä en käynyt graduvaihetta ja kesiä lukuun ottamatta töissä. Elin opintorahalla ja lainalla.
Mä olen ihan samanlainen vetkuttelija. Aloitan työt monesti melko myöhään, stressi ja pakko on vaan ne parhaat motivoijat. Jos deadlineen/tenttiin ei ole tarpeeksi vähän aikaa, en vaan yksinkertaisesti pysty motivoimaan itseäni istumaan siinä päätteellä tai kirjan ääressä. Mietin, onko siinä loppujen lopuksi mitään kovin pahaa – jos työ on dedikseen mennessä valmis, eikö töitä voi tehdä omalla tavallaan? "Viime tinkaan" ei nimittäin aina ole sama asia kuin "liian myöhään". On todella paljon opiskelijoita, jotka aloittavat pitkätkin esseet vasta pari päivää ennen dedistä, tai käyvät tenteissä hyvin vähällä lukemisella koettamassa onneaan. Suositukset siitä, milloin opiskelu/esseen kirjoittaminen kannattaisi aloittaa eivät siis päde kaikkiin, joillakin on todella omalaatuisia tapoja, mutta he pärjäävät silti opinnoissaan ihan hyvin.
Ihan ongelmitta en ole minäkään selvinnyt: viime keväänä tämä vetkuttelu meni siihen pisteeseen, että töitä kasaantui aivan hirveä määrä ja ahdistuin kun tuntui, etten pysty jäsentämään koko työmäärää edes mielessäni, puhumattakaan sitten että olisin tajunnut, miten kannattaa tarttua toimeen. Kävin opintopsykologin juttusilla, ja sain vinkiksi mm. tuon jo tässä keskustelussa mainitun Pomodoro-menetelmän, jossa työtä tehdään esim. 25 minuutin blokeissa kerrallaan, ja kunkin jälkeen seuraa viiden minuutin tauko. Tietyn ajan välein pidetään pidempi, tunnin mittainen tauko, jonka aikana voi käydä esim. syömässä tai ulkoilemassa, tai tehdä jotain muuta, minkä avulla pystyy palautumaan työurakasta. Käytän itse tomato-timer.comia, se hälyttää aina tauolle ja tauolta pois.
Tsemppiä ap! Jos olet kiinnostunut opiskelualastasi ja vähänkään motivoitunut sitä opiskelemaan, niin älä ihmeessä heitä pyyhettä kehään. Jatka omalla tyylilläsi, ja jos tuntuu että tarvitset opastusta, niin käänny sinäkin esim. opintopsykan puoleen. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin ketjua opettajana. Viime tippaan jättäminen ei ole mikään erityispiirre vaan jostain koulumaailmaan pesiytynyt tapa. Joka ikinen kerta, kun tehtävällä on tarkka deadline, yli puolet opiskelijoista palauttaa työn viimeisen tunnin sisällä. Yleensä laitan deadlinen sunnuntai-iltaan klo 23.59. Uskomattoman moni tuhertaa työtä mieluummin sunnuntai-iltana kuin käyttää siihen keskellä viikkoa olevan hyppytunnin. Seuraavana päivänä sitten valitetaan, kun tehtävää tehdessä meni yöhön asti. Ei olisi mennyt, jos olisi tehnyt sen hyvissä ajoin.
Minulla oli itselläni nuorempana kyllä vähän samaa tapaa, mutta opin siitä eroon, kun oli pakko. Työelämä on niin paljon raskaampaa ja vaatii tarkempaa aikatauluttamista kuin opiskelu, ettei samanlaiseen vetelehtimiseen ole mahdollisuutta. Opiskellessa pystyi aina jäämään nukkumaan tai skippaamaan iltapäivätunnit, jos sattui laiskottamaan, opettaja ei oikein voi tehdä samoin.
Kylläkin hieman yleistetysti kirjoitettu. Otetaan case Minä. Teen haastavaa työtä + opiskelen aika paljon yliopistossa (enemmän kuin 60 op/v). Koen opiskelun työelämää vaativammaksi ja tarkempaa aikatauluttamista vaativaksi. En ole koskaan skipannut tunteja laiskuutta, vaan pakosta. Töiden palautukset menevät lähes aina deadlineille, koska en voi saattaa valmiiksi sitä esim. sinun kurssisi X työtä etuajassa, koska minun on niitä ennen palautettava kurssien F, D ja H työt, luettava tentteihin ja tehtävä töitä. Käytännössä monella ei ole mitään ylimääräistä tunnin aikaa. Käytännössä moni tekee aina iltaan tai yöhön saakka hommia, mutta ei välttämättä juuri sinun kurssisi hommia. Ihminen tarvitsee myös joitain taukoja. Kukaan ihminen ei ole niin robotti, että pystyy tekemään putkeen 12 h hyvänlaatuista työtä täydellä keskittymisellä. Tutkimusten mukaan ihmisen täysi keskittymiskyky on kerrallaan pikemminkin parikymmentä minuuttia kuin kuin edes kaksi tuntia.
Tämä!!
On niin hauskaa, kun monet opettajat ja professorit jotenkin ihmeellisesti luulevat, että opiskelijalla ei ole muita kursseja, töitä tai muuta elämää, koska "helpostihan nyt nämä antamani kymmenen sivun esseet viikossa kirjoittelee". Sitten juosten kustaan se 40 sivua sinne tänne ja käydään puoliteholla tienaamassa.
Jos joku on päätoiminen opiskelija, tällöin oletetaan opiskelun olevan ensisijaista, eikä ole oppilaitoksen asia, käykö opiskelija työssä. Suomessa on tukia päätoimista opiskelua varten. Kokoaikatyössä käyville on erikseen monimuoto-opinnot, ja myös esimerkiksi avoimessa yliopistossa joustetaan tehtävien palauttamisen suhteen, kunhan itse ottaa yhteyttä opettajaan.
Joka tapauksessa aloitus käsitteli taipumusta jättää tehtävät saamattomuuden vuoksi viime tippaan, ei sitä, että työt viivästyvät kiireiden takia. Ihmeen paljon on kommentoitu aiheen vierestä.
https://www.helsinki.fi/fi/avoin-yliopisto/opiskelu/kehity-oppijana