Miehen karmea äiti: joulu ahdistaa
Omat vanhemmat on kuolleet ja joulu on mulle jotenkin ihan hirveä juhla. Meillä oli aina ihanat joulut! Nyt sisko on ulkomailla, veli vaimon vanhemmilla niin joudun menemään miehen vanhemmille.
Miehen äiti vihaa minua. Hänestä olen herkkä ja kaupunkilainen ja heikko. On oikeasti arvostellut minua miehelleni ja miehelleen niin, että olen toisessa huoneessa ja kuulen kaiken (ja tietää sen). Itken tosi herkästi, kun vanhemmat kuoli niin jo joku kirkkomusiikki saa itkemään. En siis ääneen, vaan kyyneleet valuu. Miehen äiti vihaa itkemistä ja muuta henkistä ja fyysistä heikkoutta. En pysty olemaan siellä oma itseni. Mies on paljon isänsä ja veljensä kanssa... Minä sitten anopin ja veljen tyttöystävän joka myös tuntuu inhoavan minua...
Kannattaako edes mennä? Mies on ihana ja tulee surulliseksi jos en mene. Mutta oltaisiin siellä 3vrk... Yksin vai tuolla?
Kommentit (61)
Miksi miehesi tulee surulliseksi jos sinä et haluaisi viettää kamalaa joulua?
Älä ala itkemään. En sitä normaalisti kovin usein itke.
Antaisin mahdollisuuden, mutta lähtisin ensimmäisen vittuilun jälkeen pois.
Mä lähtisin siskon luokse ulkomaille.
Mä en ymmärrä, ettei ihmisellä ole muita vaihtoehtoja kuin 3 vrk jossain missä ei halua olla. Mene mukaan 1 vrk ja tule junalla / bussilla pois.
Mikä estää tekemästä omaan kotiinne sinun ja miehesi yhteistä joulua? Ei kai jouluna ole pakko olla jonkun toisen nurkissa? Tai sitten tosiaan teette niin, että käytte miehesi vanhemmilla mutta vain käytte.
(minä en jaksaisi edes omia vanhempiani kolmea vuorokautta putkeen)
Älä mene, kai nyt edes joulun saa viettää miten itse haluaa.
Minusta tuntuu, että sinulla olisi yksinkin parempi joulu kuin tuollaisessa seurassa. Jos vain jäisit kotiin, viettäisit tavallisen mukavan viikonlopun, katsoisit elokuvia, kävisit kävelyllä etkä ajattelisi koko joulua...?
Miksi miehesi haluaa edes viedä sut tuollaiseen paikkaan? Lähdette ulkomaille tai vietätte kotijoulun. Vähän selkärankaa!
Eikö löytyisi mitään välimallin ratkaisua? Eli vaikkapa tuonne aatoksi ja joulupäiväksi, mutta siihenkin jotain "kivaa" eli sopisitte jo etukäteen, esim. että käytte miehen kanssa kahdestaan hautausmaalla sytyttämässä kynttilät miehen suvun haudoille ja muualle haudattujen muistopaikalla. Tai käytte yhdessä pitkällä kävelyllä joulupäivämä "kun kerrankin pääsee ulkoilemaan päivänvalolla". Eli saisi vähän lomaa anopista joka päivälle. Ja joulupäivän iltana lähtisitte sitten yhdeksi yöksi hotelliin/kylpylään "viettämään omaa joulua".
Kannattaa myös miettiä, haluaisitko viedä jonkun osan omasta joulunvietostasi anoppilaan eli haluaisitko viedä tuliaisiksi jotain sinulle tärkeää jouluruokaa tai leivoonaista (tai valmistaa oman osuutesi anoppilassa). Poika tietenkin tarvitaan tässäkin välimieheksi eli hän ilmoittaa äidilleen, että te tuotte yhteiseen pöytään xx herkun, kun YY osaa valmistaa sen niin hyvin (tms.) tai te huolehditte joulupäivän lounaasta tms.
Jos sopiva tilaisuus tulee, niin anopille kannattaa napauttaa tuosta sinun haukkumisesta/selän takana puhumisesta. Eli esim. jos kuulet, että anoppi puhuu pojalleen, niin menet itse paikalle ja sanot jotain tyyliin, en voinut olla kuulematta mitä puhuitte ja pyytäisinkin, että luonetta ei analysoitaisi sen enempään. Jos toimin jossain tilanteessa talon tapojen vastaisesti, niin otana asiasta palutetta mielummin suoraan. Olisi myös hyvä, jos poika sanoisi äidilleen, että ei pidä siitä, että hänen puolisoansa haukutaan ja että rakastaa sinussa juuri herkkyyttäsi ja sensitiivisyyttäsi. Eihän tälläinen saa anoppia pitämään sinusta, mutta luultavasti parantaa vähän käytöstään.
Töitäkin saa tehdä. Myös jouluna.
Mulla ei-jouluihmisenä on sellainen fiilis, että joudun aina taipumaan jouluihmisten tahtoon eikä ikinä voida olla viettämättä joulua siten kuin minä preferoisin. Olen tulkinnut tämän niin, että ilmeisesti minä saan olla viettämättä joulua noin 362 päivää vuodesta, joten jouluna joudun antamaan jouluihmisille periksi.
Joulu on anoppihullun lempiaikaa. Siitä saa väännettyä monia ihania anoppiviha-aloituksia eri variaatioissa.
Mene vaan,mutta ole ihan oma itsesi vaan,äläkä välitä muiden ilkeilystä.Anna ilkeiden puheiden olla niiden omistajan omia pahan olon tunteiden purkauksia.Näin hänkin ehkä huomaa,että hänen puheensa eivät saa vastakaikua,vaan ole rohkea äläkä piiittaa niistä tuon taivaallista.Ota oma hyvinvointisi siellä etusijalle ja lähde vaikka miehesi kanssa siellä kävelylle ulos joka kerta ,kun kuulet ilkeitä puheita ja kävelyllä voit mainita niistä miehellesi ja että et hyväky niitä,vaan miehesi on velvollinen niistä äidilleen huomauttamaan.Ehkä voit yrittää olla vahvempi siellä ja ottaa kovemman roolin,kuin muuten kotonasi.Näytä anopillesi,että myös sinulla on oma arvosi miehesi rinnalla,vaikka hän miehesi äiti onkin.Äidit voivat olla usein myös mustasukkaisia lapsistaan,vaikka niin ei tietenkään saisi olla.Älä ole huolissasi,vaan anna miehellesi ohjeet ennen vierailua,kuinka toivot teidän yhdessä toimivan,jos ilkeilyä ilmenee ja että hän silloin osoittaa olevansa sinun rinnallasi.
Me ollaan joskus tehty myös niin, että kun olin henkisesti heikoilla, niin annoin miehelle ohjeen, että hän ei saa mennä metriä kauemmas minusta. Kun siis oltiin juhlissa. Mies sitten kuitenkin jossain vaiheessa jätti minut vieraiden ihmisten seuraan. Mun voimat kului siinä tilanteessa ihan loppuun. Joten kun mies tuli takaisin, niin meidän oli lähdettävä kotiin, kun en enää jaksanut hetkeäkään. En pystynyt edes isäntäparia mennä hyvästelemään. Mutta mies oli ihan tyytyväinen, että niinkin kauan jaksoin. Ja myöhemmin sitten olen jaksanut juhlia vallan hyvin taas.
Ole miesten kanssa, sano naisille että sinusta te ette ole "samalla aallonpituudella".
Onhan tuollainen jatkuva vetistely kyllä aika ärsyttävää katsottavaa, ihan oikeasti. Eikö ole mitenkään mahdollista, että yrittäisit edes olla iloisemmalla tuulella? Hyvin monet ihmiset ovat menettäneet läheisiään, minäkin, mutta en nyt varta vasten jouluna kylässä ala vollottaa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan joskus tehty myös niin, että kun olin henkisesti heikoilla, niin annoin miehelle ohjeen, että hän ei saa mennä metriä kauemmas minusta. Kun siis oltiin juhlissa. Mies sitten kuitenkin jossain vaiheessa jätti minut vieraiden ihmisten seuraan. Mun voimat kului siinä tilanteessa ihan loppuun. Joten kun mies tuli takaisin, niin meidän oli lähdettävä kotiin, kun en enää jaksanut hetkeäkään. En pystynyt edes isäntäparia mennä hyvästelemään. Mutta mies oli ihan tyytyväinen, että niinkin kauan jaksoin. Ja myöhemmin sitten olen jaksanut juhlia vallan hyvin taas.
OMG mikä draamaqueen!
Joo, onpa pähkinä. Menenkö jouluksi helvettiin minua vihaavien ja lyttäävien kusipäiden kiusattavaksi (minua "rakastavan" mieheni mieliksi) vai vietänkö sellaisen joulun kuin haluan ja mistä itse tykkään? Nyt on tosi vaikea joulupähkinä.
Ja tähänkin sinun piti kysyä neuvoa täältä?