Miehen karmea äiti: joulu ahdistaa
Omat vanhemmat on kuolleet ja joulu on mulle jotenkin ihan hirveä juhla. Meillä oli aina ihanat joulut! Nyt sisko on ulkomailla, veli vaimon vanhemmilla niin joudun menemään miehen vanhemmille.
Miehen äiti vihaa minua. Hänestä olen herkkä ja kaupunkilainen ja heikko. On oikeasti arvostellut minua miehelleni ja miehelleen niin, että olen toisessa huoneessa ja kuulen kaiken (ja tietää sen). Itken tosi herkästi, kun vanhemmat kuoli niin jo joku kirkkomusiikki saa itkemään. En siis ääneen, vaan kyyneleet valuu. Miehen äiti vihaa itkemistä ja muuta henkistä ja fyysistä heikkoutta. En pysty olemaan siellä oma itseni. Mies on paljon isänsä ja veljensä kanssa... Minä sitten anopin ja veljen tyttöystävän joka myös tuntuu inhoavan minua...
Kannattaako edes mennä? Mies on ihana ja tulee surulliseksi jos en mene. Mutta oltaisiin siellä 3vrk... Yksin vai tuolla?
Arvostan ja kunnioitan , kun olet rohjennut ilmaista oman halusi. En ymmärrä, miksi mielipiteestäsi ei kaikki ole tykänneet ? Tulkitsen, että outo "vika " on heissä, jotka eivät ole tykänneet...
Itsellä on kokemuksia monenlaisista jouluista. Monessa roolissa myös. Kaikista parhaat joulut ovat olleet oman perheen kesken, omat lapset mies ja minä. Jokaisen lapsiperheen pitäisi ainakin harkita sitä vaihtoehtoa ja luoda oman perheen kesken oman jouluperinteen.
On ymmärrettävää, että kaikki isovanhemmat eivät jaksa joulun rauhattomuutta, jos ympärillä on jatkuva melske, jota tulee jos on useita lapsia paikalla. Siihen kaikki muu jouluun liittyvä, niin rauhalliselle joululle saa sanoa hyvästit. Kunnioittakaa nuoret äidit ja isät vanhempia ja suokaa heille edes joskus rauhallinen joulu. Kyläilyn voi tehdä ennen joulua tai perinteisesti tapaninpäivänä.