Lue keskustelun säännöt.
Miehen karmea äiti: joulu ahdistaa
12.12.2016 |
Omat vanhemmat on kuolleet ja joulu on mulle jotenkin ihan hirveä juhla. Meillä oli aina ihanat joulut! Nyt sisko on ulkomailla, veli vaimon vanhemmilla niin joudun menemään miehen vanhemmille.
Miehen äiti vihaa minua. Hänestä olen herkkä ja kaupunkilainen ja heikko. On oikeasti arvostellut minua miehelleni ja miehelleen niin, että olen toisessa huoneessa ja kuulen kaiken (ja tietää sen). Itken tosi herkästi, kun vanhemmat kuoli niin jo joku kirkkomusiikki saa itkemään. En siis ääneen, vaan kyyneleet valuu. Miehen äiti vihaa itkemistä ja muuta henkistä ja fyysistä heikkoutta. En pysty olemaan siellä oma itseni. Mies on paljon isänsä ja veljensä kanssa... Minä sitten anopin ja veljen tyttöystävän joka myös tuntuu inhoavan minua...
Kannattaako edes mennä? Mies on ihana ja tulee surulliseksi jos en mene. Mutta oltaisiin siellä 3vrk... Yksin vai tuolla?
Kommentit (61)
Me ollaan perheenä aina kotona ja ketään ei kutsuta meille.
Ihmisillä on niin paljon odotuksia joulun suhteen että ei enää kuin oma perhe.
Itse rakastan rentoa ja ei kaavamaista joulua.
Kerran oli sukulainen joka mulle läheinen.
Huomasin että ärsyyntyi, kun joulu ei mennyt niin kuin oli lapsuuden kodissa tottunut. Ihme sääntöjä ja aikatauluja. Mitä saa tehdä ja mitä ei.
Itse en menisi kenenkään luo jos joudun kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä toivoin, että lapset perheineen ei tulisi tänä vuonna lapsuudenkotiin. Haluan vihdoinkin omanlaisen joulun.
Ei kelpaa, 2 miniää on ilmoittanut, että heille joulu on lepoa ja jos silloin ei ole mummolaa täysihoidolla, niin he ei jaksa.
ei tarvitse olla mikään anoppihullu, jos on(kuten minä) 40 vuotta kuunnellut vittuilua niin jouluna kuin muutenkin. Olen vain niin vanhanajan kasvatuksen saanut, että vanhoja pitää kunnioittaa, mutta joskus se kamelin selkä katkeaa.
Olen itsekin anoppi ja tanssin miniän pillin mukaan, ettei hänelle tulisi tuota ikuista ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan joskus tehty myös niin, että kun olin henkisesti heikoilla, niin annoin miehelle ohjeen, että hän ei saa mennä metriä kauemmas minusta. Kun siis oltiin juhlissa. Mies sitten kuitenkin jossain vaiheessa jätti minut vieraiden ihmisten seuraan. Mun voimat kului siinä tilanteessa ihan loppuun. Joten kun mies tuli takaisin, niin meidän oli lähdettävä kotiin, kun en enää jaksanut hetkeäkään. En pystynyt edes isäntäparia mennä hyvästelemään. Mutta mies oli ihan tyytyväinen, että niinkin kauan jaksoin. Ja myöhemmin sitten olen jaksanut juhlia vallan hyvin taas.
Salli minun nauraa. Miksi ihmeessä on sitten pakko mennä noihin juhliin?
Vierailija kirjoitti:
Minä toivoin, että lapset perheineen ei tulisi tänä vuonna lapsuudenkotiin. Haluan vihdoinkin omanlaisen joulun.
Ei kelpaa, 2 miniää on ilmoittanut, että heille joulu on lepoa ja jos silloin ei ole mummolaa täysihoidolla, niin he ei jaksa.
Minulla ei ole vielä miniöitä. Mutta jos spekuloin tilannetta, että minun pitäisi alkaa tekemään joulua oudoille naisille (ja jos varsinkin yksi tuhertaisi itkua koko ajan kodissamme) ja kulkea varpaillaan koko joulu, ettei olisi mitään arvosteltavaa, niin en kestäisi.
Pitää varmaan lapsille tehdä jo ajoissa selväksi, että isänsä kanssa tulemme viettämään hotellijouluja, kun he perustavat perheen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis mitään lohdutusta kaipaa, mutta en voi sille mitään, että kyyneleet tulee silmiin. Musiikista tai esimerkiksi jostain onnellisestakin asiasta. Ja jotenkin sitä tulee niin ikävä vanhempiakin välillä ettei sille voi mitään.
Me vietetään kaksin joulu aatonaattona kotona, mikä on ihanaa! Mutta anoppi ja appi asuvat niin kaukana, että siellä ei viitsi olla vain yhtä yötä ja siellä lähellä ei valitettavasti ole kylpylöitä tai muutakaan.. Metsää kyllä.
Mies sanoo äidilleen ettei jaksa kuunnella, mutta hänkin inhoaa riitelemistä joten ei mitenkään samalla mitalla sano. Enkä sitten itsekään, kun koen ettei se auttaisi. Joulu yksin tuntuisi tosi surulliselta.
Ap
Olisi ihanaa jos mies olisi kanssani enemmän siellä, mutta en voi häntä kieltää olemasta veljensä ja isänsä kanssa.. Saunovat pitkään yhdessä, ja minä miehen kanssa vielä sitten yöllä. On siellä hyviäkin hetkiä, mutta eniten silloin kun anoppi nukkuu.. Anoppi vie jotenkin tilan ja katsoo ivallisesti minua jokaisesta lauseesta. En puhukaan siellä enää mitään politiikasta tai kulttuurista, lemmikeistä, uskonnosta.... Ollaan anopin kanssa kaikesta niin eri mieltä. Minua se ei haittaa, mutta anoppia haittaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En siis mitään lohdutusta kaipaa, mutta en voi sille mitään, että kyyneleet tulee silmiin. Musiikista tai esimerkiksi jostain onnellisestakin asiasta. Ja jotenkin sitä tulee niin ikävä vanhempiakin välillä ettei sille voi mitään.
Me vietetään kaksin joulu aatonaattona kotona, mikä on ihanaa! Mutta anoppi ja appi asuvat niin kaukana, että siellä ei viitsi olla vain yhtä yötä ja siellä lähellä ei valitettavasti ole kylpylöitä tai muutakaan.. Metsää kyllä.
Mies sanoo äidilleen ettei jaksa kuunnella, mutta hänkin inhoaa riitelemistä joten ei mitenkään samalla mitalla sano. Enkä sitten itsekään, kun koen ettei se auttaisi. Joulu yksin tuntuisi tosi surulliselta.
Ap
No entäs se siskon luokse lähteminen?
Kukaan ei asu Suomen sisällä niin kaukana, etteikö sieltä voisi yhden yön jälkeen lähteä pois jos ei kestä olla. On siis ihan oma valintasi olla siellä 3 vrk jos väität ettei "viitsi" olla vain yhtä yötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihanaa jos mies olisi kanssani enemmän siellä, mutta en voi häntä kieltää olemasta veljensä ja isänsä kanssa.. Saunovat pitkään yhdessä, ja minä miehen kanssa vielä sitten yöllä. On siellä hyviäkin hetkiä, mutta eniten silloin kun anoppi nukkuu.. Anoppi vie jotenkin tilan ja katsoo ivallisesti minua jokaisesta lauseesta. En puhukaan siellä enää mitään politiikasta tai kulttuurista, lemmikeistä, uskonnosta.... Ollaan anopin kanssa kaikesta niin eri mieltä. Minua se ei haittaa, mutta anoppia haittaa.
Ap
No etkö voi sulkeutua jonnekin lukemaan joululahjakirjoja tai katsomaan tabletilta leffoja?
Lähdet lenkille kun miehet saunovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulu on sinullakin, eikä tuollaista tarvitse kestää. Anoppi on käyttäytynyt törkeästi sinua kohtaan, myös poikaansa. Veljen tyttöystävästä anoppi on ottanut apurin itselleen, sinua haukkumaan. Miehesi pitäisi ymmärtää tilanne ja puuttua siihen teitä puolustaen. Vai onko anoppi aina kohdellut lapsiaan eriarvoisesti? Siten kohtelee myös heidän puolisoitaan, riippumatta millaisia puolisot ovat, viittaus narsistisen henkilön vallanhimoon.
Tuonne on meiltä 800km ja lähimpään kylpylään yli 150km. Mutta ehkä voitaisiin joku mökki vuokrata loppupäiviksi. Nuo ovat vaan sellaisia, että saattavat jopa loukkaantua siitä, että lähdetään "kesken". Varsinkin miehen isää käy sääliksi, kun hän on tosi mukana, vähän reppana ja kertoo aina miten kivaa on, kun lapset puolisoineen on siellä. Meillä on siis aina hirveän kivaa apen kanssa. Ja kai jonkinnäköinen "yhteys". Ollaan molemmat sellaisia vähän hiljaisia, että tiedetään mitä toinen tarkoittaa, muttei viitsitä avata enempää ettei anoppi ala mesoamaan (en keksi muuta sanaa).
Mies on tosi itsepäinen ja sosiaalinen, muttei ikinä ilkeä kuten anoppi.
Sisko on niin kaukana etten sinne viitsi lentolippuja maksaa, kun lomaa vaan joulun päivät. Ehtisin ola siellä ehkä reilun vuorokauden.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihanaa jos mies olisi kanssani enemmän siellä, mutta en voi häntä kieltää olemasta veljensä ja isänsä kanssa.. Saunovat pitkään yhdessä, ja minä miehen kanssa vielä sitten yöllä. On siellä hyviäkin hetkiä, mutta eniten silloin kun anoppi nukkuu.. Anoppi vie jotenkin tilan ja katsoo ivallisesti minua jokaisesta lauseesta. En puhukaan siellä enää mitään politiikasta tai kulttuurista, lemmikeistä, uskonnosta.... Ollaan anopin kanssa kaikesta niin eri mieltä. Minua se ei haittaa, mutta anoppia haittaa.
Ap
No etkö voi sulkeutua jonnekin lukemaan joululahjakirjoja tai katsomaan tabletilta leffoja?
Kolmeksi päiväksi syrjään yksinään jouluna? Sitäkä joulu on?
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei-jouluihmisenä on sellainen fiilis, että joudun aina taipumaan jouluihmisten tahtoon eikä ikinä voida olla viettämättä joulua siten kuin minä preferoisin. Olen tulkinnut tämän niin, että ilmeisesti minä saan olla viettämättä joulua noin 362 päivää vuodesta, joten jouluna joudun antamaan jouluihmisille periksi.
Minä en ole sitten yhtään vappuihminen, mutta en puutu muiden vapunviettoon. En vain itse vietä sitä erityisemmin. Joulua on kyllä kohtuullisen vaikea päästä pakoon, joten parempi taipua ja olla kuin ei oliskaan. Vaihtoehtona viettää joulu hotellissa, mutta onks sekään nyt kivaa.
Olenkin miettinyt jos otan vähän introvertin asenteen ja juurikin luen kaikki ajat kun miehet ovat pois. En periaatteessa menetä mitään, kun anoppi vihaa jo muutenkin.
Tuo miehen veli on myös aika passiivinen, eli heistä tämä veljen tyttöystävä on puheliaampi yms.. En tiedä onko kumpikaan pojista anopin suosikki. Eivät hekään oikein jaksa äitiään..
Ap
Anoppi on siis hirvein kun ollaan kahdestaan. Kun esimerkiksi sanoin etten ole koskaan tehnyt karjalanpiirakoita, niin tuli ihan lähelle ja kysyi eikö äitini sitäkään opettanut, että oliko äitini sellainen kaupunkilainen, ettei tehnyt kunnon ruokaa. Sitten haukkuu kaupunkilaiset ja valmisruuat ja nykyajan lapset... Enkä saa edes vastattua mitään. Muutenkin jos vaikka kehun himmeliä, niin vastaa, että ihan tavallinen vanha hökötys, että enkö ole hienompia nähnyt yms. Näissä hetkissä tulee vaan niin ikävä omaa äitiä. Mies kommentoi noihin vaan, että älä nyt jaksa, mutta en minä voi sanoa niin.
Jos sanon miehelle jotain hänen äidistään, niin mies sanoo ettei siitä kannata välittää, että se on kaikille sellainen (mutta kun ei ole...)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on siis hirvein kun ollaan kahdestaan. Kun esimerkiksi sanoin etten ole koskaan tehnyt karjalanpiirakoita, niin tuli ihan lähelle ja kysyi eikö äitini sitäkään opettanut, että oliko äitini sellainen kaupunkilainen, ettei tehnyt kunnon ruokaa. Sitten haukkuu kaupunkilaiset ja valmisruuat ja nykyajan lapset... Enkä saa edes vastattua mitään. Muutenkin jos vaikka kehun himmeliä, niin vastaa, että ihan tavallinen vanha hökötys, että enkö ole hienompia nähnyt yms. Näissä hetkissä tulee vaan niin ikävä omaa äitiä. Mies kommentoi noihin vaan, että älä nyt jaksa, mutta en minä voi sanoa niin.
Jos sanon miehelle jotain hänen äidistään, niin mies sanoo ettei siitä kannata välittää, että se on kaikille sellainen (mutta kun ei ole...)
Ap
Vähän nyt sanavalmiutta nainen! Anoppi on varmaan huomannut että pystyy pitämään omaa peliänsä kun menet noissa tilanteissa sanattomaksi. Keksi vaikka valmiiksi nasevia huomautuksia jos et lennossa keksi mitään sanottavaa. Voi anopinkin käytös muuttua jos ei pääse kuittailuillaan sinun niskasi päälle.
Ymmärtääkö miehesi, miten huonosti hänen äitinsä ja tuleva miniänsä kohtelevat sinua? Vai oletatko, että kyllä hän sen huomaa sanomattakin? Kerro miehellesi selkein sanoin - itkun kanssa tai ilman - miltä sinusta tuntuu olla anopin armoilla. Onko anoppisi muita kohtaan ystävällinen ja mukava?
Jotenkin vaikuttaa siltä, että anoppisi on samaa ihmislajia kuin oli minun äitivainajani. Hänkään ei voinut sietää heikkoutta ja itku nostatti hänessä suorastaan raivon. Lohduttaa hän ei osannut lainkaan. Vasta aikuisena aloin käsittää, että hän ei yksinkertaisesti osannut suhtautua heikkouteen ja herkkyyteen ja peitti tämän kyvyttömyytensä ärtyisyyteen ja vihaisuuteen. Tämä piirre oli sellainen, että ulkopuoliset eivät siitä mitään tienneet, vaan he pitivät äitiäni todella mukavana, lämpimänä ja sosiaalisena tyyppinä. Kai hän oli jossakin määrin sitäkin, mutta valitettavasti minun mielestäni hänen todellisempi minänsä oli tuo äkkijyrkkä kipakkuus. Hän vaati kaikilta valtavaa vahvuutta. Nyt vanhana olen yrittänyt purkaa sitä pakotettua vahvuutta, mutta ei ole muuri vieläkään kokonaan murtunut, vaikka monta tiiliä on jo paiskattu maahan.