Mitä hyvää introverttiudessa on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti, enkä koe siinä olevan mitään hyvää. Yhtään sen enempää kuin vaikka että olisin jalkapuoli. Tunnen taiteilijoita, johtajia ja tutkijoita, jotka ovat hyvinkin ekstrovertteja. Heidän urakehitystään ulospäin suuntautuneisuus on nimenomaan auttanut, minulla sisäänpäin kääntyneisyys on vamma. Introverttiydestä on nyt vaan ihan hiljattain tullut muodikasta kun tämä yksi naisten lehtien lukijoita viehättävä psykologi keksi tällaisen ajatuksen julistaa.

Introvertti on ihminen, joka saa energiaa yksin olemisesta. Ekstrovertti sen sijaan seurassa olemisesta. Sillä ei ole varsinaisesti mitään tekemistä ujouden kanssa. Introvertti voi olla todella voimakastahtoinen ja periksiantamaton keskustelija ja hän voi olla hyvä ilmaisemaan itseään.

Introverttiys ei siis tarkoita sosiaalisten tilanteiden pelkäämistä. Se tarkoittaa sitä, että ei ensisijaisesti viihdy noissa tilanteissa jos vaihtoehtona on oma rauha. He voivat kuitenkin lähteä noihin tilanteisiin ja tietenkin joskus myös nauttia siitä, mutta he tarvitsevat omaa aikaa ekstroverttia enemmän. Esimerkiksi avovaimolleni on ihan ok, että hänen vanhempansa tai minun siskoni tulee asumaan luoksemme usean päivän ajan. Minä ahdistun hengiltä kun en saa olla edes kotona rauhassa ja lysähdän sohvalle helpottuneena kun he lähtevät, vaikka pidänkin heistä ihmisinä ja heidän seurastaankin. Avovaimoni taas tykkää jopa itse kutsua heidät, koska hän saa siitä energiaa. 

Aloitin tämän keskustelun, koska pohdin juuri tuota, että onko introverttinä olemisessa niin mitään hyvää. Tänään olen ajatellut, että ei ole.

Tuo onkin hyvä huomio, että introvertti saa energiaa yksinolosta ja ekstrovertti seurasta. Toisilla introverttiyteen tosiaan liittyy myös ujoutta, sosiaalista jännitystä tms. ja itsekin lukeudun heihin. En satu olemaan mikään voimakastahtoinen yritysjohtajaintrovertti, eikä minulle ratkaisu ole se, että makaan sohvalla ja lataudun. Se olisikin helppoa.

AP

Tää on sekä hyvä että huono puoli. Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka valittavat paikoista, ettei täällä tapahtuu mitään. Mulla ei ole missään tylsää. En tarvitse muiden järjestämiä tapahtumia viihtyäkseni. Saan itseni viihtymään missä tahansa ja jos ei ole mitään viihdykettä, keksin itselleni jotain päässäni. 

Introvertit on just parhaita. Ne pärjää omillaan eikä niitä tarvitse koko ajan olla tsemppaamassa ja hyysäämässä. Ekstrovertit on ärsyttäviä. Ne ei anna muiden olla koskaan rauhassa vaan pitää olla koko ajan suun apäänä koheltamassa tai hössöttämäsä jotakin.

Introvertit rules!

Nautin kun saan olla yksin. Parasta on yksin matkustaminen. Tosin siinä saa helposti seuraa, mutta pääsee myös helposti eroon. En tarvitse toista ihmistä peiliksi huomatakseni, että nyt on kivaa.

Ei tule möläyteltyä typeryyksiä ja välit pysyy helpommin kunnossa muiden kanssa - sitä miettii ennen kuin sanoo.

Jaksaa keskittyä pitkiä aikoja syventymistä vaativiin asioihin.

Ei ole niin riippuvainen muiden mielipiteistä - pystyy siten helpommin elämään näköistään elämää.

Näkee asioita kuvina ja omaa rikkaan mielikuvituksen - tämä näkyä esim luovuutena tai oivaltavana huumorintajuna.

Tekee mielenkiintoisia ja osuvia havaintoja ihmisistä ja ympäristöstään - keskittyy usein muiden havainnointiin eikä itse keskipisteenä olemiseen.

Ei ole päällekäyvä tai meluisa.

Tuntee tunteet voimakkaina. Voi kokea esim musiikin ja taiteen todella voimakkaasti.

Paljon hyviä puolia :)

Vierailija kirjoitti:

Niin, introvertti viihtyy hyvin yksin ja (yli)analysoi kaikkea mahdollista. Eihän siinä ole mitään erityisen positiivista, vaan on raskas taakka sosiaalisissa tilanteissa. Enkä minä ainakaan mikään Einstein ole, vaikka kuinka pohdin. :) Ennemmin kärsin siitä, etten osaa rentoutua, vaan olen kuin stressitilassa ajatusteni kanssa.

14, yllättävät tilanteet ovatkin vaikeita. Pidän rutiineista ja tutuista asioista. Spontaanius ja heittäytymisen taito auttaisi. Sellaisilla piirteillä varustetut ovat onnekkaampia kuin tietävätkään.

AP

Teepä tämä nopea persoonallisuustesti ja kerro minkä tuloksen saat: https://www.16personalities.com/free-personality-test 

En tarvitse muita ihmisiä ollakseni onnellinen.

Hmm, itseriittoisuus kai tärkeimpänä ja riippumattomuus muiden mielipiteistä. Minä en oikeasti kaipaa mitään keltään ihmisiltä, en heidän seuraansa, en tykkäämistään, en ihailuaan. Olen onnellinen yksin, riippumatta siitä mitä muut minusta ajattelevat ja haluavatko he minun seuraani. Minun ei tarvitse miellyttää ketään ei ulkonäölläni, ei mielistelemällä, ei olemalla ihmisten mielen tai muodin mukainen. 

Ja minä olen kyllä kaikkea muuta kuin ujo ja arka, vaikka olen jopa erakkouteen asti ääri-introvertti. Olen silloin harvoin kun jotain ihmisten kanssa puhun (lähinnä töissä), äänekäs, vilkas ja varmaan ärsyttävyyteen asti intensiivinen persoona. Mutta tosiaan, aina kun voin, valitsen olla yksin.

Introverteistä on hyvin sanottu, että aito introvertti voi näyttää ulospäin tylsältä koska ei juuri välitä harrastaa mitään, ei mennä minnekään tms, mutta se johtuu vain siitä, että meillä "parhaat bileet on pään sisällä". Todellisen introvertin sisäinen elämä nimittäin on useni niin rikasta, ettei mikään mitä tämä maailma voi antaa voi kilpailla sen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Niin, introvertti viihtyy hyvin yksin ja (yli)analysoi kaikkea mahdollista. Eihän siinä ole mitään erityisen positiivista, vaan on raskas taakka sosiaalisissa tilanteissa. Enkä minä ainakaan mikään Einstein ole, vaikka kuinka pohdin. :) Ennemmin kärsin siitä, etten osaa rentoutua, vaan olen kuin stressitilassa ajatusteni kanssa.

14, yllättävät tilanteet ovatkin vaikeita. Pidän rutiineista ja tutuista asioista. Spontaanius ja heittäytymisen taito auttaisi. Sellaisilla piirteillä varustetut ovat onnekkaampia kuin tietävätkään.

AP

Ei tuollainen ylianalysointi ole mikään introverttiyteen yleisesti liittyvä piirre. Sosiaalisten tilanteiden jännittämiseen tai pelkoon enemmänkin. Sitä taas esiintyy sekä introverteillä että ekstroverteillä. Kurjin yhdistelmä mitä onkaan varmaan on olla ekstrovertti, joka toisaalta kaipaa sosiaalista kanssakäymistä voidakseen hyvin henkisesti, mutta toisaalta tuntee huonommuutta seurassa ja pelkää sosiaalisia tilanteita. Introvertti vastaavassa tiilanteessa tulee paremmin toimeen, koska hänen seuran tarpeensa ei ole niin suuri. 

Tulee mieleen myös, että et kai ole valinnut itsellesi ja luonteellesi sopimatonta elämäntyyliä? Esim. itse olen rutiineita rakastava, erakkoluonne jne, mutta minä olen onnellinen tällaisena. Olen toki valinnut ammattinikin niin, että ei tarvitse olla sosiaalinen eikä menevä. Koodarina etätyötä pääosin tehdessä saa rauhassa olla erakkomainen örkki joka röhnöttää yksin kotona päivät pitkät ;)

Vierailija kirjoitti:

Hmm, itseriittoisuus kai tärkeimpänä ja riippumattomuus muiden mielipiteistä. Minä en oikeasti kaipaa mitään keltään ihmisiltä, en heidän seuraansa, en tykkäämistään, en ihailuaan. Olen onnellinen yksin, riippumatta siitä mitä muut minusta ajattelevat ja haluavatko he minun seuraani. Minun ei tarvitse miellyttää ketään ei ulkonäölläni, ei mielistelemällä, ei olemalla ihmisten mielen tai muodin mukainen. 

Ja minä olen kyllä kaikkea muuta kuin ujo ja arka, vaikka olen jopa erakkouteen asti ääri-introvertti. Olen silloin harvoin kun jotain ihmisten kanssa puhun (lähinnä töissä), äänekäs, vilkas ja varmaan ärsyttävyyteen asti intensiivinen persoona. Mutta tosiaan, aina kun voin, valitsen olla yksin.

Introverteistä on hyvin sanottu, että aito introvertti voi näyttää ulospäin tylsältä koska ei juuri välitä harrastaa mitään, ei mennä minnekään tms, mutta se johtuu vain siitä, että meillä "parhaat bileet on pään sisällä". Todellisen introvertin sisäinen elämä nimittäin on useni niin rikasta, ettei mikään mitä tämä maailma voi antaa voi kilpailla sen kanssa.

Kuvailit myös mut ihan täydellisesti.

Vierailija kirjoitti:

No siis introverttiys yhdistettynä ujouteen ja masennukseen on kyllä aika vaikea yhdistelmä. Tosi vaikeaa elää itseni kanssa :(

Usko tai älä, ekstroverttiys yhdistettynä noihin olisi vielä pahempi sinulle henkisesti. Aito introvertti kun selviää varsin hyvin vaikka ei pystyisikään ihmiskontakteihin, kun taas ekstrovertti ahdistuu, pitkästyy ja kokee elämänsä merkityksettömäksi jos esim. ujouden tai masennuksen takia joutuu tilanteeseen jossa ei ole juurikaan ihmiskontakteja.

Itse tällaisena keski-ikäisenä, nuoruuden taistoista seestyneenä introverttina koen, että omien synnynnäisten piirteiden arvottaminen ja vertailu muihin on lopulta aika turhaa. Olen joillain mittareilla introvertti ja sillä siisti, kyseessä ei ole sen parempi tai huonompi ominaisuus kuin ekstroverttiyskään ja toisenlaisilla ihmisillä on omat haasteensa. Introverttiys ei myöskään määrittele minua kokonaan, vaan olen paljon muutakin. Toki on esimerkiksi työelämän kannalta hyödyllistä tunnistaa ja tunnustaa omat ominaisuutensa ja oppia hakeutumaan kohti sellaisia olosuhteita, joissa voi kukoistaa omana itsenään.

Vierailija kirjoitti:

Itse tällaisena keski-ikäisenä, nuoruuden taistoista seestyneenä introverttina koen, että omien synnynnäisten piirteiden arvottaminen ja vertailu muihin on lopulta aika turhaa. Olen joillain mittareilla introvertti ja sillä siisti, kyseessä ei ole sen parempi tai huonompi ominaisuus kuin ekstroverttiyskään ja toisenlaisilla ihmisillä on omat haasteensa. Introverttiys ei myöskään määrittele minua kokonaan, vaan olen paljon muutakin. Toki on esimerkiksi työelämän kannalta hyödyllistä tunnistaa ja tunnustaa omat ominaisuutensa ja oppia hakeutumaan kohti sellaisia olosuhteita, joissa voi kukoistaa omana itsenään.

Kiitos tästäkin hyvästä kommentista. Olen nyt taipuvainen ajattelemaan, että introverttiys on selkeästi huonompi piirre. Niin kuin moni on jo huomauttanutkin, eivät kaikki sellaiset ongelmapiirteet varsinaisesti liity introverttiyteen. En minä osaa tarkasti sanoa, minkä sortin introvertti sitten olen. Sosiaalisesti arka?

Harmittelen sitä, etten ole esim. rempseä, kovaääninen ja spontaani. Eivätkö ne ole tyypillisempiä ekstrovertin piirteitä? Sosiaalisissa tilanteissa loppujen lopuksi tarpeellisempia ja toivotumpia kuin introvertin "rikas sisäinen maailma".

Persoonallisuustestissä sain ISFJ-T.