Mitä hyvää introverttiudessa on?

On harvoin yksinäinen, koska viihtyy hyvin itsekseen :)

Voisin väittää että suurimmat keksijät olivat introverttejä. Tossa ihan eka linkki joka googlaamalla tuli https://connectingmindbodybreath.wordpress.com/2013/05/27/struggling-as…

Minulla ainakin on rikas sisäinen elämä, joka on voimavara. Sanoisin myös itsenäisyyden positiiviseksi puoleksi.

Kuvailemasi ongelmat johtuvat mielestäni enemmänkin esim. ujoudesta ja huonohkosta itsetunnosta kuin introverttiydestä.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelemisen taito listataan usein introverttien eduksi, vaikka osaavathan muutkin kuunnella. Tuskin introvertti mitenkään sen paremmin. Pitäisi kuulemma vain tunnistaa omat vahvuutensa, ne hyvät ominaisuudet. Mitä ne introvertillä teidän mielestä ovat?

Usein tuntuu, että sitä on persoonallisuutensa kahlitsema. Rohkeammaksi ja spontaanimmaksi ei vain voi muuttua, vaikka kuinka pyristelisi. Sosiaaliset tilanteet ja uudet ihmiset saavat lukkiutumaan. Heittäytyminen on vaikeaa.

On vaikea hyväksyä omaa introverttiutta, kun se tuntuu muodostuvan useimmiten haitaksi ja esteeksi. Aina täytyisi päästä jonkin asian yli ja uskaltaa. Sitten kokea huonommuutta, jos ei siinä onnistukaan. Koskaan ei ole hyvä tällaisena kuin on.

Tuo tunne on niin tuttu. Aina vääränlainen persoona joka paikkaan. Herättelen kuitenkin toivetta, että ajan kanssa muutun spontaanimmaksi, eivätkä kaikki erilaiset tilanteet herätä kauhua.

Tutkijat, taiteilijat, keksijät ym. ym.

Introverttinä ei tosiaan ole helppoa elää nykymaailmassa, jossa kaikkien pitäisi olla muka somessa ja esitellä elämäänsä ja kaiken tekemisensä ja jopa ajatuksensakin koko maailmalle. Mutta enpä ole siihen lähtenyt enkä lähde.

kaljaakiitos kirjoitti:

On harvoin yksinäinen, koska viihtyy hyvin itsekseen :)

Peesi! Tekemisen puute ei myöskään iske, kun osaa viihdyttää itse itseään, siihen ei tarvita muita ihmisiä. Mullakin on lukuisia harrastuksia, joita harrastan ihan yksin, enkä kaipaa muita ympärille häiritsemään. 

Taito ajatella luetaan usein myös introverttien eduksi. Joo, tokihan kaikki meistä osaavat ajatella, mutta introt usein kaivelevat syvemmältä ja pohtivat enemmän ja laajemmin eri näkökantoja, syy-seuraussuhteita jne. Itseni kohdalla tämä pitää paikkaansa kyllä hyvin, ja taitoa voi hyödyntää analyyttista ajattelua vaativissa töissä ainakin. 

Introt ovat usein myös todella lojaaleita ystäviä/kumppaneita, koska eivät helpolla päästä muita ihmisiä lähelleen. Intron kanssa voi siis olla melko varma, että kiinnostus on aitoa, jos intro sellaista osoittaa. Yleensä ainakin toinen introvertti arvostaa tätä. Pintapuoliset ihmissuhteet ja jonninjoutavat lätinät ei kiinnosta. 

Olen itse ainakin aika analyyttinen. Tunnistan myös tuon itsekseen viihtymisen. 

No siis introverttiys yhdistettynä ujouteen ja masennukseen on kyllä aika vaikea yhdistelmä. Tosi vaikeaa elää itseni kanssa :(

Suurinpiirtein kaikkien alojen huiput ovat introvertteja. Samoin lähes kaikki kirjailijat ja taitelijat ovat introvertteja. Kun viettää mieluusti aikaa itsekseen, niin mielikuvitus kehittyy aivan eri tasolle kuin jatkuvasti muiden seuraan pyrkivien. Introvertit ovat todennäköisesti myös älykkäämpiä ja harkitsevampia kuin ekstrovertit.

Se, että olet introvertti ei tarkoita sitä, että  et voisi oppia tulemaan hyväksi keskustelijaksi ja rohkeammaksi. 

Introverttinä mua ärsyttää he, jotka eivät yhtään käsitä toisenlaista ihmistä kuin he. Kummastellaan sisäänpäinkääntyneisyyttä, niinkuin se olisi jokin sairaus, josta pitää päästä eroon. Tai patistellaan ryhmätoimintaan: harrastukset, yhdistykset.

Mikä oikeus ekstroverteillä on pyörittää koko Suomea? Miksi juuri se heidän tapansa elää on oikein? Miksei kummastella ihmistä, joka ei osaa hetkeäkään olla yksin?

Vierailija kirjoitti:

Kuvailemasi ongelmat johtuvat mielestäni enemmänkin esim. ujoudesta ja huonohkosta itsetunnosta kuin introverttiydestä.

Meinasinkin lisätä aloitukseen, että introverttejä on tietenkin monenlaisia. Milloin nyt puhuisi ujoudesta ja milloin syrjäänvetäytyvästä luonteesta, kun luonteenpiirteitä on niin erilaisia.

Taito ajatella, sitä tosiaan on ja ihan liikaa. Sosiaaliset tilanteet eivät olisi niin väsyttäviä, jos ei jatkuvasti ajattelisi niin paljoa sitä, mitä muiden päässä ja omassa päässä liikkuu. Mieli käy ylikierroksilla.

AP

Olen introvertti, enkä koe siinä olevan mitään hyvää. Yhtään sen enempää kuin vaikka että olisin jalkapuoli. Tunnen taiteilijoita, johtajia ja tutkijoita, jotka ovat hyvinkin ekstrovertteja. Heidän urakehitystään ulospäin suuntautuneisuus on nimenomaan auttanut, minulla sisäänpäin kääntyneisyys on vamma. Introverttiydestä on nyt vaan ihan hiljattain tullut muodikasta kun tämä yksi naisten lehtien lukijoita viehättävä psykologi keksi tällaisen ajatuksen julistaa.

En tiedä onko tämä seurausta introvertiudesta, mutta minä olen todella huono yllättävien tilanteiden kanssa. Naiset lähestyvät minua baarissa ja aina onnistun yllättymään tilanteesta ja menen hetkeksi sanattomaksi tai töksäytän vain jonkun "ok" tason kommentin. Nainen perääntyy yleensä hyvin nopeasti, joten pitäisi osata tarttua tilanteeseen heti. Mennyt vaikka kuinka monta naista ohi näiden jäätymisten takia. Harmillista, koska olen aika hyvä keskustelija, kunhan pääsen vauhtiin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti, enkä koe siinä olevan mitään hyvää. Yhtään sen enempää kuin vaikka että olisin jalkapuoli. Tunnen taiteilijoita, johtajia ja tutkijoita, jotka ovat hyvinkin ekstrovertteja. Heidän urakehitystään ulospäin suuntautuneisuus on nimenomaan auttanut, minulla sisäänpäin kääntyneisyys on vamma. Introverttiydestä on nyt vaan ihan hiljattain tullut muodikasta kun tämä yksi naisten lehtien lukijoita viehättävä psykologi keksi tällaisen ajatuksen julistaa.

Introvertti on ihminen, joka saa energiaa yksin olemisesta. Ekstrovertti sen sijaan seurassa olemisesta. Sillä ei ole varsinaisesti mitään tekemistä ujouden kanssa. Introvertti voi olla todella voimakastahtoinen ja periksiantamaton keskustelija ja hän voi olla hyvä ilmaisemaan itseään.

Introverttiys ei siis tarkoita sosiaalisten tilanteiden pelkäämistä. Se tarkoittaa sitä, että ei ensisijaisesti viihdy noissa tilanteissa jos vaihtoehtona on oma rauha. He voivat kuitenkin lähteä noihin tilanteisiin ja tietenkin joskus myös nauttia siitä, mutta he tarvitsevat omaa aikaa ekstroverttia enemmän. Esimerkiksi avovaimolleni on ihan ok, että hänen vanhempansa tai minun siskoni tulee asumaan luoksemme usean päivän ajan. Minä ahdistun hengiltä kun en saa olla edes kotona rauhassa ja lysähdän sohvalle helpottuneena kun he lähtevät, vaikka pidänkin heistä ihmisinä ja heidän seurastaankin. Avovaimoni taas tykkää jopa itse kutsua heidät, koska hän saa siitä energiaa. 

Mielikuvitus, luovuus, älykkyys, kyky tehdä itsenäistä työtä.  Näitä taitoja olen hyödyntänyt opiskelussa ja luovissa harrastuksissa. Opiskelen erästä haastavaa alaa, jonka erityisasiantuntija minusta tulee. Opiskelua on hyödyttänyt aivan valtavasti tämä sisäänpäin kääntyneisyys - nautin esim. tentteihin lukemisesta, luen paljon alan kirjallisuutta itsekseni. Yllättääkö jotakuta, että tulen toimimaan tulevassa työssäni hyvin itsenäisesti? ;) 

Mielikuvitus ja luovuus (osin älykkyyskin) on valjastettu taiteellisiin harrastuksiin. Niiden parissa viihdyn, ja etuna on että jaksan yksinäistä ja pitkäjänteistä harjoittelua, ei ole kiire "ihmistenilmoille". 

Niin, introvertti viihtyy hyvin yksin ja (yli)analysoi kaikkea mahdollista. Eihän siinä ole mitään erityisen positiivista, vaan on raskas taakka sosiaalisissa tilanteissa. Enkä minä ainakaan mikään Einstein ole, vaikka kuinka pohdin. :) Ennemmin kärsin siitä, etten osaa rentoutua, vaan olen kuin stressitilassa ajatusteni kanssa.

14, yllättävät tilanteet ovatkin vaikeita. Pidän rutiineista ja tutuista asioista. Spontaanius ja heittäytymisen taito auttaisi. Sellaisilla piirteillä varustetut ovat onnekkaampia kuin tietävätkään.

AP

Kärsivällisesti yksin pakertamalla ole tuottava ja pääsin hyvin työuran alkuun. Nykyisin on vaikeampaa, kun pitäisi johtaa ja myydä itse tekemisen sijaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti, enkä koe siinä olevan mitään hyvää. Yhtään sen enempää kuin vaikka että olisin jalkapuoli. Tunnen taiteilijoita, johtajia ja tutkijoita, jotka ovat hyvinkin ekstrovertteja. Heidän urakehitystään ulospäin suuntautuneisuus on nimenomaan auttanut, minulla sisäänpäin kääntyneisyys on vamma. Introverttiydestä on nyt vaan ihan hiljattain tullut muodikasta kun tämä yksi naisten lehtien lukijoita viehättävä psykologi keksi tällaisen ajatuksen julistaa.

Introvertti on ihminen, joka saa energiaa yksin olemisesta. Ekstrovertti sen sijaan seurassa olemisesta. Sillä ei ole varsinaisesti mitään tekemistä ujouden kanssa. Introvertti voi olla todella voimakastahtoinen ja periksiantamaton keskustelija ja hän voi olla hyvä ilmaisemaan itseään.

Introverttiys ei siis tarkoita sosiaalisten tilanteiden pelkäämistä. Se tarkoittaa sitä, että ei ensisijaisesti viihdy noissa tilanteissa jos vaihtoehtona on oma rauha. He voivat kuitenkin lähteä noihin tilanteisiin ja tietenkin joskus myös nauttia siitä, mutta he tarvitsevat omaa aikaa ekstroverttia enemmän. Esimerkiksi avovaimolleni on ihan ok, että hänen vanhempansa tai minun siskoni tulee asumaan luoksemme usean päivän ajan. Minä ahdistun hengiltä kun en saa olla edes kotona rauhassa ja lysähdän sohvalle helpottuneena kun he lähtevät, vaikka pidänkin heistä ihmisinä ja heidän seurastaankin. Avovaimoni taas tykkää jopa itse kutsua heidät, koska hän saa siitä energiaa. 

Nimenomaan tämä! En koe jääväni paitsi yhtään mistään vaikka olenkin introvertti. Nautin omasta rauhasta ja tarvitsenkin sitä jaksaakseni esimerkiksi töissä. Lähipiirini koostuu lähinnä perheestä ja muutamasta hyvin valikoidusta kaverista, ja vaikka heitä aika ajoin on todella kiva nähdä, käy pitemmät vierailut esimerkiksi perheen luona melkeimpä työstä. 

Vaikka mitä! Olisi aivan sairaan kuluttavaa olla jatkuvasti riippuvainen muista ihmisistä,kuten ekstrovertit ovat, ja osallistua kaikenmaailman sosiaalisiin peleihin ja valtataisteluihin. Huh. Introverttinä saa olla oman elämäsä herra.