Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vihaan syömisen ääniä
10.12.2016 |
Mikä auttaisi, kun vihaan syömisestä kuuluvia ääniä. Kaikenlainen mässytys, ryystäminen ja maiskutus tekee minut hulluksi. Muutamaan otteeseen olen joutunut poistumaan huoneesta ja karjunut raivosta toisessa huoneessa.
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en voi sietää syömisen ääniä varsinkin kun jotkut tuntuvat oikein tahallaan syödä niin, että siitä kuuluu niin paljon ääntä kuin suinkin.
...tuntuvat syövän - ei syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin lapsi meillä oli perhetuttavana saksalainen pariskunta, josta mies jäi erityisesti mieleen hyvin äänekkäästä teenjuonnista. Ei ryystäminsen ääni silloin ärsyttänyt, huvitti kylläkin. En tiedä miten suhtautuisin, jos joku nyt sillä lailla ryystelisi. Ei ole ajatuksena ärsyttävää eikä oikeastaan maiskuttaminenkaan, sillä olen itse melko äänekäs syödessäni... silloin, kun syön yksin tai ei tarvitse olla vieraskorea. Mua ärsyttää ihan toisenlaiset äänet kuin ruokailusta lähtevät.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en voi sietää syömisen ääniä varsinkin kun jotkut tuntuvat oikein tahallaan syödä niin, että siitä kuuluu niin paljon ääntä kuin suinkin.
Voiko olla, että äänen tuottaminen on nautinnollista? Eli syöjä lisäisi syömistapansa intensiteettiä ja äänet olisivat osa hänen elämystään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en voi sietää syömisen ääniä varsinkin kun jotkut tuntuvat oikein tahallaan syödä niin, että siitä kuuluu niin paljon ääntä kuin suinkin.
Voiko olla, että äänen tuottaminen on nautinnollista? Eli syöjä lisäisi syömistapansa intensiteettiä ja äänet olisivat osa hänen elämystään.
Täällä mainittiin audiophilia https://www.vauva.fi/keskustelu/4157463/kiljulan-perhe?page=2
Minä en huomaa oikeassa elämässä syömisen ääniä ollenkaan, mutta elokuvissa sitten senkin edestä. Kuvottaa, raivostuttaa ja ällöttää aivan valtavasti, kun näyttelijät (yli)näyttelee syömistä, ja tietysti puhuvat samalla ja mässyttävät pitkitetysti, nuolevat ikeniään ja muuta v*ittumaista. Hyi s-tanan s-tana! Myöskään hampaiden pesua en kestä elokuvissa katsoa sekuntiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vihaat syömisen ääniä, vihaatko vain ja ainostaan muiden ihmisten (ei itsesi) tuottamia ääniä? Ja ainoastaan aikuisista lähteviä? Riippuuko sukupuolesta?
Vierailija kirjoitti:
Minä en huomaa oikeassa elämässä syömisen ääniä ollenkaan, mutta elokuvissa sitten senkin edestä. Kuvottaa, raivostuttaa ja ällöttää aivan valtavasti, kun näyttelijät (yli)näyttelee syömistä, ja tietysti puhuvat samalla ja mässyttävät pitkitetysti, nuolevat ikeniään ja muuta v*ittumaista. Hyi s-tanan s-tana! Myöskään hampaiden pesua en kestä elokuvissa katsoa sekuntiakaan.
Ehkä ne äänet on elokuvissa epäluonnollisen korostettuja. Ja tulee luonnottomista suunnista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muta suman yksi ongelmasi ratkeaa sillä.Syö myös yksin kotona älä serassa. Miksi et vain paranna omaa elämän latuai ja muta yksin? Pelkätkö et pärjää rahalisesti ja joudut tinki kaikesta,sen jälkeen kun ei miestä maksamassa menoja.Mutta yksin asumisen etu on henkisesti helpompaa,Jokainen oppi tulle toimeen pienellä rahallakin.
Vierailija kirjoitti:
Muta suman yksi ongelmasi ratkeaa sillä.Syö myös yksin kotona älä serassa. Miksi et vain paranna omaa elämän latuai ja muta yksin? Pelkätkö et pärjää rahalisesti ja joudut tinki kaikesta,sen jälkeen kun ei miestä maksamassa menoja.Mutta yksin asumisen etu on henkisesti helpompaa,Jokainen oppi tulle toimeen pienellä rahallakin.
Opettele sinä kirjoittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisten ihmisten kannattaisi asua yksin. Lapsille tekee hirveää emotionaalista tuhoa, jos äiti karjuu raivosta naapurihuoneessa heidän syömisen takia 😞
Vierailija kirjoitti:
Muta suman yksi ongelmasi ratkeaa sillä.Syö myös yksin kotona älä serassa. Miksi et vain paranna omaa elämän latuai ja muta yksin? Pelkätkö et pärjää rahalisesti ja joudut tinki kaikesta,sen jälkeen kun ei miestä maksamassa menoja.Mutta yksin asumisen etu on henkisesti helpompaa,Jokainen oppi tulle toimeen pienellä rahallakin.
Samaa mieltä siitä, että elämää kannattaa pyrkiä helpottamaan. Täytyy välillä miettiä, mistä on valmis luopumaan jotta saa jotain uutta tilalle. Täytyy olla rohkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaisten ihmisten kannattaisi asua yksin. Lapsille tekee hirveää emotionaalista tuhoa, jos äiti karjuu raivosta naapurihuoneessa heidän syömisen takia 😞
Ei kai kukaan lapsista ärsyynny. Käsittääkseni äänet ärsyttävät vain aikuisten tuottamina, joskus jopa sukupuolisidonnaisesti.
Miesystäväni on jo iäkkäämpi, 75-v. Tapaamme parin viikon välein, mutta hän soittaa joka päivä. Hänellä on tapana aina syödä jotain samalla kun puhuu puhelimessa. Minusta se on raivostuttavan kuuloista. Ei varmasti itse tajua sitä. Olen monta kertaa ollut vähällä huomauttaa, että lopeta tuo. Mutta se on jäänyt, koska olen ajatellut olevani pikkumainen. Hänessä on kuitenkin niin paljon hyviä puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syöt yksin. Mä syön monesti töissäkin vaikka ulkona eväät.
Tuopa hauska, syöt töissä, vaikka eväät on ulkona
Täällä myös yksi kohtalontoveri. Poistun aina toiseen huoneeseen jos mies syö ja itse en. Olemme tästä useamman perheriidankin saaneet aikaiseksi, mies kun ei voinut ymmärtää että miten äänet voivat niin ärsyttää. Oli pitkään sitä mieltä että siedättämällä tottuisin ja ärsyyntyi kokiessaan minun ärsyyntyvän. Vihdoin on onneksi ymmärtänyt ettei tämä muuksi muutu, eikä ota enää asiasta itseensä ja varoittaa itsekin jo etukäteen jos aikoo syödä minun tehdessä muuta vieressä, jotta voin poistua paikalta.
Tällä keinoin jotenkuten kestän, mutta toki ne äänet kuuluu yläkertaankin. Pahinta on sellainen epäsäännöllinen mussutus, haarukan narskutus lautasta vasten, mäyskytys, tauko, haarukka Tuolloin useasti olen nähnyt mielessäni kun käyn sen haarukan ja isken miehen käden läpi. Se raivo toisen syömisäänistä on siis hyvin todellinen. Toki en tätä toteuttaisi. Ja miehellekin tilanteen mentyä ohi näistä mielikuvista kerron, parempi kai niin.
Äänien tasainen epäsäännöllisyys ja vaihtelevuus on varmaan se pahin.
Ja joo, ihan työelämässä korkeakoulututkinnolla, kun sitäkin joku jo epäili.
Vierailija kirjoitti:
Miesystäväni on jo iäkkäämpi, 75-v. Tapaamme parin viikon välein, mutta hän soittaa joka päivä. Hänellä on tapana aina syödä jotain samalla kun puhuu puhelimessa. Minusta se on raivostuttavan kuuloista. Ei varmasti itse tajua sitä. Olen monta kertaa ollut vähällä huomauttaa, että lopeta tuo. Mutta se on jäänyt, koska olen ajatellut olevani pikkumainen. Hänessä on kuitenkin niin paljon hyviä puolia.
No ei tuosta ärsyyntyminen mikään ihme ole, kuka vain ärsyyntyisi ilman misofoniaakin. Se että ylipäätään siedät sitä kuunnella ilmeisesti ilman reagointia on itselleni jo pienoinen ihme. Todella huonotapaista käytöstä tuo ruoka suussa puhuminen. Itse sanoisin että hei sinulla taitaa olla ruokailu kesken, soitellaan kun olet syönyt, häiritsevästi kuuluu tänne päähän ruokailun äänet. Heippa ja palataan.
En kestäisi ääntä enkä myöskään sitä että joku todella kuvittelee sen olevan ok, että syö ja puhuu samalla.
Täällä myös yksi syömisäänistä raivostuva. Normaalisti olen rento ja mukava tyyppi, mutta auta armias kun joku mässyttää, maiskuttaa tai puhuu ruoka suussa. Silloin minussa herää alkukantainen murhanhimo. Juurikin tänään aamulla jouduin töissä lyömään luurit työkaverille kun hän mässytti leipää kesken puhelumme.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi kohtalontoveri. Poistun aina toiseen huoneeseen jos mies syö ja itse en. Olemme tästä useamman perheriidankin saaneet aikaiseksi, mies kun ei voinut ymmärtää että miten äänet voivat niin ärsyttää. Oli pitkään sitä mieltä että siedättämällä tottuisin ja ärsyyntyi kokiessaan minun ärsyyntyvän. Vihdoin on onneksi ymmärtänyt ettei tämä muuksi muutu, eikä ota enää asiasta itseensä ja varoittaa itsekin jo etukäteen jos aikoo syödä minun tehdessä muuta vieressä, jotta voin poistua paikalta.
Tällä keinoin jotenkuten kestän, mutta toki ne äänet kuuluu yläkertaankin. Pahinta on sellainen epäsäännöllinen mussutus, haarukan narskutus lautasta vasten, mäyskytys, tauko, haarukka Tuolloin useasti olen nähnyt mielessäni kun käyn sen haarukan ja isken miehen käden läpi. Se raivo toisen syömisäänistä on siis hyvin todellinen. Toki en tätä toteuttaisi. Ja miehellekin tilanteen mentyä ohi näistä mielikuvista kerron, parempi kai niin.
Äänien tasainen epäsäännöllisyys ja vaihtelevuus on varmaan se pahin.
Ja joo, ihan työelämässä korkeakoulututkinnolla, kun sitäkin joku jo epäili.
Aah... Tyypillistä, että joku yrittää pakkosiedättää - ja tuleekin vain pahentaneeksi tilannetta. (Varmaan monelle tuttua myös lastenkasvatuksessa.)
Ja olet asian ytimessä, kun puhut äänien "tasaisesta epäsäännöllisyydestä" ja vaihtelevuudesta!
Mitä olette ajatelleet tehdä asialle? Jatkaa raivoamista ja perheenne murhaamisesta haaveilemista?
Alue: Aihe vapaa
Minäkään en voi sietää syömisen ääniä varsinkin kun jotkut tuntuvat oikein tahallaan syödä niin, että siitä kuuluu niin paljon ääntä kuin suinkin.