Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vihaan syömisen ääniä
10.12.2016 |
Mikä auttaisi, kun vihaan syömisestä kuuluvia ääniä. Kaikenlainen mässytys, ryystäminen ja maiskutus tekee minut hulluksi. Muutamaan otteeseen olen joutunut poistumaan huoneesta ja karjunut raivosta toisessa huoneessa.
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Mun mies tunkee suun täyteen ruokaa niin että silmät pullistuu päästä, mässyttää suu auki, lonksuttaa leukoja, hampaat kalkattaa yhteen ja kaivelee syömisen jälkeen hampaita sormillaan tai suu auki kielellä. Välillä hän muistaa syödä sivistyneesti, ja tietää mulla olevan misofonian. Kamalinta kidutusta on appivanhempien luona, kun elokuvaa katsoessa kolme ihmistä ympärillä tekee edellä mainittua. Yritän hillitä itseäni ja puren hampaita (ääneti) yhteen, odottaen mässytyksen loppua. Hetken on hiljaista ja sitten kaikki kolme rientää vuoron perään uudestaan jääkaapille.
Suosittelisin korvatulppia. Mutta ei se riitä. Sillon tietää, että sitä mässytystä on ja sen näkee. Aaaargh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies tunkee suun täyteen ruokaa niin että silmät pullistuu päästä, mässyttää suu auki, lonksuttaa leukoja, hampaat kalkattaa yhteen ja kaivelee syömisen jälkeen hampaita sormillaan tai suu auki kielellä. Välillä hän muistaa syödä sivistyneesti, ja tietää mulla olevan misofonian. Kamalinta kidutusta on appivanhempien luona, kun elokuvaa katsoessa kolme ihmistä ympärillä tekee edellä mainittua. Yritän hillitä itseäni ja puren hampaita (ääneti) yhteen, odottaen mässytyksen loppua. Hetken on hiljaista ja sitten kaikki kolme rientää vuoron perään uudestaan jääkaapille.
Suosittelisin korvatulppia. Mutta ei se riitä. Sillon tietää, että sitä mässytystä on ja sen näkee. Aaaargh!
Nämä valitettavasti tapahtuvat usein sellaisissa tilanteissa missä tarvitsen kuuloaistiani (elokuvaan en voi mitenkään tosin keskittyä mässytyskuoron keskellä). Jos on pakko olla paikalla, paras keino on syödä itsekin jotain.
Verenpaineen saa nousemaan myös veitsen ja haarukan (turha) kirskutus lautasta vasten.
Epäilen, että sisarellani on jonkin sortin misofonia, vaikka hän itse tuon kieltääkin. Ruoan maiskutus, astioiden kilinä, naputtava ääni, liian kovaääninen hengitys jne. pistävät hänet lähes raivon valtaan (ei käyttäydy kuitenkaan väkivaltaisesti, mutta häipyy ko. huoneesta raivokkaasti missä äänet kuuluvat).
Itseäni suurin osa äänistä ei haittaa, lukuun ottamatta sitä jos jonkun nenä "viheltää" hengityksen tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että sisarellani on jonkin sortin misofonia, vaikka hän itse tuon kieltääkin. Ruoan maiskutus, astioiden kilinä, naputtava ääni, liian kovaääninen hengitys jne. pistävät hänet lähes raivon valtaan (ei käyttäydy kuitenkaan väkivaltaisesti, mutta häipyy ko. huoneesta raivokkaasti missä äänet kuuluvat).
Itseäni suurin osa äänistä ei haittaa, lukuun ottamatta sitä jos jonkun nenä "viheltää" hengityksen tahtiin.
Olen jo kommentoinut ketjuun, mutta unohdin hengitysäänet ja nenän vihellyksen. AAAARGH. Suu kiinni ja niistä nenäsi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vihaat syömisen ääniä, vihaatko vain ja ainostaan muiden ihmisten (ei itsesi) tuottamia ääniä? Ja ainoastaan aikuisista lähteviä? Riippuuko sukupuolesta?
Lähinnä muiden, koska niihin ei voi vaikuttaa ja ne kuulee eri tavalla. Jos kuulisin nauhalta omaa syömistäni, sekin varmasti etoisi. Sukupuolella ei ole vaikutusta eikä iällä juurikaan.
Ennenkuulumatonta, että omiakin ääniä voisi vihata!
Millä tavalla äänentuottajan ikä sinuun vähän vaikuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Myös röyhtäily, piereskely, ja suuteluäänet ärsyttävät, mutta syömisäänet enemmän. Jotkut nieleskelee kahviakin todella äänekkäästi. Se on toistuvaa, ällöttävää ja haluisin käydä kurkkuun kiinni.
Sen sijaan ei häiritse vaikka toisen mahan mouruaminen, varmaan koska se on tahatonta ääntä.
Tämäkään ei kuulosta yhtään tyypilliseltä. Siitä puuttuu logiikkaa. Ehkä haluat kertoa sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies, kohta 70 v. ja äänet vain pahenee. Mässyn, mässyn, lonksun lonksun, ryyst ryyst. Esim. kahvia alkanut ryystää niin, että julkisilla paikoilla hävettää ihan sikana. Kotona ärsyttää. Lämmittää mikrossa päiväruuan aivan sairaan kuumaksi ja sitten ähisee, puhisee ja vetää happea suuhun samalla kun yrittää syödä sitä tulikuumaa ruokaa. Syö jotain, mistä jää sormiin tahmeaa. Sit imeskelee sormiaan, niin että pornotähtösetkin tulis kateellisiksi siitä lurp lurps ääniefektistä.
Tuo kuulostaa siltä, että äänten tuottaminen tuottaa nautintoa. Jotkut vaan on sellaisia ähisijöitä, ehkä se iän myötä tosiaan korostuu.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kanssa yksi mussuttajia inhoava! Haluaisin lisätä yhden itseäni paljon ärsyttävän äänen eli niiskuttaminen. Miksei jumalauta aikuinen ihminen voi niistää? Mitä vaikeaa siinä on? Niiskutus vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Mistä tuli vielä mieleen yksi ärsytys eli räkiminen! Hyi helvetti.
Se saattaa olla tic.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole tuota misofoniaa mutta jotkut ihmiset kyllä syö sikamaisen äänekkäästi ja se ärsyttää. Aika harvoin tuota kuulee kylläkään. Mutta jos te kuulette tuota aina, niin tsemppiä!
Kuuleeko joku aina? En usko. Kertokaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos vihaat syömisen ääniä, vihaatko vain ja ainostaan muiden ihmisten (ei itsesi) tuottamia ääniä? Ja ainoastaan aikuisista lähteviä? Riippuuko sukupuolesta?
Vastaukset kiinnostaa. Te jotka koette syömisen äänistä erittäin suurta ärtymystä, kuinka äänekästä oma syömisenne on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut monelta tuon ajatuksen, että seivästäisi käden haarukalla. Ilmeisesti koko henkilöä ei siis ole tarpeen ajatusleikkinä hajoittaa.
Onko tuhoamisen laajuudella eroa ajatuksissa riippuen, onko ääntä pitävä läheinen vai vieras?
Eli jos kyseessä on läheinen, kohdistuuko viha-ajatus vain käteen, mutta jos vieras niin kohdistuuko viha eri tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö AP hakea apua paikallisesta mt pkl?
Eipä tällänen kyllä kenestekään kirjaimellisesti hullua tee! Sitä on varmaan hankala hahmottaa miten totaalisen ärsyttävää äänistä ärsyyntyminen saattaa olla jos siihen sattuu olemaan taipumusta.
Tuo on jonkin sortin ominaisuus ihmisessä. Meillä mies ei kestä yhtään, että syön jotain rouskuvaa samassa huoneessa. Sipsejä, näkkäriä, hapankorppua ym. Koitan vielä jotain tuollaista syödessäni varoa erityisesti, että en pitäisi ylimääräistä ääntä. Tässä on sellainen yksityiskohta vielä, että miehen toinen korva on lähes kuuro ja toisessakin kuulo alentunut ja hänen kuuluisi käyttää kuulolaitetta, muttei ole käyttänyt vuosiin.
Samoin häntä ärsyttää ihan kaikenlainen kolina ja räminä, siis aivan täysin normaalit äänet, mitä esimerkiksi keittiössä tiskikonetta täyttäessä kuuluu. Osaan kyllä jo puolustautua tuohon eli sanon, että tekisit v**** itse edes yhden pienemmänkään kotityön niin minä voin sitten maata sohvalla ja valittaa metelistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö AP hakea apua paikallisesta mt pkl?
Ongelma ei ole puolustautuminen äänien ärsyttävyydeltä [eli aggressio mielikuvituksessa], vaan ne äänet.
Ellei ongelmaa eli ääniä voi poistaa, järkevintä on helpoin suhtautuminen niihin - ja se on juurikin tuo sisäinen aggressio.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on jonkin sortin ominaisuus ihmisessä. Meillä mies ei kestä yhtään, että syön jotain rouskuvaa samassa huoneessa. Sipsejä, näkkäriä, hapankorppua ym. Koitan vielä jotain tuollaista syödessäni varoa erityisesti, että en pitäisi ylimääräistä ääntä. Tässä on sellainen yksityiskohta vielä, että miehen toinen korva on lähes kuuro ja toisessakin kuulo alentunut ja hänen kuuluisi käyttää kuulolaitetta, muttei ole käyttänyt vuosiin.
Samoin häntä ärsyttää ihan kaikenlainen kolina ja räminä, siis aivan täysin normaalit äänet, mitä esimerkiksi keittiössä tiskikonetta täyttäessä kuuluu. Osaan kyllä jo puolustautua tuohon eli sanon, että tekisit v**** itse edes yhden pienemmänkään kotityön niin minä voin sitten maata sohvalla ja valittaa metelistä.
Sinuna en söisi lainkaan mainittuja ruokia miehen seurassa, ellei hän kerran yhtään kestä. Tiedän, se olisi iso uhraus, jos kyseisstä ravinnosta tykkää. Mutta pidättäytymällä niiden syömisestä osoittaisit miestäsi kohtaan arvostusta: hänen mukavuutensa olisi sinulle paljon tärkeämpi, kuin kuivattu peruna/leipä.
Kodinhoito ilman osumia vaatii tietysti paljon keskittymistä ja hienovaraisuutta. Periaatteessa astioiden ei kuuluisi olla toistensa kanssa kosketuksissa, kun tiskikonetta täytetään, eikä astioita tarvitse koneeseen kovin voimallisesti laittaa. Voisiko rakkaus olla kaikessa tekemisessä läsnä, niin että liikkeet olisivat paremmin koordinoituja? Voisiko kodinhoitoa jossain määrin ajoittaa, niin että toinen on vaikka ulkoilemassa osan ajasta ja säästyy melulta? Tai tehdä asioita enemmän yhdessä? Ehkä ARVOSTUS vähentäisi ärsytystä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies tunkee suun täyteen ruokaa niin että silmät pullistuu päästä, mässyttää suu auki, lonksuttaa leukoja, hampaat kalkattaa yhteen ja kaivelee syömisen jälkeen hampaita sormillaan tai suu auki kielellä. Välillä hän muistaa syödä sivistyneesti, ja tietää mulla olevan misofonian. Kamalinta kidutusta on appivanhempien luona, kun elokuvaa katsoessa kolme ihmistä ympärillä tekee edellä mainittua. Yritän hillitä itseäni ja puren hampaita (ääneti) yhteen, odottaen mässytyksen loppua. Hetken on hiljaista ja sitten kaikki kolme rientää vuoron perään uudestaan jääkaapille.
Sivistymätön moikka.
Mutta niin olet itsekin, jos tommosen olion kanssa olet. En katselisi minuuttiakaan.
Jos toisten mielensisäiset ratkaisut ongelmaan tuottavat suurta ärtymystä, auttaisiko hoito tähän ärtymykseen?
Minua ärsyttävät näiden mäyssytysäänten lisäksi myös ilmeet ja muut liikkeet. Olen kuullut, kun aikuinen mies puree jogurttia hampaat kolisten, ruokaa imetään suussa, ja päästellään haltioituneita ähkäisyjä tyyliin 'ai että on hyvää'. Se klunk-klunk-klunk-äääh- juominen on myös hirvittävää.
Sitten on myös näitä, jotka koko ajan vatkaavat ruokaa lautasellaan haarukalla ja veitsellä purressaan, eli valmistavat seuraavaa kuormaa. Viimeiset kastikkeet ja muut roismeet kerätään kolistaen yhteen, ja lautanen näyttää nuollulta. Myös niitä on, jotka imaisevat lusikasta liian nopeasti ja yleensäkin syövät liian nopeasti ja naamaa väännellen. Ei sitä annostaan tarvitse nykyään vartioida tai puolustaa, ei kukaan sitä vie nenän edestä. Tämän kaiken voi suorittaa huomaamattomasti, eikä vähennä ruuasta nauttimista mitenkään.
Alue: Aihe vapaa
Mun mies tunkee suun täyteen ruokaa niin että silmät pullistuu päästä, mässyttää suu auki, lonksuttaa leukoja, hampaat kalkattaa yhteen ja kaivelee syömisen jälkeen hampaita sormillaan tai suu auki kielellä. Välillä hän muistaa syödä sivistyneesti, ja tietää mulla olevan misofonian. Kamalinta kidutusta on appivanhempien luona, kun elokuvaa katsoessa kolme ihmistä ympärillä tekee edellä mainittua. Yritän hillitä itseäni ja puren hampaita (ääneti) yhteen, odottaen mässytyksen loppua. Hetken on hiljaista ja sitten kaikki kolme rientää vuoron perään uudestaan jääkaapille.