En taida rakastaa miestäni enää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eroa. Jos jäät, katkeroidut vuosi vuodelta pahemmin.

Mietin vaan, että onko tämä arkistuminen normaalia? Kun ollaan oltu niin pitkään yhdessä. Pitäisikö jättää hyvä mies ja tuleva mahdollisten lasten maailman paras isä..aloittaa kaikki alusta? Sen takia että seksiä/intohimoa ei ole enää.. Tää on kamalaa. Mi jos en löydä miestä? Saa sitten lapsia? Jään yksin.:/ On tääkin parempi kuin ihan yksin ilman merkitystä kenellekkään...

Oletko tyhmä vai provoatko vaan?

Arkistuminen on NORMAALIA ja niin käy kaikille.

Jos et tuollaista kestä niin ei edes pidä seurustella kenenkään kanssa ikinä.

Varmasti y leisempikin ongelma. Näin miehenä sanoisin, että suhteenne on ollut loppu jo todella kauan. Naisen tulee himoita miestä tietyllä tavalla. Kaveruutta on vaikea palauttaa siihen, mitä intohimoinen rakastavaisten suhde on. Tuo intohimo on niin kokonaisvaltainen, ja pelkäämpä että useilta miehiltä se joko puuttuu tai häviää. Miehen suhde naiseen on toisenlainen selkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti y leisempikin ongelma. Näin miehenä sanoisin, että suhteenne on ollut loppu jo todella kauan. Naisen tulee himoita miestä tietyllä tavalla. Kaveruutta on vaikea palauttaa siihen, mitä intohimoinen rakastavaisten suhde on. Tuo intohimo on niin kokonaisvaltainen, ja pelkäämpä että useilta miehiltä se joko puuttuu tai häviää. Miehen suhde naiseen on toisenlainen selkeästi.

Kiva kuulla miehen mielipide asiaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Oliko eka poikaystävä?

Itse tapailin eri miehiä vuosia, ilman että kolahti. En kuitenkaan tuntenut tarvetta vakiintua.

Sitten tapasin nykyisen 25 vuotiaana. Jalat meni alta, molemmilta. Ollaan oltu yhdessä reilu 10 vuotta ja edelleen on kiihkeää. Toki ei lähelläkään mitä alussa. Ja lapsiarki on mitä on, välillä voi olla kuukausi väliä. Mutta edelleen halutaan toisiamme puolin jos toisin. Onneksi en valinnut henkilöä jonka kanssa ei ollut intohimoa.

Mutta sun tilanteesees.

Sitä "oikeaa" ei välttämättä sitten osukaan kohdalle. Minkä ikäinen olet nyt? Sanoit olevasi lastentekoiässä. Haluatko lapsia? Voi olla vaikea tapailla miehiä, jos on tiedossa että lapsia pitäisi alkaa tehdä heti. Sieltä voi löytyä hyvä seksikumppani, mutta muuten taitaa olla aika paskaa tarjolla. Mitä kuuntelee sinkkuystäviä. Oletko valmis siihen? Puhu miehellesi vakavasti. Jos se intohimo löytyisi sen pariterapian kautta. Jos se on se ainoa ongelma.

Kuukausia väliä ja sitten toitotat miten haluatte toisianne????

Noi väitteet kumoaa toisensa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan seurusteltu 7 vuotta, vuosi sitten menin naimisiin. Mies on maailman kultaisin, ajattelevaisin, ymmärtäväisin ja kaikinpuolin rehellinen hyvä mies.

Intohimo on puuttunut melkein suhteen alusta asti, tuntuu joskus että mies oli vain järkevä valinta. Oltiin nuoria kun tavattiin, minä nuorempi. Mies nosti minut jaloilleen ja antoi minulle uuden tasapainoisen elämän. Seksielämä kuihtui jo vuoden jälkeen tahtiin 1krt/kk ja nykyään 2krt/kk. Pussataan ja puhutaan mutta ilman minkäänlaista intohimoa. Tuntuu minulle välillä veljeltä. Mies rakastaa minua ylitse kaiken.

Olen siinä iässä, että

perheen perustaminen olisi ajankohtaista. Miehestä tulisi maailman paras isä lapselle. Välillä asia ahdistaa ja mietin jos tapaisinkin jonkun paremman sittenkin joskus? Olen jo ihastunutkin pari kertaa ja kertonut miehelle, mies ei välitä asiasta. Sanoin lähentyneenikin yhden kanssa, mutta häntä ei haittaa.. Kuuluu elämään.

Tässä oli vähän tuntemuksia, kuullostaako pahalta? Onko suhteemme lopussa?

Miksi kaltaisesi naiset edes menee naimisiin?

Mitähän mahdat tarkoittaa? Kaltaiseni naiset? Selvä. Onhan se väärin toivoa parannudta suhteeseen ja yrittää korjata tilannetta.

Ap

Totta kai tunteet muuttuvat pitkässä suhteessa eikä intohimo ole enää samanlaista kuin alussa (ja kokeilepa sitten, kun teillä on ne pienet lapset), mutta sinun suhteesi kuulostaa siltä, ettei siinä ehkä ole koskaan ollut sellaista himoa kuin aikuisten välillä kuuluisi olla.

Olet 25-vuotias. Moni ei sen ikäisenä ole edes siinä ensimmäisessä suhteessaan ja sinä jo epäilet, että tämä on viimeisesi. Ei se ole.

Olet selvästikin miettinyt asiaa jo jonkun aikaa ja olet miettinyt myös lähtemistä. Tiedät itsekin, ettei teidän suhde muuksi muutu. Nyt kysymys on siitä, että jäätkö epätyydyttävään suhteeseen vai uskallatko lähteä onnellisemman elämän perään.

Minusta sitä kannattaa todella miettiä, kun ikää on vasta 25.

Ja voin kertoa omasta kokemuksestani, että kun sinun ikäisenä lähdin itse vastaavanlaisesta suhteesta pois, se oli lopulta paras ratkaisu myös sille miehelle. Hän ei olisi koskaan lopettanut suhdettamme, mutta eromme jälkeen hän löysi itselleen naisen, joka sopi hänelle paljon paremmin kuin minä.

Onnea matkaan!

Kyllä intohimo voi pysyä, pysynyt meillä 13 vuotta. Juuri ihmettelin, kun tuntuu niin rakastuneelta.

Hei Ap, hienoa että uskallat olla rehellinen. Olen sinua vanhempi, ja omasta kokemuksestani (menin itsekin ns. järkiliittoon) voin sanoa, että jos intohimoa ei ole koskaan oikein ollutkaan, ei sitä saa suhteeseen tekemälläkään vaikka mitä yrittäisi. Ei ainakaan kestävää, jotain tekohengitystä kyllä pariterapian yms.avulla. Olet nuori, sinulla on vielä elämä täynnä mahdollisuuksia! Lapsiakin kerkeät vielä kymmenen vuoden päästäkin saamaan. Tällä tiedolla mikä minulla nyt on, olisin viheltänyt oman pelini poikki jo alkumetreillä. Epätyydyttävässä suhteessa elämä valuu hukkaan. Eikä ne lapset pelasta liittoa, päinvastoin, laittaa vaan suuremmalle koetukselle ja mutkistaa eroaikeita.

Mun mies ei innostu seksistä mutta ei haittaa. Mulla oli ennen häntä jännä miehiä, joilta tuli pettämistä, valheita ja nyrkkiä. Mun mies on luotettava, hauska ja mahtava. Vaihda vaan, parempaa et välttämättä saa. Oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai tunteet muuttuvat pitkässä suhteessa eikä intohimo ole enää samanlaista kuin alussa (ja kokeilepa sitten, kun teillä on ne pienet lapset), mutta sinun suhteesi kuulostaa siltä, ettei siinä ehkä ole koskaan ollut sellaista himoa kuin aikuisten välillä kuuluisi olla.

Olet 25-vuotias. Moni ei sen ikäisenä ole edes siinä ensimmäisessä suhteessaan ja sinä jo epäilet, että tämä on viimeisesi. Ei se ole.

Olet selvästikin miettinyt asiaa jo jonkun aikaa ja olet miettinyt myös lähtemistä. Tiedät itsekin, ettei teidän suhde muuksi muutu. Nyt kysymys on siitä, että jäätkö epätyydyttävään suhteeseen vai uskallatko lähteä onnellisemman elämän perään.

Minusta sitä kannattaa todella miettiä, kun ikää on vasta 25.

Ja voin kertoa omasta kokemuksestani, että kun sinun ikäisenä lähdin itse vastaavanlaisesta suhteesta pois, se oli lopulta paras ratkaisu myös sille miehelle. Hän ei olisi koskaan lopettanut suhdettamme, mutta eromme jälkeen hän löysi itselleen naisen, joka sopi hänelle paljon paremmin kuin minä.

Onnea matkaan!

Kiitos paljon tsemppaavasta viestistä! Olen todella neuvojen tarpeessa.

Tottahan se on, että olen nuori. On vain niin surullista, että koko aikuis elämäni olen viettänyt mieheni kanssa ja suunnitelleet elämän pitkälle. Tähän on ollut pitkä matka. Paljon koettu yhdessä ja kasvettu ihmisenä samaan suuntaan vuosien aikana. Harmittaa edes miettiä, ettei tämä ehkä onnistunutkaan. Ikäiseksemme olemme hyvässä tilanteessa ja vakaassa elämäntilassa olleet. Nyt vasta ennen lapsien tekoa on ruvennut mietityttämään.

Mukavaa viikonloppua sinne☺

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hei Ap, hienoa että uskallat olla rehellinen. Olen sinua vanhempi, ja omasta kokemuksestani (menin itsekin ns. järkiliittoon) voin sanoa, että jos intohimoa ei ole koskaan oikein ollutkaan, ei sitä saa suhteeseen tekemälläkään vaikka mitä yrittäisi. Ei ainakaan kestävää, jotain tekohengitystä kyllä pariterapian yms.avulla. Olet nuori, sinulla on vielä elämä täynnä mahdollisuuksia! Lapsiakin kerkeät vielä kymmenen vuoden päästäkin saamaan. Tällä tiedolla mikä minulla nyt on, olisin viheltänyt oman pelini poikki jo alkumetreillä. Epätyydyttävässä suhteessa elämä valuu hukkaan. Eikä ne lapset pelasta liittoa, päinvastoin, laittaa vaan suuremmalle koetukselle ja mutkistaa eroaikeita.

Niin tottahan tuo varmasti on, että lapsi ei liittoa pelasta. Tosiaaan nyt lasten takia on asia mietityttänyt. Ennen ajattelin, että tärkeintä on hyvä arki, eikä intohimon puute haittaa. Kuhan mahdollisille lapsille olisi tarjottavanq mahdollisimman hyvä tulevaisuus. Miehen kanssa tämä olisi mahdollista. Vakaa, kaverillinen ja kaikinpuolin hyvä suhde muuten.

Saas nähdä minne asiat vielä johtaa.

Pelottaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei innostu seksistä mutta ei haittaa. Mulla oli ennen häntä jännä miehiä, joilta tuli pettämistä, valheita ja nyrkkiä. Mun mies on luotettava, hauska ja mahtava. Vaihda vaan, parempaa et välttämättä saa. Oma valinta.

Itsellänikin on ollut jännämiehiä ja tiedän mitä se on, siksi myös mietityttää. Etten vaan päästä käsistäni kultaa.

Ap

Voihan se olla että niitä lapsia ei vaan tule kuinka yrittäisi ja tilanne esim ajaa eroon yms. Kyllä noiden isojen asioiden edessä saa olla aika nöyrä. Aika näyttää. Luota siihen.

Mä olin mukavan miehen kanssa 15 vuotta. Naimisissa ja 3 lasta. Koko ajan tiesin, että toveruus ja kiintymys on vahvaa, mutta intohimo ja syvä rakkaus puuttui. Pelkäsin silti erota. Pelkäsin, millaista oma elämä olisi, pilaisinko hyvän miehen elämän, lasten elämän. Kuitenkin lopulta tajusin, ettei mun pää kestä loppuelämää sitä.

Erosin. Nyt olen ollut 4 vuotta uudessa suhteessa. Ja intohimoa todellakin riittää. Ei exän kanssa ollut ikinä tällaista. Rakastan tuota miestä niin paljon. Eikä mies ole mikään "jännämies". Hyvä, työssäkäyvä, itsenäinen mies, joka pitää mua kuin kukkaa kämmenellä. Laitetaan ruokaa, saunotaan , lenkkeillään, katsotaan leffoja. Joskus käydään ulkona. Matkustellaan. Ei todellakaan ole väkivaltainen tai mikään sarjapettäjä. Tuossa se istuu mua vastapäätä villasukat jalassa ja collarit päällä, just äsken noustiin sängystä ja oli intohimoa ;)

Eli vaihtoehdot ei ole tylsä ja intohimoton suhde tylsään mieheen ja jännämiehen kanssa seksiä ja väkivaltaa. Voi olla intohimoinen suhde ihanaan ja rakastavaan mieheen. Mieheen joka on muille "tavis" mutta sulle koko elämä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin mukavan miehen kanssa 15 vuotta. Naimisissa ja 3 lasta. Koko ajan tiesin, että toveruus ja kiintymys on vahvaa, mutta intohimo ja syvä rakkaus puuttui. Pelkäsin silti erota. Pelkäsin, millaista oma elämä olisi, pilaisinko hyvän miehen elämän, lasten elämän. Kuitenkin lopulta tajusin, ettei mun pää kestä loppuelämää sitä.

Erosin. Nyt olen ollut 4 vuotta uudessa suhteessa. Ja intohimoa todellakin riittää. Ei exän kanssa ollut ikinä tällaista. Rakastan tuota miestä niin paljon. Eikä mies ole mikään "jännämies". Hyvä, työssäkäyvä, itsenäinen mies, joka pitää mua kuin kukkaa kämmenellä. Laitetaan ruokaa, saunotaan , lenkkeillään, katsotaan leffoja. Joskus käydään ulkona. Matkustellaan. Ei todellakaan ole väkivaltainen tai mikään sarjapettäjä. Tuossa se istuu mua vastapäätä villasukat jalassa ja collarit päällä, just äsken noustiin sängystä ja oli intohimoa ;)

Eli vaihtoehdot ei ole tylsä ja intohimoton suhde tylsään mieheen ja jännämiehen kanssa seksiä ja väkivaltaa. Voi olla intohimoinen suhde ihanaan ja rakastavaan mieheen. Mieheen joka on muille "tavis" mutta sulle koko elämä.

Kirjoitteli tuossa muutama sivu sitten. Just tuo on se mihin mäkin eron kynnyksellä uskon. On oltava joku täys kymppi mullekin eikä mikään 6+. Onnea olet onnesi varmasti ansainnut!

Vierailija kirjoitti:

Mä olin mukavan miehen kanssa 15 vuotta. Naimisissa ja 3 lasta. Koko ajan tiesin, että toveruus ja kiintymys on vahvaa, mutta intohimo ja syvä rakkaus puuttui. Pelkäsin silti erota. Pelkäsin, millaista oma elämä olisi, pilaisinko hyvän miehen elämän, lasten elämän. Kuitenkin lopulta tajusin, ettei mun pää kestä loppuelämää sitä.

Erosin. Nyt olen ollut 4 vuotta uudessa suhteessa. Ja intohimoa todellakin riittää. Ei exän kanssa ollut ikinä tällaista. Rakastan tuota miestä niin paljon. Eikä mies ole mikään "jännämies". Hyvä, työssäkäyvä, itsenäinen mies, joka pitää mua kuin kukkaa kämmenellä. Laitetaan ruokaa, saunotaan , lenkkeillään, katsotaan leffoja. Joskus käydään ulkona. Matkustellaan. Ei todellakaan ole väkivaltainen tai mikään sarjapettäjä. Tuossa se istuu mua vastapäätä villasukat jalassa ja collarit päällä, just äsken noustiin sängystä ja oli intohimoa ;)

Eli vaihtoehdot ei ole tylsä ja intohimoton suhde tylsään mieheen ja jännämiehen kanssa seksiä ja väkivaltaa. Voi olla intohimoinen suhde ihanaan ja rakastavaan mieheen. Mieheen joka on muille "tavis" mutta sulle koko elämä.

Kuullostaa ihanalle... Mutta sinulla myös on ollut onnea, että olet löytänyt tuollaisen kumppanin! Toivottavati itsekkin saan asiat vielä muuttumaan! :)

Ap