Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En taida rakastaa miestäni enää
09.12.2016 |
Ollaan seurusteltu 7 vuotta, vuosi sitten menin naimisiin. Mies on maailman kultaisin, ajattelevaisin, ymmärtäväisin ja kaikinpuolin rehellinen hyvä mies.
Intohimo on puuttunut melkein suhteen alusta asti, tuntuu joskus että mies oli vain järkevä valinta. Oltiin nuoria kun tavattiin, minä nuorempi. Mies nosti minut jaloilleen ja antoi minulle uuden tasapainoisen elämän. Seksielämä kuihtui jo vuoden jälkeen tahtiin 1krt/kk ja nykyään 2krt/kk. Pussataan ja puhutaan mutta ilman minkäänlaista intohimoa. Tuntuu minulle välillä veljeltä. Mies rakastaa minua ylitse kaiken.
Olen siinä iässä, että
perheen perustaminen olisi ajankohtaista. Miehestä tulisi maailman paras isä lapselle. Välillä asia ahdistaa ja mietin jos tapaisinkin jonkun paremman sittenkin joskus? Olen jo ihastunutkin pari kertaa ja kertonut miehelle, mies ei välitä asiasta. Sanoin lähentyneenikin yhden kanssa, mutta häntä ei haittaa.. Kuuluu elämään.
Tässä oli vähän tuntemuksia, kuullostaako pahalta? Onko suhteemme lopussa?
Kommentit (76)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehkä "hukkaisi elämääni" tuollaisessa suhteessa jos se noin puulta tuntuu. Lasten olleessa kyseessä panostaisin suhteeseen kaikkien terapeuttien kanssa, mutta en ehkä tuossa vaiheessa. Ensirakkaus harvoin on se lopullinen. Me tosin myös tavattiin nuorena, mutta intohimo on säilynyt toistakymmentä vuotta. Olen niin onnellinen, että "veljellinen" ensirakkauteni jätti minut aikanaan, sain paljon paremman lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä aika sama tausta miehellä masennus ja seksi puuttuu. Nyt ollaan eroamassa sillähän on lasten jälkeen alkanut henkisesti väkivaltaiseksi. En olisi ikinä uskonut. Meillä on pienet lapset ja luulin että tunsin hänet. Mä uppouduin lapsiin kun en saanut häneltä huomiota. Aina on saanut seksiä kerjätä paitsi nyt ku en halua että koskisi pitkällä tikullakaan. Ollaan oltu 10v yhdessä. Tuo miehesi välinpitämättömyys särähtää korvaan. Ei ole normaalia jos ei yhtään katso perään. Voisitteko olla hetken erillään? Muutaman kuukauden selvittää ajatuksia.
Ikävä kuulla, minunkin mies on epäillyt että hänellä olisi masennus. Mikään ei enään kiinnosta ja kauhea stressi. Tsemppiä sinne!
Joo ei katso yhtään perään. Olen kertonut ihastuneeni ja kertonut miehelle, että olen kertonut tästä ihatukselle, halaillut yms. Mutta mies sanoo että ihan normaalia toimintaa :D Luulin pettäneeni tunne tasolla ja vähän fyysisestikkin mutta mies vaan nauroi :D :D Sanoi ettei jaksa edes ajatella asiaa kun niin pieni juttu.
En tiedä tosta erillään olemisesta, ei oikeen ole mahdollisuutta? Vuokralle muuttaa parin kuukauden takia, lisäksi kavereiden ja sukulaisten syyllistäminen pelottavat.
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa.
Onko mitään perusteita? :)
Ap ja edellinen myös ap
Vierailija kirjoitti:
En ehkä "hukkaisi elämääni" tuollaisessa suhteessa jos se noin puulta tuntuu. Lasten olleessa kyseessä panostaisin suhteeseen kaikkien terapeuttien kanssa, mutta en ehkä tuossa vaiheessa. Ensirakkaus harvoin on se lopullinen. Me tosin myös tavattiin nuorena, mutta intohimo on säilynyt toistakymmentä vuotta. Olen niin onnellinen, että "veljellinen" ensirakkauteni jätti minut aikanaan, sain paljon paremman lopulta.
Niin mutta sillä mietin kun meillä kyllä muuten hyvä elämä ja tullaan juttuun hyvin ja samanlainen ajatus elämästä noin muuten.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla saman tyylinen tilanne. Ollaan tosin vasta 20 ja seurusteltu 2v, kummankin ekat. Poikaystävä rakastaa mua niin paljon ja on ihanin ihminen jota tunnen, tehnyt _kaiken_ oikein, ollut aina ihan parhain kumppani. Silti nyt on mieleen hiipinyt uusia ihastuksia, seksi ei kiinnosta, en tunne enää mitään romanttista vetoa poikaystävään. Rakastan häntä, mutta en sillä tavalla. En haluaisi jättää koska meillä on niin hauskaa ja hyvä elämä yhdessä, ja se murtais tän poikaystäväni ihan täysin. Ja kyllähän mä oon ns onnellinen meidän suhteessa. En tiedä mitä tehdä
:(
Itse mietin myös eroa silloin tällöin, ja olen sinua muutaman vuoden vanhempi. Tahdon silti olla tässä suhteessani eikä ole muita käynyt mielessäkään. En osaa kuvitella itseäni kenenkään toisen kanssa, vaikka ajatuksissani silloin tällöin jossittelenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla saman tyylinen tilanne. Ollaan tosin vasta 20 ja seurusteltu 2v, kummankin ekat. Poikaystävä rakastaa mua niin paljon ja on ihanin ihminen jota tunnen, tehnyt _kaiken_ oikein, ollut aina ihan parhain kumppani. Silti nyt on mieleen hiipinyt uusia ihastuksia, seksi ei kiinnosta, en tunne enää mitään romanttista vetoa poikaystävään. Rakastan häntä, mutta en sillä tavalla. En haluaisi jättää koska meillä on niin hauskaa ja hyvä elämä yhdessä, ja se murtais tän poikaystäväni ihan täysin. Ja kyllähän mä oon ns onnellinen meidän suhteessa. En tiedä mitä tehdä
:(
Voi ikävä kuulla. Minunkin mieheni murtuisi varmasti ja se säälittääkin. On kokenut elämässä muita vastoinkäymisiä ja sanonut ettei tahtoisi edes elää ilman minua. Tiedän miltä sinusta varmasti tuntuu... Kiva että onnkumminkin sinulle ollut ns. hyvä :)
Ap
Elämä on kirjoitti:
Itse mietin myös eroa silloin tällöin, ja olen sinua muutaman vuoden vanhempi. Tahdon silti olla tässä suhteessani eikä ole muita käynyt mielessäkään. En osaa kuvitella itseäni kenenkään toisen kanssa, vaikka ajatuksissani silloin tällöin jossittelenkin...
Noniin sinulla siis suhde terveellä pohjalla, toisin kuin minulla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehkä "hukkaisi elämääni" tuollaisessa suhteessa jos se noin puulta tuntuu. Lasten olleessa kyseessä panostaisin suhteeseen kaikkien terapeuttien kanssa, mutta en ehkä tuossa vaiheessa. Ensirakkaus harvoin on se lopullinen. Me tosin myös tavattiin nuorena, mutta intohimo on säilynyt toistakymmentä vuotta. Olen niin onnellinen, että "veljellinen" ensirakkauteni jätti minut aikanaan, sain paljon paremman lopulta.
Niin mutta sillä mietin kun meillä kyllä muuten hyvä elämä ja tullaan juttuun hyvin ja samanlainen ajatus elämästä noin muuten.
Ap
Siinä tapauksessa miettisin miten panostatte toisiinne? Seksielämäänne? Miksi intohimo puuttuu? Saatko joka kerta? Käytte nämä asiat läpi tarkkaan, asioita voi myös opetella ja muuttaa.
Kaikella on tarkoituksensa ja kaikki menee niin kuin on tarkoitettu. Siihen ajatukseen on hyvä rauhoittua kun tuntuu että on liian suuria kysymyksiä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehkä "hukkaisi elämääni" tuollaisessa suhteessa jos se noin puulta tuntuu. Lasten olleessa kyseessä panostaisin suhteeseen kaikkien terapeuttien kanssa, mutta en ehkä tuossa vaiheessa. Ensirakkaus harvoin on se lopullinen. Me tosin myös tavattiin nuorena, mutta intohimo on säilynyt toistakymmentä vuotta. Olen niin onnellinen, että "veljellinen" ensirakkauteni jätti minut aikanaan, sain paljon paremman lopulta.
Niin mutta sillä mietin kun meillä kyllä muuten hyvä elämä ja tullaan juttuun hyvin ja samanlainen ajatus elämästä noin muuten.
Ap
Siinä tapauksessa miettisin miten panostatte toisiinne? Seksielämäänne? Miksi intohimo puuttuu? Saatko joka kerta? Käytte nämä asiat läpi tarkkaan, asioita voi myös opetella ja muuttaa.
Intohimo puuttuu koska miestä ei haluta ikinä. Lisäksi seksiä on ollut niin vähän, että mies ei osaa enää heittäytyä yhtään. Ehkä ujosteleekin?Akti on aina kun käsikirjoitettu, aina samanlaista, tismalleen. Ei halua kokeilla tai lähteä mihinkään mukaan, ei osaaa.
en tajua miksi ujostelee kun muuten voidaan puhua tai tehdä mitä vaan, mutta ei sängydsä!!
Ja minua ei tämä yhtään sytytä. Olen avoimempi ja kokeilunhaluisempi ja "villimpi :D" kun hän...
Kauhea tilanne.. hävettää edes kirjoittaa tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehkä "hukkaisi elämääni" tuollaisessa suhteessa jos se noin puulta tuntuu. Lasten olleessa kyseessä panostaisin suhteeseen kaikkien terapeuttien kanssa, mutta en ehkä tuossa vaiheessa. Ensirakkaus harvoin on se lopullinen. Me tosin myös tavattiin nuorena, mutta intohimo on säilynyt toistakymmentä vuotta. Olen niin onnellinen, että "veljellinen" ensirakkauteni jätti minut aikanaan, sain paljon paremman lopulta.
Niin mutta sillä mietin kun meillä kyllä muuten hyvä elämä ja tullaan juttuun hyvin ja samanlainen ajatus elämästä noin muuten.
Ap
Siinä tapauksessa miettisin miten panostatte toisiinne? Seksielämäänne? Miksi intohimo puuttuu? Saatko joka kerta? Käytte nämä asiat läpi tarkkaan, asioita voi myös opetella ja muuttaa.
Intohimo puuttuu koska miestä ei haluta ikinä. Lisäksi seksiä on ollut niin vähän, että mies ei osaa enää heittäytyä yhtään. Ehkä ujosteleekin?Akti on aina kun käsikirjoitettu, aina samanlaista, tismalleen. Ei halua kokeilla tai lähteä mihinkään mukaan, ei osaaa.
en tajua miksi ujostelee kun muuten voidaan puhua tai tehdä mitä vaan, mutta ei sängydsä!!Ja minua ei tämä yhtään sytytä. Olen avoimempi ja kokeilunhaluisempi ja "villimpi :D" kun hän...
Kauhea tilanne.. hävettää edes kirjoittaa tästä.
En ole seksuaaliterapeutti, mutta ehkä tarvitsisitte sellaista? Itse alkaisin puhua asiasta miehelle, onhan se tärkeää antaa hänellekin mahdollisuus pelastaa liittonne. Ilmeisesti hänen ei ole koskaan tarvinnut opetella asioita? Tuo ON iso osa elämää ja suhdetta ja vaikuttaa kaikkeen, niihin rakastamishormoneihinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikella on tarkoituksensa ja kaikki menee niin kuin on tarkoitettu. Siihen ajatukseen on hyvä rauhoittua kun tuntuu että on liian suuria kysymyksiä. Tsemppiä!
Nuo on niitä tyypillisimpiä kliseisiä paskapuheita, jotka ei lähetty loppupelissä tarkoita yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehkä "hukkaisi elämääni" tuollaisessa suhteessa jos se noin puulta tuntuu. Lasten olleessa kyseessä panostaisin suhteeseen kaikkien terapeuttien kanssa, mutta en ehkä tuossa vaiheessa. Ensirakkaus harvoin on se lopullinen. Me tosin myös tavattiin nuorena, mutta intohimo on säilynyt toistakymmentä vuotta. Olen niin onnellinen, että "veljellinen" ensirakkauteni jätti minut aikanaan, sain paljon paremman lopulta.
Niin mutta sillä mietin kun meillä kyllä muuten hyvä elämä ja tullaan juttuun hyvin ja samanlainen ajatus elämästä noin muuten.
Ap
Siinä tapauksessa miettisin miten panostatte toisiinne? Seksielämäänne? Miksi intohimo puuttuu? Saatko joka kerta? Käytte nämä asiat läpi tarkkaan, asioita voi myös opetella ja muuttaa.
Intohimo puuttuu koska miestä ei haluta ikinä. Lisäksi seksiä on ollut niin vähän, että mies ei osaa enää heittäytyä yhtään. Ehkä ujosteleekin?Akti on aina kun käsikirjoitettu, aina samanlaista, tismalleen. Ei halua kokeilla tai lähteä mihinkään mukaan, ei osaaa.
en tajua miksi ujostelee kun muuten voidaan puhua tai tehdä mitä vaan, mutta ei sängydsä!!Ja minua ei tämä yhtään sytytä. Olen avoimempi ja kokeilunhaluisempi ja "villimpi :D" kun hän...
Kauhea tilanne.. hävettää edes kirjoittaa tästä.
Noi on niitä kilttimiehen heikkouksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehkä "hukkaisi elämääni" tuollaisessa suhteessa jos se noin puulta tuntuu. Lasten olleessa kyseessä panostaisin suhteeseen kaikkien terapeuttien kanssa, mutta en ehkä tuossa vaiheessa. Ensirakkaus harvoin on se lopullinen. Me tosin myös tavattiin nuorena, mutta intohimo on säilynyt toistakymmentä vuotta. Olen niin onnellinen, että "veljellinen" ensirakkauteni jätti minut aikanaan, sain paljon paremman lopulta.
Niin mutta sillä mietin kun meillä kyllä muuten hyvä elämä ja tullaan juttuun hyvin ja samanlainen ajatus elämästä noin muuten.
Ap
Siinä tapauksessa miettisin miten panostatte toisiinne? Seksielämäänne? Miksi intohimo puuttuu? Saatko joka kerta? Käytte nämä asiat läpi tarkkaan, asioita voi myös opetella ja muuttaa.
Intohimo puuttuu koska miestä ei haluta ikinä. Lisäksi seksiä on ollut niin vähän, että mies ei osaa enää heittäytyä yhtään. Ehkä ujosteleekin?Akti on aina kun käsikirjoitettu, aina samanlaista, tismalleen. Ei halua kokeilla tai lähteä mihinkään mukaan, ei osaaa.
en tajua miksi ujostelee kun muuten voidaan puhua tai tehdä mitä vaan, mutta ei sängydsä!!Ja minua ei tämä yhtään sytytä. Olen avoimempi ja kokeilunhaluisempi ja "villimpi :D" kun hän...
Kauhea tilanne.. hävettää edes kirjoittaa tästä.
En ole seksuaaliterapeutti, mutta ehkä tarvitsisitte sellaista? Itse alkaisin puhua asiasta miehelle, onhan se tärkeää antaa hänellekin mahdollisuus pelastaa liittonne. Ilmeisesti hänen ei ole koskaan tarvinnut opetella asioita? Tuo ON iso osa elämää ja suhdetta ja vaikuttaa kaikkeen, niihin rakastamishormoneihinkin.
Kuullostaa kyllä hyvälle, hävettää vaan mennä päin naamaa jollekkin näin nuorena vielä avautumaan..
Olen hänen ensimmäisiä seksikumppaneita, hän ei minun. Hän ei edes tiedä mitä on hyvä kunnon seksi.. Hyväksyin neidän seksin aluksi kun ajattelin, että paranisi. Aluksi olinkin se ns. ohjat ottava osapuoli mutta fiilis on jo nykyään niin mennyt että tekisi mieli vaan itkeä sängyssä ;D En mäkään jaksa ikuisesti olla intohimoinen kun toinen ei tee mitään ;D Onnekse sentään hoitaa minut lopuksi, että saan edes. Mutta senkin voisin vaikka thdä samallatavalla yksin...
Täytyy varmasti selvitellä mistä apua saisi.
Mä olisin ikionnellinen miehestä, jonka kanssa suhde on enemmäm ystävätasolla. Niin että mies olisi silti tuki ja turva ja lapsille hyvä isä. Intohimo tulee ja menee, ei intohimoon perustuvat suhteet juuri koskaan kestä.
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Mä olisin ikionnellinen miehestä, jonka kanssa suhde on enemmäm ystävätasolla. Niin että mies olisi silti tuki ja turva ja lapsille hyvä isä. Intohimo tulee ja menee, ei intohimoon perustuvat suhteet juuri koskaan kestä.
Niin surullista ettei voi saada ihanaa kumppania sekä pidettyä intohimoa elossa...
Ap ja edellinen ap
Vierailija kirjoitti:
Ollaan seurusteltu 7 vuotta, vuosi sitten menin naimisiin. Mies on maailman kultaisin, ajattelevaisin, ymmärtäväisin ja kaikinpuolin rehellinen hyvä mies.
Intohimo on puuttunut melkein suhteen alusta asti, tuntuu joskus että mies oli vain järkevä valinta. Oltiin nuoria kun tavattiin, minä nuorempi. Mies nosti minut jaloilleen ja antoi minulle uuden tasapainoisen elämän. Seksielämä kuihtui jo vuoden jälkeen tahtiin 1krt/kk ja nykyään 2krt/kk. Pussataan ja puhutaan mutta ilman minkäänlaista intohimoa. Tuntuu minulle välillä veljeltä. Mies rakastaa minua ylitse kaiken.Olen siinä iässä, että
perheen perustaminen olisi ajankohtaista. Miehestä tulisi maailman paras isä lapselle. Välillä asia ahdistaa ja mietin jos tapaisinkin jonkun paremman sittenkin joskus? Olen jo ihastunutkin pari kertaa ja kertonut miehelle, mies ei välitä asiasta. Sanoin lähentyneenikin yhden kanssa, mutta häntä ei haittaa.. Kuuluu elämään.Tässä oli vähän tuntemuksia, kuullostaako pahalta? Onko suhteemme lopussa?
Miksi kaltaisesi naiset edes menee naimisiin?
Alue: Aihe vapaa
Meillä aika sama tausta miehellä masennus ja seksi puuttuu. Nyt ollaan eroamassa sillähän on lasten jälkeen alkanut henkisesti väkivaltaiseksi. En olisi ikinä uskonut. Meillä on pienet lapset ja luulin että tunsin hänet. Mä uppouduin lapsiin kun en saanut häneltä huomiota. Aina on saanut seksiä kerjätä paitsi nyt ku en halua että koskisi pitkällä tikullakaan. Ollaan oltu 10v yhdessä. Tuo miehesi välinpitämättömyys särähtää korvaan. Ei ole normaalia jos ei yhtään katso perään. Voisitteko olla hetken erillään? Muutaman kuukauden selvittää ajatuksia.