En taida rakastaa miestäni enää

Eli ap ymmärsinkö nyt oikein: haluat kyrpää? Jos näin on, niin laita yhteystietoja tähän, niin tuun paneen sua.

T. ISOkaluinen Mies

Vierailija kirjoitti:

Eli ap ymmärsinkö nyt oikein: haluat kyrpää? Jos näin on, niin laita yhteystietoja tähän, niin tuun paneen sua.

T. ISOkaluinen Mies

Hei mulle kans! Tai jos tulisin jälkiliukkaille.

Vierailija kirjoitti:

Persettä vaan jaleluun ap. Baarissa, tinderissä yms. odottaa satoja puutteessa eläviä miehiä jotka mielellään käyttäisivät ruumiinaukkojasi hyväkseen. Reippaasti vaan lettu levälleen ja miehet jonoon odottaamaam vuoroaan.

No ehkä haluisin normaalin parisuhteen jossa olisi edes välillä seksiä, ettei tarttisi miestä pakottaa :D ja että tuntisin jotain.

ap

Hei ap!

Täällä olisi myös intohimoa tarjolla. En ole runkannut viikkoon, joten on kassit täynnä intohimoa ;) Siitä riittäisi sinulle useammaksi kerraksi! Laita kontaktitietoja jos kiinnostaa.

Ps. Missä päin suomea olet?

Ei kiitos.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hei ap!

Täällä olisi myös intohimoa tarjolla. En ole runkannut viikkoon, joten on kassit täynnä intohimoa ;) Siitä riittäisi sinulle useammaksi kerraksi! Laita kontaktitietoja jos kiinnostaa.

Ps. Missä päin suomea olet?

No haluatko sinä sitä munaa vai et? Tyypillinen ämmä, annat ymmärtää mutta et ymmärrä antaa!

Tee lapset hyvän muehen kanssa, niin sulla on hyvä isä niille. Se on iso ja tärkeä asia, josta on kiitollinen myöhemmin. Ja sitten sulle jää hyvin aikaa rakastajalle :) Ei isän ja rakastajan tarvii olla sama henkilö.

Oliko eka poikaystävä?

Itse tapailin eri miehiä vuosia, ilman että kolahti. En kuitenkaan tuntenut tarvetta vakiintua.

Sitten tapasin nykyisen 25 vuotiaana. Jalat meni alta, molemmilta. Ollaan oltu yhdessä reilu 10 vuotta ja edelleen on kiihkeää. Toki ei lähelläkään mitä alussa. Ja lapsiarki on mitä on, välillä voi olla kuukausi väliä. Mutta edelleen halutaan toisiamme puolin jos toisin. Onneksi en valinnut henkilöä jonka kanssa ei ollut intohimoa.

Mutta sun tilanteesees.

Sitä "oikeaa" ei välttämättä sitten osukaan kohdalle. Minkä ikäinen olet nyt? Sanoit olevasi lastentekoiässä. Haluatko lapsia? Voi olla vaikea tapailla miehiä, jos on tiedossa että lapsia pitäisi alkaa tehdä heti. Sieltä voi löytyä hyvä seksikumppani, mutta muuten taitaa olla aika paskaa tarjolla. Mitä kuuntelee sinkkuystäviä. Oletko valmis siihen? Puhu miehellesi vakavasti. Jos se intohimo löytyisi sen pariterapian kautta. Jos se on se ainoa ongelma.

Vain sinä tiedät oikean vastauksen, kukaan muu ei voi sinua neuvoa, koska muilla ei ole kaikkea tietoa suhteestanne. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ei pitkä suhde ole mitään jatkuvaa ilotulitusta. Välillä rakastetaan, välillä ei niin paljon. Oleellinen kysymys on se, että tahdotteko? Jos suhteessa ei ole väkivaltaa ja molemmat tahtovat, silloin ratkaisu on selvä: jatketaan yhdessä. Jos ei enää tahdota, erotaan. Pitkä suhde muuttuu ajan kanssa kumppanuudeksi, jossa välillä tulee hurjia rakastamisen ja rakastumisen kokemuksia. Monilla on tuossa seitsemän vuoden kohdilla rankempi vaihe, siinä juuri se kumppanuus rakennetaan ja mitataan. Ne rakastumisen tunteet ovat jo hävinneet ja tilalle astuu toveruus ja rakastaminen. Näitä asioita siis vain pohtimaan, mielellään yhdessä. Pitkä suhde vaatii työtä, ei se itsestään kasva.

Vierailija kirjoitti:

Oliko eka poikaystävä?

Itse tapailin eri miehiä vuosia, ilman että kolahti. En kuitenkaan tuntenut tarvetta vakiintua.

Sitten tapasin nykyisen 25 vuotiaana. Jalat meni alta, molemmilta. Ollaan oltu yhdessä reilu 10 vuotta ja edelleen on kiihkeää. Toki ei lähelläkään mitä alussa. Ja lapsiarki on mitä on, välillä voi olla kuukausi väliä. Mutta edelleen halutaan toisiamme puolin jos toisin. Onneksi en valinnut henkilöä jonka kanssa ei ollut intohimoa.

Mutta sun tilanteesees.

Sitä "oikeaa" ei välttämättä sitten osukaan kohdalle. Minkä ikäinen olet nyt? Sanoit olevasi lastentekoiässä. Haluatko lapsia? Voi olla vaikea tapailla miehiä, jos on tiedossa että lapsia pitäisi alkaa tehdä heti. Sieltä voi löytyä hyvä seksikumppani, mutta muuten taitaa olla aika paskaa tarjolla. Mitä kuuntelee sinkkuystäviä. Oletko valmis siihen? Puhu miehellesi vakavasti. Jos se intohimo löytyisi sen pariterapian kautta. Jos se on se ainoa ongelma.

Kiitos mukavasta viestistä! Kiva että sinulle on löytynyt oikea kumppani! Ja intohimokin säilynyt.

Eniten pelkään juuri sitä, että kun on niin vaikea nykyään löytää aitoa rehellistä parisuhdetta. Sinkku ystäviä kuunnellessa ei kyllä aina kateeksi käy.

En periaatteessa ole vanha, 25 vuotta, parisuhde, koti, työasiat siinä pisteessä, että olisi lapsen aika. Mieskin haluaisi kovasti, niin minäkin. Olen erittäin lapsi rakas.

Mies on tehnyt meille mahdolliseksi asua unelma ympäristössä ja kodissa. Tämä paikka tarjoaa harrastus mahdollisuuksia ja on todella hyvä muutenkin mahdolliselle tulevalle perheelle. Vaikka itsekkäältä kuullostaa, jäisin aika puille paljaille ilman miestäni ja se pelottaa. Kaikki pitäisi alottaa alusta, jos mieheni jättäisin. Menisi monta monta vuotta, että olisin lapsien teko kannalla JOS siis löytyisi edes uusi parisuhde koskaan.

Nykyään kun kaikki on niin pinnallista ja vaikeaa parisuhdemarkkinoilla.

Varmaan pitäisi terapiaan mennä, en tiedä kyllä voiko kukaan auttaa? Ja mistä saisin edes apua? Mitäs jos huono tilanne johtuu laiskuudestamme, motivaation puutteesta.

Olen mieheni ensimmäinen, mies ei minun ainoa suhteeni. Mies ei tiedä mitä hyvä seksi ja intohimo tarkoittaa, koska ei ole kokemusta asiasta. Siksi varmaan on hänelle ok. Lisäksi häntä ei edes kiinnosta seksi muutenkaan.

Intohimon puute on isoin ja suurin ongelma, tylsyys toinen :) Muuten kaikki hyvin.

Ap

Sulta on jäänyt jännämiesvaihe kokematta

Vierailija kirjoitti:

Vain sinä tiedät oikean vastauksen, kukaan muu ei voi sinua neuvoa, koska muilla ei ole kaikkea tietoa suhteestanne. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ei pitkä suhde ole mitään jatkuvaa ilotulitusta. Välillä rakastetaan, välillä ei niin paljon. Oleellinen kysymys on se, että tahdotteko? Jos suhteessa ei ole väkivaltaa ja molemmat tahtovat, silloin ratkaisu on selvä: jatketaan yhdessä. Jos ei enää tahdota, erotaan. Pitkä suhde muuttuu ajan kanssa kumppanuudeksi, jossa välillä tulee hurjia rakastamisen ja rakastumisen kokemuksia. Monilla on tuossa seitsemän vuoden kohdilla rankempi vaihe, siinä juuri se kumppanuus rakennetaan ja mitataan. Ne rakastumisen tunteet ovat jo hävinneet ja tilalle astuu toveruus ja rakastaminen. Näitä asioita siis vain pohtimaan, mielellään yhdessä. Pitkä suhde vaatii työtä, ei se itsestään kasva.

Kiva kuulla, että ei ole aina yhtä juhlaa ja täyttä rakkautta. Tätä olen miettinytkin, että kuuluuko pitkä parisuhde mennä hieman ns. kaverilliseksi ja arkiseksi. Tuntuu vaan niin kummaliselta kun välillä mies tuntuu veliltä, eikä kunnon mieheltä. Rupesin ajattelrmaan, että olenko hänen kanssaan vaan tottumuksesta, ja kun en muista muuta.

Täytyyy pohtia tosissaan tätä tilannetta miehen kanssa. Hän kyllä tahtoo.

Tuntuu vaan niin epäonnistuneelta vuoden naimisiin menon jälkeen olla jo tässä pisteessä, en olisi uskonut. Tiesin kyllä alustapitäen että oli "järkiliitto". Luulin hyväksyväni asian mutta näin se muuttuu...

Luulin että olin järkevä ja tässä ollaan. Ovi raollaan, jos vaikka...

Ap

Tuntuu veliltä 😂

Entä velliltä?

Ja hemmetti oon yrittäny kaiken. Sänkyyn painostaen, seksistä puhumattomuuden... Koittanu kaikkeni sängyssä, miedkin on toki tukännyt mutta silti ei kiinnosta.

Moni muu mies olisi varmasti maailman onnellisin :D Ja vika ei ole ulkonäössä tai muussa sellaisessa. Kyllä mihiä sänkyyn saisin ainakin, pariduhteesta en tiedä :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu veliltä 😂

Entä velliltä?

No siltäkin !:D

Aika vaikea tähän on valmista vastausta antaa. Eroaminen olisi kyllä tässä vaiheessa huomattavan paljon helpompaa kuin siinä vaiheessa kun lapset on kehissä.

Vierailija kirjoitti:

Aika vaikea tähän on valmista vastausta antaa. Eroaminen olisi kyllä tässä vaiheessa huomattavan paljon helpompaa kuin siinä vaiheessa kun lapset on kehissä.

Juuri siksi olen asiaa nyt ruvennus pohtimaan. Haluan ehdottomasti ehjän perheen, siksi on niin vaikeaa päättää sitä, että onko tämä tosiaan se mitä haluan loppu elämältä...

Ap

Olet todella nuori vielä. Kannattaa erota ja etsiä uusi oikeampi suhde. Ihan lapsihan olet vielä minun mielestäni.

Pidätkö miestä liian itsestäänselvyytenä? Mitä tuntisit, jos mies nyt yllättäisi ja sanoisi että hän haluaakin erota koska on löytänyt toisen? Jonkun johon on palavasti rakastunut. Olisitko helpottunut että nyt voittekin erota miehen aloitteesta? Olisitko iloinen hänen puolestaan kun on löytänyt intohimoisen rakkauden? Vai iskisikö paniikki ja yrittäisitkin saada miehen jäämään sinun luoksesi kun tajuat huomaavasi mitä menetät?

Vierailija kirjoitti:

Pidätkö miestä liian itsestäänselvyytenä? Mitä tuntisit, jos mies nyt yllättäisi ja sanoisi että hän haluaakin erota koska on löytänyt toisen? Jonkun johon on palavasti rakastunut. Olisitko helpottunut että nyt voittekin erota miehen aloitteesta? Olisitko iloinen hänen puolestaan kun on löytänyt intohimoisen rakkauden? Vai iskisikö paniikki ja yrittäisitkin saada miehen jäämään sinun luoksesi kun tajuat huomaavasi mitä menetät?

Kieltämättä jos asiaa ajattelee tuolta kantilta.. Olisin kyllä aika rikki. Pidän varmaan itsetäänselvyytenä. Kamalaa ajatella ainakin tässä vaiheessa toisinpäin...