Teini haukkoi joululahjaksi paskoiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitäpä jos nyt vaan varaisit perheneuvolasta ajan teille kolmelle: teinille, sinulle ja miehellesi.

Kuulostaa ikävältä, millaiseksi kuvaat perheenne arjen. Nettikuvauksen perusteella on kumminkin täysin mahdotonta asettua teistä kenenkään puolelle, koska se, että teinisi reagoi melkein koko ajan negatiivisesti voi myös johtua teistä vanhemmista, epäjohdonmukaisesta ja yliankarasta kasvatuksesta ja/tai kyvyttömyydestä ottaa teinin mielipiteitä ja toiveita huomioon. Et selvästikään nyt ota lainkaan vastaan sitä huomiota, että sinäkin saatat olla tuon kriisin syy, tai ainakin osatekijä - mutta joka tapauksessa se pitää selvittää, jos tilanne halutaan korjata.

Sinne perheneuvolaan voitte mennä yhdessä ja siellä selvitetään paitsi teinin mahdolliset masennukset, myös teidän vanhempien kasvatustapojen oikeellisuus. 

Vai että oikein yliankara kasvatus jos teiniltä vaaditaan ihmismäistä käytöstä ja osallistumista kotitöihin! Kuinka lepsua pitäisi olla jotta ei olisi yliankaraa? Minua itseäni pidettiin ruodussa ihan samoilla opeilla ja minusta on tullut ihan normaali ja toimintakykyinen aikuinen. Se, että teinillä on paranoidisia ajatuksia, vaatii ennemminkin psykiatrin luona käymistä kuin mitään perheneuvolaa.

Minä en analysoi teidän tilannettanne sinun - siis pelkästään sinun, lapsesi tai miehesi näkökulmiahan emme ole kuulleet - subjektiivisen tulkintasi perusteella.

Sinun sietäsi silti miettivän, että se, mitä sinä omassa nuoruudessasi pidit ok:na ei ole samaa kuin mitä lapsesi NYT pitää ok:na. Tai mitä kasvatusalan asiantuntija pitää hyvänä kasvatuksena. Voit aivan hyvin olla rakastava ja johdonmukainen kasvattaja, vaikka aloituksesi ja kommenttisi eivät sellaisesta anna mitään merkkejä. Mutta voit myös olla epäjohdonmukainen riehuja, joka paiskoo esineitä, lahjoittelee teinin lahjoja pois ja saa kilareita siitä, että teini on eri mieltä kanssaan.

Mene ja tiedä.

Pointtini oli, että perheneuvolassa näitä tutkitaan ja mietitään. Sieltä lapsi saa myös terapiaa tai ainakin lähetteen nuorispsykologian poliklinikalle tutkimuksiin. Tarvitsette sen lähetteen, ei nuorisopsykalle noin vaan marssita tai varata aikaa.

ps. minä se sinulle juuri silloin siinä aiemmassa ketjussa neuvoin menemään psykologiseen arviointiin ja annoin mielenterveystalon nettilinkin. Kiva, että olet ottanut onkeesi, mutta jos nyt silti menisitte sinne tutkimuksiin perheneuvolan kautta. Psykiatreja ne sielläkin ovat, ja voisi olla hyvä - aloituksesi perusteella - että myös sinun ja miehesi kasvatustaitoja ja vanhemmuutta vähän tutkitaan.

Missä ihmeen aiemmassa ketjussa? Olen aloittanut vain tämän ketjun enkä ole saanut (ainakaan huomannut) mitään linkkiä sinulta. On todella ikävää, että sinä yrität leimata minua häiriintyneeksi tapaukseksi, joka heittelee tavaroita jne. Mutta saat toki fantasioida minusta aivan mitä haluat koska et tiedä millainen minä olen todellisuudessa. Muuten mieheni ja työnantajani ovat ainakin tähän mennessä olleet tyytyväisiä minun rauhallisuuteeni.

Minäkin voin mennä vaikka ihan mielentilatutkimukseen saakka jos tarvis niin vaatii. Pidän kyllä todella outona, että kunnialla asiansa ja lapsensa hoitanutta perhettä aletaan pyörittämään yhteiskunnan myllyssä kun on olemassa muitakin, jotka ihan oikeasti tarvivat järeämpää apua.

Se, että meillä ovat rajat, vastuuta ja vapautta ei haittaa lasten kehitystä. Emme halua heistä hemmoteltuja kermapyllyjä, jotka ovat peukalo keskellä kämmentä. Mikään tai kukaan ei takaa, että me vanhemmat voisimme hoitaa heidän kotinsa sitten kun he muuttavat pois kotoa. Ja olen vieläkin sitä mieltä, että ammatinvalintaikäisen teinin pitää osata hallita omaa käytöstään eikä rääkäistä kaikkea mitä sylki suuhun tuo.

Jos se, ettemme ole rahasta tehtyjä, tekee meistä huonoja vanhempia niin sitten varmaan puolet Suomen vanhemmista kuuluu samaan ryhmään.

Minun mielestäni sinä käyttäydyt todella ikävästi kun yrität lyödä tuntemattomaan ihmiseen leimaa. Et ole itsekään mikään empaattisuuden esikuva vaan haluat korostaa omaa "paremmuuttasi" puolustamalla hävytöntä teiniä. Jos voisin teleportata niin teleporttaisin raivohullun sinun luoksesi jouluksi. Se voisi olla avartava kokemus sinulle.

Mutta kiitos kaikille tästä illasta.

Sinä sanot olevasi teinille kohtelias ja saatat ollakin, mutta ihan täälläkin paistaa se asenteesi häntä kohtaan. On "paranoidisia ajatuksia", "mielisairautta" ja kutsut häntä häiriintyneeksi. Tuo asenne välittyy aivan varmasti tälle teinille. Ihminen kyllä huomaa, kun hänestä ei pidetä. Suusta voi tulla mitä vaan, mutta epärehellinen kohteliaisuus kyllä aistitaan. Tätä pitäisin tässä vaarallisimpana, johtui se sitten teinin käytöksen aiheuttamasta väsymyksestä tai mistä vaan. Koska noin herkässä ikävaiheessa olevalle ihmiselle tekee kyllä äärettömän pahaa joutua miettimään vielä esimerkiksi sitä, että rakastetaankohan minua enää. Sehän noissa teineissä usein haasteena on, käyttäytyvät välillä kuin mitkäkin antikristukset, mutta tarvitsevat silti ehdotonta rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä vie niitä teinin lahjoja pois. Tuskin se teini tarkoitti, mitä sanoi. Saattoi olla paha olla jostain syystä ja siksi yritti jotenkin purkaa pahaa mieltään. Tollasta se on teinien kanssa, niitten on usein paha olla ja purkavat kiukkuaan meihin vanhempiin. Ei se ole kivaa, mutta tuskimpa se monta vuotta kestää. Olen itsekin saanut teiniltä tänään haukut niskaani yhdestä ja toisesta asiasta. Toivon sulle voimia ja kaikille hyvää joulua. Ja sinne keräykseen voi antaa ihan muita lahjoja, meikäläinenkin antoi, tulee hyvä mieli monelle.

Pysyn kyllä sanojeni takana ja lahjat vaihtavat omistajaa maanantaina. Emmehän me kuitenkaan voi hankkia mitään tarpeeksi hyvää ja hienoa hänen kranttumaisuudelleen.

Oon tehnyt saman. Teini raivosi, että kuitenkin ostatte jotain paskaa jolla ei tee mitään ja on ennemmin ilman. Seuraavana päivänä kiukuttelu jatkui (yhtäjaksoisesti jo neljättä päivää kuin perseelle ammuttu karhu) ja kysyttiin onko nyt oikeasti tuota mieltä ja eihän se edes tiedä mitä ollaan ostettu. Sanoi olevansa ja uhkasi heittää kaiken roskiin. Annettiin sitten jo ostettu ja teinin kovasti kinuama tabletti teinin isosiskolle ja tehtiin selväksi, että tuolla käytöksellä ei todellakaan ansainnut sitä. Sen jälkeen ei oo ikinä etukäteen haukkunut yhtään mitään, kun menetti sen mitä oikeasti halusi ja miettinyt sanojaan tarkemmin muutenkin.

Ymmärsi sen, että ihan kaikkea ei vanhempienkaan tarvitse sietää vaan sanoistaan joutuu vastaamaankin.

Hyvä että oppi kotona eikä maailmalla kovimman kautta!

Ei kysymys ole mistään teinin oppimisesta, vaan teinin kuuluukin kyseenalaistaa vanhempansa, ellei ole ihan nössö. Ja on hyvä muistaa teinin kehitysvaiheet, niin henkisesti kuin mitä hän tuntee kropassaan, jotka ovat voimakkaammat kuin kolmivuotiaalle.

Lukemani perusteella tuo ei ole mitään kyseenalaistamista vaan silkkaa huonoa käytöstä. Jos teini ei ymmärrä mikä on huonoa käytöstä niin hänelle pitää kertoa siitä sekä antaa kokea seuraukset jos vielä uhmaa neuvomisenkin jälkeen. Teini tarvii hyviä käytöstapoja läpi elämänsä.

Muuten teinit voivat kyseenalaistaa mielessään aivan vapaasti kaikki vanhempiensa valinnat ja kodin arvomaailman mutteivat saa tehdä kodin ilmapiiriä täydeksi helvetiksi oikkujensa vuoksi. Olen minäkin kyseenalaistanut useampaakin lapsuudenkotini asiaa mutta havainnut niistä suurimman osan toimiviksi. Ainoastaan suhtautumiseni seksuaalivähemmistöihin poikkeaa vanhempieni suhtautumisesta. He ovat varuillaan asian kanssa ja minä en ole moksiskaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikset itse tee lasua teinistäsi, kun olet selvästi pulassa ja lopussa hänen kanssaan ja pidät jopa sijoitusta hyvänä lykkynä?

Missä kohdassa puhutaan loppuunpalamisesta? Eivät normaalit ihmiset tee lasua epämieluisten joululahjojen vuoksi. Joka perheessä joku on aina pettynyt lahjaansa. Joku vaikenee ja toinen vaikeroi muttei asian korjaamiseen tarvita viranomaisia. Ei ihme, että Suomessa ovat korkeat verot jos noin naurettavien syiden vuoksi käynnistetään viranomaistutkinta! Ottaa se minuakin aivoon olla maksajana sirkus Finlandiassa.

Kyllä teini saa kiukkutella ihan vapaasti, mutta toisten kunnioitus ei saa unohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Sinä sanot olevasi teinille kohtelias ja saatat ollakin, mutta ihan täälläkin paistaa se asenteesi häntä kohtaan. On "paranoidisia ajatuksia", "mielisairautta" ja kutsut häntä häiriintyneeksi. Tuo asenne välittyy aivan varmasti tälle teinille. Ihminen kyllä huomaa, kun hänestä ei pidetä. Suusta voi tulla mitä vaan, mutta epärehellinen kohteliaisuus kyllä aistitaan. Tätä pitäisin tässä vaarallisimpana, johtui se sitten teinin käytöksen aiheuttamasta väsymyksestä tai mistä vaan. Koska noin herkässä ikävaiheessa olevalle ihmiselle tekee kyllä äärettömän pahaa joutua miettimään vielä esimerkiksi sitä, että rakastetaankohan minua enää. Sehän noissa teineissä usein haasteena on, käyttäytyvät välillä kuin mitkäkin antikristukset, mutta tarvitsevat silti ehdotonta rakkautta.

Kautta aikojen teinit ovat etsimällä etsineet vetää hernepussillista nenään ja jo samassa tilassa oleminen heidän kanssaan vaikka vahingossa on muka kyttäämistä. Hirveintä on tietenkin jos vanhempi sattuu törmäämään teiniinsä kun hän on kavereidensa kanssa. Silloin teini itkee itsensä uneen koska vanhempi muka varjostaa häntä kaupungilla. Teinit ovat niin pleen itsekeskeisiä mutta suurin osa heistä kypsyy täysipäisiksi aikuisiksi yleensä juuri heistä välittävien ja jöötä pitävien vanhempien ansiosta.

Toki epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä epäilty teini pitää tutkia jotta hän pääsee ajoissa hoitoon.

Tässä tosin vaikuttaa teini kokeilevan nyt kuinka syvään kyykkyyn vanhemmat ovat valmiita menemään hänen toiveidensa vuoksi. Silkkaa elämänkokemuksen vähyydestä johtuvaa itsekeskeisyyttä johon on saatava stoppi.

Monet vanhemmat kuvittelevat saavansa enemmän lastensa rakkautta suuremmilla lahjuksilla ja se on väärin.

Muistan myös teininä haukkuneeni joskus vanhemmiltani saadun joululahjan. Myöhemmin (ja vieläkin) hävetti ihan kauheasti.

Hyvä ap kun et anna periksi!

Kyllä loputtomalla ymmärtämisellä ja vanhempien pitkäpinnaisuudellakin on rajansa. Tuonikäiseltä teiniltä voidaan oikein hyvin edellyttää asiallista käytöstä kotona. Jos joku asia kiukuttaa, sitten kiukuttaa, mutta että käytös jää päälle, haukutaan vanhemmat, huudetaan ja paiskotaan ovia kaiken aikaa eikä itsessä ole ikinä vikaa, niin ei kenenkään tarvitse sellaista kotonaan sietää.

Onko teinin loputon paapominen ja ymmärtäminen ns kaverivanhempien ongelma? Ei se ainakaan mitään hyvää tuota, että pian aikuistuvan ihmisen ei muka ikinä tarvitsisi ottaa omasta käytöksestään mitään vastuuta, vaan aina on joku siloittamassa tietä, että voivoi kun on vaikeeta.

Prototyyppi kirjoitti:

Meillä lahjat eivät ole mitään palkintoja saavutuksista ja niitä ei käytetä kiristys- tai rangaistusvälineenä. Nähtävästi kaikilla ei näin ole. Miellän lahjan antamisen ja saamisen vastikkeettomaksi.

Joku teiniys ei oikeuta perseilyyn ja huonoon käytökseen. Teinin on opittava, että käytöksellä on seuraukset jokaisen ihmisen kohdalla.

Ei teiniltäkään pidä sietää mitä vain. Kun rajoja noin kokeillaan, ne rajat on asetettava. On ihan oikein, ettei saa lahjoja, jos käyttäytyy perhettään kohtaan kuin riivattu. Vanhempi saa näyttää teinille, että on loukkaantunut tämän käytöksestä. Ei se tee hänestä vähemmän aikuista, päinvastoin. Minäkin toimisin kuin ap vastaavassa tilanteessa.

Mulla meni kahvit väärään kurkkuun, kun luin ap:n kommentin siitä, että on mennyt ottamaan laulutunteja, kun teini ei pitänyt hänen lauluäänestään. Voi elämän kevät! Äänellään se variskin laulaa. Toivottavasti ette ole kaikessa mennyt lapsen vaatimusten mukaan.

Positiivista on se, että olette valmiita antamaan teinin joululahjat pois. Ehkä se olisi ryhtiliike, mikä herättäisi teinin. Ja koska tuntuu oireilevan psyykkisesti noinkin paljon, järjestäkää ihmeessä hänelle ammattiapua. Ei ole pienempiä sisaruksia kohtaan oikein, että joutuvat elämään jatkuvassa pelossa siitä, milloin isompi sisarus taas saa kohtauksen.

Minne oudosti/huonosti käyttäytyvät vanhemmat voi viedä?

Entäs alkoholisti hak kaaja vanhemmat?

Aivan..lapsi on näiden armoilla.

Lapsi on lojaali ja kestää vanhemmiltaan pitkään järkyttävääkin käytöstä

Oisinpa saanu teininä lahjoja...:(

Vierailija kirjoitti:

Minne oudosti/huonosti käyttäytyvät vanhemmat voi viedä?

Entäs alkoholisti hak kaaja vanhemmat?

Aivan..lapsi on näiden armoilla.

Lapsi on lojaali ja kestää vanhemmiltaan pitkään järkyttävääkin käytöstä

Oisinpa saanu teininä lahjoja...:(

Kyllä loputtomalla ymmärtämisellä ja vanhempien pitkäpinnaisuudellakin on rajansa. Tuonikäiseltä äidiltä voidaan oikein hyvin edellyttää asiallista käytöstä kotona. Jos joku asia kiukuttaa, sitten kiukuttaa, mutta että käytös jää päälle, haukutaan teinitt, huudetaan ja paiskotaan ovia kaiken aikaa eikä itsessä ole ikinä vikaa, niin ei kenenkään tarvitse sellaista kotonaan sietää.

Onko äidin loputon paapominen ja ymmärtäminen ns kaveriteinien ongelma? Ei se ainakaan mitään hyvää tuota, että pian aikuistuvan ihmisen ei muka ikinä tarvitsisi ottaa omasta käytöksestään mitään vastuuta, vaan aina on joku siloittamassa tietä, että voivoi kun on vaikeeta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni kahvit väärään kurkkuun, kun luin ap:n kommentin siitä, että on mennyt ottamaan laulutunteja, kun teini ei pitänyt hänen lauluäänestään. Voi elämän kevät! Äänellään se variskin laulaa. Toivottavasti ette ole kaikessa mennyt lapsen vaatimusten mukaan.

Positiivista on se, että olette valmiita antamaan teinin joululahjat pois. Ehkä se olisi ryhtiliike, mikä herättäisi teinin. Ja koska tuntuu oireilevan psyykkisesti noinkin paljon, järjestäkää ihmeessä hänelle ammattiapua. Ei ole pienempiä sisaruksia kohtaan oikein, että joutuvat elämään jatkuvassa pelossa siitä, milloin isompi sisarus taas saa kohtauksen.

Ja sä uskot. :D

Saakeli näitä vanhoihin ketjuihin tosissaan vastaajia. :D

Joka päivä saamme kuulla olevamme paskoja perheenjäseniä. Äidillä on paranoidimainen suhtautuminen ihan tavallisenkin ruokapöytäkeskusteluun. Kuvittelee ilmeisesti ihan tosissaan, että esim lause "ojentaisitko lisää salaattia, ole kiltti" tarkoittaa jotain ilkeilyä häntä kohtaan. Hän alkaa räyhäämään ruokapöydässä tuosta että pidämme häntä vähemmän kilttinä kun pyydämme noin kohteliaasti.

Muutenkin hänen syömisensä on ongelmallista koska hän vinkuu ja valittaa ruoasta melkein joka päivä. Olen sanonut hänelle että koti on koti ja täällä ei ole pizzerian tai kebabmestan ruokalista käytössä. Iso ihminen murjottaa ruokapöydässä ja huutaa monesti pienten kuullen että taas tarjotaan paskaa ruoaksi sekä haukutaan kun emme osaa tehdä hänelle mieluisia herkkuja. Olemme tarjonneet hänelle mahdollisuutta laittaa ruokaa kotona mutta tähän mennessä hän on pilannut kaikki kalliit ainekset. Ottaa senkin loukkauksena jos ehdotan kaupassa edullisempien ainesten ostamista. Huutaa kaupassa kurkku suorana ettei halua mitään vi tun tarjousruokaa. Kerran oli hänen teininsä reksi huutokohtauksen aikana kaupassa.

Sinä et ole kuulemassa kuinka kohteliaasti olen puhunut kotona äidilleni. Minulla tuli kertakaikkiaan mitta täyteen nyt. Minusta on turhaa leipoa täällä veemäistä ja inhottavaa äidikettä. Hymyssä suinko pitäisi kuunnella törkeyksiä? Ei todellisessa elämässäkään saa tavallisesti mitään palkintoja jos v*tuilee toisille ja räyhää jatkuvasti. Olen tarjonnut äidille jo monta kertaa sitä, että tilaamme ajan psykiatrilta tai psykologilta sekä linkannut hänelle Mielenterveystalon nettisivut.

Minulle on aivan sama vaikka hän raivoaa kunhan hän ei pilaa koko perheen joulunodotustunnelmaa raivoamisellaan. Pienemmät jo pelkäävät häntä koska hän pimahtaa joka asiasta.

niin totta..suoraan mun lapsuudesta:(

Teini teki siis mitä?!

Mieheni äitipuoli otti antamansa lahjat takaisin mieheni ollessa lapsi.

Syynä oli jonkun pienen käskyn tai kiellon uhmaaminen. En muista mikä. Jotain tyyliin, ettei vienyt roskia tms.

Mkeheni kyllä sai aikamoiset traumat tuossa perheessä asuessaan. (mieheni bioäiti kuoli mieheni vauva-aikana)

Mieheni täti on noita lapsuus asioita mulle kertoillut. Ymmärrän siksi paremmin, miksi mieheni on sellainen kuin on. (hankaluuksia luottaa muuta kuin itseensä, mistä tulee riitaa välillemme)