Teini haukkoi joululahjaksi paskoiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitäpä jos nyt vaan varaisit perheneuvolasta ajan teille kolmelle: teinille, sinulle ja miehellesi.

Kuulostaa ikävältä, millaiseksi kuvaat perheenne arjen. Nettikuvauksen perusteella on kumminkin täysin mahdotonta asettua teistä kenenkään puolelle, koska se, että teinisi reagoi melkein koko ajan negatiivisesti voi myös johtua teistä vanhemmista, epäjohdonmukaisesta ja yliankarasta kasvatuksesta ja/tai kyvyttömyydestä ottaa teinin mielipiteitä ja toiveita huomioon. Et selvästikään nyt ota lainkaan vastaan sitä huomiota, että sinäkin saatat olla tuon kriisin syy, tai ainakin osatekijä - mutta joka tapauksessa se pitää selvittää, jos tilanne halutaan korjata.

Sinne perheneuvolaan voitte mennä yhdessä ja siellä selvitetään paitsi teinin mahdolliset masennukset, myös teidän vanhempien kasvatustapojen oikeellisuus. 

 

Meillä  kohta 17v teini on sitä mieltä, että jos nuori ei osaa käyttäytyä, syy on vanhemmissa. Tämä pitää varmaan paikkansa  aika monesti, mutta ei  kuitenkaan aina. Meillä on 4 lasta, nuorin nyt tämä kohta 17v. Ei vaikeuksia kenenkään kanssa. En sitten tiedä, ketä tästä kiittää. Meitä vanhempia vai fiksuja nuoria? Monessa tuntemassani perheessä syyllisiä nuorten  hirveäseen käytökseen ovat kuitenkin vanhemmat, jotka kyllä omasta mielestään ovat täydellisiä. Nyt en väitä, että näin on ap:n tapauksessa, koska en heitä tunne.

No, emme todellakaan pidä itseämme täydellisinä ihmisinä. Pikemminkin päinvastoin ja teemme päivittäin töitä omien puutteidemme korjaamisen eteen. Minä menin niin pitkälle, että menin laulutunneille kun teini oli pieni koska teini oli todella pettynyt minun ääneeni sen jälkeen kun hän pääsi kuulemaan Tarja Turusta. Siis tosiaankin käytin sitä vähäistä vapaa-aikaani sen vuoksi jotta voisin laulaa lapsilleni ja lasteni kanssa paremmin.

Teini itse pääsi soittotunneille heti kun hän halusi. Lopetti soittamisen kaksi vuotta sitten koska ei pitänyt itseään tarpeeksi lahjakkaana. Hänelle jäi kuitenkin jonkinlainen useamman instrumentin soittotaito ja esim, rippileirillä hänellä oli konkreettista hyötyä kun pystyi säestämään laulua kitaralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä vie niitä teinin lahjoja pois. Tuskin se teini tarkoitti, mitä sanoi. Saattoi olla paha olla jostain syystä ja siksi yritti jotenkin purkaa pahaa mieltään. Tollasta se on teinien kanssa, niitten on usein paha olla ja purkavat kiukkuaan meihin vanhempiin. Ei se ole kivaa, mutta tuskimpa se monta vuotta kestää. Olen itsekin saanut teiniltä tänään haukut niskaani yhdestä ja toisesta asiasta. Toivon sulle voimia ja kaikille hyvää joulua. Ja sinne keräykseen voi antaa ihan muita lahjoja, meikäläinenkin antoi, tulee hyvä mieli monelle.

Pysyn kyllä sanojeni takana ja lahjat vaihtavat omistajaa maanantaina. Emmehän me kuitenkaan voi hankkia mitään tarpeeksi hyvää ja hienoa hänen kranttumaisuudelleen.

Oon tehnyt saman. Teini raivosi, että kuitenkin ostatte jotain paskaa jolla ei tee mitään ja on ennemmin ilman. Seuraavana päivänä kiukuttelu jatkui (yhtäjaksoisesti jo neljättä päivää kuin perseelle ammuttu karhu) ja kysyttiin onko nyt oikeasti tuota mieltä ja eihän se edes tiedä mitä ollaan ostettu. Sanoi olevansa ja uhkasi heittää kaiken roskiin. Annettiin sitten jo ostettu ja teinin kovasti kinuama tabletti teinin isosiskolle ja tehtiin selväksi, että tuolla käytöksellä ei todellakaan ansainnut sitä. Sen jälkeen ei oo ikinä etukäteen haukkunut yhtään mitään, kun menetti sen mitä oikeasti halusi ja miettinyt sanojaan tarkemmin muutenkin.

Ymmärsi sen, että ihan kaikkea ei vanhempienkaan tarvitse sietää vaan sanoistaan joutuu vastaamaankin.

Siis söikö se paskaa?

En ihmettele teiniä, kun kotona vallitsee tuommoinen kiristämisen ilmapiiri, niin pakosti se pistää kiukuttamaan.

Hän ei luota vanhempiinsa, hän pelkää. Koskaan ei tiedä, mikä rangaistus mistäkin käytöksestä napsahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä vie niitä teinin lahjoja pois. Tuskin se teini tarkoitti, mitä sanoi. Saattoi olla paha olla jostain syystä ja siksi yritti jotenkin purkaa pahaa mieltään. Tollasta se on teinien kanssa, niitten on usein paha olla ja purkavat kiukkuaan meihin vanhempiin. Ei se ole kivaa, mutta tuskimpa se monta vuotta kestää. Olen itsekin saanut teiniltä tänään haukut niskaani yhdestä ja toisesta asiasta. Toivon sulle voimia ja kaikille hyvää joulua. Ja sinne keräykseen voi antaa ihan muita lahjoja, meikäläinenkin antoi, tulee hyvä mieli monelle.

Pysyn kyllä sanojeni takana ja lahjat vaihtavat omistajaa maanantaina. Emmehän me kuitenkaan voi hankkia mitään tarpeeksi hyvää ja hienoa hänen kranttumaisuudelleen.

Oon tehnyt saman. Teini raivosi, että kuitenkin ostatte jotain paskaa jolla ei tee mitään ja on ennemmin ilman. Seuraavana päivänä kiukuttelu jatkui (yhtäjaksoisesti jo neljättä päivää kuin perseelle ammuttu karhu) ja kysyttiin onko nyt oikeasti tuota mieltä ja eihän se edes tiedä mitä ollaan ostettu. Sanoi olevansa ja uhkasi heittää kaiken roskiin. Annettiin sitten jo ostettu ja teinin kovasti kinuama tabletti teinin isosiskolle ja tehtiin selväksi, että tuolla käytöksellä ei todellakaan ansainnut sitä. Sen jälkeen ei oo ikinä etukäteen haukkunut yhtään mitään, kun menetti sen mitä oikeasti halusi ja miettinyt sanojaan tarkemmin muutenkin.

Ymmärsi sen, että ihan kaikkea ei vanhempienkaan tarvitse sietää vaan sanoistaan joutuu vastaamaankin.

Hyvä että oppi kotona eikä maailmalla kovimman kautta!

Porvoostahan tämäkin nyt on ilmiselvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikkei tiennyt mitä oli saamassa lahjaksi. Maanantaina toimitaan hänen lahjansa hyväntekeväisyyskeräykseen ja teini nauttikoon koulustaan isovanhemmilta saadun kaksikymppisen ja konvehtirasian kera.

Okei. No voitko meille vähän avata, että MITÄ hän olisi sitten saanut, jos käytös olisi ollut toisenlaista?

Untuvamaihari, tietokonelokerollinen merkkireppu, farkut, merkkisukkia, kello, Ruotsin laivalta ostettu tuoksu ja deodorantti, paita ja t-paita.

joo ja pari kultaharkkoa vielä. Provoksihan tämä paljastui. Ihan varmaan vietkin noi pelastusarmeijan joulupataan maanantaina. :D

Ei ole provo vaan ihan tylsää todellisuutta meidän perheessämme. Olemme pitkin vuotta (jo tammikuusta lähtien!) säästäneet rahaa lasten joululahjoihin ja miettineet rauhassa mitä hankimme hänelle. Olen kiitollinen jos joku osaisi arvostaa niitä enemmän hyväntekeväisyydessä. Yritä ymmärtää, että jokainen meistä tekee omat arvovalintansa. Me emme harrasta kalliita asioita, emme polta emmekä juo. Suunnittelemme elämäämme. Ihan mielellämme olemme aiemminkin osallistuneet aina hyväntekeväisyyteen koska toivomme että siitä on apua.

Me emme osta muuten vuoden aikana muuta kuin pakolliset tuotteet. Olemme aina halunneet nauttia joulunajasta myös hiljentymisen ja kiireettömyyden juhlana. Pahoitin jo viime vuonna mieleni kun teinille eivät saaduista lahjoista kelvanneet muut kuin rahat. Lahjat löysin yhtenä myttynä hänen huoneensa nurkasta ja päätimme miehen kanssa ettemme osta hienompia juttuja saatujen tilalle. Joko käyttää niitä tai on sitten ilman.

Muuten voisin kyllä pyytää teiniä antamaan viime vuoden joululahjansa ja voimme pestä ja silittää ne jotta nekin saa toimitettua hyväntekeväisyyteen. Voisin ottaa lahjalaukun jos se ei kelpaa teinille koska minun laukkuni vetoketju temppuilee.

Eihän sille teinille tarvitse ostaa kaikkea, mitä hän toivoo. Tulevaisuuden ehdotukseksi: ostatte toiveista sen, johon teillä on varaa. Luulisi yhden kivan lahjan olevan parempi kui 10 ei-toivottua? Pakettien määrällä ei ole väliä ja jos teini alkaa asiasta riehumaan, kerrotte hänelle, että teillä oli varaa ostaa vain tuo tavara hänen listaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitäpä jos nyt vaan varaisit perheneuvolasta ajan teille kolmelle: teinille, sinulle ja miehellesi.

Kuulostaa ikävältä, millaiseksi kuvaat perheenne arjen. Nettikuvauksen perusteella on kumminkin täysin mahdotonta asettua teistä kenenkään puolelle, koska se, että teinisi reagoi melkein koko ajan negatiivisesti voi myös johtua teistä vanhemmista, epäjohdonmukaisesta ja yliankarasta kasvatuksesta ja/tai kyvyttömyydestä ottaa teinin mielipiteitä ja toiveita huomioon. Et selvästikään nyt ota lainkaan vastaan sitä huomiota, että sinäkin saatat olla tuon kriisin syy, tai ainakin osatekijä - mutta joka tapauksessa se pitää selvittää, jos tilanne halutaan korjata.

Sinne perheneuvolaan voitte mennä yhdessä ja siellä selvitetään paitsi teinin mahdolliset masennukset, myös teidän vanhempien kasvatustapojen oikeellisuus. 

 

Meillä  kohta 17v teini on sitä mieltä, että jos nuori ei osaa käyttäytyä, syy on vanhemmissa. Tämä pitää varmaan paikkansa  aika monesti, mutta ei  kuitenkaan aina. Meillä on 4 lasta, nuorin nyt tämä kohta 17v. Ei vaikeuksia kenenkään kanssa. En sitten tiedä, ketä tästä kiittää. Meitä vanhempia vai fiksuja nuoria? Monessa tuntemassani perheessä syyllisiä nuorten  hirveäseen käytökseen ovat kuitenkin vanhemmat, jotka kyllä omasta mielestään ovat täydellisiä. Nyt en väitä, että näin on ap:n tapauksessa, koska en heitä tunne.

No, emme todellakaan pidä itseämme täydellisinä ihmisinä. Pikemminkin päinvastoin ja teemme päivittäin töitä omien puutteidemme korjaamisen eteen. Minä menin niin pitkälle, että menin laulutunneille kun teini oli pieni koska teini oli todella pettynyt minun ääneeni sen jälkeen kun hän pääsi kuulemaan Tarja Turusta. Siis tosiaankin käytin sitä vähäistä vapaa-aikaani sen vuoksi jotta voisin laulaa lapsilleni ja lasteni kanssa paremmin.

Teini itse pääsi soittotunneille heti kun hän halusi. Lopetti soittamisen kaksi vuotta sitten koska ei pitänyt itseään tarpeeksi lahjakkaana. Hänelle jäi kuitenkin jonkinlainen useamman instrumentin soittotaito ja esim, rippileirillä hänellä oli konkreettista hyötyä kun pystyi säestämään laulua kitaralla.

Onko järkeä mennä laulutunneille jos lapsi pettyy vanhemman laulutaitoon? Tiedän perheen, jossa äiti toteuttaa lasten hulluimmatkin päähänpistot, mutta on siten niin tressaantunut, että räyhää ja on kamala äiti. On varmaan omasta mielestään ihana äiti, mutta oikeasti on kamala ja kaikki lapset on häiriintyneitä hirveistä kotioloista. Jos mamma vain relais, niin koko perhe voisi paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitäpä jos nyt vaan varaisit perheneuvolasta ajan teille kolmelle: teinille, sinulle ja miehellesi.

Kuulostaa ikävältä, millaiseksi kuvaat perheenne arjen. Nettikuvauksen perusteella on kumminkin täysin mahdotonta asettua teistä kenenkään puolelle, koska se, että teinisi reagoi melkein koko ajan negatiivisesti voi myös johtua teistä vanhemmista, epäjohdonmukaisesta ja yliankarasta kasvatuksesta ja/tai kyvyttömyydestä ottaa teinin mielipiteitä ja toiveita huomioon. Et selvästikään nyt ota lainkaan vastaan sitä huomiota, että sinäkin saatat olla tuon kriisin syy, tai ainakin osatekijä - mutta joka tapauksessa se pitää selvittää, jos tilanne halutaan korjata.

Sinne perheneuvolaan voitte mennä yhdessä ja siellä selvitetään paitsi teinin mahdolliset masennukset, myös teidän vanhempien kasvatustapojen oikeellisuus. 

Vai että oikein yliankara kasvatus jos teiniltä vaaditaan ihmismäistä käytöstä ja osallistumista kotitöihin! Kuinka lepsua pitäisi olla jotta ei olisi yliankaraa? Minua itseäni pidettiin ruodussa ihan samoilla opeilla ja minusta on tullut ihan normaali ja toimintakykyinen aikuinen. Se, että teinillä on paranoidisia ajatuksia, vaatii ennemminkin psykiatrin luona käymistä kuin mitään perheneuvolaa.

Minä en analysoi teidän tilannettanne sinun - siis pelkästään sinun, lapsesi tai miehesi näkökulmiahan emme ole kuulleet - subjektiivisen tulkintasi perusteella.

Sinun sietäsi silti miettivän, että se, mitä sinä omassa nuoruudessasi pidit ok:na ei ole samaa kuin mitä lapsesi NYT pitää ok:na. Tai mitä kasvatusalan asiantuntija pitää hyvänä kasvatuksena. Voit aivan hyvin olla rakastava ja johdonmukainen kasvattaja, vaikka aloituksesi ja kommenttisi eivät sellaisesta anna mitään merkkejä. Mutta voit myös olla epäjohdonmukainen riehuja, joka paiskoo esineitä, lahjoittelee teinin lahjoja pois ja saa kilareita siitä, että teini on eri mieltä kanssaan.

Mene ja tiedä.

Pointtini oli, että perheneuvolassa näitä tutkitaan ja mietitään. Sieltä lapsi saa myös terapiaa tai ainakin lähetteen nuorispsykologian poliklinikalle tutkimuksiin. Tarvitsette sen lähetteen, ei nuorisopsykalle noin vaan marssita tai varata aikaa.

ps. minä se sinulle juuri silloin siinä aiemmassa ketjussa neuvoin menemään psykologiseen arviointiin ja annoin mielenterveystalon nettilinkin. Kiva, että olet ottanut onkeesi, mutta jos nyt silti menisitte sinne tutkimuksiin perheneuvolan kautta. Psykiatreja ne sielläkin ovat, ja voisi olla hyvä - aloituksesi perusteella - että myös sinun ja miehesi kasvatustaitoja ja vanhemmuutta vähän tutkitaan.

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele teiniä, kun kotona vallitsee tuommoinen kiristämisen ilmapiiri, niin pakosti se pistää kiukuttamaan.

Hän ei luota vanhempiinsa, hän pelkää. Koskaan ei tiedä, mikä rangaistus mistäkin käytöksestä napsahtaa.

Sinä teet nyt johtopäätöksiä asioista, joista et tiedä mitään. Meillä on jääkaapin ovessa taulukko kuinka paljon saa rahaa koenumeroista. Sen lisäksi meillä on listattu kaikkien lasten kotityöt sekä viikkorahasta vähenevä summa jos työ on jäänyt tekemättä. Ei ole mitenkään kohtuutonta vähentää 50 centtiä teinin viikkorahasta jos tiskit ovat tiskaamatta koska hänellä on aikaa täyttää ja tyhjentää tiskikone. Hänen pitää tiskata vain kolme kertaa viikossa eikä sekään ole kohtuutonta. Jos hän sitten elää kauhun vallassa kun omasta laiskuudesta koituu seuraamuksia niin voi voi ja margariini. Ei hän pääse tulevaisuudessa työelämässäkään helpommalla. Hänellä on nyt hoidettavanaan vain muutama kevyt kotityö ja koulunkäynti.

Näitä kommentteja lukiessa tulee sellainen tunne, että ei taidakaan olla mikään ihme jos jotkut vanhemmat ovat hukassa kun palvelevat lapsiaan ja kustantavat kaikki heidän oikkunsa. Minun mielestäni juuri kotona pitää harjoitella pienestä pitäen niitä yhteistyötaitoja koska yhteisessä kodissahan sitä tavallisesti eletään. Koti ei ole hotelli tai pankki. Ainakaan minun elämäni ei ole ollut mitenkään traumaattista vaikka minäkin jouduin tekemään lapsena ja teininä kotona kotitöitä. Opin niistä paljon ja minun elämäni oli helpompaa kun muutin omilleni. Opiskelukaverini ei osannut edes pestä pyykkiä tai keittää kananmunia.

Kodissa voidaan suhtautua perheenjäseniin kunnioittavasti ja myötämieleisesti vaikka siellä ovat säännöt. Sääntöjen mukaanhan pitäisi muutenkin elää yhteiskunnassa koska siten pääsee vähimmällä vaivalla. Energiaa jää sitten muihin asioihin kun ei tarvi vääntää jokaikisen säännön vuoksi.

Mutta teini voi milloin tahansa kertoa ettei luota meihin ja autamme sitten häntä tekemällä lastensuojeluilmoituksen hänestä ja hyvässä lykyssä hän pääsee sijoitukseen. Minun kaverini teini käyttäytyi pitelemättömästi ja hän teki itse ilmoituksen lastensuojeluun raskain sydämin mutta ymmärsi sen, että hänellä on vastuu myös hankalan teinin nuoremmista sisaruksista. Pienemmätkin sisarukset ansaitsevat huomionsa eikä perhe-elämä voi pyöriä yhden teinin oikkujen ympärillä.

Siinä mielessä ls-ilmoitus olisi hyvä asia, että ammattilaiset tutkisivat teinin paranoidisia ajatuksia ja päättäisivät hoitokeinoista. Sijoitettuna teini ei myöskään joutuisi kärsimään meidän "kyttäämisemisestä" tai kuulemaan meidän "vihjailuja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikkei tiennyt mitä oli saamassa lahjaksi. Maanantaina toimitaan hänen lahjansa hyväntekeväisyyskeräykseen ja teini nauttikoon koulustaan isovanhemmilta saadun kaksikymppisen ja konvehtirasian kera.

Okei. No voitko meille vähän avata, että MITÄ hän olisi sitten saanut, jos käytös olisi ollut toisenlaista?

Untuvamaihari, tietokonelokerollinen merkkireppu, farkut, merkkisukkia, kello, Ruotsin laivalta ostettu tuoksu ja deodorantti, paita ja t-paita.

joo ja pari kultaharkkoa vielä. Provoksihan tämä paljastui. Ihan varmaan vietkin noi pelastusarmeijan joulupataan maanantaina. :D

Ei ole provo vaan ihan tylsää todellisuutta meidän perheessämme. Olemme pitkin vuotta (jo tammikuusta lähtien!) säästäneet rahaa lasten joululahjoihin ja miettineet rauhassa mitä hankimme hänelle. Olen kiitollinen jos joku osaisi arvostaa niitä enemmän hyväntekeväisyydessä. Yritä ymmärtää, että jokainen meistä tekee omat arvovalintansa. Me emme harrasta kalliita asioita, emme polta emmekä juo. Suunnittelemme elämäämme. Ihan mielellämme olemme aiemminkin osallistuneet aina hyväntekeväisyyteen koska toivomme että siitä on apua.

Me emme osta muuten vuoden aikana muuta kuin pakolliset tuotteet. Olemme aina halunneet nauttia joulunajasta myös hiljentymisen ja kiireettömyyden juhlana. Pahoitin jo viime vuonna mieleni kun teinille eivät saaduista lahjoista kelvanneet muut kuin rahat. Lahjat löysin yhtenä myttynä hänen huoneensa nurkasta ja päätimme miehen kanssa ettemme osta hienompia juttuja saatujen tilalle. Joko käyttää niitä tai on sitten ilman.

Muuten voisin kyllä pyytää teiniä antamaan viime vuoden joululahjansa ja voimme pestä ja silittää ne jotta nekin saa toimitettua hyväntekeväisyyteen. Voisin ottaa lahjalaukun jos se ei kelpaa teinille koska minun laukkuni vetoketju temppuilee.

Eihän sille teinille tarvitse ostaa kaikkea, mitä hän toivoo. Tulevaisuuden ehdotukseksi: ostatte toiveista sen, johon teillä on varaa. Luulisi yhden kivan lahjan olevan parempi kui 10 ei-toivottua? Pakettien määrällä ei ole väliä ja jos teini alkaa asiasta riehumaan, kerrotte hänelle, että teillä oli varaa ostaa vain tuo tavara hänen listaltaan.

Olemme nimenomaan keränneet pitkin vuotta hänen toiveitaan ja nuo ovat olleet hänen toiveitaan. Sille ei voi mitään jos hänellä muuttuu mieli monta kertaa vuodessa. Jaamme lahjojen oston pitemmälle aikajaksolle niin aikataulusta kuin myös taloudellisista syistä johtuen (tarjoukset jne).

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

Onpa teillä idyllinen perheharmonia kerta kaikkiaan. Olen melkein kade...or not!

Häntä on yritetty kasvattaa sivistyneeksi ihmiseksi mutta tuossa on nyt tulos. En todellakaan ole ylpeä teinistämme. Käyttäytyy 75% kotonaoloajasta kuinpirun riivaama. Välillä epäilen ihan tosissani että hänellä on jonkinlainen paranoidinen häiriö koska hän kääntää joka ikisen neutraalinkin keskustelunaiheen riidaksi. Vanhempia, kotia ja sisaruksia jaksaa haukkua joka ikinen päivä.

Jos Suomessa olisi sisäoppilaitoksia peruskouluikäisille niin teini joutaisi mennä sinne mekastamaan.

Sun teinillä vain hormoonit hyrrää ja kolmasaivolohko muistuttaa olemassa olostaan. Odota muutama vuosi, sieltä pian kuoriutuu todella kultakimpale, joka saa äidin hymyn huulille kuin Hangon keksi.

Toisaalta, useimman äidin hymy hyytyy, kun omat hormoonit hyrrää ja tulevat vaihdevuosioireet, siinä vaiheessa nykyisellä teinillä on taas kestämistä.

Ja kun isä tulee tiettyyn ikään, siinä vaimon ja lasten hymyt hyytyvät, kun mies mököttää ja äksyilee kuin pahanen teini ja nykylääketiede kutsuu sitä miesten vaihdevuosioireiksi.

Onneksi teidän teinit edes puhuvat. Meillä on taantunut ja puhuu vain muutaman sanan lauseita. Yleensä kahden sanan - me pois, ov ki.

Joululahjoista ei ole edes puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele teiniä, kun kotona vallitsee tuommoinen kiristämisen ilmapiiri, niin pakosti se pistää kiukuttamaan.

Hän ei luota vanhempiinsa, hän pelkää. Koskaan ei tiedä, mikä rangaistus mistäkin käytöksestä napsahtaa.

Sinä teet nyt johtopäätöksiä asioista, joista et tiedä mitään. Meillä on jääkaapin ovessa taulukko kuinka paljon saa rahaa koenumeroista. Sen lisäksi meillä on listattu kaikkien lasten kotityöt sekä viikkorahasta vähenevä summa jos työ on jäänyt tekemättä. Ei ole mitenkään kohtuutonta vähentää 50 centtiä teinin viikkorahasta jos tiskit ovat tiskaamatta koska hänellä on aikaa täyttää ja tyhjentää tiskikone. Hänen pitää tiskata vain kolme kertaa viikossa eikä sekään ole kohtuutonta. Jos hän sitten elää kauhun vallassa kun omasta laiskuudesta koituu seuraamuksia niin voi voi ja margariini. Ei hän pääse tulevaisuudessa työelämässäkään helpommalla. Hänellä on nyt hoidettavanaan vain muutama kevyt kotityö ja koulunkäynti.

Näitä kommentteja lukiessa tulee sellainen tunne, että ei taidakaan olla mikään ihme jos jotkut vanhemmat ovat hukassa kun palvelevat lapsiaan ja kustantavat kaikki heidän oikkunsa. Minun mielestäni juuri kotona pitää harjoitella pienestä pitäen niitä yhteistyötaitoja koska yhteisessä kodissahan sitä tavallisesti eletään. Koti ei ole hotelli tai pankki. Ainakaan minun elämäni ei ole ollut mitenkään traumaattista vaikka minäkin jouduin tekemään lapsena ja teininä kotona kotitöitä. Opin niistä paljon ja minun elämäni oli helpompaa kun muutin omilleni. Opiskelukaverini ei osannut edes pestä pyykkiä tai keittää kananmunia.

Kodissa voidaan suhtautua perheenjäseniin kunnioittavasti ja myötämieleisesti vaikka siellä ovat säännöt. Sääntöjen mukaanhan pitäisi muutenkin elää yhteiskunnassa koska siten pääsee vähimmällä vaivalla. Energiaa jää sitten muihin asioihin kun ei tarvi vääntää jokaikisen säännön vuoksi.

Mutta teini voi milloin tahansa kertoa ettei luota meihin ja autamme sitten häntä tekemällä lastensuojeluilmoituksen hänestä ja hyvässä lykyssä hän pääsee sijoitukseen. Minun kaverini teini käyttäytyi pitelemättömästi ja hän teki itse ilmoituksen lastensuojeluun raskain sydämin mutta ymmärsi sen, että hänellä on vastuu myös hankalan teinin nuoremmista sisaruksista. Pienemmätkin sisarukset ansaitsevat huomionsa eikä perhe-elämä voi pyöriä yhden teinin oikkujen ympärillä.

Siinä mielessä ls-ilmoitus olisi hyvä asia, että ammattilaiset tutkisivat teinin paranoidisia ajatuksia ja päättäisivät hoitokeinoista. Sijoitettuna teini ei myöskään joutuisi kärsimään meidän "kyttäämisemisestä" tai kuulemaan meidän "vihjailuja".

Mitäs seuraamuksia sinulle koituu, jos et ole tehnyt ruokaa täsmälleen ajalleen? Jää osa palkasta perheen käyttöön?

Yrität siinä selittää, että sinä se olet äiti ja vanhempi ja kun ei ole tänään ehtinut ja bla-bla-blaa.

Huomaatko, että koti ON eri asia kuin hotelli ja pankki TAI työpaikka. Kotona voi armo käydä oikeudessa, ja joskus voi sormien lävitse katsoa, jos toinen ei koulun tai harrastusten takia ehtinyt ihan minuutilleen hoitaa velvoitteitaan.

Kyse on lapsesta 2016. Ei sinusta vuonna - mitä? - vuonna 1986. Maailma muuttuu, eskoseni. Voi olla myös niin, että sinä olet ikävämpi jöön pitäjänä kuin oma äitisi oli sinulle. Tuollainen pakottaminen saa teinissä vain vastarinnan nousemaan.

Sinä ratkaiset, onko kova kovaa vastaan oikea metodi lapsen kanssa, jolla on kumminkin ihan eri geenit ja ympäristö kuin sinulla. Varsinkaan, JOS lapsesi on mieleltään sairas! 

Käytät oikeastaan pelkkää keppiä, et porkkanaa. Uhkailet huostaanotolla ja muulla, ja sitten vielä ihmettelet, miksi lapsesi pitää sinua ankarana kyttääjänä. Oikeasti?

ja 74 oli ohis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitäpä jos nyt vaan varaisit perheneuvolasta ajan teille kolmelle: teinille, sinulle ja miehellesi.

Kuulostaa ikävältä, millaiseksi kuvaat perheenne arjen. Nettikuvauksen perusteella on kumminkin täysin mahdotonta asettua teistä kenenkään puolelle, koska se, että teinisi reagoi melkein koko ajan negatiivisesti voi myös johtua teistä vanhemmista, epäjohdonmukaisesta ja yliankarasta kasvatuksesta ja/tai kyvyttömyydestä ottaa teinin mielipiteitä ja toiveita huomioon. Et selvästikään nyt ota lainkaan vastaan sitä huomiota, että sinäkin saatat olla tuon kriisin syy, tai ainakin osatekijä - mutta joka tapauksessa se pitää selvittää, jos tilanne halutaan korjata.

Sinne perheneuvolaan voitte mennä yhdessä ja siellä selvitetään paitsi teinin mahdolliset masennukset, myös teidän vanhempien kasvatustapojen oikeellisuus. 

 

Meillä  kohta 17v teini on sitä mieltä, että jos nuori ei osaa käyttäytyä, syy on vanhemmissa. Tämä pitää varmaan paikkansa  aika monesti, mutta ei  kuitenkaan aina. Meillä on 4 lasta, nuorin nyt tämä kohta 17v. Ei vaikeuksia kenenkään kanssa. En sitten tiedä, ketä tästä kiittää. Meitä vanhempia vai fiksuja nuoria? Monessa tuntemassani perheessä syyllisiä nuorten  hirveäseen käytökseen ovat kuitenkin vanhemmat, jotka kyllä omasta mielestään ovat täydellisiä. Nyt en väitä, että näin on ap:n tapauksessa, koska en heitä tunne.

No, emme todellakaan pidä itseämme täydellisinä ihmisinä. Pikemminkin päinvastoin ja teemme päivittäin töitä omien puutteidemme korjaamisen eteen. Minä menin niin pitkälle, että menin laulutunneille kun teini oli pieni koska teini oli todella pettynyt minun ääneeni sen jälkeen kun hän pääsi kuulemaan Tarja Turusta. Siis tosiaankin käytin sitä vähäistä vapaa-aikaani sen vuoksi jotta voisin laulaa lapsilleni ja lasteni kanssa paremmin.

Teini itse pääsi soittotunneille heti kun hän halusi. Lopetti soittamisen kaksi vuotta sitten koska ei pitänyt itseään tarpeeksi lahjakkaana. Hänelle jäi kuitenkin jonkinlainen useamman instrumentin soittotaito ja esim, rippileirillä hänellä oli konkreettista hyötyä kun pystyi säestämään laulua kitaralla.

Onko järkeä mennä laulutunneille jos lapsi pettyy vanhemman laulutaitoon? Tiedän perheen, jossa äiti toteuttaa lasten hulluimmatkin päähänpistot, mutta on siten niin tressaantunut, että räyhää ja on kamala äiti. On varmaan omasta mielestään ihana äiti, mutta oikeasti on kamala ja kaikki lapset on häiriintyneitä hirveistä kotioloista. Jos mamma vain relais, niin koko perhe voisi paremmin.

Mistään ei tulisi mitään jollei ikinä uskaltaisi edes yrittää. Minulle itsellenikin on iloa paremmasta laulutaidosta. On kivaa kun uskaltaa laulaa yhdessä muiden kanssa eikä joudu stressaamaan siitä, kuulostaako ääni liian tukkoiselta.

Ei ole minun ongelmani jos jossain perheessä vanhemmat toteuttavat lastensa hulluimmat päähänpistot koska meillä ei tehdä niin. Olen korostanut jo useamman kerran että pyrin säilyttämään malttini koska en ole tuomitsemassa ihmistä jos tuomitsen teon. Minua tekemäni päätös ei stressaa ollenkaan koska se on johdonmukainen seuraus teinin reuhaamisesta. Mieheni on samoilla linjoilla. Sille, jos meillä on häiriintynyt lapsi vaikka olemme yrittäneet kasvattaa hänestä kunnon ihmistä, emme voi mitään. Juuri sen vuoksi tämä tilanne vaatii toimenpiteitä ja teini on saatava asiantuntijan/asiantuntijoiden arvioitavaksi. Jos meidät sitten todetaan pahoiksi ihmisiksi ja kaikki lapset otetaan huostaan niin se lienee heidän etunsa jottei heistä tulisi yhtä häiriintyneitä kuin heidän isosisaruksestaan.

Meillä on nyt iltatouhuaika eli minun pitäisi nyt alkaa tekemään niitä perheen kanssa.

Lisään vielä etten voi mitään teinin sävelkorvalle.

Teinit ja lapset ylipäätään eivät koskaan opi jos eivät edes kerran saa kunnon opetusta. Ei vanhempien tarvitse olla mitään heidän alamaisiaan ketkä sietävät ja kestävät kaiken. Jos kiukuttelu on päivittäistä veisin lahjat pois tai antaisin muille sisaruksille!

Mikset itse tee lasua teinistäsi, kun olet selvästi pulassa ja lopussa hänen kanssaan ja pidät jopa sijoitusta hyvänä lykkynä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä vie niitä teinin lahjoja pois. Tuskin se teini tarkoitti, mitä sanoi. Saattoi olla paha olla jostain syystä ja siksi yritti jotenkin purkaa pahaa mieltään. Tollasta se on teinien kanssa, niitten on usein paha olla ja purkavat kiukkuaan meihin vanhempiin. Ei se ole kivaa, mutta tuskimpa se monta vuotta kestää. Olen itsekin saanut teiniltä tänään haukut niskaani yhdestä ja toisesta asiasta. Toivon sulle voimia ja kaikille hyvää joulua. Ja sinne keräykseen voi antaa ihan muita lahjoja, meikäläinenkin antoi, tulee hyvä mieli monelle.

Pysyn kyllä sanojeni takana ja lahjat vaihtavat omistajaa maanantaina. Emmehän me kuitenkaan voi hankkia mitään tarpeeksi hyvää ja hienoa hänen kranttumaisuudelleen.

Oon tehnyt saman. Teini raivosi, että kuitenkin ostatte jotain paskaa jolla ei tee mitään ja on ennemmin ilman. Seuraavana päivänä kiukuttelu jatkui (yhtäjaksoisesti jo neljättä päivää kuin perseelle ammuttu karhu) ja kysyttiin onko nyt oikeasti tuota mieltä ja eihän se edes tiedä mitä ollaan ostettu. Sanoi olevansa ja uhkasi heittää kaiken roskiin. Annettiin sitten jo ostettu ja teinin kovasti kinuama tabletti teinin isosiskolle ja tehtiin selväksi, että tuolla käytöksellä ei todellakaan ansainnut sitä. Sen jälkeen ei oo ikinä etukäteen haukkunut yhtään mitään, kun menetti sen mitä oikeasti halusi ja miettinyt sanojaan tarkemmin muutenkin.

Ymmärsi sen, että ihan kaikkea ei vanhempienkaan tarvitse sietää vaan sanoistaan joutuu vastaamaankin.

Hyvä että oppi kotona eikä maailmalla kovimman kautta!

Ei kysymys ole mistään teinin oppimisesta, vaan teinin kuuluukin kyseenalaistaa vanhempansa, ellei ole ihan nössö. Ja on hyvä muistaa teinin kehitysvaiheet, niin henkisesti kuin mitä hän tuntee kropassaan, jotka ovat voimakkaammat kuin kolmivuotiaalle.