kiista lapsen nimestä ja ristiäiset lähenee, auttakaa nyt herranjumala!
6v oltu yhdessä, 2v naimisissa ja jokin aika sitten saimme ihanan pienen tytön <3
nyt kuitenkin lapsen nimestä tai siis sen päättämisestä ,on muotoutunut sellainen asia, että tämä tuhoaa kohta koko parisuhteen! ;(
minun ehdotukseni: Vilja, Frida, Usva, Marla
miehen ehdotukset: Kaisa, Maija, Aune, Anna
eli minä pidän luontonimistä ja vähän erikoisemmista, mies mauttomista hajuttomista ja värittömistä perusnimistä. ja kumpikaan ei anna tippaakaan periksi!
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Frida-Maija? Usva-Kaisa?
Tuolta se usvakaisa tulee sumuvalot taas päällä. Ja viljakaisa ei oo kylläkään sen parempi.
Mäkin mietin noita yhdistelmänimiä.
Heittäkää kaikki noi toisiksi nimiksi (molemmilta yksi) ja keksikää ihan uusi.
Ei kannata heittäytyä. Lapsi on hieno. Ei se nimi pahenna.
Ymmärrän hyvin, kun itsekin paljon mietin. Se on jännää, miten se asia minkä aikuiset saa päättää...se on oikeastaan ainoa asia sitä persoonaa minkä saa muut päättää...niin se kai siksi on niin herkkää. Ja kun ei ole muuta huolta, niin tuollaisesta tekee ongelman.
Jos teidän lapsenne olisi syntyessään ollut hengenhädässä ja annettu hätäkaste, niin te tuskin hirveästi tekisitte siitä ongelma. Teidän onnemme olisi se, että lapsi on hengissä.
Lapsi on. Teillä on lapsi.
Kirjoittakaa lapsuuteni-kirjaan kaikki ehdotukset. Joku nimi sille teidänkin mussukalla kuitenkin annetaan. Pappikin voi päättää tai arpa, jos ette pääse itse tulokseen.
Persoona on lapsi ja nimi mukautuu siihen.
Miksi viaton lapsi pitää pakkoliittää järjestöön, jossa kannatusmaksut menevät johdon viinoihin, palkkoihin ja suklaamuniin?
Marlasta tulee mieleen Marli. Ja teinikännioksennukset omppuviinistä. Hyi yöks. Mutta tämähän on vain minun mielipiteeni.
Miehen ehdotukset ovat normaalien ihmisten nimiä, ap:n eivät.
Usva on pikemminkin miehen kuin naisen nimi.
Vierailija kirjoitti:
Marja.
Siinä on luonto ja perinne. Ei taida olla enää edes yleinenkään.
Joo, pikkulasten nimenä näköjään harvinaisempi kuin Vilja. Niin ne ajat muuttuu; 70-luvulla tunsin yhden teini-ikäisen Viljan, ja se oli ihan omituinen nimi silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Frida-Maija? Usva-Kaisa?
Tuolta se usvakaisa tulee sumuvalot taas päällä.
Mulle tulee Usvasta mieleen juuri tuollaiset irvimismahdollisuudet. Sitä paitsi tiedän useammankin Usva-nimisen koiran, eli on minulle lähinnä koiran nimi.
Vierailija kirjoitti:
Nuo miehen ehdottamat on kaikki yleisimpiä nimiä pulavuosilta, 30 ja 40-luvuilta. Eli niitä en nykypäivänä antaisi lapselle, ihan vaan siitä syystä että monella meistä on ollut sen nimiset isoäidit.
Kaisa on ollut suosituimmillaan 1980 - 1999. Ei silloin mitkään pulavuodet olleet, on arvioitu että 80-luvun lopulla hyvinvointi oli Suomessa parempi kuin koskaan ennen sitä - tai sen jälkeenkään. Moni Kaisa vasta rupeaa lisääntymään itse, siitä on tulossa yleinen äitisukupolven nimi.
Vierailija kirjoitti:
6v oltu yhdessä, 2v naimisissa ja jokin aika sitten saimme ihanan pienen tytön <3
nyt kuitenkin lapsen nimestä tai siis sen päättämisestä ,on muotoutunut sellainen asia, että tämä tuhoaa kohta koko parisuhteen! ;(
minun ehdotukseni: Vilja, Frida, Usva, Marla
miehen ehdotukset: Kaisa, Maija, Aune, Anna
eli minä pidän luontonimistä ja vähän erikoisemmista, mies mauttomista hajuttomista ja värittömistä perusnimistä. ja kumpikaan ei anna tippaakaan periksi!
Vilja-Kaisa, Marlanna
Vierailija kirjoitti:
Mikään muu ei särähä yhtä pahasti korvaan kuin Aune. Sen mummompaa nimeä saa hakemalla hakea!
Aune-niminen mummoni oli kuollessaan 96 vuotta, joten sen nimen luulisi näihin aikoihin "vapautuvan" uudestaan käyttöön.
Minusta tuo Aune on vallan hieno nimi kuten myös Frida.
WraithTodd kirjoitti:
Minusta tuo Aune on vallan hieno nimi kuten myös Frida.
Frida on Norjassa yksi yleisimmistä nimistä, ja Tanskassakin kolmenkymmenen kärjessä. Nimipalvelun mukaan Suomessa on yli tuhat Fridaa, mutta suuri osa heistä on maahanmuuttajia.
Kannattaa välttää tuota nimeä, ellei halua antaa lapselle Norjalaisen leimaa.
Mitä se haittaa vaikka jonkun isovanhemmalla oliskin sama nimi? Miten niin nimi "vapautuu käyttöön" kun sen nimiset kuolee pois? Eikö se ole vain iloinen asia nähdä, että oma nimi jatkaa perinteistä kulkuaan? Ihan kummallisia ajatuksia joillakin, eikö ennenwanhaan ollut aika yleistäkin antaa isovanhemman nimi lapselle?
Minä tajusin, kun luin aloituksesi, ap, että kunnioitan omaa miestäni niin paljon, että arvostan aina hänen mielipiteitään. Kaikkien lastemme nimet ovat mieheni päättämiä. Sanoin niin kauan nimiehdotuksia, että mieheni sanoi kyllä. Veikkaan, että teillä tulee jatkossakin olemaan hankaluuksia, jos kumpikin on noin jääräpää. Minä olen varmaan vanhanaikainen, mutta minä haluan, että mies on perheenpää (ja minä aivot). :D
Jätä se sika ! Ja lapselle nimeksi Milma-Inkeri.
Turha liittää kirkkoon. Sun lapsesi eroaa siitä kuitenkin. Kirkkohäitäkään turkin näet tai lapsenlapsisi kastetilaisuutta.
Ketään ei kiinnosta toinen eikä kolmasnimi viraanomaisia lukuunottamatta.
Tässä esimerkkiä miten nimet kannatta laittaa niin on sitten lapsella ja itsellä valita.
Katariina-Marjaana Marianna-Eveliina Adalmiina-Lumisäde
Voit sitten kutsua lastasi vaikka:
Katariina
Riina
Kata
Marjaana
Marja
Jaana
Marianna
Mari
Anna
Eveliina
Eve
Liina
Adalmiina
Ada
Miina
Lumisäde
Lumi
Säde
Kompromissiksi nimien yhdistelmä Kaisla
Nuo sun miehesi keksimät nimet eivät ole hajuttomia tai mauttomia vaan aika harvinaisia jotkut nykyään! Liian erikoinen nimi voi leimata lapsen White Trashiksi koulussa. Perusnimet antaa tilaa lapsen persoonallisuudelle sen sijaan että ihmiset tekisivät päätelmiä luonteesta nimen perusteella.
Entäs muunnokset noista nimistä? esim. Auni, Maiju, Anni, Katri?