kiista lapsen nimestä ja ristiäiset lähenee, auttakaa nyt herranjumala!
6v oltu yhdessä, 2v naimisissa ja jokin aika sitten saimme ihanan pienen tytön <3
nyt kuitenkin lapsen nimestä tai siis sen päättämisestä ,on muotoutunut sellainen asia, että tämä tuhoaa kohta koko parisuhteen! ;(
minun ehdotukseni: Vilja, Frida, Usva, Marla
miehen ehdotukset: Kaisa, Maija, Aune, Anna
eli minä pidän luontonimistä ja vähän erikoisemmista, mies mauttomista hajuttomista ja värittömistä perusnimistä. ja kumpikaan ei anna tippaakaan periksi!
Kommentit (148)
Milla kirjoitti:
Aune Maria
(sinänsä hassu että minun mummoni oli Aune Maria)
En ole ikinä kahta noin k a u n i s t a nimeä osannut yhdistää. Aune on upea, juureva nimi, Aune-nimenä antaa pienelle tytölle pontta elää omana itsenään jo lapsuudesta alkaen. Maria on vauvojen ja äitien 'suojelupyhimysnimi'
Aune ja Maija on kauniita ja nykylapsilla erikoisia nimiä. Vilja on myös ok. Usva on aika kamala, haluaisitko itse olla Usva?
Kaisla on tosi hyvä mitä joku tuolla ehdotti.
Mutta jos noista pitäisi valita niin Aune.
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Aune ja Maija on kauniita ja nykylapsilla erikoisia nimiä. Vilja on myös ok. Usva on aika kamala, haluaisitko itse olla Usva?
Kaisla on tosi hyvä mitä joku tuolla ehdotti.
Mutta jos noista pitäisi valita niin Aune.
Maija on ihan vähän pullamainen, no ihan nätti nimi, mutta kylläkin myös yleinen nykylapsillakin. Aunelle antaisin äänen.
Vierailija kirjoitti:
Vilja on kaunis nimi, ja mun mielestä saman tyyppinen kuin Maija ja Kaisa. Usva? No huh, kuin sumu ja suonsilmäke. Itse olen Anna, enkä ikinä kyllästy tähän nimeen.
Hyvää nimipäivää, kaima :) Joo, Annaan ei kyllästy. Noista ap:n nimistä lämpenen itse tietenkin sille, mutta Fridakin on kiva. Eli näiden kahden yhdistelmä vois toimia, kuten joku oli jo ehdottanut.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää löytää joku kompromissi. Miten olisi Kaisla? Tai Sara on myös heinäkasvi.
Sara on hauska erikoisuus nimien joukossa, vain Suomessa Sara ja Saara lausutaan eri tavalla. Ei ihme että kielityttökin käyttää nyt taiteilijanimeä Saara.
Jopa Virossa kaikki Sarat on Saaroja. Tiedän yhden suomalaisen Saran täältä ja tiennyt jo puoli vuotta, mutta vasta nyt kun itse tapasin hänet tajusin että hän on Sara eikä Saara, millä nimellä kaikki muut häntä kutsuvat.
Taitaa Suomi olla ainoita kieliä joissa kirjoitetaan ja lausutaan samalla tavalla. Täällä ihmisen nimi voi olla Mati, Sepo tai Heiki. Ne lausutaan kuten Suomen Matti, Seppo tai Heikki. Muuten selkeää mutta ihmisen nimi voidaan kirjoittaa myös kuin Suomessa eli pitää erikseen mainita nimekseen Heikki kahen kaan kaa.
APn omat ideat on kyllä näitä tylsiä muotinimiä, joita kymmenen vuoden kuluttua kelleen ei anneta. Miehen lista on ajaton.
Unohtaisin nyt kaikki nuo listan nimet ihan siksi, että olette niistä niin paljon riidelleet ja kumpikin ainakin ajatellut jotain ilkeää toisen ehdotuksista. Vaikka nyt toinen antaisikin periksi ja suostuisi johonkin toisen ehdotuksista. Aatelkaa nyt, jos toinen teistä tulee loppu elämänsä kantamaan mukanaan tunnetta, että lapsella on kamala nimi, jota ei olisi halunnut antaa? Päätätte nyt, että ei mitään noista ja aloitatte koko homman ihan alusta. Tutkikaa vaikka teidän suvuissa olevia ja olleita nimiä kalenterin lisäksi. Listatkaa sellaisia, jotka ei ole kummallekaan ehdoton ei ja alkakaa valita niistä. Jos ette osaa tehdä päätöstä, ottakaa joku kolmas mukaan valitsemaan; lapsen kummi, isovanhempi, oma sisarus, joku muu läheinen? Tsemppiä!
0/5
Avaaja ei ole osallistunut tappeluun vaan seuraa partaansa nauraen.
Antakaa se lapsi nopeasti adoptioon niin säästytte nimi ongelmilta.
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin miehelle, että sinä vaiheessa kun hän kärsii raskauden ja synnytyksen aiheuttamat tuskat ja vaivat, hän saa ihan vapaasti päättää lapsen nimen. Siihen asti katson, että minulla on nimiasian suhteen himpun verran enemmän päätäntävaltaa. Löysimme kuitenkin molempia miellyttävän nimen melko kivuttomasti.
Entä, jos miehesi olisi nimiasiaa kysyttäessä vastannut "ihan sama" ?
Poikaahan te kovasti toivoitte joten nimeksi Unelma Sirpa-Leena
Vierailija kirjoitti:
0/5
Avaaja ei ole osallistunut tappeluun vaan seuraa partaansa nauraen.
Täällä tuntuu olevan yleinen käsitys, että jos teet aloituksen tai kommentoit jotain, sen jälkeen istut nenä kiinni ruudussa muun elämän unohtaen vastaamassa salamannopeasti kommentteihin/ vastakommentteihin.
Noi erikoiset usvat ja marlat ovat koirien nimiä. Jos ap niistä niin kauheasti tykkää niin ottakoon omaksi nimekseen eli vaihtakoon nimensä. Ei syytöntä lasta saa laittaa kärsimään.
Miehelläsi sentään aivot vielä toimivat itselläsi hormooneja veressä enemmän kuin aivoissa toimintaa.
Anna ja Frida, näistä yhdistellen riita puoliksi eli tytöstä Annifrid. Riippuu tietysti vähän siitä, että sopiiko tämä sukunimeen.
Sopikaa että jos lapsen sukunimi tulee isältä, niin äiti tekee vähän tuota ensimmäistä pidemmän listan nimistä ja isä valitse niistä mieleisen lapsen etunimeksi. Sitten mies tekee listan haluamistaan nimistä, ja äiti valitsee niistä lapsen toisen nimen.
Me laitettiin paperille nimet, joista olimme yksimielisiä, eipä niitö montaa ollut. Siitä muodostuikin sitten täydellinen nimi meidän pojalle. :)
Olisiko teillä siis mitään yhteisiä suosikkeja? Edes yksi, josta tulisi etunimi ja molemmat saisivat sitten päättää yhden nimen toiseksi ja kolmanneksi nimeksi?
Vilja-Kaisa
Kaisla
Milja
mun mielestä loistavat ehdotukset
Ap, onko teillä eri sukunimet? Jos on, niin toinen saa antaa sukunimen ja toinen saa enemmän päätäntävaltaa etunimestä. Eli käytännössä otatte sen listan, jonka sukunimi ei tule, ja toinen vetoaa siltä ne mitä ei missään nimessä hyväksy. Jos listalle jää nimiä, niin se listan tekijä valitsee niistä. Jos ei jää, niin se listan tekijä (eli se, jonka sukunimi ei tule lapselle), löytää jonkun uuden nimen, johon se toinen suostuu.
Jos teillä on sama sukunimi niin tehkää molemmat ihan uudet listat ja jatkakaa kunnes kompromissi löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko teillä eri sukunimet? Jos on, niin toinen saa antaa sukunimen ja toinen saa enemmän päätäntävaltaa etunimestä. Eli käytännössä otatte sen listan, jonka sukunimi ei tule, ja toinen vetoaa siltä ne mitä ei missään nimessä hyväksy. Jos listalle jää nimiä, niin se listan tekijä valitsee niistä. Jos ei jää, niin se listan tekijä (eli se, jonka sukunimi ei tule lapselle), löytää jonkun uuden nimen, johon se toinen suostuu.
Jos teillä on sama sukunimi niin tehkää molemmat ihan uudet listat ja jatkakaa kunnes kompromissi löytyy.
Viimekädessä se toinen kuitenkin ratkaisee pelin. Ehdottaja vaan joutuu raapimaan päätään.
Yksinkertaisinta on että vaimo valitse tytön nimen ja mies pojan, myös jatkossa.
Esikoisen kohdalla käytin "väsytystaktiikkaa". En pystynyt ajattelemaan kuin vain yhtä nimeä, josta sai kolme eri muunnosta. Lopulta mies kelpuutti yhden niistä. Seuraavien lasten kohdalla annoin miehelle listan josta sai valita nimen. Onnekseni miehelleni nimet eivät olleet niin tärkeitä ja sain olla niiden suhteen aika natsi.