Lue keskustelun säännöt.
Aamun ruuhkabussissa taas selittäjämutsi vankkureineen
08.12.2016 |
Bussi jälleen täysi, käytävällä ja välikössä seisoo väkeä. Äiti työntää reippaasti juoksurattaat vaunuihin kaksine lapsineen. Ihmiset pakkautuvat käytävälle miten parhaiten taitavat. Taapero alkaa heti valittaa, ettei näe mitään. Äiti selittää, ettei näe kun istuu matalalla ja bussi on niin täynnä ihmisiä. Keskustellaan myös, miksi mummolle ei mennä bussilla eikä junalla. "Koska isin työpaikka maksaa isin auton, kannattaa mennä sillä. Junalla on niiiin kallista." 500 m ajelun ja 2. pysäkillä jäädään jälleen pois ja mennään Camillan ja Catarinan luo lattelle Lyökkiniemeen (nimiä hieman viilattu)
Kommentit (75)
Hölömöä hommaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tässäkin elämäntehtävä.. Vaania äitejä bussissa.. Keksisit jotain muuta?
Niinpä. Muuta tekemistä ei näköjään ole kuin kytätä muita.
Mitä muuta tekemistä bussissa istuessa voisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan on normaalia jutella kirjoitti:
Lapsen kanssa kuuluukin kommunikoida eli puhua hänelle. Olit sitten missä tahansa. Lapsikin on ihminen ja tarvitsee vuorovaikutusta.
Näinpä. Ilman keskustelua lapsi ei opi itsekkään puhumaan. Olen jutellut lapsilleni ihan vauvasta saakka ja joka paikassa. Ei lapsi ole sellainen, mikä kasvaisi jossain tyhjiössä mallikelpoiseksi kansalaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vien lastani kouluun 6km päähän bussilla kaksi pysäkinväliä vaunuilla. Me ei ehditä aamulla klo 8 kouluun, jos kävellään ja kolmen lapsen kanssa bussilla vaan pääsee helpommin.
Ja mulla ja koululaisella on kyllä matkakortit.Ai et ehdi? Mites minä ehdin? Mulla oli kouluun kahdeksaksi (8 km matka) ja lapsen päiväkoti oli kodistamme 1km vastakkaiseen suuntaan. Lähdin kotoa 6.50 ja vedin muksun pulkalla päiväkotiin ja sitten kävelin reippaasti kouluun. Autoa en omistanut ja olin yh, ei ollut muita hakemassa lasta päikkäristä. En mennyt kertaakaan bussilla, sillä se aika mitä mulla olisi mennyt seisoessa pysäkillä ja toivoessa että mahdun kyytiin, niin olin jo puolessa välin matkaa kävelemässä. Lisäksi bussi olisi mennyt niin, että olisin joutunut joka tapauksessa lähtemään kotoa samaan aikaan että ehtisin siihen ja perillä olisin samaan aikaan mitä kävellenkin. Kevätaikaan ja syksyllä toki kuljin pyörällä, mutta valtaosan vuodesta kävellen. Hyötyliikuntaa. Olen edelleen sellainen, että en käytä julkisia vaan pyöräilen aina kun mahdollista. Lapsi on jo yläasteella eli tästä kaikesta on aikaa, mutta parastahan se hyötyliikunta on.
Köh. Ihan ohiksena sanoisin, että yhdeksän kilometrin kävely (pk kilsan verran eri suuntaan kotoanne eli sieltä oli kouluusi 9 km) vie melkein 1,5 tuntia. Siis suuntaansa.
Aika pitkäksi kävi sun lapsen päiväkotipäivä, kun se pitenee yhteensä kolmella tunnilla siksi, että äite haluaa esittää himourheilijaa. Jos tuo ei ole itsekästä, niin mikä sitten!
Noup,ei vienyt, olin koululla ajallaan kun tunti alkoi 8.15, mutta sitä ennen piti käydä siistiytymässä koska hiki. Kaikki ei lyllerrä kun kävelee, toisilla on kato köh köh hyvä kunto.
Mun lapsen päiväkotipäivät päättyi aina ennen muita ryhmän lapsia, vein hänet seiskaksi ja kotiin hain kahdelta, koulupäiväni loppui yhdeltä. Kävelin siis mennen tullen.
Onneksi olkoon! Kirkkaampi kruunu saapuu postissa, toivottavasti jouluksi.
Ja joku mitalli. Jos koulupäivä loppuu klo 13 ja on jo klo 14 hakemassa lasta 9 kilometrin päästä talvisaikaan kävellen. Ehkä kutsu johonkin kisoihin :) Ainakin kestävyyskisoihin jos kävelee 20 kilsaa päivässä tuolla nopeudella osan matkasta lasta pulkassa vetäen joka ainoa arkipäivä. Pikkuisen kun vielä harjoittelee niin voi alkaa ammattiurheilijaksi.
Ihan on normaalia jutella kirjoitti:
Lapsen kanssa kuuluukin kommunikoida eli puhua hänelle. Olit sitten missä tahansa. Lapsikin on ihminen ja tarvitsee vuorovaikutusta.
Joojoo ja niin varmasti kaikki normaalit ihmiset tekevätkin. Mutta tässä tietyssä tavassa jutella lapselle on sellainen piirre, että lapselle puhuja tiedostaa muiden kuulevan heidän keskustelunsa ja kertoo tarkoituksella asioita, jotka luovat mielikuvaa vaikkapa perheen elämäntyylistä. Kerrotaan liian tarkkaan tai uudestaan asioita, jotka lapselle ovat jo varmasti tuttuja, mutta (pakolliselle) kuulijakunnalle bussissa ei. Ja tietysti KOVALLA ÄÄNELLÄ.
Esim. "Muistathan kulta laittaa sen Gantin kaulaliinan siten, ettei kurkkusi kylmety? Olipas se isi niin ajattelevainen, kun toi sinulle sieltä Jenkkilän työmatkalta uusimman IPhonen!!! Kyllä se sinusta tykkää! Ja seuraavaksi mennään sinne Laila-tädin muotinäytökseen kun se oli niin ystävällinen ja kutsui meidät VIP-vieraiksi! Onkos sulla nyt mukana se lahjapaketti Lailan tyttärelle - älä vaan unohda, kun se on kumminkin Vuittonin laukku."
Esim. 2. "Wowwiiii! Kylläpäs sinä Kekri olet NIIIIN TAIIITAVA, parempi kuin muut ikinä täällä!!! HIIIIEENO hiekkakakku! Vallan upea, eipä tuollaisia osaa kukaan muu tehdä kuin SINÄ! Katsopas, äiti menee piiloon, IIIIKK, hurrjaaaa, nyt lasketaan mäkeä! WAU, oletpas sinä Kekri mestari-laskija! JA nyt mennään välipalalle, onkohan mummi laittanut taas kuumaa kaakaota ja niitä hyviä sokerikuorrutteisia munkkeja?! Ja sitten askarrellaan niitä kivoja tonttuja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vien lastani kouluun 6km päähän bussilla kaksi pysäkinväliä vaunuilla. Me ei ehditä aamulla klo 8 kouluun, jos kävellään ja kolmen lapsen kanssa bussilla vaan pääsee helpommin.
Ja mulla ja koululaisella on kyllä matkakortit.Ai et ehdi? Mites minä ehdin? Mulla oli kouluun kahdeksaksi (8 km matka) ja lapsen päiväkoti oli kodistamme 1km vastakkaiseen suuntaan. Lähdin kotoa 6.50 ja vedin muksun pulkalla päiväkotiin ja sitten kävelin reippaasti kouluun. Autoa en omistanut ja olin yh, ei ollut muita hakemassa lasta päikkäristä. En mennyt kertaakaan bussilla, sillä se aika mitä mulla olisi mennyt seisoessa pysäkillä ja toivoessa että mahdun kyytiin, niin olin jo puolessa välin matkaa kävelemässä. Lisäksi bussi olisi mennyt niin, että olisin joutunut joka tapauksessa lähtemään kotoa samaan aikaan että ehtisin siihen ja perillä olisin samaan aikaan mitä kävellenkin. Kevätaikaan ja syksyllä toki kuljin pyörällä, mutta valtaosan vuodesta kävellen. Hyötyliikuntaa. Olen edelleen sellainen, että en käytä julkisia vaan pyöräilen aina kun mahdollista. Lapsi on jo yläasteella eli tästä kaikesta on aikaa, mutta parastahan se hyötyliikunta on.
Köh. Ihan ohiksena sanoisin, että yhdeksän kilometrin kävely (pk kilsan verran eri suuntaan kotoanne eli sieltä oli kouluusi 9 km) vie melkein 1,5 tuntia. Siis suuntaansa.
Aika pitkäksi kävi sun lapsen päiväkotipäivä, kun se pitenee yhteensä kolmella tunnilla siksi, että äite haluaa esittää himourheilijaa. Jos tuo ei ole itsekästä, niin mikä sitten!
Vie enemmän, ainakin 1h 45 minsaa. Tuohon vielä se että ihan yhtä nopeasti ei lapsen kanssa pulkalla mennä sitä kilsaa. No paskapuhettahan toi stoori oli noin muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää nyt loukatko Äippää. Hän tietää parhaiten kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Veit sanat suustani! Juuri tätä teeskentelevää julkikeskustelua lasten kanssa inhoan! Olen monet kerrat todistanut niin leikkipuistossa kuin julkisissa, kun tällainen "Keskustelen nyt tässä lapseni kanssa opettavaisesti/tiedotan samalla kaikille kanssakuulijoille asioitamme" -esitys on päällä. "
Mites, onko koskaan käynyt mielessä vaihtoehto, ettei se olekaan esitystä vaan aitoa kiinnostusta kasvatukseen?
Tietty jos itse siellä leikkikentän penkillä näpytät puhelinta ja vastaat "mhm" kun lapsesi kysyy miksei talvella ole lehtiä puissa ja lapsesi voi vaikka ottaa hatkat puistosta huomaamattasi, niin voihan se osallistuvien vanhempien käytös lapsiaan kohtaan tuntua vittuilulta 👍
Se koira älähtää johon....
Sori vaan mutta olen kasvatuksen ammattilainen.
Olisiko sinulla työuupumus? Se on rankka ala. Burnoutin oireisiin kuuluu kyynistyminen. Eli ihminen aökaa ajatella oman alan asioista päinvastaisesti. Esim ennen potilaista aidosti huolehtinut lääkäri nähdä potilaat tekosairaina, ja vaikka ay-liikeaktiivi, joka on elämänsä puhunut palkankorotusten puolesta, töistä poisjäätyään alkaa puhua siitä, että palkkataso on liian korkea. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan on normaalia jutella kirjoitti:
Lapsen kanssa kuuluukin kommunikoida eli puhua hänelle. Olit sitten missä tahansa. Lapsikin on ihminen ja tarvitsee vuorovaikutusta.
Joojoo ja niin varmasti kaikki normaalit ihmiset tekevätkin. Mutta tässä tietyssä tavassa jutella lapselle on sellainen piirre, että lapselle puhuja tiedostaa muiden kuulevan heidän keskustelunsa ja kertoo tarkoituksella asioita, jotka luovat mielikuvaa vaikkapa perheen elämäntyylistä. Kerrotaan liian tarkkaan tai uudestaan asioita, jotka lapselle ovat jo varmasti tuttuja, mutta (pakolliselle) kuulijakunnalle bussissa ei. Ja tietysti KOVALLA ÄÄNELLÄ.
Esim. "Muistathan kulta laittaa sen Gantin kaulaliinan siten, ettei kurkkusi kylmety? Olipas se isi niin ajattelevainen, kun toi sinulle sieltä Jenkkilän työmatkalta uusimman IPhonen!!! Kyllä se sinusta tykkää! Ja seuraavaksi mennään sinne Laila-tädin muotinäytökseen kun se oli niin ystävällinen ja kutsui meidät VIP-vieraiksi! Onkos sulla nyt mukana se lahjapaketti Lailan tyttärelle - älä vaan unohda, kun se on kumminkin Vuittonin laukku."
Esim. 2. "Wowwiiii! Kylläpäs sinä Kekri olet NIIIIN TAIIITAVA, parempi kuin muut ikinä täällä!!! HIIIIEENO hiekkakakku! Vallan upea, eipä tuollaisia osaa kukaan muu tehdä kuin SINÄ! Katsopas, äiti menee piiloon, IIIIKK, hurrjaaaa, nyt lasketaan mäkeä! WAU, oletpas sinä Kekri mestari-laskija! JA nyt mennään välipalalle, onkohan mummi laittanut taas kuumaa kaakaota ja niitä hyviä sokerikuorrutteisia munkkeja?! Ja sitten askarrellaan niitä kivoja tonttuja!
Miksi otat asian noin? Mikä on syy, että ärsyynnyt siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ne rattaat harmittaa ruuhkabussissa, varsinkin sellaisen kahdenistutyavat juoksurattaat, jotka vie helvetisti tilaa. Mutta miksi sille lapselle ei saisi puhua ja selittää asioita? Ärsyttääkö sua yhtä paljon muiden ihmisten juttelu bussissa? Itse ainakin juttelen lapsen kanssa bussissa ja selitän asioita, jos hän niitä kysyy. Ei toki puhuta kovaan ääneen, mutta on kyllä ihan kuuntelijan ongelma, jos se ärsyttää. Vai onko nyt kyse siitä, että olet vain päättänyt vihata jokaista rattaiden kanssa liikkuvaa äitiä ja kaikkea mitä he tekevät lapsen/lasten kanssa. Ei ihan tervettä.
Se ärsyttää silloin, kun selittäminen on puhumista muille matkustajille sen lapsen kautta. Eli nähdään, että muut matkustajat ärsyyntyy ja sitten selitetään jollekin vuoden ikäiselle taaperolle miten me nyt tässä sen takia ollaan tien tukkona kun isi otti sen bemarin ja isin työ on tärkeä. Tai sitten ylimaireasti lässytetään lapselle ja lapsenkin ilme on hämmentynyt, kun tod.näk.äiti on kotioloissa erilainen.
Harvoin näkee aitoa ja normaalia juttelua lapselle vaan se on jotenkin väkinäistä ja mekaanista.
Kerran olen nähnyt metrossa kun eräs vanhempana lapsen saanut julkkisäiti luki satukirjaa lapselleen ja heidän välinen tunnelma oli selkeä, lapsen pää nojasi äidin olkapäähän ja äiti luki rauhallisella ja matalalla äänellä, eikä vetänyt mitään teatteria ja esittänyt muille, miten tässä nyt on mahtava äiti.
Ylipäätään ihmiset jotka hurskastelevat ärsyttävät, tekivätpä ne mitä tahansa. Tyyliin Facebookissa nämä laupias samarialainen-tarinat, ei sitä omaa häntää tarvitse koko ajan nostaa.
Tämä on kyllä hyvä kuvaus. On vaikeaa olla oma itsensä ja hyvä, normaali äiti, kun ymmärtää muiden tarkkailevan tilannetta. Siinä tulee vainoharhaiseksi, koska suurinta osaa ihmsistä ei todellakaan kiinnosta se lapsi äiteineen, kunhan ovat hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäyksenä vielä, ettei minua ärsytä mikään tapa. On ihan tavallista, hyvää ja tärkeää, että vanhemmat ja lapset keskustelevat.
Silti tunnistan tämän ONPA MUKAVAA PÄÄSTÄ SINNE OOPPERAAN -tavan puhua lapselle kaiken normaalin kommunikaation ulkopuolella.
On siis normaalia juttelua ja tätä muille aikuisille lapsen kautta puhumista.
Vierailija kirjoitti:
Lisäyksenä vielä, ettei minua ärsytä mikään tapa. On ihan tavallista, hyvää ja tärkeää, että vanhemmat ja lapset keskustelevat.
Silti tunnistan tämän ONPA MUKAVAA PÄÄSTÄ SINNE OOPPERAAN -tavan puhua lapselle kaiken normaalin kommunikaation ulkopuolella.
On siis normaalia juttelua ja tätä muille aikuisille lapsen kautta puhumista.
Itse en ole tuollaista kommunikointia huomannutkaan. Ehkäpä siksi, että en kuuntele muiden keskusteluita julkisissa kulkuneuvoissa😂 enemmän ihmettelen niitä, jotka sanovat miten pitää kenenkin puhua ja olla ja elää ja arvostelevat netissä muita. Kai he ovat itse sitten jotenkin parempia ihmisiä😇
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kello on sen verran, että täällä taitaa olla kotiäippien kokoontumisajot käynnissä. Voi teitä raukkoja, mutta toisaalta säälinhän saa ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan on normaalia jutella kirjoitti:
Lapsen kanssa kuuluukin kommunikoida eli puhua hänelle. Olit sitten missä tahansa. Lapsikin on ihminen ja tarvitsee vuorovaikutusta.
Joojoo ja niin varmasti kaikki normaalit ihmiset tekevätkin. Mutta tässä tietyssä tavassa jutella lapselle on sellainen piirre, että lapselle puhuja tiedostaa muiden kuulevan heidän keskustelunsa ja kertoo tarkoituksella asioita, jotka luovat mielikuvaa vaikkapa perheen elämäntyylistä. Kerrotaan liian tarkkaan tai uudestaan asioita, jotka lapselle ovat jo varmasti tuttuja, mutta (pakolliselle) kuulijakunnalle bussissa ei. Ja tietysti KOVALLA ÄÄNELLÄ.
Esim. "Muistathan kulta laittaa sen Gantin kaulaliinan siten, ettei kurkkusi kylmety? Olipas se isi niin ajattelevainen, kun toi sinulle sieltä Jenkkilän työmatkalta uusimman IPhonen!!! Kyllä se sinusta tykkää! Ja seuraavaksi mennään sinne Laila-tädin muotinäytökseen kun se oli niin ystävällinen ja kutsui meidät VIP-vieraiksi! Onkos sulla nyt mukana se lahjapaketti Lailan tyttärelle - älä vaan unohda, kun se on kumminkin Vuittonin laukku."
Esim. 2. "Wowwiiii! Kylläpäs sinä Kekri olet NIIIIN TAIIITAVA, parempi kuin muut ikinä täällä!!! HIIIIEENO hiekkakakku! Vallan upea, eipä tuollaisia osaa kukaan muu tehdä kuin SINÄ! Katsopas, äiti menee piiloon, IIIIKK, hurrjaaaa, nyt lasketaan mäkeä! WAU, oletpas sinä Kekri mestari-laskija! JA nyt mennään välipalalle, onkohan mummi laittanut taas kuumaa kaakaota ja niitä hyviä sokerikuorrutteisia munkkeja?! Ja sitten askarrellaan niitä kivoja tonttuja!
Tiedätkö, kuulostat jotenkin todella kateelliselta ja katkeralta ihmiseltä? Ymmärrän mitä ajat takaa, mutta uskon että monesti silloin kun luulet, että tuo jutustelu on jotain esitystä tai roolia tai kehumista muita varten, niin se ei välttämättä ole. Me ihmiset ollaan erilaisia. Jotkut puhuvat luonnostaan kovaa ja vaikka voisi kuulostaa että siinä yritetään puhua niin, että muut kuulee tai sanoa sellaisia asoista jotka herättävät kateutta, voi hyvinkin olla että kyseinen äiti puhuisi juuri samoja ja samalla äänenpainolla vaikka bussi olisi tyhjä. Jotenkin taidat olla yliallerginen todellakin sille äidin ja lapsen väliselle puhumiselle. Kyllähän monesti se voi vaikuttaa vähän hassulta, kun pienelle joka ei aivan kaikkea edes ymmärrä selitetään kaikenlaista, mutta näin se on mentäväkin. Vain näin lapsi oppii uutta.
Itse olen sen verran ehkä ujo, että en tykkäisi ollenkaan jutustella esim. julkisissa lasten kanssa vaan mieluiten olisin hiljaa. En todellakaan tykkää jos meidän välisillä keskusteluilla on yleisöä, sitä en kaipaa, mutta tottakai minä vastailen jos lapseni kysyy asioita.
Ymmärtäisin jos joku käyttäytyisi oikeasti kuvailemallasi tavalla, mutta en usko että monikaan painottaisi juuri "pistetään tämä Gantin huivi ja katos tätä uutta iphonea" kun kyllähän jokainen tietää että täällä katkerassa kateellisten luvatussa maassa tuo on myrkkyä toisten korville.
Kasvatuksen ammattilainen jota vituttaa kun vanhemmat puhuvat lapsilleen? 😃
Mahdat olla hyvä työssäsi 👌