Lue keskustelun säännöt.
Aamun ruuhkabussissa taas selittäjämutsi vankkureineen
08.12.2016 |
Bussi jälleen täysi, käytävällä ja välikössä seisoo väkeä. Äiti työntää reippaasti juoksurattaat vaunuihin kaksine lapsineen. Ihmiset pakkautuvat käytävälle miten parhaiten taitavat. Taapero alkaa heti valittaa, ettei näe mitään. Äiti selittää, ettei näe kun istuu matalalla ja bussi on niin täynnä ihmisiä. Keskustellaan myös, miksi mummolle ei mennä bussilla eikä junalla. "Koska isin työpaikka maksaa isin auton, kannattaa mennä sillä. Junalla on niiiin kallista." 500 m ajelun ja 2. pysäkillä jäädään jälleen pois ja mennään Camillan ja Catarinan luo lattelle Lyökkiniemeen (nimiä hieman viilattu)
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä sitä mieltä että noihin ilmaisiin vaunumatkustamisiin pitäisi laittaa jotkut rajoitukset, vaikka sama kuin pyörän tuominen metroon. Matkustus sallittu vain ruuhka-aikojen ulkopuolella.
Ja kun tulee pakollinen meno (lääkäri tms) niin lapsi jätetään kotiin pyörävarastoon kuten polkupyörä, jos sattuu olemaan kellonaika jolloin ei saa julkisissa vaunuja kuljettaa?
Koita vähän nousta sieltä itsekkyydestä näkemään napaasi pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vien lastani kouluun 6km päähän bussilla kaksi pysäkinväliä vaunuilla. Me ei ehditä aamulla klo 8 kouluun, jos kävellään ja kolmen lapsen kanssa bussilla vaan pääsee helpommin.
Ja mulla ja koululaisella on kyllä matkakortit.Ai et ehdi? Mites minä ehdin? Mulla oli kouluun kahdeksaksi (8 km matka) ja lapsen päiväkoti oli kodistamme 1km vastakkaiseen suuntaan. Lähdin kotoa 6.50 ja vedin muksun pulkalla päiväkotiin ja sitten kävelin reippaasti kouluun. Autoa en omistanut ja olin yh, ei ollut muita hakemassa lasta päikkäristä. En mennyt kertaakaan bussilla, sillä se aika mitä mulla olisi mennyt seisoessa pysäkillä ja toivoessa että mahdun kyytiin, niin olin jo puolessa välin matkaa kävelemässä. Lisäksi bussi olisi mennyt niin, että olisin joutunut joka tapauksessa lähtemään kotoa samaan aikaan että ehtisin siihen ja perillä olisin samaan aikaan mitä kävellenkin. Kevätaikaan ja syksyllä toki kuljin pyörällä, mutta valtaosan vuodesta kävellen. Hyötyliikuntaa. Olen edelleen sellainen, että en käytä julkisia vaan pyöräilen aina kun mahdollista. Lapsi on jo yläasteella eli tästä kaikesta on aikaa, mutta parastahan se hyötyliikunta on.
Köh. Ihan ohiksena sanoisin, että yhdeksän kilometrin kävely (pk kilsan verran eri suuntaan kotoanne eli sieltä oli kouluusi 9 km) vie melkein 1,5 tuntia. Siis suuntaansa.
Aika pitkäksi kävi sun lapsen päiväkotipäivä, kun se pitenee yhteensä kolmella tunnilla siksi, että äite haluaa esittää himourheilijaa. Jos tuo ei ole itsekästä, niin mikä sitten!
Noup,ei vienyt, olin koululla ajallaan kun tunti alkoi 8.15, mutta sitä ennen piti käydä siistiytymässä koska hiki. Kaikki ei lyllerrä kun kävelee, toisilla on kato köh köh hyvä kunto.
Mun lapsen päiväkotipäivät päättyi aina ennen muita ryhmän lapsia, vein hänet seiskaksi ja kotiin hain kahdelta, koulupäiväni loppui yhdeltä. Kävelin siis mennen tullen.
Jos lähdet kotoa 6.50 ja kävelet reippaasti kilometrin kymmenessä minuutissa (mitä ei pulkan kanssa tehdä) olet päiväkodissa 7.00. Jos olet salamannopeasti riisunut lapsen ja työntänyt hänet sisään, ehkä ehdit lähteä klo 7.05. Siinäkään tapauksessa et ole 9 km:n päässä siistiytymässä klo 8.15, vaan klo 7.35, ja harva pystyy talviliukkailla ylläpitämään tasaista 10min/km vauhtia. Mikäli olisit huippukävelijä ja suoriutuisit kilometrin 8 minuutissa, menisi sinulta silti 72 minuuttia yhdeksään kilometriin, tosin jälleen talvi lisää tämän skenaarion epätodennäköisyyttä.
Valehtelet siis ainakin kilometrit. Köhköh.Jollain näköjään vähän ylimääräistä aikaa. :D:D
Jep. Lomalla.
Eikä muuta elämää kun vängätä vauvapalstalla kilometreistä jonkun tuntemattoman kanssa, oikein laskutoimitukset teit ja kaikki, ja tarkensitkin vielä. Parasta viihdettä. :D Kipaise vaikka lenkille, vai ai niin, varmaan jalka kipsissä ( = käsi karkkikipossa).
Yksinkertaiset laskutoimitukset eivät vaadi mitään vaivannäköä. - Mies nukkuu vielä ja teini on koulussa (13 km:n päässä, bussilla), joten en näe mitään syytä tehdä mitään erikoista. En syö karkkia ja lenkillä käydään yhdessä iltapäivällä (tosin ei 8 minuutin kilometrivauhtia, täällä on lunta).
Sua on helppo viihdyttää? No, toisia on.
Paitsi eikö tuo yh kävellyt yhteensä 10 kilsaa. Jos on ensin kävellyt kotoaan kilsan "väärään" vastakkaiseen suuntaan päiväkotiin ja sieltä takaisin eli yht 2 kilsaa ja sitten vielä 8 kilsaa omaan kouluunsa.
Mä pidän itteeni hyväkuntoisena mutta ei onnistuisi talvella juosta kymmentä kilsaa kahteen kertaan noin nopsakkaa. Jos vielä osan aikaa olisi lapsi mukana pulkassa vedettävänä :D
"Veit sanat suustani! Juuri tätä teeskentelevää julkikeskustelua lasten kanssa inhoan! Olen monet kerrat todistanut niin leikkipuistossa kuin julkisissa, kun tällainen "Keskustelen nyt tässä lapseni kanssa opettavaisesti/tiedotan samalla kaikille kanssakuulijoille asioitamme" -esitys on päällä. "
Mites, onko koskaan käynyt mielessä vaihtoehto, ettei se olekaan esitystä vaan aitoa kiinnostusta kasvatukseen?
Tietty jos itse siellä leikkikentän penkillä näpytät puhelinta ja vastaat "mhm" kun lapsesi kysyy miksei talvella ole lehtiä puissa ja lapsesi voi vaikka ottaa hatkat puistosta huomaamattasi, niin voihan se osallistuvien vanhempien käytös lapsiaan kohtaan tuntua vittuilulta 👍
Tiedän ihan täsmälleen tuon tyypin. Valitettavasti oma kaverini, jota silloin tällöin näen, tekee tuota, mutta hän saattaa käyttää minua tai muita ystäviään shown mahdollistajana. Tunnistan sen, kun ääni muuttuu hieman nasaalimmaksi ja volyymi kohoaa ja sitten alkaa show. Kerrotaan samat asiat, kuin 20 min sitten, selitetään kovaan ääneen reissusta ja rahasta ja harrastuksista. Omat korvat tuntuvat muuttuvan punaisiksi ja showta on vaikea saada yrityksistä huolimatta poikki.
Olen ottanut etäisyyttä nykyään
Vierailija kirjoitti:
On tässäkin elämäntehtävä.. Vaania äitejä bussissa.. Keksisit jotain muuta?
Niinpä. Muuta tekemistä ei näköjään ole kuin kytätä muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ne rattaat harmittaa ruuhkabussissa, varsinkin sellaisen kahdenistutyavat juoksurattaat, jotka vie helvetisti tilaa. Mutta miksi sille lapselle ei saisi puhua ja selittää asioita? Ärsyttääkö sua yhtä paljon muiden ihmisten juttelu bussissa? Itse ainakin juttelen lapsen kanssa bussissa ja selitän asioita, jos hän niitä kysyy. Ei toki puhuta kovaan ääneen, mutta on kyllä ihan kuuntelijan ongelma, jos se ärsyttää. Vai onko nyt kyse siitä, että olet vain päättänyt vihata jokaista rattaiden kanssa liikkuvaa äitiä ja kaikkea mitä he tekevät lapsen/lasten kanssa. Ei ihan tervettä.
Se ärsyttää silloin, kun selittäminen on puhumista muille matkustajille sen lapsen kautta. Eli nähdään, että muut matkustajat ärsyyntyy ja sitten selitetään jollekin vuoden ikäiselle taaperolle miten me nyt tässä sen takia ollaan tien tukkona kun isi otti sen bemarin ja isin työ on tärkeä. Tai sitten ylimaireasti lässytetään lapselle ja lapsenkin ilme on hämmentynyt, kun tod.näk.äiti on kotioloissa erilainen.
Harvoin näkee aitoa ja normaalia juttelua lapselle vaan se on jotenkin väkinäistä ja mekaanista.
Kerran olen nähnyt metrossa kun eräs vanhempana lapsen saanut julkkisäiti luki satukirjaa lapselleen ja heidän välinen tunnelma oli selkeä, lapsen pää nojasi äidin olkapäähän ja äiti luki rauhallisella ja matalalla äänellä, eikä vetänyt mitään teatteria ja esittänyt muille, miten tässä nyt on mahtava äiti.
Ylipäätään ihmiset jotka hurskastelevat ärsyttävät, tekivätpä ne mitä tahansa. Tyyliin Facebookissa nämä laupias samarialainen-tarinat, ei sitä omaa häntää tarvitse koko ajan nostaa.
Aina kin mä näen äidin, joka juttelee lapselleen, tulen todella iloiseksi. Lapsi tykkää siitä ja kokee yhteenkuuluvuutta tärkeimmän lährisensä eli äidin kanssa. Se on upeaa! Vastaavasti jos joku on ihan hiljaa koko matkan ei sano lapselle mitään, huolestun, että lapsi tuntee itsensä laiminlyödyksi. Naurattava ajatus, että joku juttelisi muita matkustajia varten. Vain todellä itsekeskeinen ihminen, joka luulee koko maailman pyörivän itsensä ympärillä, voi edes tulla ajatelleeksi sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vien lastani kouluun 6km päähän bussilla kaksi pysäkinväliä vaunuilla. Me ei ehditä aamulla klo 8 kouluun, jos kävellään ja kolmen lapsen kanssa bussilla vaan pääsee helpommin.
Ja mulla ja koululaisella on kyllä matkakortit.Ai et ehdi? Mites minä ehdin? Mulla oli kouluun kahdeksaksi (8 km matka) ja lapsen päiväkoti oli kodistamme 1km vastakkaiseen suuntaan. Lähdin kotoa 6.50 ja vedin muksun pulkalla päiväkotiin ja sitten kävelin reippaasti kouluun. Autoa en omistanut ja olin yh, ei ollut muita hakemassa lasta päikkäristä. En mennyt kertaakaan bussilla, sillä se aika mitä mulla olisi mennyt seisoessa pysäkillä ja toivoessa että mahdun kyytiin, niin olin jo puolessa välin matkaa kävelemässä. Lisäksi bussi olisi mennyt niin, että olisin joutunut joka tapauksessa lähtemään kotoa samaan aikaan että ehtisin siihen ja perillä olisin samaan aikaan mitä kävellenkin. Kevätaikaan ja syksyllä toki kuljin pyörällä, mutta valtaosan vuodesta kävellen. Hyötyliikuntaa. Olen edelleen sellainen, että en käytä julkisia vaan pyöräilen aina kun mahdollista. Lapsi on jo yläasteella eli tästä kaikesta on aikaa, mutta parastahan se hyötyliikunta on.
Köh. Ihan ohiksena sanoisin, että yhdeksän kilometrin kävely (pk kilsan verran eri suuntaan kotoanne eli sieltä oli kouluusi 9 km) vie melkein 1,5 tuntia. Siis suuntaansa.
Aika pitkäksi kävi sun lapsen päiväkotipäivä, kun se pitenee yhteensä kolmella tunnilla siksi, että äite haluaa esittää himourheilijaa. Jos tuo ei ole itsekästä, niin mikä sitten!
Noup,ei vienyt, olin koululla ajallaan kun tunti alkoi 8.15, mutta sitä ennen piti käydä siistiytymässä koska hiki. Kaikki ei lyllerrä kun kävelee, toisilla on kato köh köh hyvä kunto.
Mun lapsen päiväkotipäivät päättyi aina ennen muita ryhmän lapsia, vein hänet seiskaksi ja kotiin hain kahdelta, koulupäiväni loppui yhdeltä. Kävelin siis mennen tullen.
Jos lähdet kotoa 6.50 ja kävelet reippaasti kilometrin kymmenessä minuutissa (mitä ei pulkan kanssa tehdä) olet päiväkodissa 7.00. Jos olet salamannopeasti riisunut lapsen ja työntänyt hänet sisään, ehkä ehdit lähteä klo 7.05. Siinäkään tapauksessa et ole 9 km:n päässä siistiytymässä klo 8.15, vaan klo 7.35, ja harva pystyy talviliukkailla ylläpitämään tasaista 10min/km vauhtia. Mikäli olisit huippukävelijä ja suoriutuisit kilometrin 8 minuutissa, menisi sinulta silti 72 minuuttia yhdeksään kilometriin, tosin jälleen talvi lisää tämän skenaarion epätodennäköisyyttä.
Valehtelet siis ainakin kilometrit. Köhköh.Jollain näköjään vähän ylimääräistä aikaa. :D:D
Jep. Lomalla.
Eikä muuta elämää kun vängätä vauvapalstalla kilometreistä jonkun tuntemattoman kanssa, oikein laskutoimitukset teit ja kaikki, ja tarkensitkin vielä. Parasta viihdettä. :D Kipaise vaikka lenkille, vai ai niin, varmaan jalka kipsissä ( = käsi karkkikipossa).
Yksinkertaiset laskutoimitukset eivät vaadi mitään vaivannäköä. - Mies nukkuu vielä ja teini on koulussa (13 km:n päässä, bussilla), joten en näe mitään syytä tehdä mitään erikoista. En syö karkkia ja lenkillä käydään yhdessä iltapäivällä (tosin ei 8 minuutin kilometrivauhtia, täällä on lunta).
Sua on helppo viihdyttää? No, toisia on.Paitsi eikö tuo yh kävellyt yhteensä 10 kilsaa. Jos on ensin kävellyt kotoaan kilsan "väärään" vastakkaiseen suuntaan päiväkotiin ja sieltä takaisin eli yht 2 kilsaa ja sitten vielä 8 kilsaa omaan kouluunsa.
Mä pidän itteeni hyväkuntoisena mutta ei onnistuisi talvella juosta kymmentä kilsaa kahteen kertaan noin nopsakkaa. Jos vielä osan aikaa olisi lapsi mukana pulkassa vedettävänä :D
Ja tarkoitin siis etten pystyisi tuohon kahteen kertaan päivässä. Koko talven aikana kahteen kertaan kylläkin :D Ehkä kerrankin päivässä mutta kyllä se olisi aika kuluttavaa ja väsyttävää kun itsellä on kuitenkin työaikakin 8-16 ja ihan omalla autolla kuljen. Lapset saavat nukkua pidempään kun ei tarvii kuudelta aamulla lähtee viemään hoitoon. Lenkkeilen sitten muuten, koiran kansa illalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni kaikkien vaunujen kanssa matkustavien pitäisi maksaa matkastaan normaalitaksa. Se on ihan mahdollista, kun maksulaitteita löytyy jokaisesta välistä junissa ja ratikoissa. Busseihin ei liene mahdotonta laittaa maksulaitetta vaunuille tarkoitettuun paikkaan. Juu, pahoittelut kaikkien ilmaiseksi matkustavien puolesta, paha mieli tällaisesta mielipiteestä tietty tulee. Mutta kun tilaa on rajoitetusti. Olen neljän lapsen kanssa matkustellut vuosia ilmaiseksi ja ihmetellyt parin pysäkkivälin vapaamatkustamista kauppakeskuksen ja lähiön välillä. Ajoittain olen joutunut ottamaan taksin, kun bussi ajaa ohi näiden vapaamatkustajien vuoksi. Ei auta edes aikaisemman bussin ottaminen. Joskus kävelen kauppakeskusta aiemmalle pysäkille, että mahdumme kyytiin. Syy taksiin on yksinkertainen: säännöllistä sairaalahoitoa tarvitsema lapsemme on päästä hoitoon tiettynä ajankohtana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ne rattaat harmittaa ruuhkabussissa, varsinkin sellaisen kahdenistutyavat juoksurattaat, jotka vie helvetisti tilaa. Mutta miksi sille lapselle ei saisi puhua ja selittää asioita? Ärsyttääkö sua yhtä paljon muiden ihmisten juttelu bussissa? Itse ainakin juttelen lapsen kanssa bussissa ja selitän asioita, jos hän niitä kysyy. Ei toki puhuta kovaan ääneen, mutta on kyllä ihan kuuntelijan ongelma, jos se ärsyttää. Vai onko nyt kyse siitä, että olet vain päättänyt vihata jokaista rattaiden kanssa liikkuvaa äitiä ja kaikkea mitä he tekevät lapsen/lasten kanssa. Ei ihan tervettä.
Se ärsyttää silloin, kun selittäminen on puhumista muille matkustajille sen lapsen kautta. Eli nähdään, että muut matkustajat ärsyyntyy ja sitten selitetään jollekin vuoden ikäiselle taaperolle miten me nyt tässä sen takia ollaan tien tukkona kun isi otti sen bemarin ja isin työ on tärkeä. Tai sitten ylimaireasti lässytetään lapselle ja lapsenkin ilme on hämmentynyt, kun tod.näk.äiti on kotioloissa erilainen.
Harvoin näkee aitoa ja normaalia juttelua lapselle vaan se on jotenkin väkinäistä ja mekaanista.
Kerran olen nähnyt metrossa kun eräs vanhempana lapsen saanut julkkisäiti luki satukirjaa lapselleen ja heidän välinen tunnelma oli selkeä, lapsen pää nojasi äidin olkapäähän ja äiti luki rauhallisella ja matalalla äänellä, eikä vetänyt mitään teatteria ja esittänyt muille, miten tässä nyt on mahtava äiti.
Ylipäätään ihmiset jotka hurskastelevat ärsyttävät, tekivätpä ne mitä tahansa. Tyyliin Facebookissa nämä laupias samarialainen-tarinat, ei sitä omaa häntää tarvitse koko ajan nostaa.
Aina kin mä näen äidin, joka juttelee lapselleen, tulen todella iloiseksi. Lapsi tykkää siitä ja kokee yhteenkuuluvuutta tärkeimmän lährisensä eli äidin kanssa. Se on upeaa! Vastaavasti jos joku on ihan hiljaa koko matkan ei sano lapselle mitään, huolestun, että lapsi tuntee itsensä laiminlyödyksi. Naurattava ajatus, että joku juttelisi muita matkustajia varten. Vain todellä itsekeskeinen ihminen, joka luulee koko maailman pyörivän itsensä ympärillä, voi edes tulla ajatelleeksi sellaista.
Mä oon kai tuollainen äiti, juttelen kokoajan lapselle. Myös bussissa, samaa teen kotona kun ollaan kaksin. Saatan jutella mistä vain enkä oo kyllä ikinä ajatellut et ketään ees kiinnostais mun jutut. Tai et jos puhun vaikka jostain matkasta tai uudesta autosta niin et joku aattelis et puhun vaan et muut matkustajat kuulis et ollaan menossa matkalle tai et isillä on uusi auto. Ööh, miksi olis väliä kuuleeko joku vieras bussissa istuva tyyppi jota en luultavasti tapaa enää koskaan et meillä on uusi auto vai ei :D Joskus saatetaan puhua vaikka aamupuurosta, pitäskö sitä sitten jotenkin hävetä, et joku vieras kuulee et meillä syödään kaurapuuroa aamuisin eikä kaviaaria. En oo ikinä ees ajatellut et mun juttelut kiinnostais ketään tai kukaan niitä kuuntelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ne rattaat harmittaa ruuhkabussissa, varsinkin sellaisen kahdenistutyavat juoksurattaat, jotka vie helvetisti tilaa. Mutta miksi sille lapselle ei saisi puhua ja selittää asioita? Ärsyttääkö sua yhtä paljon muiden ihmisten juttelu bussissa? Itse ainakin juttelen lapsen kanssa bussissa ja selitän asioita, jos hän niitä kysyy. Ei toki puhuta kovaan ääneen, mutta on kyllä ihan kuuntelijan ongelma, jos se ärsyttää. Vai onko nyt kyse siitä, että olet vain päättänyt vihata jokaista rattaiden kanssa liikkuvaa äitiä ja kaikkea mitä he tekevät lapsen/lasten kanssa. Ei ihan tervettä.
Se ärsyttää silloin, kun selittäminen on puhumista muille matkustajille sen lapsen kautta. Eli nähdään, että muut matkustajat ärsyyntyy ja sitten selitetään jollekin vuoden ikäiselle taaperolle miten me nyt tässä sen takia ollaan tien tukkona kun isi otti sen bemarin ja isin työ on tärkeä. Tai sitten ylimaireasti lässytetään lapselle ja lapsenkin ilme on hämmentynyt, kun tod.näk.äiti on kotioloissa erilainen.
Harvoin näkee aitoa ja normaalia juttelua lapselle vaan se on jotenkin väkinäistä ja mekaanista.
Kerran olen nähnyt metrossa kun eräs vanhempana lapsen saanut julkkisäiti luki satukirjaa lapselleen ja heidän välinen tunnelma oli selkeä, lapsen pää nojasi äidin olkapäähän ja äiti luki rauhallisella ja matalalla äänellä, eikä vetänyt mitään teatteria ja esittänyt muille, miten tässä nyt on mahtava äiti.
Ylipäätään ihmiset jotka hurskastelevat ärsyttävät, tekivätpä ne mitä tahansa. Tyyliin Facebookissa nämä laupias samarialainen-tarinat, ei sitä omaa häntää tarvitse koko ajan nostaa.
Aina kin mä näen äidin, joka juttelee lapselleen, tulen todella iloiseksi. Lapsi tykkää siitä ja kokee yhteenkuuluvuutta tärkeimmän lährisensä eli äidin kanssa. Se on upeaa! Vastaavasti jos joku on ihan hiljaa koko matkan ei sano lapselle mitään, huolestun, että lapsi tuntee itsensä laiminlyödyksi. Naurattava ajatus, että joku juttelisi muita matkustajia varten. Vain todellä itsekeskeinen ihminen, joka luulee koko maailman pyörivän itsensä ympärillä, voi edes tulla ajatelleeksi sellaista.
Se, että sinä et ole tätä ilmiötä kohdannut, ei tarkoita etteikö sitä olisi. Sinun kokemassa asiat eivät vastaa koko maailman kokema asioita. Itsekeskeisyydestä puheenollen..?
Tse jonka kaveri showta pyörittää. (Tämä siis ihan yleisesti tiedossa kaveripiirissämme)
En ymmärrä miksi vaunujen kanssa saa matkustaa ilmaiseksi? Mihin kummaan tämä sääntö perustuu? Siihen takaoven kohdalle voisi hyvin asentaa vaikka lipunlukulaitteen. Kumma kun sairas ja keppien kanssa kulkeva vanhus kykenee maksamaan matkan ja sitten köpöttelemään paikalleen, mutta nuori naisihminen ei näin pysty tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rinna kirjoitti:
Mielestäni kaikkien vaunujen kanssa matkustavien pitäisi maksaa matkastaan normaalitaksa. Se on ihan mahdollista, kun maksulaitteita löytyy jokaisesta välistä junissa ja ratikoissa. Busseihin ei liene mahdotonta laittaa maksulaitetta vaunuille tarkoitettuun paikkaan. Juu, pahoittelut kaikkien ilmaiseksi matkustavien puolesta, paha mieli tällaisesta mielipiteestä tietty tulee. Mutta kun tilaa on rajoitetusti. Olen neljän lapsen kanssa matkustellut vuosia ilmaiseksi ja ihmetellyt parin pysäkkivälin vapaamatkustamista kauppakeskuksen ja lähiön välillä. Ajoittain olen joutunut ottamaan taksin, kun bussi ajaa ohi näiden vapaamatkustajien vuoksi. Ei auta edes aikaisemman bussin ottaminen. Joskus kävelen kauppakeskusta aiemmalle pysäkille, että mahdumme kyytiin. Syy taksiin on yksinkertainen: säännöllistä sairaalahoitoa tarvitsema lapsemme on päästä hoitoon tiettynä ajankohtana.
Ja sä tunnistat nämä vapaamatkustajaat mistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ne rattaat harmittaa ruuhkabussissa, varsinkin sellaisen kahdenistutyavat juoksurattaat, jotka vie helvetisti tilaa. Mutta miksi sille lapselle ei saisi puhua ja selittää asioita? Ärsyttääkö sua yhtä paljon muiden ihmisten juttelu bussissa? Itse ainakin juttelen lapsen kanssa bussissa ja selitän asioita, jos hän niitä kysyy. Ei toki puhuta kovaan ääneen, mutta on kyllä ihan kuuntelijan ongelma, jos se ärsyttää. Vai onko nyt kyse siitä, että olet vain päättänyt vihata jokaista rattaiden kanssa liikkuvaa äitiä ja kaikkea mitä he tekevät lapsen/lasten kanssa. Ei ihan tervettä.
Se ärsyttää silloin, kun selittäminen on puhumista muille matkustajille sen lapsen kautta. Eli nähdään, että muut matkustajat ärsyyntyy ja sitten selitetään jollekin vuoden ikäiselle taaperolle miten me nyt tässä sen takia ollaan tien tukkona kun isi otti sen bemarin ja isin työ on tärkeä. Tai sitten ylimaireasti lässytetään lapselle ja lapsenkin ilme on hämmentynyt, kun tod.näk.äiti on kotioloissa erilainen.
Harvoin näkee aitoa ja normaalia juttelua lapselle vaan se on jotenkin väkinäistä ja mekaanista.
Kerran olen nähnyt metrossa kun eräs vanhempana lapsen saanut julkkisäiti luki satukirjaa lapselleen ja heidän välinen tunnelma oli selkeä, lapsen pää nojasi äidin olkapäähän ja äiti luki rauhallisella ja matalalla äänellä, eikä vetänyt mitään teatteria ja esittänyt muille, miten tässä nyt on mahtava äiti.
Ylipäätään ihmiset jotka hurskastelevat ärsyttävät, tekivätpä ne mitä tahansa. Tyyliin Facebookissa nämä laupias samarialainen-tarinat, ei sitä omaa häntää tarvitse koko ajan nostaa.
Aina kin mä näen äidin, joka juttelee lapselleen, tulen todella iloiseksi. Lapsi tykkää siitä ja kokee yhteenkuuluvuutta tärkeimmän lährisensä eli äidin kanssa. Se on upeaa! Vastaavasti jos joku on ihan hiljaa koko matkan ei sano lapselle mitään, huolestun, että lapsi tuntee itsensä laiminlyödyksi. Naurattava ajatus, että joku juttelisi muita matkustajia varten. Vain todellä itsekeskeinen ihminen, joka luulee koko maailman pyörivän itsensä ympärillä, voi edes tulla ajatelleeksi sellaista.
Mä oon kai tuollainen äiti, juttelen kokoajan lapselle. Myös bussissa, samaa teen kotona kun ollaan kaksin. Saatan jutella mistä vain enkä oo kyllä ikinä ajatellut et ketään ees kiinnostais mun jutut. Tai et jos puhun vaikka jostain matkasta tai uudesta autosta niin et joku aattelis et puhun vaan et muut matkustajat kuulis et ollaan menossa matkalle tai et isillä on uusi auto. Ööh, miksi olis väliä kuuleeko joku vieras bussissa istuva tyyppi jota en luultavasti tapaa enää koskaan et meillä on uusi auto vai ei :D Joskus saatetaan puhua vaikka aamupuurosta, pitäskö sitä sitten jotenkin hävetä, et joku vieras kuulee et meillä syödään kaurapuuroa aamuisin eikä kaviaaria. En oo ikinä ees ajatellut et mun juttelut kiinnostais ketään tai kukaan niitä kuuntelisi.
Ihana juttu! Lapsi oppii siten kommunikoimaan ja puhumaankin.
Mä kävin oman lapseni kanssa myös "keskusteluja", ihan vauvasta alkaen lakkaamatta. Ikäänkuin vuoropuhelua, jossa mä sanoin jotain ja vauva "vastasi" eli tulkitsin sen jonkun reagoinnin vastsuspuheenvuoroksi ja vasrasin siihen jne. Saattoi näyttää muista oudolle, mutta lapsi oli ihan täysillä mukana siinä ja varmasti mielestään osa keskustelua. Ihan ikävä niutä aikoja, kun murrosikäinen ei enää puhu mitään ja ynähtelee lähinnä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ne rattaat harmittaa ruuhkabussissa, varsinkin sellaisen kahdenistutyavat juoksurattaat, jotka vie helvetisti tilaa. Mutta miksi sille lapselle ei saisi puhua ja selittää asioita? Ärsyttääkö sua yhtä paljon muiden ihmisten juttelu bussissa? Itse ainakin juttelen lapsen kanssa bussissa ja selitän asioita, jos hän niitä kysyy. Ei toki puhuta kovaan ääneen, mutta on kyllä ihan kuuntelijan ongelma, jos se ärsyttää. Vai onko nyt kyse siitä, että olet vain päättänyt vihata jokaista rattaiden kanssa liikkuvaa äitiä ja kaikkea mitä he tekevät lapsen/lasten kanssa. Ei ihan tervettä.
Se ärsyttää silloin, kun selittäminen on puhumista muille matkustajille sen lapsen kautta. Eli nähdään, että muut matkustajat ärsyyntyy ja sitten selitetään jollekin vuoden ikäiselle taaperolle miten me nyt tässä sen takia ollaan tien tukkona kun isi otti sen bemarin ja isin työ on tärkeä. Tai sitten ylimaireasti lässytetään lapselle ja lapsenkin ilme on hämmentynyt, kun tod.näk.äiti on kotioloissa erilainen.
Harvoin näkee aitoa ja normaalia juttelua lapselle vaan se on jotenkin väkinäistä ja mekaanista.
Kerran olen nähnyt metrossa kun eräs vanhempana lapsen saanut julkkisäiti luki satukirjaa lapselleen ja heidän välinen tunnelma oli selkeä, lapsen pää nojasi äidin olkapäähän ja äiti luki rauhallisella ja matalalla äänellä, eikä vetänyt mitään teatteria ja esittänyt muille, miten tässä nyt on mahtava äiti.
Ylipäätään ihmiset jotka hurskastelevat ärsyttävät, tekivätpä ne mitä tahansa. Tyyliin Facebookissa nämä laupias samarialainen-tarinat, ei sitä omaa häntää tarvitse koko ajan nostaa.
Aina kin mä näen äidin, joka juttelee lapselleen, tulen todella iloiseksi. Lapsi tykkää siitä ja kokee yhteenkuuluvuutta tärkeimmän lährisensä eli äidin kanssa. Se on upeaa! Vastaavasti jos joku on ihan hiljaa koko matkan ei sano lapselle mitään, huolestun, että lapsi tuntee itsensä laiminlyödyksi. Naurattava ajatus, että joku juttelisi muita matkustajia varten. Vain todellä itsekeskeinen ihminen, joka luulee koko maailman pyörivän itsensä ympärillä, voi edes tulla ajatelleeksi sellaista.
Mä oon kai tuollainen äiti, juttelen kokoajan lapselle. Myös bussissa, samaa teen kotona kun ollaan kaksin. Saatan jutella mistä vain enkä oo kyllä ikinä ajatellut et ketään ees kiinnostais mun jutut. Tai et jos puhun vaikka jostain matkasta tai uudesta autosta niin et joku aattelis et puhun vaan et muut matkustajat kuulis et ollaan menossa matkalle tai et isillä on uusi auto. Ööh, miksi olis väliä kuuleeko joku vieras bussissa istuva tyyppi jota en luultavasti tapaa enää koskaan et meillä on uusi auto vai ei :D Joskus saatetaan puhua vaikka aamupuurosta, pitäskö sitä sitten jotenkin hävetä, et joku vieras kuulee et meillä syödään kaurapuuroa aamuisin eikä kaviaaria. En oo ikinä ees ajatellut et mun juttelut kiinnostais ketään tai kukaan niitä kuuntelisi.
Ihana juttu! Lapsi oppii siten kommunikoimaan ja puhumaankin.
Mä kävin oman lapseni kanssa myös "keskusteluja", ihan vauvasta alkaen lakkaamatta. Ikäänkuin vuoropuhelua, jossa mä sanoin jotain ja vauva "vastasi" eli tulkitsin sen jonkun reagoinnin vastsuspuheenvuoroksi ja vasrasin siihen jne. Saattoi näyttää muista oudolle, mutta lapsi oli ihan täysillä mukana siinä ja varmasti mielestään osa keskustelua. Ihan ikävä niutä aikoja, kun murrosikäinen ei enää puhu mitään ja ynähtelee lähinnä...
Tai oikeastaan ehkä nyt olisikin syytä ottaa sama menetelmä käyttöön uudestaan.. :)
Vierailija kirjoitti:
"Veit sanat suustani! Juuri tätä teeskentelevää julkikeskustelua lasten kanssa inhoan! Olen monet kerrat todistanut niin leikkipuistossa kuin julkisissa, kun tällainen "Keskustelen nyt tässä lapseni kanssa opettavaisesti/tiedotan samalla kaikille kanssakuulijoille asioitamme" -esitys on päällä. "
Mites, onko koskaan käynyt mielessä vaihtoehto, ettei se olekaan esitystä vaan aitoa kiinnostusta kasvatukseen?
Tietty jos itse siellä leikkikentän penkillä näpytät puhelinta ja vastaat "mhm" kun lapsesi kysyy miksei talvella ole lehtiä puissa ja lapsesi voi vaikka ottaa hatkat puistosta huomaamattasi, niin voihan se osallistuvien vanhempien käytös lapsiaan kohtaan tuntua vittuilulta 👍
Se koira älähtää johon....
Sori vaan mutta olen kasvatuksen ammattilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ne rattaat harmittaa ruuhkabussissa, varsinkin sellaisen kahdenistutyavat juoksurattaat, jotka vie helvetisti tilaa. Mutta miksi sille lapselle ei saisi puhua ja selittää asioita? Ärsyttääkö sua yhtä paljon muiden ihmisten juttelu bussissa? Itse ainakin juttelen lapsen kanssa bussissa ja selitän asioita, jos hän niitä kysyy. Ei toki puhuta kovaan ääneen, mutta on kyllä ihan kuuntelijan ongelma, jos se ärsyttää. Vai onko nyt kyse siitä, että olet vain päättänyt vihata jokaista rattaiden kanssa liikkuvaa äitiä ja kaikkea mitä he tekevät lapsen/lasten kanssa. Ei ihan tervettä.
Se ärsyttää silloin, kun selittäminen on puhumista muille matkustajille sen lapsen kautta. Eli nähdään, että muut matkustajat ärsyyntyy ja sitten selitetään jollekin vuoden ikäiselle taaperolle miten me nyt tässä sen takia ollaan tien tukkona kun isi otti sen bemarin ja isin työ on tärkeä. Tai sitten ylimaireasti lässytetään lapselle ja lapsenkin ilme on hämmentynyt, kun tod.näk.äiti on kotioloissa erilainen.
Harvoin näkee aitoa ja normaalia juttelua lapselle vaan se on jotenkin väkinäistä ja mekaanista.
Kerran olen nähnyt metrossa kun eräs vanhempana lapsen saanut julkkisäiti luki satukirjaa lapselleen ja heidän välinen tunnelma oli selkeä, lapsen pää nojasi äidin olkapäähän ja äiti luki rauhallisella ja matalalla äänellä, eikä vetänyt mitään teatteria ja esittänyt muille, miten tässä nyt on mahtava äiti.
Ylipäätään ihmiset jotka hurskastelevat ärsyttävät, tekivätpä ne mitä tahansa. Tyyliin Facebookissa nämä laupias samarialainen-tarinat, ei sitä omaa häntää tarvitse koko ajan nostaa.
Aina kin mä näen äidin, joka juttelee lapselleen, tulen todella iloiseksi. Lapsi tykkää siitä ja kokee yhteenkuuluvuutta tärkeimmän lährisensä eli äidin kanssa. Se on upeaa! Vastaavasti jos joku on ihan hiljaa koko matkan ei sano lapselle mitään, huolestun, että lapsi tuntee itsensä laiminlyödyksi. Naurattava ajatus, että joku juttelisi muita matkustajia varten. Vain todellä itsekeskeinen ihminen, joka luulee koko maailman pyörivän itsensä ympärillä, voi edes tulla ajatelleeksi sellaista.
No et ole selvästi törmännyt tähän esittävään ihmistyyppiin. Myös mieheni otti asian puheeksi, kun kummeksui joidenkin tapaa tuoda lapsen kautta julkisissa keskustelussa esille asioita, jotka lapselle ehkä ovat toissijaisia (tai itsestäänselviä), mutta pönkittävät muiden mielikuvaa ko. perheestä ja heidän elämäntyylistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vien lastani kouluun 6km päähän bussilla kaksi pysäkinväliä vaunuilla. Me ei ehditä aamulla klo 8 kouluun, jos kävellään ja kolmen lapsen kanssa bussilla vaan pääsee helpommin.
Ja mulla ja koululaisella on kyllä matkakortit.Ai et ehdi? Mites minä ehdin? Mulla oli kouluun kahdeksaksi (8 km matka) ja lapsen päiväkoti oli kodistamme 1km vastakkaiseen suuntaan. Lähdin kotoa 6.50 ja vedin muksun pulkalla päiväkotiin ja sitten kävelin reippaasti kouluun. Autoa en omistanut ja olin yh, ei ollut muita hakemassa lasta päikkäristä. En mennyt kertaakaan bussilla, sillä se aika mitä mulla olisi mennyt seisoessa pysäkillä ja toivoessa että mahdun kyytiin, niin olin jo puolessa välin matkaa kävelemässä. Lisäksi bussi olisi mennyt niin, että olisin joutunut joka tapauksessa lähtemään kotoa samaan aikaan että ehtisin siihen ja perillä olisin samaan aikaan mitä kävellenkin. Kevätaikaan ja syksyllä toki kuljin pyörällä, mutta valtaosan vuodesta kävellen. Hyötyliikuntaa. Olen edelleen sellainen, että en käytä julkisia vaan pyöräilen aina kun mahdollista. Lapsi on jo yläasteella eli tästä kaikesta on aikaa, mutta parastahan se hyötyliikunta on.
Köh. Ihan ohiksena sanoisin, että yhdeksän kilometrin kävely (pk kilsan verran eri suuntaan kotoanne eli sieltä oli kouluusi 9 km) vie melkein 1,5 tuntia. Siis suuntaansa.
Aika pitkäksi kävi sun lapsen päiväkotipäivä, kun se pitenee yhteensä kolmella tunnilla siksi, että äite haluaa esittää himourheilijaa. Jos tuo ei ole itsekästä, niin mikä sitten!
Noup,ei vienyt, olin koululla ajallaan kun tunti alkoi 8.15, mutta sitä ennen piti käydä siistiytymässä koska hiki. Kaikki ei lyllerrä kun kävelee, toisilla on kato köh köh hyvä kunto.
Mun lapsen päiväkotipäivät päättyi aina ennen muita ryhmän lapsia, vein hänet seiskaksi ja kotiin hain kahdelta, koulupäiväni loppui yhdeltä. Kävelin siis mennen tullen.
Onneksi olkoon! Kirkkaampi kruunu saapuu postissa, toivottavasti jouluksi.
Lapsen kanssa kuuluukin kommunikoida eli puhua hänelle. Olit sitten missä tahansa. Lapsikin on ihminen ja tarvitsee vuorovaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vien lastani kouluun 6km päähän bussilla kaksi pysäkinväliä vaunuilla. Me ei ehditä aamulla klo 8 kouluun, jos kävellään ja kolmen lapsen kanssa bussilla vaan pääsee helpommin.
Ja mulla ja koululaisella on kyllä matkakortit.Ai et ehdi? Mites minä ehdin? Mulla oli kouluun kahdeksaksi (8 km matka) ja lapsen päiväkoti oli kodistamme 1km vastakkaiseen suuntaan. Lähdin kotoa 6.50 ja vedin muksun pulkalla päiväkotiin ja sitten kävelin reippaasti kouluun. Autoa en omistanut ja olin yh, ei ollut muita hakemassa lasta päikkäristä. En mennyt kertaakaan bussilla, sillä se aika mitä mulla olisi mennyt seisoessa pysäkillä ja toivoessa että mahdun kyytiin, niin olin jo puolessa välin matkaa kävelemässä. Lisäksi bussi olisi mennyt niin, että olisin joutunut joka tapauksessa lähtemään kotoa samaan aikaan että ehtisin siihen ja perillä olisin samaan aikaan mitä kävellenkin. Kevätaikaan ja syksyllä toki kuljin pyörällä, mutta valtaosan vuodesta kävellen. Hyötyliikuntaa. Olen edelleen sellainen, että en käytä julkisia vaan pyöräilen aina kun mahdollista. Lapsi on jo yläasteella eli tästä kaikesta on aikaa, mutta parastahan se hyötyliikunta on.
Köh. Ihan ohiksena sanoisin, että yhdeksän kilometrin kävely (pk kilsan verran eri suuntaan kotoanne eli sieltä oli kouluusi 9 km) vie melkein 1,5 tuntia. Siis suuntaansa.
Aika pitkäksi kävi sun lapsen päiväkotipäivä, kun se pitenee yhteensä kolmella tunnilla siksi, että äite haluaa esittää himourheilijaa. Jos tuo ei ole itsekästä, niin mikä sitten!
Noup,ei vienyt, olin koululla ajallaan kun tunti alkoi 8.15, mutta sitä ennen piti käydä siistiytymässä koska hiki. Kaikki ei lyllerrä kun kävelee, toisilla on kato köh köh hyvä kunto.
Mun lapsen päiväkotipäivät päättyi aina ennen muita ryhmän lapsia, vein hänet seiskaksi ja kotiin hain kahdelta, koulupäiväni loppui yhdeltä. Kävelin siis mennen tullen.
Jos lähdet kotoa 6.50 ja kävelet reippaasti kilometrin kymmenessä minuutissa (mitä ei pulkan kanssa tehdä) olet päiväkodissa 7.00. Jos olet salamannopeasti riisunut lapsen ja työntänyt hänet sisään, ehkä ehdit lähteä klo 7.05. Siinäkään tapauksessa et ole 9 km:n päässä siistiytymässä klo 8.15, vaan klo 7.35, ja harva pystyy talviliukkailla ylläpitämään tasaista 10min/km vauhtia. Mikäli olisit huippukävelijä ja suoriutuisit kilometrin 8 minuutissa, menisi sinulta silti 72 minuuttia yhdeksään kilometriin, tosin jälleen talvi lisää tämän skenaarion epätodennäköisyyttä.
Valehtelet siis ainakin kilometrit. Köhköh.Jollain näköjään vähän ylimääräistä aikaa. :D:D
Jep. Lomalla.
Eikä muuta elämää kun vängätä vauvapalstalla kilometreistä jonkun tuntemattoman kanssa, oikein laskutoimitukset teit ja kaikki, ja tarkensitkin vielä. Parasta viihdettä. :D Kipaise vaikka lenkille, vai ai niin, varmaan jalka kipsissä ( = käsi karkkikipossa).
Yksinkertaiset laskutoimitukset eivät vaadi mitään vaivannäköä. - Mies nukkuu vielä ja teini on koulussa (13 km:n päässä, bussilla), joten en näe mitään syytä tehdä mitään erikoista. En syö karkkia ja lenkillä käydään yhdessä iltapäivällä (tosin ei 8 minuutin kilometrivauhtia, täällä on lunta).
Sua on helppo viihdyttää? No, toisia on.Paitsi eikö tuo yh kävellyt yhteensä 10 kilsaa. Jos on ensin kävellyt kotoaan kilsan "väärään" vastakkaiseen suuntaan päiväkotiin ja sieltä takaisin eli yht 2 kilsaa ja sitten vielä 8 kilsaa omaan kouluunsa.
Mä pidän itteeni hyväkuntoisena mutta ei onnistuisi talvella juosta kymmentä kilsaa kahteen kertaan noin nopsakkaa. Jos vielä osan aikaa olisi lapsi mukana pulkassa vedettävänä :D
Yhteensä, kyllä. Ja se oli vasta aamu; iltapäivällä sama toiseen kertaan eli 20 km ultrareipasta kävelyä päivässä, sama toistuen joka koulupäivä. 100 km viikossa. Siinä on pulkka saanut kyytiä 😂
Sehän reilua sitten, vanhemmat eivät pääse lastensa kanssa neuvoloihin, eikä lääkäriin, eikä mihinkään pakolliseen ja tuikitärkeään ruuhka-aikana. Vai meinasitko, että vaunuilla kulkeva pääsee kyytiin ruuhka-aikaan jos hän maksaa matkasta? vielä hienompi idea. Haluaisin nähdä ilmeesi, kun vaunullinen tulee ensin kyytiin, jättää vaununsa ja kulkee keskikäytävää vastakarvaan ja bussi odottaa sen aikaa, että äiti/isä pääsee takaisin vaunujen luokse. Onneksi he, jotka päättävät asioista ovat sinua viisaampia.