Miksi anopilla vielä poikansa vanha vihkikuva esillä?

Toisekseen ei oo sun anoppi vielä, jos vasta kihloissa olette. Taidat olla epävarma miehestä?

anoppilasta kyl häipy miehen eka vihkikuva mut miehen mummolla on molemmat esillä. Syynä kuulemma et lapsi ei ymmärrä eroo syyks ottaa kuva pois... Mä oon ollu kauemmin suvussa ku ex joten sekään ei auta.

No en käy sit niin kovin usein " mummolassa" ku muuten voisin käydä, seurustelee sit exän kans niin ei mua tarvita niin paljon.

Meillä onneks mies on asiaan sanonut mielipiteensä, joka on mun kans samalla linjalla.

tai jos kuva on vain onnistunut otos miehestäsi :D



vakavasti puhuen, onhan se osa miehesi historiaa. miksei siitä saisi olla muistoja jäljellä tai vaikka sitten ko. lailla esillä.

voivansa hallita mahdollisesti tulevan anoppinsa elämää. Turha ap:n on ottaa tuosta hernettä nenään. Jos osoittaudut mukavammaksi ja paremmaksi kuin ex-miniä, varmaan se kuvakin sieltä aikanaan häipyy.



Anoppi-in-spe saattaa pitää kuvaa esillä ihan vain muistuttaakseen poikaansa, että tämä on jo kerran vannonut rakastavansa jotakuta kunnes kuolema erottaa. Ettei toista kertaa menisi heppoisin perustein naimisiin.

puolustelevat anoppiasi, ITSE hyväksyisivät ex-vaimojen kuvat kirjahyllyssä... Eipä varmaan kovin moni. Anopillasi ei taida olla käytöstapoja. Lapsellista hänestä. En minäkään tykkäisi katsella mieheni ex-vaimon kuvaa anoppilassa. En tod.



Käske miestäsi sanomaan asiasta anopille SUORAAN ja jos ei tepsi, ottamaan itse kuva pois.

Ei se ketään siellä ole haitannut. On muisto menneestä ajasta, josta tuloksena ihana poika-nykyinen aviomieheni.

Kutsu anoppi kahville ja ripusta seinälle kahvipöydän lähistölle jokin romanttishenkinen otos sinusta ja entisestä poikaystävästäsi, jos sellainen kuva muistojesi albumista löytyy.



Joko anoppi ilahtuu kovasti, kun näkee, ettet suinkaan uuden miehesi myötä ole siirtänyt entisen elämän rakastetun kuvaa häpeällisesti jonnekin piirongin laatikon uumeniin hapertumaan, tai sitten anoppi paheksuu sitä, kuinka moukkamaisesti ja epäkunnioittavasti pidät esillä jonkun pojanklopin kuvaa, kun nykyelämääsi kuuluu joku ihan toinen - ja anopin mielestä paljon parempi totta kai - mies, anopin rakas poika.



Useinhan on niin, että odotamme itsestään selvästi toisten hyväksyvän sellaisia asioita, joita emme kuitenkaan itsekään hyväksyisi, jos omalle kohdallemme vastaavanlainen asia osuisi.

aikamoista epävarmuutta sinulta jos tuollaisesta otat nokkiisi.



Miehelläsi on menneisyys, halusit sitä tai et. Miksi anopin (ja muiden miehesi sukulaisten) pitäisi siivota miehesi menneisyys maton alle vain siksi, että se häiritsee sinua?



Ei kuvan tarvitse olla mikään merkki sinulle tai merkki siitä, että anoppi elättelisi toiveita miehesi ja hänen ex-vaimonsa yhteenpaluusta. Ehkä miehesi avioliitto, häät jne ovat olleet isoja ja tärkeitä juttuja anopillesi (kenelle äidille ei olisi). Se kuva on osa elettyä elämää eikä se ole sinulta pois.



Ei sinulla eikä miehelläsi ole oikeutta yrittää määräillä, mitä joku toinen ihminen saa ja ei saa pitää seinillään. Ja aika naurettavaa ja lapsellista olisi sellaista vaatia.



Eri asia olisi jos miehesi laittaisi _teidän_ kirjahyllyynsä hääkuvansa itsestään ja ex-puolisostaan =)

Jos se on teidän mielestä ihan ok, ja tosi hieno juttu, niin saman logiikan mukaan meidän hääkuva (päivä jo sovittu) tulee varmaan sitten siihen viereen.



No, tosissaan, minä kyllä ajattelen että ei hääkuvia pidetä seinällä siksi että ne ovat kauniita, vaan siksi että ne ovat tärkeitä " muistomerkkejä" jostakin instituutiosta. Kyllä tavallaan ymmärrän sen, että kihlattuni ex-vaimo on ollut pitkään osa anopinkin elämää, ja hän ajattelee asiaa tuosta näkökulmasta. Mutta ei ole mielestäni kohteliasta edes omaa poikaansa kohtaan pitää seinällä kuvaa edesmenneestä avioliitosta. Avioerot kun tuppaavat olemaan kipeitä asioita. Lapsia siitä liitosta ei ole.



t. ap

Minä kirjoittelin tästä aikoinani tälle palstalle, ja sain aikalailla samaa palautetta kun ap nyt. Että olen lapsellinen ja epävarma miehestä ja yritän pyyhkiä pois hänen menneisyytensä ja hallita anoppia.



Joopa joo.



Minulle myös valokuvat eivät ole vain esineitä, vaan jostakin kertovia ja jotakin ylläpitäviä muistoja. Meillä päin myös eronneen parin vihkikuvan kirjahyllyssä pitäminen tulkitaan mitä useimmin v***luksi. Miksi ihmeessä halutaan esim naapurissa tai sukulaisissa muistuttaa eronnutta henkilöä hänen todennäköisesti kipeästä erostaan? Minusta tällainen ei todellakaan ole hyvän tavan mukaista.



Valokuvien esilläpito ei pidä hengissä jotain kuollutta tai loppunutta eikä niiden poistamisella saa sellaisia asioita unohtumaan, joita vielä joku haluaa muistella. Näin ollen niillä ei voida hallita anopin tuttavapiiriä eikä pyyhkiä pois miehen menneisyyttä. Minusta olisi korrektia laittaa tällaiset " menneet" valokuvat vaikkapa kansioon, laatikkoon tai muualle säilöön. Hävittää niitä ei mielestäni tarvitse.

Olisin todella loukkaantunut, jos heidän hääkuvansa olisi esillä anoppilassa (siitä liitosta ei lapsia, mutta mielestäni se ei liity asiaan mitenkään vaikka olisikin). Ei muistoja tarvitse pyyhkiä pois, mutta minusta hääkuvat ovat sellaisia, joita ei enää esillä pidetä eron sattuessa, vaikka uusia puolisoita ei edes olisi.

Suhteemme alussa anoppi usein puhui mieheni häistä, mikä sekin oli minusta kovin ihmeellistä ja epäkohteliasta.



Ihmettelen ap:n miestä, ettei hän itse ole sanonut, että kuvan voisi ottaa joskus poiskin ;).

Kerro sitten, tuliko teidän hääkuva entisen viereen vai hävisikö vanha kuva kokonaan ;).

Täällä kyllä on ok, jos joku joutuu miehensä exän kuvaan anoppilassa kunniapaikalta tuijottamaan... mutta epäilenpä, että miehenne exän kuvat teillä on kirjahyllyssä vai onko?

kuva on esillä.

" Te ketkä pidätte kivana katsella miehenne exän kuvia

Täällä kyllä on ok, jos joku joutuu miehensä exän kuvaan anoppilassa kunniapaikalta tuijottamaan... mutta epäilenpä, että miehenne exän kuvat teillä on kirjahyllyssä vai onko?"



<--------- on kaksi aivan eri asiaa, pitääkö asiaa kivana vai onko oikeus päättää anopin kodin asioista. SE, että ymmärtää että aikuinen ihminen voi ja saa pitää seinillään mitä ikinä haluaa (ja että siihen ei ole muilla nokan koputtamista) ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi kivaa.

Moniko näistä valittajista olisi valmis siihen, että jos jokin kuva omalla seinällä loukkaa syystä tai toisesta anoppia niin noudattaisi anopin toivetta ja hautaisi taulun /kuvan komeroon? Uskonpa ettei kukaan. Sen sijaan tulisi kaamea valitus aihe vapaalle, että kuinka anoppi yrittää hallita ja kontrolloida =)

Mutta faktahan se on, että jokainen saa pitää omilla seinillään mitä haluaa ja se ei muille (muuta kuin samassa taloudessa asuville) kuulu.



Mutta itsensä kanssa tasapainossa oleva aikuinen, joka luottaa omaan parisuhteeseensa, ei anopin seinällä olevasta kuvasta ala loukkaantumaan ja etsimään piilomerkityksiä. Ei sen tarvitse tuntua kivalta, mutta eikö oikea suhtautuminen olisi lähinnä huvittuneisuus?



juu ja ei, minulla ei ole exien kuvia esillä - kuten ei miehelläkään. Se, mitä anopin + muiden sukulaisten seinillä taas on, ei kuulu minulle eikä liikuta minua - jokainen sisustakoon miten haluaa.

Hei,

mulla on hieman samankaltaisia fiiliksiä omasta anopistani- miehelläni ei ole ex-vaimoa jonka kanssa otettua vihkikuvaa pitäisi kirjahyllyssään mutta muuten olen saanut tuta että omasta mielestään ÄITI on ykkösnainen poikansa elämässä.

Minut hyväksyttiin virallisesti vasta kun olimme käyneet vihillä- nyt kun meillä on lapsi niin olen taas epätoivottu henkilö- minä kun estän sen että anoppi saa rauhassa hoitaa pojantytärtään:o/ (ainoa lapsenlapsi)



Siellä on sellainen käytäntö että kun tyttäremme esim täytti hiljattain 3 vuotta niin anoppi ja appi ostivat tytölle lahjaksi polkupyörän. Ihan kiva lahja ja sitä tyttö oli toivonutkin, MUTTA; pyörä ei tule meille kotiin vaan sillä saa ajaa vain mummolassa kylässä ollessa.

Lapsi oli aika pettynyt kun ei saanutkään pyörää mukaansa kotiin.

Anoppi siihen että;" sinun täytyy sitten vaan pyytää päästä useammin mummon luo kylään niin saat ajaa pyörälläsi!"

Musta tuo on ilkeä temppu.

Ja anoppi vaan hymyilee ja tarkkailee sit reaktioitani. Mies ei uskalla äitiään vastustaa- äiti kun on kasvattanut lapset ilman isää yksin(avioitunut nyk " appiukon" kanssa vasta 15v sitten, lasten oikea isä nyt kuollut) ja sankarillisesti uhrannut oman elämänsä ja niin edelleen.

Anopilla miehen vanha hääkuva ja miehen siskon hääkuva, samana vuonna olivat menneet vihille.



Kun sitä ei otettu pois kun me mentiin kihloihin niin kyllä minä sen niin luin että minä en ole mitään anopin mielestä vaan se eka avioliitto oli ainoa oikea.



Ei se minun ja miehen väleihin vaikuttanut vaan minun ja anopin. En kauheasti viihtynyt siellä kun en kerran ollut mitään. Kyllä se kertoo arvostuksesta kenen kuvia seinällään pitää.

eronneen parin vihkikuva asunnon parhaimmalla tai keskeisimmällä paikalla on joko pelkkää tahditonta ja huonoa käytöstä tai sitten ihan silkkaa ilkeyttä ja v***lua.



Rakkaan ex-miniän tai exä-vävyn kuvat voi sijoittaa vaikkapa omalle yöpöydälleen tai muihin henkilökohtaisiin tiloihin, muttei siihen kirjahyllyyn, jonka eteen kaikki vieraat istutetaan. Kuvista on joskus jopa tapana puhella ja kysellä niiden henkilöitä, niin kylläpä kuulostaisi omituiselta että tässä on meidän poika entisen vaimonsa kanssa ja toi nykyinen tuo teille tuolta keittiöstä kohta kahvia.

Helppo varmaan sanoa että tosi lapsellista huomata koko asiaa, mutta jos miehen ex-vaimo on joka kerta vastassa kun menee anopille kylään, niin kyllä se pistää miettimään, että mitä anoppi sillä haluaa sanoa. Yhtä hyvin voisi sanoa niitä lapsellisiksi, joille eronneen parin häät juhlana on niin tärkeä päivä vielä vuosien jälkeenkin, että siksi tahdotaan pitää kuvaa esillä, muistona juhlapäivästä.

Mutta itsensä kanssa tasapainossa oleva aikuinen, joka luottaa omaan parisuhteeseensa, ei anopin seinällä olevasta kuvasta ala loukkaantumaan ja etsimään piilomerkityksiä. Ei sen tarvitse tuntua kivalta, mutta eikö oikea suhtautuminen olisi lähinnä huvittuneisuus?

Onneksi olkoon vaan, olet tasapainoinen aikuinen! :D Ei sinua myöskään empatiakyvyllä ole taidettu siunata.

Ei meidän parisuhteemme millään tavalla riipu siitä kenen kuva on anopin seinällä, siitähän tässä kai on enemmän kyse, millaisen kuvan tämä ns. ele antaa anopin suhtautumisesta ex-miniäänsä, poikansa avioeroon, minuun. Ja tietty myös siitä millainen koko anoppi itse on.

se on vähän kuin mennyttä elämää, on hän edelleen lasten äiti. Ei kai muuten kannanotto, mutta vanhempani olivat surullisia erosta. Se on kuitenkin ihan eri asia tutustua 16-vuotiaaseen miniään, josta tulee melkein kuin " tytär" kuin sitten melkein 40-vuotiaaseen aikuiseen naiseen, jolla ei ole tarkoitustakaan sulkeltaa sukuun sisälle.



Tosin vanhempani piilottavat kuvan aina kun veljeni tulee uusioperheensä kera käymään.